Jollain tasolla nykytrendi, jossa twiittaajat ohjaavat Liigan kurinpitoa on vaarallinen. Vaikka on yksiselitteisesti vääränlaisia tekoja Nikkilän temppu ja Lehtosen potkut jäänpinnasta, niin vastaavia on mennyt vuosikausia peliin kuuluvina ohitse, kun ruudun lähetystä ei ole väijynyt armeija hallille lähtemättömiä reppanoita, joille tietokone on elämä ja hiirikäsi jatke penikselle.
Tää on kyllä ihan totta. Jos ihminen on niin reppana, ettei viitsi vääntäytyä hallille paikan päälle, miksi hänen pitäisi peliä edes päästä seuraamaan, kun se ei selvästikään mainittavasti kiinnosta. Tai jos hän peliä seuraakin, miksi sitä pitäisi aina päästä seuraamaan telkkarista, kun vuosikausien ajan ihmiset ovat kuunnelleet suosikkijoukkueidensa pelejä radiosta. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kaikki SM-liigapelit alettiin televisioida. Ja jos nyt sitten pelejä telkkarissa näytetäänkin, ainakaan niissä tapahtuvia sikailuja ei pitäisi lähetellä Twitteriin, koska se saattaa edesauttaa tapausten joutumista kurinpitokäsittelyyn.
Sitäkään en ymmärrä, että miksi maalitilanteita pitää tutkia jostain videoilta, kun vuosikausia peliin on kuulunut se, että joskus sitä ei vaan tuomarit huomaa, kun kiekko käy maalissa. Ei siellä halleissa 1970-luvulla ollut puhelimen päässä jotain reppanoita kelailemassa videoita ja tutkimassa, että menikö se kiekko nyt maaliviivan yli vai ei. Ja 1950-luvulla ei ollut tässä maassa edes jäähalleja. Niiden rakentamisestahan tämä alamäki varmaan alkoi, kun päätettiin, että nyt pitää äidin pikku kultamussukoille saada lämpöiset pukukopit ja katsomot, kun muuten voi sormia ja varpaita vähän palella. Ei Raatteentielläkään mitään lämmitettyjä pukukoppeja ollut, joten hyvin luulisi pärjäävän ilman tänäkin päivänä.
Ylipäätään koko internet on ihan hanurista. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun joku keksi kaikki nämä helkkarin twitterit, feisbuukit, spotifait, instakrammit ja muut härpäkkeet. Ja sitten ne pitää vielä perhana vieköön kulkea aina taskussa mukana. Ei ennen vanhaan puhelinta kannettu mukana joka paikkaan. Puhelin oli kotona pöydällä. Sillä soitettiin puheluita ja vastattiin niihin, eikä räpsitty mitään hiton selfieitä ja belfieitä, kuunneltu lökäpöksykekkeruusien "musiikkia" ja katseltu Twitteristä miten joku jääkiekkoilija lyö toista jääkiekkoilijaa kirvesiskulla niskaan. Valokuvat otettiin kameralla ja musiikkia kuunneltiin putkiradiosta. Ja mukulat leikkivät käpylehmillä eikä millään hiton tableteilla. Silloin tabletit pistettiin suuhun.
Maailma on pilalla.