Minä en alkaisi edes leikilläni vertaamaan NLAn häntäjengejä Mestikseen, vaan katselisin ensin ihan omaan pesään. Jos Sveitsin ja Saksan sarjoissa on nähtävissä tasoeroja, niin kyllähän ne ovat suuria myös Suomessa. Tappara ja JYP menestyvät myös Euroopassa, mutta he eivät ikävä kyllä edusta millään lailla Liigan yleistä tasoa. Kuten edellä jo mainittiin, NLAn pienillä joukkueilla on pari kentällistä sen verran kovia pelaajia, että nuo jengit olisivat Suomessa sääliryhmiä. Heidän kärkimiehet ovat vakituisia MM-miehiä ja täten selvästi parempia kuin Liigan harvat tähdet jotka käyvät joskus EHT:llä. Tämä on toisaalta Sveitsissä pakollista koska playoffeihin pääsee vain 8 joukkuetta ja putoamisen uhka on läsnä vuodesta toiseen.
Siinä olen kaikkien kanssa samaa mieltä, että Tshekin sarja on elpymisestään huolimatta vielä Liigan alapuolella. Näkemäni matsit ovat tosin olleet viihdyttäviä ja sarjan ikärakenne on hyvin samanlainen kuin Suomessa, joten ero ei ole enää järjettömän suuri. Saksan DEL:ä voi sen sijaan mielestäni jo verrata aika suoraan kotimaan vastaavaan. Molemmista löytyy pari oikeasti kovaa jengiä, jotka pärjäävät myös KHL:n ulkopuolisille ryhmille. Tämän lisäksi on muutamia kohtuullisia joukkueita joilta löytyy tasainen materiaali tai hyvä kärki ilman syvyyttä. He pelaavat aivan riittävää lätkää ja pystyvät haastamaan jopa kärjen. Tämän lisäksi löytyy yllättävän suuri nippu joukkueita, jotka lähtevät lähinnä selviytymään heikolla rosterilla. Heiltä puuttuu niin laatua kuin syvyyttäkin, eivätkä he vaikuta saman sarjan joukkueilta kuin Tappara/Munchen/Mannheim/Jyp tai edes Köln/TPS/Nurnberg. Ei kai kukaan väitä täällä, että Liigan alakentät olisivat yhtään sen paremmat kuin NLA:n? Varsinkin alapuoliskon jengit ovat täynnä puhtaita mestismiehiä ja keskinkertaisia junnuja, jotka eivät olisi olleet lähelläkään liigapaikkaa vielä 10-15 vuotta sitten!
Suurin ongelma näissä sarjoissa on mielestäni liian suureksi kasvatettu joukkuemäärä ja typerät ratkaisut sarjajärjestelmässä. Pudotuspeleihin pääsee uskomattomat 10 joukkuetta (70% DEL & 66% Liigajoukkueista) eikä putoaminen ole minkäänlainen uhka. Ymmärrän sen että uudet joukkueet pelaavat huonolla ryhmällä, mutta tämä aiheuttaa myös sen että jotkut perinteiset joukkueet voivat lähteä kauteen todella heppoisella jengillä. Vaikka pelaisit huonon kauden, niin voit silti sinnitellä juuri ja juuri sääleihin, jonka jälkeen voit selitellä faneille ja sidosryhmille että kausi oli onnistunut ja tästä mennään vain ylöspäin. Käytännössä mikään ei kuitenkaan muutu. Myös oma suosikkini TPS on pelannut pari kertaa surkean runkosarjan ja päässyt silti kokeilemaan sääleissä josko homma aukeaisi keväällä sijalta 10. Noiden kausien olisi pitänyt ehdottomasti päättyä runkosarjaan!
