Ihmisiä ovat mutta ihmisillekin kykenee opettamaan reaktioita. Mm. Pohjois-Amerikassa opetetaan kovin vahvasti ettei keskialuetta tai etenkään siniviivaa ylitetä pää alhaalla. Suomessakin on joskus näin opetettu. Niin kuin eräs kirjoittaja, enpä vaan muista kuka, toisessa ketjussa ihmetteli että miten salibandyssä, jossa ei taklata, jengi oppii kyllä vähintään kantapään kautta ettei pää alhaalla voi juosta eteenpäin koska siinä sattuu mutta jääkiekossa, jossa taklataan, jengi ei sitä silti opi.Ihan totta, mutta kovin vähän täälläkin näytetään ymmärtävän pelaajien olevan ihmisiä ja nopeissa tilanteissa se pienikin asia saattaa aiheuttaa keskittymisen herpaantumisen joka taas aiheuttaa tuon ettei välttämättä havainnoida ympäristöään. Pärssiselläkin meinaa kiekko karata aavistuksen ennen taklausta. Voisin väittää ettei tuollaista lopputulosta olisi tullut.
Tästä voidaan hypätä siihen pelaajien keskinäiseen kunnioitukseen, jos taklaaja näkee ettei taklattava ole hereillä, täytyykö silti vetää se taklaus loppuun asti vai pyrkisikö ottamaan kevyemmän kontaktin. Muistaakseni Lehkonen hehkutti viime kaudella jossain pelissä jotain puolustajaa, jolla oli paikka vetää vastustaja aivan pystyyn, mutta tyytyi menemään vain iholle ja tökkäisemään kiekon pois.