Jokerit No Stars ja Horror Ice Fiend Klubben yhdistetään Frank Mobergin alaisuuteen. Toki joukkuetta rakentaa Virmasen Matti, mies joka ei saanut aikaan edes samaa komiikkaa kuin "parhaat" toimarit. Pelaajaskoutiksi hommataan asiassa erityisen päteväksi todettu Pentti Matikainen.
Maalivahdit
Karl "Pikku-Kalle" Goehring = Maalivahti luojan armosta. Niin huikean iso veskari, että vastustaja saattoi heittää roikkukiekon kaverin yli suoraan maaliin. Miehen pelatessa pystyssä siis.
Steve Passmore = Toinen huikeus. Mies saattoi hyvin ryystää vedon punaviivalta ilman maskia tai vaihtoehtoisesti löytyä kulmasta selkä kentälle päin vastustajan tullessa YV-hyökkäykseen.
Jan Lundell = Mies, jonka virheitä tai onnistumisia etsittiin kaikin mahdollisin keinoin näkökannasta riippumatta. Osalle hän ei ollut vain huono veskari, heille hän oli vähintään syy kaikkeen maailmassa olevaan pahaan. Toisille taas hän ei ollut vain hyvä veskari, vaan jumalhahmo. Hieman kuin Allah siinä mielessä, että hänen loukkaamisensa saattoi johtaa lähes itsemurhaiskuihin ja hänen nimissään tekojen puolustelu saattoi johtaa sotaan.
+ MV-skoutiksi Tim Thomas. Miehen legendaarinen lista taisi aiheuttaa jopa enemmän tuhoa Jokereille kuin päivää ennen sarja-avausta solmittu NHL-sopimus. Ja hei, tuolloin lähti liigan paras veskari pois, joten listan oli tosiaan oltava aivan sysipaska.
Puolustus
Nico Manelius = Vuodet kuluvat mutta Mane ei vain kehity. Tosin paikka on sen verran sementoitu kokoonpanoon kaikesta potentiaalin puutteesta huolimatta, että vielä joskus kaudela 2021-22 saadaan miettiä Manen suhdetta rahan laittamiseen pankkiin. Toki ymmärrän pointin, pankit kun tarjoavat sen verran huonoa korkoa, että inflaatio syö arvoa.
AJ Niemi Vol II = Ei, älkää sekoittako tätä miestä siihen AJ Niemeen, joka sai lisänimen isäntä ja pelasi Anaheimissa ja maajoukkueissa. Paluun jälkeen entinen taklaava peruspakki ei enää osu vastustajiin, pysty tarjoamaan helppoa syöttöä tai edes olemaan iso ja ilkeä.
Lasse Korhonen = Rightin YV-pakki, joka ei tosin vakuuttanut missään sarjassa. Oli sarjana sitten Italia, Slovakia, Mestis tai Tanska. Pääsi kuitenkin näyttämään hyvin osaamistaan HIFK:n riveissä ennen kuin Tapparan johtoa vaivasi happivaje ja mies sai kolmen vuoden pahvin.
Jonathan Zion = Muutama AHL-matsi ja keskinkertaiset tehot ECHL:ssa vakuuttivat johdon ja mies tuotiin Suomeen. Oikeastaan miehessä oli hyvää vain lähtö ja se, ettei hän ehtinyt viiden matsin aikana liikaa perseilemään tai nostamaan liksaa. Myöhemmät sarjat (EIHL, Norja, etc.) lienevät paremmin miehen tasoa.
Terran Sandwith = Varmaan huonoin pakki ikinä, joka on jokeripaitaa kantanut yli puolet kaudesta. Olihan tuo iso, mutta se pelkästään ei tee pelaajasta hyvää. Lienevätkö korkeahko NHL-varaus (42.) ja pieni kokemus kyseisestä sarjasta (8 ottelua) vaikuttaneet hankintaan, tuskin nyt Masa ainakaan oli edellisellä kaudella Irlannin liigaa seurannut silmä kovana.
Aaron Boh = Voisi hyvin muodostaa Sandwithin kanssa pakkiparin. Ennen narriuraa oli kokemusta lähes 300 ECHL-ottelun verran, mutta AHL:ssa oli käynyt pyörähtämässä vain 8 ottelussa. No tietäähän sen miten käy, jos AHL on aivan liian kova sarja ja Euroopan kokemus rajoittuu Britannian liigaan.
