Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2021–2022

[PunainenKukko]

Hyväksymällä korkealla mailalla tehdyn osuman?

KooKoolla ja Lukolla on kyllä iso etu tänään, KooKoolla kotiedun turvin todella hyvät asemat. Pelicans on ollut jo pitkään alavireinen, eikä homma eilenkään kääntynyt. Laittaisin ruplat KooKoon voitolle.

Eikös se selvä etu ole kerholla?! Kotimatsi ja pääsee mahdolliseen jatko-otteluun kotiyleisön edessä pelaamaan.

 

[Juomari Turmio]

Ei se ollut korkealla mailalla tehty, vaikka täällä ensiksi yhden kuvakulman perusteella sellaiseen lopputulokseen päästiinkin. Minäkin olin ensin varma, että se oli korkealla mailalla tehty ja se hylättäisiin.

Ulinaa paskoista tuomareista ei lopettanut edes oikeasta kuvakulmasta laitettu video. Se vaan jätettiin huomiotta…

Missä oli oikeasta kuvakulmasta näytetty video?

Itse en sellaista ole nähnyt, tai jos olenkin, niin silti olen sitä mieltä että oli liian korkealta lyöty kiekko alas. Ei silti poista sitä tosiasiaa että olen ollut ennenkin väärässä vaikka oikean videon olen monta kertaa katsonut.

 

[PunainenKukko]

Ilveksestä taisi olla Anttilan Marko joka kertoi yllättyneensä Liigan luistelusta ja temposta vaikka on täällä pelannutkin monta kautta.

Myös AHL-mies Baptiste oli aivan pihalla harjoituspeleissä ja runkosarjan ekalla kolmanneksella. Sen jälkeen on saanut koivet liikkeelle ja painaa puolustajista ohi läpiajoihin kuin mikäkin Joonas Oden.

Ei se Anttilakaan hidas ole, kun kotipelissä Sporttia vastaan 35,8 km/h eli nopeampi kuin kukaan vastustajan pelaaja ja ipasta vain oden/päkkilä edellä :) lisäksi pelin kovin laukaus.

 

[HC Hetu]

Ei se Anttilakaan hidas ole, kun kotipelissä Sporttia vastaan 35,8 km/h eli nopeampi kuin kukaan vastustajan pelaaja ja ipasta vain oden/päkkilä edellä :) lisäksi pelin kovin laukaus.

Siinä kun Anttila saa tuon täyden vauhdin aikaiseksi, Lajunenkin tulee vastaan käytyään jo toisessa päässä kenttää. Eli kyllä Anttila on nopea mutta kiihtyvyys on Jonne Virtasen tasolla.

 

[JPriest]

Ei se Anttilakaan hidas ole, kun kotipelissä Sporttia vastaan 35,8 km/h eli nopeampi kuin kukaan vastustajan pelaaja ja ipasta vain oden/päkkilä edellä :) lisäksi pelin kovin laukaus.

Pelkällä suoraluistelulla ei kentällä erotuta. Ensimmäisten potkujen rypäsyillä tehdään se ero ja se, että joku pelaaja saavuttaa huippunopeuden keräten vauhtia omasta päästä niin sillä huippunopeudella ei juurikaan ole merkitystä.

Taisi toissakaudella Vili Sopanen olla koko liigan nopein tai top 3 nopeuksissa, mutta kaikki sen tietää, että ei Sopasen luistelu ei mitenkään loisteliasta ollut. Jos en väärin muista niin oliko 39,8 km/h Sopasella silloin.

 

[PunainenKukko]

Siinä kun Anttila saa tuon täyden vauhdin aikaiseksi, Lajunenkin tulee vastaan käytyään jo toisessa päässä kenttää. Eli kyllä Anttila on nopea mutta kiihtyvyys on Jonne Virtasen tasolla.

Joo se on totta, et ei tuolla Stretsin vartalolla nopeita kiihdytyksiä oteta :D

 

[Raúl]

Eikös se selvä etu ole kerholla?! Kotimatsi ja pääsee mahdolliseen jatko-otteluun kotiyleisön edessä pelaamaan.

Sen puolesta kyllä, mutta Lukko otti eilen melko vahvan henkisen yliotteen jättämällä Kerhon nollille. Jos HPK jotenkin onnistuu Lukon voittamaan varsinaisella, niin sitten tilanne heilahtaa.

 

[ElManazer]

Runkosarja on taputeltu ja tässä on jo pudotuspelitkin päässeet starttaamaan, joten koin tämän sopivaksi hetkeksi vilkaista peräpeiliin ja tutkia, mitä on tullut kirjoiteltua syksyllä. Tässä siis kausiennakon "lyhyt" läpikäynti! Jaoin tämänkin neljään osaan tekstin ja lainauksien pituuden takia.

