Et pelkästään muista oikein vain myönnän tämän edelleen. Sen verran kuitenkin olen itsekeskeinen ihminen, että mielestäni Tapparaa vastaan saadut havainnot oikeastaan alleviivasivat kaiken sen, mitä ennakoin Ilveksen pelille tapahtuvaksi playoffeissa. Mutta toisaalta - käytän omaa muistiani ja jälkikäteen toki on aina kiva huudella, että mitäs minä sanoin, mutta viime kaudella osuin nimenomaan Ilveksen pelin suhteen hyvin haarukkaan sekä ennakoissa että lopputulemassa.
Sitäkin sanon myös, että olin yksi harvoista viime kesänä ylipäätään, jotka avoimesti täällä liputtivat Ilvekselle top 3 sijoitusta ja taisin olla ainoa, joka ehdotti runkosarjan voiton olevan Tapparan & Ilveksen välinen tamperelainen kilpailu. Sekään ei lopulta mennyt aivan ohisektoriin toteutuman kannalta. Pitkin kauden purnasin (kutsun sitä purnaukseksi) Ilveksen *ituttavaa pelitapaa, joka on minusta jääkiekon irvikuva - en missään nimessä henkilökohtaisesti pidä Ilveksen pelistä - minusta se ei ole hyvää jääkiekkoa, mutta kauden aikana jouduin usein toteamaan, että ainakin Tapparaa vastaan se toimii kuin unelma. Se on taas toisen tarinan juttu, millaiset traumat on Tapparan kannattajalla siitä, kuinka iso yleisö vikisee Tapparan pelatessa trappia ja vastahyökkäystä, kuinka se tappaa jääkiekon, mutta Ilveksen toteuttaessa samaa huomattavasti paljon myöhemmin se onkin yhtäkkiä taktista nerokkuutta ja seksiä tihkuvaa lätkää. Emme kuitenkaan halua vuoden 2022-23 ennakointiketjussa mennä tähän tapparalaiseen syvän päädyn traumaan, mutta se antanee kuitenkin perspektiiviä siihen, millaista antipatiaa koen yleisesti Ilveksen peliä ja pelitapaa kohtaan.
Olisikin täysin epäinhimillistä olettaa, ettei tämä antipatia lähtökohtaisesti vaikuttaisi arvioihini. Sehän suoraan sanoen alleviivaa niitä, mutta muistan myös elävästi, kun Tappara nimenomaisesti perusti suhteellisen paljon samoille prinsiipeille pelinsä (erityisesti 2013-14, 2015-2017) niin lopputulos oli Tapparalle toki kahden mestaruuden myötä kovin suosiollinen, mutta myös finaalitappioita tuli paljon ihan puhtaasi siihen, kuinka kiekoton joukkue Tappara oli. Erityisesti kiekollisen pelin hallinnassa Tappara hävisi useita finaalisarjoja suoraan Kärpille.
Ja kun Ilveksen viime kauden peli - sillä vähäiselläkin otannalla - perustui Tapparaa vastaan joka ikinen kerta siihen, että omalla alueella sumputettiin keskusta, pyrittiin katkoon siinä keskellä ja hyökkäämään nopeilla laitureilla vastaan - niistä Ilves teki viime kaudella Tapparaakin vastaan semmosen ison repullisen maaleja. Runkosarjassa, kun mikään joukkue ei pelaa asian varsinaisessa merkityksessä verenmaku suussa niin silloin tämä oma maalintekopotentiaali kiekottomassa pelissä saattaa antaa virheellisen kuvan voimasuhteista. Huomioiden kaikki Kärppien viime kauden vaikeudet ja Marjamäen suhteellisen lyhyen valmistautumisajan joukkueessa niin Kärppien suoritus sabotoida Ilveksen peli totaalisesti laittamalla Ilvekselle kiekkoa ja estämällä Ilveksen pääsy kiekollisena keskelle oli sulka Kärppien hattuun, ei Ilveksen. TPS sitten tuhosikin Ilveksen ihan täysin ja siitä ei tarvitse edes keskustella - Ilveksellä ei ollut TPS:ää vastaan palaakaan pelissä. Sarjan loppua kohti Ilves jopa alkoi riskilläkin pelata omaa vauhtilätkäänsä, mutta sekään ei mihinkään enää siinä vaiheessa riittänyt.
Nyt kun olen helvetin pitkästi kerrannut menneisyyden niin se lyhyt johtopäätökseni on, että Ilveksen pelitavan ensi kaudella pitää sisältää enemmän omaa kiekollista tuotantoa ja vähemmän sitä brändättyä vastahyökkäys-Ilvestä. Ja minä haluan nähdä joukkueen kokoamisessa sen niin, että hankinnoissa päätellen siitä vauhdista on annettu vähän pois pikkuisen isomman kiekollisen dominanssin nimissä. Se, miten se realisoituu ensi kaudella - aika näyttää - mutten edelleenkään suostu tässä hetkessä sijoittamaan Ilvestä suoraan Tapparan ja Kärppien perään enkä näe heidän olevan edes hajuraon päässä. Ilveksen takana seuraavat ovat lähempänä Ilvestä kuin Ilves Kärppiä ja Tapparaa ennakoissa.
