Camperin onnistuminen keskikaistalla on ainoa todellinen kysymysmerkki. Enkä siis epäile (sen enempää kuin kuka tahansa voi yllättää positiivisesti tai negatiivisesti) hänen yleistä pelin tasoaan, vaan miten sujuu sentterin rooli? Ennakkotietojen perusteella hän vaikuttaa poikkeuksellisen kovalta vahvistukselta. On erittäin harvinaista saada vastaavan historian omaava ulkomaalaispelaaja Suomeen.
Rauhalan poissaolo alkukaudesta on iso menetys, mutta loukkaantumisia sattuu aina kaikille joukkueille, ja on aina parempi olla pois alussa kuin lopussa. Siten se ei vaikuta isoon kuvaan, vaikka joitain pelejä pelataan varasenttereillä. Aika monta vastaavaa ottelua oli viime kaudellakin - eikä niilläkään ollut vaikutusta lopullisiin tuloksiin. Kausi on onneksi pitkä...
JOS Camper onnistuu, tuossa on ihan mestaruuskandidaatille sopiva sentterikaarti. Rauhala lienee Liigan aliarvostetuimpia pelaajia. Aiemmin mainittu vertaus Hannes Björniseen on mielestäni osuva. Somppi on minulle tuntemattomin, mutta silti kokenut pelaaja hyvässä iässä ottaa seuraava askel urallaan. Rönnillä on valtava potentiaali, joka näkyi mm. U20-mestaruuden avainroolissa.
Alkukaudesta Tappara varmasti menettää pisteitä. Ja jo perinteiseen tapaan saadaan syksyllä ihmetellä Tapparan vaisuja otteita (luultavasti myös otsikoita alhaisista katsojaluvuista). Sitten marraskuun pimeinä iltoina joukkueeseen on tullut vahvistus tai pari, Rauhala on palannut, pelitapa löytää muotonsa, ja niiden myötä sijoitus sarjassa alkaa nousta... Tähän asti uskaltaisin jopa lyödä vetoa, mutta...
Tulevalla kaudella Grönborg on tietenkin kokonaan uusi elementti - ja luonnollisesti myös muiden joukkueiden suoritukset vaikuttavat siihen, miten korkealle Tappara lopulta nousee. Siten on myönnettävä, että kolmas mestaruus putkeen on kovan työn takana, mutta asetelma on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä.
HIFK vaikuttaa juuri nyt kovimmalta, Ilves ja Tappara vanavedessään. Kärpät ja Pelicans tällä hetkellä hieman taaempana.
Valmennuksellisesti Pelicans lienee vahvimmalla/varmimmalla pohjalla. Ilveksessä Pendolla on tilillään muutaman vuoden takaa ehkä liigahistorian suurin yllätys, mutta sen jälkeen ei ole vakiinnuttanut asemaansa uutena tähtivalmentajana. Marjamäen ensimmäiset kärppäkaudet olivat onnistuneita, mutta sittemmin tähti on ollut tasaisessa laskussa jo useita vuosia. Peltosen näytöt ovat ohuita, mutta urheiluromantikkona jotenkin haluaisin hänen onnistuvan myös valmentajana - kunhan se ei tapahdu pudotuspeleissä Tapparaa vastaan.
Grönborgin historia onkin käyty niin tarkkaan läpi, että tässä vaiheessa moni varmasti muistaa hänen onnistumisensa ja epäonnistumisensa jo paremmin kuin kenenkään ylempänä mainituista. Hän voi olla Liigan paras, tai flopata täysin. Oma veikkaus on, että joukkueen haltuun ottamisessa kestää, ja tullaan näkemään "kipuilua" (jota skandaaleista elävä media vielä ruokkii), mutta lopulta hän saa Tapparan pelaamaan haluamallaan tavalla kauden kuluessa, ja edes nykyisen kaltaisella materiaalilla tulostakin syntyy. Hänellä on kuitenkin kokemusta sekä junioreiden pitkäjänteisestä kehittämisestä että aikuisten lyhytjänteisestä turnausvalmentamisesta. Sveitsin vuodetkin varmasti opettivat (kuten Peltostakin). Onko Liigassa muuten koskaan aiemmin valmentanut valmentaja, jolla on jo valmiiksi tilillään kaksi aikuisten maailmanmestaruutta päävalmentajana?
Kaikki edelliset mestaruudet vuosien ajan ovat menneet viivelähtöjä viljelleille kiekkokontrollijoukkueille (vaikka pieniä tyylieroja on ollut - jopa Tapparalla itsellään 2022 vs 2023). Saa nähdä tuleeko tähän selkeämpää muutosta...