Yleisesti ottaen Euroopan ainut sarja, jossa säälit ovat ymmärrettävät, on mielestäni Ruotsi! Siellä on tarpeeksi hyviä organisaatioita n 20 kappaletta, joten sääleihin menee ihan hyviä jengejä, karsinnat ovat vakavasti otettavat joka vuosi, ja divarissa pelaa Leksandin, AIKn, Timrån ja Modon tapaisia jättiläisiä. Suomessa Tshekissä ja Saksassa tuo on lähinnä keinotekoinen järjestelmä pitää heikkojen joukkueiden mielenkiintoa yllä, ettei kausi lässähdä heti jos olet sijalla 13 parin kuukauden jälkeen. Tshekin divarissa pelaa toki kovia nimiä (Slavia Praha, Kladno, Ceske Budejovice, Karlovy Vary), mutta siellä taitaa olla talouden kanssa ongelmia, koska Tshekin pääsarjan alajengit eivät kyllä ole niin erikoisia etteikö niitä voisi tiputtaa panostamalla edes vähän. Onneksi siellä on kuitenkin sarja auki, koska muuten voisi olla aika nihkeää vääntää divaria noin isoilla joukkueilla. Myös Sveitsi voisi halutessaan laskea sarjan tasoa nostamalla Rapperswillin ja Oltenin/Vispin ja ottamalla säälipleijarit käyttöön. Uudet joukkueet pystyisivät kyllä räpiköimään mukana siinä missä DEL ja Liigan uudet tulokkaat, mutta onneksi Sveitsi ei ole tähän lähtenyt. 8 joukkuetta jatkoon ja viimeiset karsintaan on pitänyt ainakin vielä ja se on täysin oikein!
Jos Liigan joukkuemäärä olisi 12, playoffeihin pääsisi normaalit 8 joukkuetta ja karsintapelko olisi olemassa, se pakottaisi organisaatiot panostamaan joukkueisiin nykyistä enemmän eikä keväällä nähtäisi myöskään tyhjennysmyyntejä. Ylisuuren ja laimean sarjan puolusteleminen konkurssin pelolla on myös mielestäni hyvin erikoinen syy. Ammattiurheiluun kuuluu aina tietty riski, ja jos ei ole varaa lähteä leikkiin voi pysyä alatasolla tai jopa kokonaan poissa. Tämän hetkinen laiskahko ja varman päälle pelattava sarja karkottaa suuren yleisön tuotteen luota tasaisen varmasti. HC-fanit käyvät varmasti hallissa aina tuotteesta riippumatta, mutta hieman tavallisemmat urheilunystävät eivät enää tunnu syttyvän Liigasta. Ennen oli helppo houkutella matseihin tai tvn ääreen ihmisiä jotka seuraa silmä kovana lähinnä MM-kisoja. Nykyään he valitsevat yhä useammin jalkapallon, NHL:n tai KHL:n joita näkee nykyään myös helposti. Kun ei ole umpirakastunut mihinkään joukkueeseen, niin liian monta huonoa matsia putkeen karkottaa ihmisiä jopa pysyvästi.
