Kiitos asiallisesta vastauksesta, johon en ehtinyt vastata aiemmin.
Tiedostan hyvin, että liigajoukkueen pyörittäminen on nykypäivänä ja on ollut jo vuosikausia miljoonien eurojen liikevaihtoa pyörittävä bisnes. Tapahtumajärjestäjä joutuu myös ottamaan huomioon kaikki peleissä käyvät kohderyhmät ja kun areena ei ole tapahtumajärjestäjän oma, niin sitä rajoittaa myös areenan omistajan ratkaisut.
Tästä kaikesta huolimatta en kuitenkaan allekirjoita sitä, että Ilves Hockey tai Tamhockey ovat tässä nykyisessä tilanteessa ainoat tahot, joilla on yksin muita kuuntelematta oikeus tehdä ratkaisut ottelutapahtumien suhteen. Toki he ne ratkaisut käytännössä tekevät, mutta sanelulinja ei ole viisas ratkaisu. Samassa areenassa toimivat seurat saattavat jopa haluta profiloitua joissain asioissa eri tavalla houkutellessaan eri kohderyhmiä, mutta monessa asiassa kannattaisi kyllä olla yhtenevät linjaukset. Kannattajatoimintaa koskevat ratkaisut on mielestäni yksi selkeä tällainen asia.
Moneen muuhun bisnekseen verrattuna liigajoukkueen pyörittäminen eroaa todella paljon. Nämä nykyiset osakeyhtiöt eivät ole joukkueitaan, lajia ja "viihdekonseptiaan" keksineet, vaan ne ovat saaneet mandaatin toiminnan pyörittämiseen ja seuratunnusten edustamiseen varsinaisia seuroja pyörittäviltä yhdistyksiltä ja laveammin ajatellen ilvesläisten ja tapparalaisten "kansanliikkeiltä".
Itsellä ainakin nousee kurkkuun aina vähän oksennusta, kun katsojista tai kannattajista aletaan puhua asiakkaina. Toki ottelutapahtuman järjestäjän näkökulmasta lipustaan maksava katsoja on tietysti asiakas, joka olettaa saavansa rahalle jonkinlaisen vastineen ja se vastine tapahtumajärjestäjän pitää jotenkin pystyä takaamaan. Sen sijaan muuten asenne seurojen kannattajien suuntaan ei saa olla se, että "Meidän tuotteemme on nyt tämä. Ota tai jätä." Monessa muussa liiketoiminnassa tuo voi olla mahdollista, mutta urheiluviihteessä ei. Varsinkaan Ilveksen ja Tapparan kaltaiset joukkueet eivät ole mitään sieluttomia tuotteita tai myyntiartikkeleita. Ne ovat sukupolvelta toiselle periytyneitä instituutioita, jotka ovat kulkeneet tamperelaisten ja myös ulkopaikkakuntalaisten elämässä yli ihmisiän. Tapparakin mainostaa menevänsä tunteisiin. Oletan, että sillä ei tarkoiteta trollailevaa provosoimista, vaan sitä, että jääkiekkoviihde on pohjimmiltaan tunnebisnestä.
Asiakas tulee peliin toisenkin kerran, jos hän kokee saaneensa rahalle vastinetta ja viihtyneensä muutenkin. Joukkueeseen rakastunut tulee kerta toisen jälkeen peliin, vaikka joskus sen jälkeen vähän vituttaisikin. Joukkueeseen sitoutunut katsoja ostaa pahimmillaan oman maksukyvyn ylittävän ylihintaisen lipun tai kausikortin, matsievään ja juoman, fanikaupan tuotteita jne. Jos vastustajan järjestämässä ottelutapahtumassa homma toimii, niin vierasjoukkueen kannattajakin tulee toisen kerran. Varsinkin jos kyse on vielä saman kaupungin kilpailevasta joukkueesta.