Hyökkäys
Pierre Dagenais = Jos jääkiekko olisi roolipeli ja hitaus olisi yksi ominaisuus, tämä mies olisi ylittänyt suurimman tason. Kuriositeettina mainittakoon, että teki maalin läpiajosta. Oman veikkaukseni mukaan vastustajan pakit lähtivät vaihtoon ja ennakoivat, että tuosta huolimatta mies saataisiin kiinni. Pienen kaukalon takia eivät kuitenkaan enää saaneet ja se annettu 45 sekuntin etumatka oli lopulta liian pitkä.
Michael Nylander = Piti olla taitavin pelaaja ikinä. Lopulta vei junnuilta pelipaikan, teloi Pettisen todella pahasti ja lensi kertaalleen suihkuun lyötyään tuomaria mailalla aloituksessa.
Bates Battaglia = Hieman kuin Nylander, ilman edes satunnaisia tehoja tai jäähyjä. Olisi muuten ollut näkymätön kentällä, mutta ylipainoista norsua oli vaikea olla huomaamatta.
Esa Pirnes = Tehojen perusteella ei mikään totaalifloppi ja alku oli jopa huikea. Joutui kuitenkin sen verran pahasti fanien hampaisiin, että pakkohan tämä kaveri on listalle nostaa. Jos puheet palkasta pitävät kutinsa, niin hinnan ja laadun suhde kohtasivat mielenkiintoisella tavalla.
Peter White = Voisi dagenöön kanssa muodostaa vauhtikentän. Ei ollut oikeastaan missään hyvä kentällä, mutta kentän ulkopuolella niin saatanan hyvä jätkä, että peliaikaa oli pakko antaa ykköskenttää myöten.
Miikka Tuomainen = Mitä tulee yhdistämällä jänis ja oranki. Helvetin ruma, iso ja kiltti elukka, joka jyrsii mitä suuhun tuo. Tässä joukkueessa mies ei tosin pääse tuppia järsimään, sen verran vakuuttavasti mies pelasi. Kypärä ei mahtunut kunnolla päähän, ei taklannut, ei ollut kiekon kanssa erityisen hyvä tai... Noh, ihan sama mitä sanotte, ei hän sitä kuitenkaan olisi osannut.
Jan Kobezda = Vakuutti niin huikeasti, että suoraan pitkää pahvia lapaan ja ulos ennen ensimmäistä liigaottelua. Parin vuoden päästä liigaura aukesi Ilveksessä, tosin tästä eeppisestä sankaritarinasta jäi vain 5 ottelua tilastoihin. Taisi Islanti sopia sarjana hieman paremmin tälle Charan esikuvalle.
Ville Jokinen = Kun taso riittäisi ehkä A:n kakkosdivariin tai B:n ykkösdivariin, niin se ei vain liigaan riitä. Tosin mies pääsi liigaa pelaamaan tasonpuutteesta huolimatta. Toki "syyt" olivat muualla kuin pelillisissä asioissa, mutta eikös tässä juuri näitä haeta?
Niklas Eriksson = Penan huikea löytö. Siinä missä aivan ihat Tom Laaksonen ja kumppanit tarjosivat fyysisyyttä, tarjosi tämä mies sen puutetta. Varmaan olisi pystynyt pelaamaan ringetteä tai salibandya ilman, että hänen olisi täytynyt muuttaa mitään pelissään.
Thomas Sjögren = Malliesimerkki siitä, miten paikata loukkaantumisia ja floppeja. Haetaan ikäloppu ruotsalainen Italiasta ja toivotaan parasta!
Valmennus
Alpo Suhonen = Tuskin kumpikaan Helsingin joukkue voi muistella lämmöllä tätä kaveria. Peli oli täyttä paskaa, valmentajan puheet mitä sattuivat ja parempaa huomista ei näkynyt. Lisämeriittejä siitä, että lähes yksinään oli viedät Ässät divariin. Huikeutena vielä esiintyminen jonain intellektuellina, jota varmasti arvostetaan fanien piirissä. Varsinkin kun tuo yleensä ilmenee suunnattomana itkuna.