Niin, sitten poffeissa... Heti kun menestystä tulee, lipuista tapellaan jonoissa, ja hallissa on ylivoimaisesti paras tunnelma suomen mittakaavassa.
Kaikki tämä lässähtää kuitenkin yhtä nopeasti, kuin tuleekin. Jos jatkumoa menestymiselle ei saada.
Tätä en pidä minään mittarina. Beisikkiä suomalaista menestyshulluutta ja sama ilmiö on varmasti joka paikassa siinä vaiheessa kun ratkaisupelit ovat tarpeeksi pitkällä. Mitä jos sattuukin pahempi suvantovaihe kuten 2000-luvun taitteessa ja tuleekin vähän pitempi korpivaellus ilman pleijareita? Ja taas kun tarkastellaan paikkoja missä asiat kunnossa tällä saralla, niin todella hienoa toimintaa voidaan saada vielä suosikkiseuran taakse aikaiseksi, vaikkei pelit menisivätkään jatkuvasti ihan nappiin ja se on nimenomaan se toiminnan suola, jossa paremmuus mitataan. Heikoimmissa paikoissa jengi kaikkoaa siinä vaiheessa kun menee huonommin ja palailee takaisin kun joukku seilaa myötätuulessa, mutta tämä sama asia on valitettavasti havaittavissa ihan koko valtakunnassa.
Täähän oli ihan hauska chantti, koominen :D
Kyllä! Sama asia kun kutsuisi Oulua Raahen esikaupungiksi, niin eikai siitä pitäis vielä hirveän pahasti mennä pata jumiin. Mutta samaa mieltä kyllä, että näiden kanssa saa olla aina tarkkana. Helposti ollaan itse repimässä kovasti turpaa, mutta sitten kun vastapuoli tekee samaa niin edellytetty kestokyky ei ole samaa luokkaa. Senpä takia ennemmin vahvaa satsausta positiivisen materiaalin monipuoliseen viljelyyn kun luulisi sitäkin olevan tarjolla aivan riittämiin.
Eiköhän isomäeltäkin löydy paikat koti sekä vieras liputtelijoille että myös kaikille muillekkin.
Valitettavasti tämä puoli ei ole niin hyvin uomissaan kuin tosiaan voisi olla.
Mikäli jonkun päivä menee pilalle että ei nähnyt jokaista paitsiota niin paikka lienee jossain muualla kuin kannattajasektiossa.
Niin tosiaan kun hallissa edelleen valtava määrä paikkoja, missä ottelua pystyy seuraamaan häiriöittä, niin jännä sitten että miksi kannattajakatsomossa jouduttaisiin vääntämään näistä asioista. Ja tarkoitan nyt näitä paikkakuntia missä on selkeät sektorit luotuna ja Hämeenlinnassa tämä eritoten toteutettu varmasti ryhmän kokoon nähden hyvin ja katsomon kokoon pystytään reagoimaan aina sen mukaan, mikäli toiminta jatkaa kasvamistaan. Ja myös luulisi että katsomon sisällä löytyy joustavuutta paikkavalinnan suhteen ja jos ei arvosta toiminnan näyttävyyttä, niin hakeutuu sellaisille sijainneille, missä oma näkökenttä häiriintyisi mahdollisimman vähän.
Kaikkinensa tietysti harmillista, mikäli lätkä on tuomittu siihen että toiminnan kuuluu näyttää paskemmalta eikä muiden lajien tasolle tulla pääsemään. Itselle tämä ei aukene, että miksi pitää olla näin, mutta olen antanut ymmärtää itselleni että moni asia johtuu edelleen kulttuurin nuoruudesta eikä näitä asioita osata vielä arvostaa ja arvottaa niin isossa mittakaavassa, että nähtäisiin mitä se huippuunsa viritetty kokonaisuus tuo lisää ottelutapahtumalle. Ja edelleen lajista riippumatta. En usko, että futiksessa sen vähempää hienouksia kentällä nähtävissä kuin lätkässä, mutta se on osa kannattajapäädyn arkea että osataan myös arvostaa taas sitä näyttävyyttä mitä samaan aikaan päädystä saadaan aikaiseksi.
Kävin viime kesänä katsomassa
Hammarby-Dalkurd-ottelun. Siellä kotikannattajapäädyn liput olivat ilmassa alkuvihellyksestä loppuvihellykseen saakka ja tietysti sitten vielä sen jälkeenkin. Omaan silmään toiminta olisi näyttänyt huomattavasti latteammalta, mikäli lippuja ei oltaisi käytetty noin aktiivisesti. Vaikkakin laulut raikuivat jatkuvasti, niin puolet olisi silti jäänyt kokonaisuudesta pois.
Nämä ovat tietysti makuasioita ja arvotukset erilaisia. Haluan vain nostaa esiin näitä vaihtoehtoja ja tehdä kyseenalaistuksia sille, että minkä takia ollaan missäkin tilanteessa esim. lätkän kannattajatoiminnan saralla tällä hetkellä ja käydä siitä keskustelua. Onko vielä kehitysaskeleita otettavissa kokonaisuutena vaikö ei. Eipä tässä sen kummempaa. :)