Näin ollen kyseisten osakeyhtiöiden pomojen on ihan turha tulla auktoriteetin merkiksi heiluttamaan jotain käyntikorttia kengissään hiekkaa areenalle kantaville katsojille. Ilves ja Tappara ovat lähes ikuisia käsitteitä niin kauan kun seuroilla on kannattajiakin. Liigajoukkueiden osakeyhtiöt ovat vain välineitä, joilla toimintaa on mahdollista pyörittää nykymuodossaan.
Ymmärrän, että Ilveksen kannattajat eivät ole Tapparan näkökulmasta "ydinasiakkaita" ja erityisesti Ilveksen kannattajatoiminnan mahdollistamiseen liittyvät ongelmat eivät tule eteen kauden aikana kuin muutamissa peleissä. Siitä huolimatta asiaa kannattaisi kuitenkin ajatella vähän laajemmalla perspektiivillä.
Tapparan tapahtuman suurin vihollinen ei ole Osaston lipunheiluttajat, vaan kaikki muu ihmisten vapaa-ajasta kilpaileva toiminta. Kun jokainen liigaottelu on mahdollista katsoa myös kotisohvalta, niin mitä ovat ne houkuttimet, jotka saavat ihmisen lähtemään areenaan ja maksamaan lipusta niin marraskuun mustana arki-iltana kuin huhtikuisena finaalipäivänäkin. Sen houkuttimen täytyy olla jotain sellaista, mitä on mahdotonta välittää sellaisenaan TV-kameran läpi. Äänekäs ja näkyvä vieraskannattajaryhmä sparraa myös kotiyleisön pistämään parastaan ja molemmin puolin terveissä mittasuhteissa pysyessään lisää kotiyleisönkin me-henkeä, kun "muut" ovat myös näkyvästi edustettuna paikalla. Kotiyleisöllä on kuitenkin lähes aina määrällinen ylivoimakin.
Muutama nimimerkki on nostanut esille myös muiden vierasjoukkueiden kannattajaryhmät, jotka pahimmillaan saattavat alkaa välttää Tapparan kotiotteluita, mikäli heidän on parempi mahdollisuus toteuttaa omaa toimintaansa Ilveksen tapahtumissa. Tässäkään ei puhuta Tapparan ydinasiakkaista, mutta kuitenkin lisälipputuloista, jotka saattavat ainakin mahdollisten megamatkojen kohdalla tuoda kassaan ihan merkittävänkin summan.
On totta, että nykytilanteessa ja varsinkin tässä vaiheessa kautta näillä panoksilla Tappara saisi todennäköisesti myytyä paikallispelin loppuun, vaikka jokainen Ilves-kannattaja boikotoisi ottelua. Tuohon ei kannata kuitenkaan tuudittautua ja jäädä polkemaan paikallaan tapahtuman kehittämisessä.
Ymmärrän, että nykytilanteessa pyörätuoleissa ottelua katsovien kohdalla on vähemmän mahdollisuuksia joustaa tai keksiä vaihtoehtoisia paikkoja heille. Koska kyse on kuitenkin pitkäjänteisestä toiminnasta ja ensi kautta koskevat asiat ovat todennäköisesti suunnittelupöydällä viimeistään jo nyt, niin siksi Osaston on pitänyt toimia jo tällä kaudella. Tuskin sielläkään oletetaan, että tuolla boikotilla pyörätuolikatsomot jotenkin ihmeellisesti saadaan siirrettyä jääkiekkokauden keskellä jonnekin muualle. Toki kannattajakatsomon kohdalla olisi ehkä voitu yrittää keksiä joitain muita vaihtoehtoja. Tappara on kuitenkin valinnut toisin ja sille ei voida nyt tässä hetkessä mitään.
Olisi kuitenkin kaikkien kannalta todella turhauttavaa, että myös ensi kausi menisi hukkaan nykyisten ongelmien kanssa. Tapparan päivittämät vieraskannattajia koskevat ohjeet ja säännöt eivät herätä luottamusta, että asia olisi etenemässä muulla tavalla kuin näkyvällä ja uutiskynnyksen ylittävällä konfliktilla.