Eetu Laurikainen
Ennen tätä kautta pari matsia haistellut miesten pelejä Mestiksessä, junnumaajoukkueissa peliminuutit nollissa ja oppia haettu monelle suomalaiselle vieraasta WHL:sta. Kaiken järjen mukaan Niemisen olisi kuulunut olla suvereeni ykkönen ja "lahjakkaammille" junnuille (lue: Kähkönen) tulevan satunnaisia pelejä ja näytönpaikkoja. Niin vain mies tuli puskista, nappasi pelipaikan ja on torjunut Bluesille tukun pisteitä. Erikoinen haku, mutta Bluesin toimistolla varmasti hymyillään.
Esa Lindell
Potentiaali oli tiedossa varmasti jokaisella miestä Jokereissa nähneellä. Turha jätkä ei tee A:ssa murhaavaa jälkeä. Näytöt Liigasta ennen tätä kautta olivat kuitenkin vähän mitä olivat: peli oli ajoittain arkaa, kiekollisia ratkaisuja ei nähty kykyjen mukaisesti ja virheitä sattui solkenaan. Ennen tätä kautta 5 pistettä ~60 liigamatsiin kertonee paljon, varsinkin kun tehotilasto oli asteen pakkasella. Oikeassa ympäristössä voi kuitenkin tapahtua asioita nopeallakin aikataululla ja niin vain Lindell on noussut yhdeksi Liigan parhaista pakeista. Vaikka lähtö oli tavallaan "helppo" jo pelkästään Jokerien KHL-siirron takia, niin Lindell käynee hyvästä esimerkistä monelle nuorelle: joskus lähtö kotoa voi kasvattaa paljonkin.
Otso Rantakari
Kesällä kirjoitin miehestä seuraavaa: "Rantakarilta odotan paljon. Otteet niin junnuissa kuin Mestiksessäkin lupaavat paljon ja toisessa joukkueessa mies olisi varmasti päässyt jo kunnolla haistelemaan liigameininkiä. " Mutta vaikka paljon odotinkin, niin en mä nyt rehellisesti sanoen uskonut miehen olevan pakkien pistepörssin kärkikympissä, saatikka tulokkaiden pistepörssin kärjessä. Harvoin pelaaja on noin nopeasti noin valmis ottamaan liiga-askeleen, varsinkin kun ei puhuta aivan ikäluokkansa kuumimmista nimistä.
Markus Hännikäinen
Ennen tätä kautta mies oli pelannut jokusen "jämävuoden" Liigaa ilman suurempia urotekoja. Junnu-urallakaan Hännikäinen ei kunnostautunut minää pisteautomaattina, vaan sen homman hoitivat lindellit, henritiukset ja kumppanit. JYP tuntui hieman oudolta seuravalinnalta kauden kynnyksellä, sillä iän ja uran puolesta peliminuutteja oli pakko saada ja helpompia paikkoja olisi ollut niitä ottaa. Kauden kynnyksellä jos joku olisi sanonut miehen hätyyttelevän 40 pisteen rajaa, olisin nyökännyt hyväksyvästi ja lisännyt sen tapahtuvan alasarjoissa. Mutta niin vain perkele tuo hätyyttelee kyseistä rajaa Liigassa ja pisteiden lisäksi tekee vielä muitakin hyviä asioita kentällä...
Ennen tätä kautta pari matsia haistellut miesten pelejä Mestiksessä, junnumaajoukkueissa peliminuutit nollissa ja oppia haettu monelle suomalaiselle vieraasta WHL:sta. Kaiken järjen mukaan Niemisen olisi kuulunut olla suvereeni ykkönen ja "lahjakkaammille" junnuille (lue: Kähkönen) tulevan satunnaisia pelejä ja näytönpaikkoja. Niin vain mies tuli puskista, nappasi pelipaikan ja on torjunut Bluesille tukun pisteitä. Erikoinen haku, mutta Bluesin toimistolla varmasti hymyillään.
Esa Lindell
Potentiaali oli tiedossa varmasti jokaisella miestä Jokereissa nähneellä. Turha jätkä ei tee A:ssa murhaavaa jälkeä. Näytöt Liigasta ennen tätä kautta olivat kuitenkin vähän mitä olivat: peli oli ajoittain arkaa, kiekollisia ratkaisuja ei nähty kykyjen mukaisesti ja virheitä sattui solkenaan. Ennen tätä kautta 5 pistettä ~60 liigamatsiin kertonee paljon, varsinkin kun tehotilasto oli asteen pakkasella. Oikeassa ympäristössä voi kuitenkin tapahtua asioita nopeallakin aikataululla ja niin vain Lindell on noussut yhdeksi Liigan parhaista pakeista. Vaikka lähtö oli tavallaan "helppo" jo pelkästään Jokerien KHL-siirron takia, niin Lindell käynee hyvästä esimerkistä monelle nuorelle: joskus lähtö kotoa voi kasvattaa paljonkin.
Otso Rantakari
Kesällä kirjoitin miehestä seuraavaa: "Rantakarilta odotan paljon. Otteet niin junnuissa kuin Mestiksessäkin lupaavat paljon ja toisessa joukkueessa mies olisi varmasti päässyt jo kunnolla haistelemaan liigameininkiä. " Mutta vaikka paljon odotinkin, niin en mä nyt rehellisesti sanoen uskonut miehen olevan pakkien pistepörssin kärkikympissä, saatikka tulokkaiden pistepörssin kärjessä. Harvoin pelaaja on noin nopeasti noin valmis ottamaan liiga-askeleen, varsinkin kun ei puhuta aivan ikäluokkansa kuumimmista nimistä.
Markus Hännikäinen
Ennen tätä kautta mies oli pelannut jokusen "jämävuoden" Liigaa ilman suurempia urotekoja. Junnu-urallakaan Hännikäinen ei kunnostautunut minää pisteautomaattina, vaan sen homman hoitivat lindellit, henritiukset ja kumppanit. JYP tuntui hieman oudolta seuravalinnalta kauden kynnyksellä, sillä iän ja uran puolesta peliminuutteja oli pakko saada ja helpompia paikkoja olisi ollut niitä ottaa. Kauden kynnyksellä jos joku olisi sanonut miehen hätyyttelevän 40 pisteen rajaa, olisin nyökännyt hyväksyvästi ja lisännyt sen tapahtuvan alasarjoissa. Mutta niin vain perkele tuo hätyyttelee kyseistä rajaa Liigassa ja pisteiden lisäksi tekee vielä muitakin hyviä asioita kentällä...