Tämä on näkynyt myös minulle tällä kaudella. Vaikka TPS on edelleen niin rakas, että maalit aiheuttavat spontaaneja fist pumppeja, tuomarivirheet ääneen mölähdyksiä, ja vastustajan maalit kirosanoja, niin monet ottelut ovat olleet sen verran keskinkertaisia että niiden aikana on voinut ihan hyvin tiskata tai vaihtaa kuulumiset puhelimessa tuttujen kanssa. Varsinkin loukkaantumissuman aikana TPS on voittanut kyllä otteluita mutta ei siellä mitään ihmeellistä ole nähty monenakaan iltana. Hyvänä esimerkkinä tästä viime viikko. Ei ollut hyvä merkki että Nottingham oli kiinnostavin vastustaja viikon kolmesta joukkueesta. Heidän fyysinen peli ja kokeneet kanukit saivat Tepsin nuoret välillä vaikeuksiin. Patrick Galbraith oli myös hyvä veskari kakkosmieheksi. Viikon muut vastustajat eli KooKoo ja KalPa olivat taas kauniisti sanottuna aika kevyitä yhdistelmiä. Paljon mestispelaajia, eivätkä kärkimiehetkään ole mitään EHT-tasoa, NLA/SHL-ukoista puhumattakaan. Nottinghamin haukkuminen eri medioissa olikin aika outoa, koska kotoisessa Liigassakin näkee ihan liian usein matseja joissa jääkiekon perusasiat tuntuvat vaikealta. Se on suurten liigojen paras asia, että lätkä saadaan näyttämään helpolta kun perusominaisuudet ovat kunnossa. Täällä syötöt pomppivat välillä ihan minne sattuu, puolustajat tekevät uskomattomia amatöörivirheitä ja esim suorasta luistelusta laukominen on mahdotonta. Ylipäätään jos joku osaa laukoa, niin hän näyttää jumalalta muiden seassa. Tämä korostuu esim Kallion ja Heikkisen tapauksessa, joiden veto on yhä SHL-tasoa vaikka muuten olivatkin siellä jo vaikeuksissa.
Tepsin ohella olen katsonut jonkin verran muiden joukkueiden matseja, ja näistä pitää nostaa esiin varsinkin alkukauden Ilves-HIFK ja KalPa-Sport. Nuo molemmat olivat sellaista soossia, että olisin varmaan vaatinut rahoja takaisin jos olisin maksanut niistä yli 20€. En ihmettele yhtään jos taviskatsojia ei kiinnosta. Tämän päivän Pelicans-TPS oli sen sijaan ihan hyvää viihdettä! Tähän Liigan pitäisi mielestäni pyrkiä. Kun otetaan huomioon että sieltä puuttui Filppula, Sulak, Perrin, Heikkinen, Tyrväinen ja jotain pienempiä nimiä, niin ottelu oli varsin katsottava. Myös HPK esiintyi miehekkäästi Tepsiä vastaan taannoin. Jotta sarjasta saataisiin kiinnostavampi, lähes kaikkien joukkueiden pitäisi olla Pelicansin, HPKn tai vaikka Ässien tasoa. Huippuotteluja nähtäisiin edelleen harvoin koska kovia joukkueita on se 2-4 kpl, mutta vähintään tuohon pitäisi pyrkiä. Silloin ei tulisi kokonaisia viikkoja joissa ole yhtään mielenkiintoista matsia. Eikä tämä ole joukkueiden vika. He käyttävät raa’asti hyväkseen typerää systeemiä, jossa paskalla jengillä kilpailuun lähtemisestä ei tule mitään rangaistusta. Ruotsissa ja Sveitsissä joudut divariin jos lähdet kauteen Ranskan, Tanskan ja Unkarin rivimiehillä. Ranskan, Tanskan, Latvian ja Norjan hyvät maajoukkuepelaajat olisivat hienoja mausteita SM-Liigaan mutta heitä ei täällä nähdä koska laadusta pitää maksaa.
Nyt kun tilanne on mikä on, niin sarjan alakastin joukkueet olisivat suurissa vaikeuksissa esim Ruotsin divarin hyvien jengien kanssa. Niitä matseja tuli joskus Viasatilta, ja kyseessä ei ole mikään huumorisarja kuten muut divarit tuppaavat olemaan. Ulkomaalaiset ovat samaa tasoa kuin keskiarvo täällä, heidän liigajyrät pärjäävät helposti Liigan alakastin pelaajille ja tämän ohella Allsvenskanista löytyy paljon nuoria lupauksia. Vain kovimmat superlupaukset pääsevät SHL:ään, joten todella monet kovatkin lupaukset aloittavat ammattiuransa divarista. Ei ole vaikea yhtälö laskea heidän pärjäämisensä 5-7 heikointa vastaan, jos Suomen keskitason lupaukset ja kyseisen divarin Nyströmit/Thorellit ovat noin lähellä kärkeä täällä..
