Minä edelleen ihmettelen tätä idealistista näkökulmaa avoimesta kilpailusta. SM-Liigan ja Mestiksen välillä voi olla omat ongelmansa ja Mestiksen puolella ollaan milloin mistäkin katkeria mutta edelleen tyly fakta on myös, se, että nousijaehdokkaat ovat siellä vähissä.
Liigalisenssi on tietenkin vähän erikoinen systeemi ja antaa vaikutelman hyvä veli-kerhosta. Ehkä sen voisi poistaa. Kuitenkaan se ei ratkaise sitä isointa ongelmaa, eli jääkiekkoliiketoiminnan huonoa kannattavuutta Suomessa.
Siksi esimerkiksi vaatimukset hallien kapasiteetista ja olosuhteista ovat minusta aivan välttämättömiä. Mestisseurat joutuvat muutenkin lähtemään valtavalta takamatkalta noustessaan liigaan ja tällöin tulee lisää lunta tupaan, jos itse hallikin jo rajoittaa sisään tulevan rahan määrää.
Tietenkin, esimerkiksi Vaasa voisi vetää täyttöasteen yli 90%:n avauskaudellaan ja se taas helpottaisi tätä. Siihen tulee kuitenkin ynnätä mukaan sitten haaste myös pelillisesti mikä melkein tarkoittaa karsintoihin joutumista heti seuraavalla kaudella.
Itse asiassa pitäisi vaatia ettei yksikään alikoulutettu ex-pelaaja pääse edes lähelle päättäviä elimiä seuroissa. Jokaisella seuralla tulee olla osaava toimari ja UTJ, sekä hallitus joka nyt ihan ensinnä tajuaa mistä omassa seurassa on kysymys.
Hyvä toimari ottaa haltuun alan kuin alan ja osaa johtaa. UTJ:n vastuulla taas on tuntea se toimiala, eli jääkiekko parhaiten koko firmassa. Yhdessä valmennusryhmän kanssa sitten rakentaa joukkuetta ja samaan aikaan pitää huoli siitä, että joukkue kentällä on yrityksen brändin mukainen. Jos siis brändiä on tajuttu edes ajatella.
HIFK on siinä mielessä hyvä esimerkki, että siellä katsojakunta aidosti vaatii sitä kuuluisaa brändijääkiekkoa ja vaikka se valmentajien ammattikunnassa herättää varmasti närääkin, niin tuote myy ja siitä ollaan valmiita maksamaan. HIFK-kannattaja hyväksyy jopa heikomman menestyksen kunhan peli kentällä ja sitä pelaavat pelaajat miellyttävät.
Miten on Mestis-seurojen toiminnan laita tässä suhteessa? Tamminen osaa brändätä ja luoda hypeä, saa ihmiset ja rahan liikkeelle. Jokaiselle seuralle ei Tammisia riitä, joten miten esim. Sport, KooKoo tai Jukurit ovat asian hoitaneet, vai ovatko mitenkään? Esimerkiksi Mikkeli taitaa olla ihan 90-luvulla tässä asiassa.
Ensin pitäisi päästä pelaamalla ylös, sitten hankkia joukkue ja pystyä pitämään sarjapaikka ensimmäisellä kaudella. Jos näin ei käy, on suuri vaara, että edessä on pidempi vaellus varjojen mailla. Entä onko realistista odottaa, että ilman suuriakin panostuksia Mestis-joukkue voisi liigapaikan vakiinnuttaa. Tällä hetkellä ei ole.
Tämän kauden Ilves on hyvä mittari Mestikselle. Periaatteessa täydellinen heittopussi, joka kuitenkin pystyy pelaamaan suht tasapäisesti kaikkien joukkueiden kanssa parhaimmillaan. Organisaatio ihan sekaisin ja pelaajamateriaali paria poikkeusta lukuunottamatta Mestis-tasoa.
Jos tätä Ilvestä ei onnistu kukaan kunnolla haastamaan, saati voittamaan, niin valittamisen voinee unohtaa.