Mielenkiintoinen, äärimmäisen mielenkiintoinen uutinen. Noin urheilullisesti näkökulmasta näen perusteet Ilveksen ratkaisulle. Tämän kauden pelillisillä otteilla nyt ei sinänsä ole tässä yhtälössä mitään merkitystä. Kausia tulee ja kausia menee. Silti kerta toisensa jälkeen on nähty heikkoja syksyjä itse kultakin. On heittelyä peliotteissa tai on pidempää pelillistä alakuloa syksyn otteissa. Tällä hetkellä yhtenä Liigan parhaista valmentajista pidetty Jussi Tapola on hyvä esimerkki tästä. Ei niillä joukkueen syys-, loka- tai edes marraskuun otteilla ole oikeastaan mitään väliä kunhan joukkue pysyy iskuetäisyydellä. Joukkue voi vahvankin valmentajan johdolla pelata heikkoa syksyä. Se voi johtua kesän vaihtuvuudesta pelaajistossa, se voi johtua pelitavallisista kokeiluista... Potentiaalisia syitä on paljon. Siihen peilaten Myrrän potkujen perustelu tämän syksyn peliotteilla tuntuu absurdilta. Hyvän valmentajan joukkue kykenee suuntaa kääntämään kauden edetessä. Kyseessä on kuitenkin prosessi, jossa pelin pitää vahvistua kevättä kohti. ...ja nähdäkseni Myrrän johdolla Ilves oli nyt hakemassa erilaista pelitapaa, ei suoraa jatkumoa viime kaudelle.
Myrrä ei kuitenkaan ole keväisin täysin onnistunut. Ei Myrrän Ilveksen pelitapa viime kaudella nähdäkseni ollut niin vahva, että siitä olisi selkeää kilpailuetua kyennyt saamaan. Marjamäen Kärpät jo kykeni vahvasti haastamaan, Ahokkaan TPS kykeni voittamaan. ...ja kaikki kunnia TPS:lle viime keväänä, mutta Tapolan Tappara oli vielä napsun tehokkaampi siinä oman pään tiivistämisessä, joten ei Ilves runkosarjakohtaamisista tutusti rallattelemaan olisi enää keväällä päässyt. Ilveksen pelaajisto vaikutti tälle kaudelle muuttuneen siihen suuntaan, että pelitapaa voi muuttaa. Ilmeisesti Myrrä sitä yrittikin, mutta prosessin lopputulos jää nyt näkemättä. En tiedä, olisiko Myrrällä ollut eväät vietyä muutosta viedä finaaliin asti. Pennasella on näytöt päätyyn asti menemisestä, on näytöt siitä Liigassa keväisin menestyksekkääksi todetusta hieman nihilistisemmästä pelitavasta. Myrrän tulokset Ilveksessä ovat kaikkia huomioon ottaen hyviä, mutta Pennasen CV on vielä napsun tai pari kovempi. Urheilullisesti Pennanen Myrrän sijaan on selvä valinta.
Mutta tyyliä ei voi voittaa. "Sympaattinen Ilves" -imago ottaa hieman osumaa siitä, miten Myrrän poistuminen hoidettiin. Joukkueessa pienen ikuisuuden toiminut päävalmentaja, jonka joukkue johtaa sarjaa. Valmentaja, joka ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin luotsasi joukkueen mitaleille. Valmentaja, joka on joukkueen johtavien pelaajien kanssa tekemisissä ollut junnuvuosista asti. Urheilu on raakaa bisnestä, jossa urheilullinen tulos määrittää paljon. Mutta tyylillisesti se ei näytä hyvältä, että pidetty valmentaja potkitaan pois seurasta antamatta edes mahdollisuutta joukkuettaan viimeistä kertaa tervehtiä. Kovin kylmä tapa, joka jää ihmisten mieliin. Kyllä nuo Myrrän kommentit lehdistölle muistijäljen ihmisille jättävät. Tyyliseikoista Ilves tänään miinuksia keräsi. Mutta eipä sillä, tuskin se "Sympaattinen Ilves" tavoitteena on. Ei symppaatinen ole sana, joka yleensä Liigankaan suuriin tai menestyviin seuroihin liitetään, päin vastoin.
Pennanen joutuu nyt tolkuttoman kovaan paikkaan, koska tässä tilanteessa mestaruuden on oltava minimitavoite ja ilmeisesti Pennasen koettiin Myrrää paremmin siihen pystyvän. Ei Myrrän potkuja voi muuten perustella tässä kohtaa. Pennanen on niin kova valmentaja, että hyvä mahdollisuus urheilulliseen menestykseen on.