Täytyy nyt yrittää varovasti asetella sanojaan, vaikka aihe ottaa itselläkin jotain kummallisia tunnekierroksia. Ensimmäiseksi positiiviset asiat: onnittelut Ilvekselle, joka onnistui palkkaamaan vapailta markkinoilta mahdollisesti kovimman valmentajan. Pennanen on loistava haku kokonaisuutenakin ja hänhän on syytön tähän tapaan, jolla asiat eteni, mutta aivan huippuvalmentajan Ilves joka tapauksessa hänestä saa.
Sitten ne huonot asiat:
Ilveksellä tuntuu olevan kovin kiire saada aikaan niitä jättimäisiä harppauksia kohti mestaruutta. Kukaan Ilveksen valmentaja ei ole 30 vuoteen saanut yhtä paljoa aikaan sopimuskaudellaan kuin Jouko Myrrä. Myrrällä - kuten kaikilla valmentajilla - on totta kai puutteita. Myrrän vahvuudet eivät löydy pelin valmentamisesta vaan hän on enemmänkin loistava henkisen puolen valmentaja, joka yleensä saa joukkueensa suorittamaan parhaimmillaan mielettömän korkealla tasolla. Huonoimmillaan hän ei sitten saa hommaan mitään ryhtiä. Kuitenkin itselleni tässä hommassa särähtää eniten se, että Ilves työnantajana ei tunnu arvostavan tuon taivaallista sitä, millaista työtä siellä tehdään. Tuloksellisesti Ilves on nostettu n. 15 sijaa ylöspäin muutaman kauden takaisesta.
Huhumyllyt kiertävät, ettei joukkueessa ole ollut kaikki kunnossa, mutta tästä huolimatta yllättävän heikolla paikalla tuntuu Ilveksessä vuodesta toiseen valmentajat istuvan. Kyllä - valmentajalla on vastuu pelistä ja sen kehityksestä, mutta organisaatiolla on myös vastuuta siitä, millaisia työkaluja ja työtapoja valmentajalla on käytössään. Ilveksessä ikävä kyllä Jalo & kumppanit ovat jatkaneet täysin samalla tutulla linjalla, josta Ilveksen piti jo ajat sitten päästä eroon. Tässäkään Jalo & co eivät ole tehneet mitään väärää, mutta esimerkiksi joukkueen heikosta viime kauden kokoamisesta sekä Marko Anttilan hankkimisesta viime kädessä vastuun kantaa - Myrrä.
Asiat ovat usein sitä, miltä ne näyttävät. Ulospäin näyttää siltä, että Ilveksen johdossa vauhtisokeus on kasvanut aivan uusiin sfääreihin ja vaatimukset nopeista sekä näkyvistä tuloksista ovat tuhonneet viimeisetkin toimintaedellytykset valmennukselle. Tilannetta selitellään mitä kummallisimmilla tavoilla lehtiin saakka ja kilometrien päähän paistaa suoranainen komiikka siitä, kuinka Jalo sepittelee, että päätös tehtiin eilen, samalla kuitenkin retostelee vahingossa, kuinka hienoa on kun Ilves nykyään voi tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä.
Ilveksessä valmentajat lentävät pellolle vailla mitään arvostusta, jos jollakin toisella mopo karkaa käsistä. Arvostus Ilveksessä parasta työtä vuosikymmeneen tehnyttä Myrrää kohtaa on niin alhainen, ettei edes joukkueen hyvästely tule kysymykseen. Se, mitä saleissa on tapahtunut, jää mysteeriksi, mutta Ilveksen toimintatavoista ei paista ammattimaisuus vaan amatöörimäisyys. Valmentajien paineet kasvavat ennätyksellisen korkealle ja toimintaympäristö alkaa voida huonosti.
Toivon aidosti Ilvekselle kaikkea hyvää ja Pennasen johdolla tarinan loppu voi kuitenkin olla kaunis. Vaikka näin toivon niin edelleen näen, että taitaapi tulla ahneelle paskainen loppu. Ilves on nyt ahne ja haluaa liikaa. Katsotaan, mitä hyvää tuhoutuu sen mukana.
