Hohoo, näitähän on tullut ihan saatanan paljon, yhden joukkueen sijasta saatais melkein kokonainen liiga johtokuntineen ja kaikkineen tästä porukasta kasaan. Yllättävän hyviäkin nimiä esiintyy varsinkin noissa kokonaisissa joukkueissa, esim. Pulkkinen, Loppi, York, Pärssinen, D.Helminen, Miika Lahti, Näkyvä, Liivik nyt tässä viimeaikaisimmista viesteistä on kyllä omaan muistiin kaikki sen tason pelimiehiä etten ihan Horror-osastolle lokeroisi.
Mutta kyllähän näistä nimistä nyt on yksi kunnon SM-liigajoukkue kasattava. Kaiken hyvän tekemisessä perusta on aina tärkein, siksi joukkueelle onkin ensin kasattava tarpeeksi osaava taustaryhmä.
Joukkue perustetaan Suomen suurimmalle talousalueelle Nuorgamiin. Hjallis Harkimo rakennuttaa sinne 60 000-paikkaisen jättistadionin ja sen ympärille 18 pilvenpiirtäjää, 6 ostoskeskusta ja 17 metrolinjaa. Stadionin katolta nousee puolikilometrinen fallossymboli johon on kaiverrettu naisten nimiä, ainakin Leena, Helena ja Maria. Jäähallin nimeksi tulee "Purjehtija-Colosseum".
Seuran omistaja on tietty Vincent Manngard. Seuran hallitukseen kuuluu Vincent Manngardin lisäksi 15 Vincent Manngard-pahvinukkea.
PR- ja mainospuolesta vastaa Jussi Salonoja, ja seuran mainokset koostuu lähinnä tasaisin väliajoin Ilta-Sanomissa julkaistuista artikkeleista, joissa Jussi haukkuu kaikki nuorgamilaiset idiooteiksi ku ne ei vittu käy kattomassa pelejä saatana.
Lippujen hinnoittelun hoitaa tietty kaikkien kaveri Kale Kummola, halvimmat liput on "no vaikka kakskytseittemän tonnia, ei ne tuu kumminkaan" (lausutaan jyrähtäen).
Pelaajahankinnoista vastaa timanttinen Helsingissä kannuksensa hankkinut duo Pentti Matikainen-Matti Virmanen. Toinen faksaa seitinohuissa koirarodun nimisiä tsekkejä ja toinen listailee huonolla käsialalla teksti-tv:ltä löytyviä random-nimiä, ja valmentajat saavatkin pohtia hommataanko joukkueeseen vahvistukseksi Jaromir Kokkersbaniel vai Timo Soini.
Valmennukseen on tunkua, mutta koska rahaa on ja lisää vaan tulee koko ajan niin ostetaan kunnon orkesteri penkin taakse. Menestykseltään ylivertainen Petteri Sihvonen laatii jengille pelikirjan ja ajelee pelien ajan vaihtoaitioissa skootterilla, Matti Alatalo vastaa joukkueen peli-ilmeestä, hyökkäys- ja yv-pelistä vastaa Glen Hanlon, joku tamperelainen urheilukaupan pitäjä voi peluuttaa pakkeja, keksiä anagrammeja tai vaikka lakaista lattioita siellä, Suhosen Alpo vielä jonnekin nurkkaan määkymään ja omaa sydänfilmiään kritisoimaan, ja kun tappioputki alkaa orastamaan otetaan messiin vielä Heikki Leime rikkomaan omaa ennätystään. Tappiopelien jälkeiset lehdistötilaisuudet hoitaa Juhani Tamminen. Heitetään vielä pari kolme pahvista Vincent Manngardia sinne sekaan ni hyvä tulee.
Cheerleadereita joukkueella on kaksi, toinen on peniksetön Kaj Kunnas mikroshortseissa, ja aina kerran pelissä Pasi Nurminen tulee alas portaita Rasmuksen F-f-f-f-fallingin tahtiin. Sinne tänne pitkin käytäviä ja portaita on myös viskelty pahvisia Vincent Manngardeja.
Vierasmatkoihin lähdetään bussilla, kuskeina on yhtä aikaa Pasi Nurminen, Heikki Mälkiä ja Scott Barney. Ennen matkoja kaikki kuskit viettävät iltapäivän Pentti Matikaisen ja Alpo Suhosen kanssa jotta kengät on varmasti rikki ja hallin seinä tulee tutuksi.
Joukkueen ruokapuolen hoitaa Petri Matikainen, juomapuolesta taas vastaa Anssi Salmela. Tarjolla on siis joka päivä tuoretta paskaa, kyytipojaksi pirtua nuuskalla.
Joukkueen lääkäri on Suomen johtava asiantuntija nilkkatulehdusten osalta, Timo Jutila. Timo pitää huolen että nilkat on kunnossa ja painoindeksit huitelee siellä 80 tienoilla.
Kulujen säästämiseksi SM-liigan kanssa sovitaan että Nuorgamin peleissä on aina yksi ja sama tuomari, Aleksi Rantala.
Erätauoilla tyhjyyttä ja pahvisia Vincent Manngardeja kuhisevaa hallia kiertää tehokaksikko Jussi Saarinen ja Mika Kortelainen, jotka tekevät suoria haastatteluja, Jussi haastattelee Mikaa ulkomaankielellä ja Mika jäätyy vieressä. Molempien mikit on Köllin suussa.
Hjalliksen ehdottomasta vaatimuksesta ennen jokaista peliä kaikkien kokoonpanoon merkittyjen pelaajien paidat nostetaan asiankuuluvine juhlallisuuksineen hallin kattoon, niin omien kuin vieraidenkin. Samalla sinne heijataan aina muutama pahvinen Vincent Manngardkin. Maamme-laulun käy luikauttamassa jyreällä bassollaan Kale.
Toki SM-liigaseuran elo on sen verran hektistä että koska vaan ketä tahansa voidaan potkia pois ja korvata entistä huonommalla vaihtoehdolla tai pahvisella Vincent Manngardilla.
Tähän sapluunaan tarvitsee enää listata erinäinen määrä pelaajia sopivine roolituksineen niin kyllä tulisi menestystä. Ehkä peräti joku Mestis-jengi saisi tälle pohjalle kyhätyn seuran tiputettua liigakarsinnoissa Mestikseen. Ehkä. ISO ehkä.