Realisoituminen ensi kaudella taas riippuu monesta eri asiasta. Se jää nähtäväksi.
Tapparahan ei ole koskaan pelannut samanlaista kiekkoa, kuin mitä Ilves viime kaudella, kuin ehkä yrittänyt hieman jotakin sentapaista Rautakorven johdolla yhden kauden alussa (Ja ihan hyvin siinä ainakin harjoituskaudella onnistuenkin), kunnes ongelmien tullessa vaihdettiin vanhaan. Eli modernia, pelipaikatonta, nopeisiin kääntöihin perustuvaa lätkää, jossa pyritään puolustamaan mahdollisimman paljon etuperin, ei valumalla takaperin trappiin.
Eli riisto halutaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hyökkäysalueella, vastustajan sinisellä tai keskialueella ja jos vastustaja pääsee alueelle, pyöritys pyritään katkaisemaan mahdollisimman pian, jotta olisi energiaa hyökätä vastaan. Mikäli vastustaja onnistuu saamaan pitkää pyöritystä, silloin puolustetaan keskustaa ja maalinedustaa ja annetaan vastustajan pyörittää laidoilla, mutta tämä on vasta vihoviimeinen vaihtoehto. Tappara toki on usein saanut laadukkaalla kiekollisella pelillä Ilveksen pakotettua tähän vaihtoehtoon. Vaikka Tappara on pelannutkin jossain vaiheessa vastahyökkäyksiin perustuvaa kiekkoa, on sen ollut mielestäni perustavanlaatuisesti erilainen pelitavallisesti.
Tämä pelitapavalintahan ei mitenkään kuitenkaan poissulje sitä, että pelin hitaampien rytmien ja kiekonhallinan, sekä pitkien hyökkäysten variaatioita voitaisiin vahvistaa, eikä sen tarvitse tarkoittaa sitä että Ilves olisi riisuttu aseista. Ja tähän uskon Ilveksen pyrkineenkin ja kuten edellä todettuakin, monessa pelissä eri joukkueita vastaan Ilves hallitsi ja ajoittain jopa dominoi kiekkoa, mutta Tappara taas yksinkertaisesti pelasi sen verran laadukkaasti kiekollisesti omaa peliään, että sai pakotettua kiekonhallinnan itselleen ja pelin pidemmäksi aikaa Ilveksen päätyyn, kuin ehkä Ilves olisi halunnut. Ilveksen vastahyökkäysten laatu, vaarallisuus ja tehokkuus sitten ratkaisi monet pelit sille, eikä se sattumaa ollut.
Yksi tekijä joka varmasti vaikutti Ilveksen oman pelin toimivuuten etenkin Tepsiä vastaan, oli se että Ilveksen vastahyökkäyspelissä erittäin tärkeä seikka, kiekollisten pakkien osasto, oli melkolailla kokonaan telakalla (Johansson, Lööf) tai päätällin jäljiltä erittäin vaisuna (Lancaster) ja voidaan kai Parikkakin jonkinnäköiseksi menetykseksi laskea kiekollisen pelin osalta (52 peliin 10+11=21) ollessaan varjo itsestään koronan jäljiltä.
Sen jälkeen kun pakiston kiekollinen vastuu siirtyy Tuomas Salmelan, Juuso Pullin ja hieman puolikuntoisen Aleksi Elorinteen haltuun, niin siitä voi miettiä mitä se tekee pelin avaukselle nopeatempoisessa kääntöpelissä. Muutenkin paha loukkaantumis- ja sairastelusuma ei voinut olla vaikuttamatta pelitavan ykkösprioriteettien noudattamiseen joukkueen päästessä harjoittelemaan vain muutaman kerran viisikkopeliharjoituksia kauden lopussa. En nyt rupea jossittelemaan sarjojen tuloksilla, vaan puhun nyt ylipäätään pelitavallisten asioiden toteuttamisesta.
Kärpistä puhutaan, että olisi riisunut Ilveksen aseista, mutta ei Kärpillä juuri 5 vs. 5 - pelissä palaa ollut Ilvestä vastaan. Sarja saatiin roikotettua seiskapeliin lähinnä Ilveksen surkean erikoistilannepelaamisen ja toisaalta Kärppien hyvän ylivoiman ansiosta.
En näe mitään syytä siihen, että Ilveksen täytyisi alkaa muuttamaan pelitapaansa - vaan vahvistaa vain sekundäärisiä variaatioita siinä vahvemmiksi - enkä usko että Ilves näin tekeekään. Onneksi.