15. Porin Ässät

Kerttulan strategia ei vaan tänäkään vuonna vakuuta allekirjoittanutta. Periaatteessa joukkueessa on hyviä pelaajia, mutta kokonaisuus on vain kaikkiaan heikon oloinen. Selin oli Tepsissä ollessaan mielestäni oikein hyvä valmentaja, vaikka menestys pudotuspeleissä jäikin vähemmällä. Nyt kuitenkin Porissa ollessaan on mielestäni vähän taantunut eikä ole saanut missään kohdin parasta irti käytettävissä olevasta ryhmästään. Organisaatiosta huokuu se, että sielläkin odotetaan jo Härkälän aikakautta. Selinillä on iso työ näyttää, että kuuluu yhä liigatasolle.



Tolppien väliin suunniteltu duo Söderström-Volkov on omaan silmään jopa liigan kovimpia nimenomaan tandemina, mutta Soderströmin loukkaantumisherkkyydestä johtuen on vaikea uskoa menestykseen edes tällä rintamalla. Jos molemmat pysyvät terveenä ja kehitys ei ainakaan taannu, niin tässä on porilaisten isoin mahdollisuus. Pakisto on sen sijaan kokonaisuutena yksi liigan heikoimmista eikä vakuuta lainkaan. Andersson on treenipeleissä ollut mielestäni hyvä, mutta tällä hetkellä hänen roolinsa vaikuttaa ihan valtavalta eivätkä parin viime kauden minuutit tue noin isoa roolia. Jännä kuitenkin nähdä miten Anderssonin taso heittelee kauden aikana vai pystyykö kannattelemaan koko pakistoa harteillaan. Lukka oli viime kaudella noin puolen vuoden ajan liigan surkeimpia puolustajia, mutta petrasi huomattavasti keväällä ja on nyt harjoituspeleissä esittänyt Ässien onneksi varsin kohtuullisia otteita.



Kerttulan strategia hyökkäyspään osalta on kummeksuttanut minua läpi kesän, sillä puhtaita senttereitä porilaisilla on yhä vain yksi (Barach) enkä häntäkään laske varmaksi kortiksi. En rehellisesti käsitä, miten Kerttula oikein julkisesti kommenteissaan julisti muun muassa Ruutun olevan hankittu extempore-tyyppisesti sentteriksi, vaikka oikein mitkään tilastot ei sellaista tue. Ehkä hän tietää jotain mitä me muut emme tiedä, mutta toistaiseksi tätä ei ole kuitenkaan nähty. Samoin ykkösketjuunkin kaivattaisiin kyllä keskushyökkääjää, jotta Kärjen ominaisuuksia saataisiin vielä paremmin käyttöön. Moutrey ei ollut hankintana sitä, mitä tuo joukkue olisi mielestäni kaivannut. Läpimurtoja kaivataan, mutta onko niitä tulossa?



Paras pistemies: Jarno Kärki

Paras maalintekijä: Jarno Kärki

Tehokkain puolustaja: Jacob Andersson

Läpimurto: Aleksi Heimosalmi

Seuraa häntä: Jarno Kärki – erittäin hyvä hankinta ja vaikuttaa harjoituskauden perusteella menneen Ruotsissa noin valovuoden eteenpäin verrattuna viime visiittiin. Muodostaa Salmisen kanssa erittäin vaarallisen kaksikon. Oppinut käyttämään kokoaan aidosti hyödyksi. Aivan valtava vastuu porilaisten ryhmässä.

Floppaa odotuksiin nähden: Albin Eriksson

Tämä osui paremmin kuin hyvin. Ässien kauden rakenteen pystyi näkemään melko hyvin jo syksyllä – hankinnat eivät vakuuttaneet ja Atu Selin taantui viimeistään syksyllä. En silti pistä tätä farssia missään tapauksessa Selinin piikkiin, vaan kyllä tässä taustalla on paljon muutakin. Koko organisaatiolla on peiliin katsomisen paikka ja en ole ihan varma, että riittääkö kurssin muutokseen pelkät Patavalat sun muut tempaukset.

Jarno Kärki pelasi oikeastaan vain ihan alkusyksystä tasollaan, mutta sen jälkeen peli meni puurtamiseksi eikä saanut missään nimessä parasta irti itsestään. Salminen ja Barach olivat pistepörssissä korkeammalla, mutta näistäkin oikeastaan vain Barach pelasi onnistuneen kauden. Andersson oli odotetusti tehokkain puolustaja, mutta odotetusti ei pystynyt nousemaan pakiston liideriksi.

Heimosalmea povasin läpimurron tekijäksi, mutta se jäi vähän piippuun. Sen sijaan positiivisessa mielessä on nostettava esiin Eemil Erholtz, joka pelasi kyllä oivan kauden ja nosti tasoaan selkeästi. Eriksson oli selkeä floppi, mutta niin oli kyllä moni muukin.

Veskarikaksikko oli ihan ok, mutta ei pystynyt kannattelemaan joukkuetta.

Ensi kaudella tullaan näkemään toivottavasti täysin uudenlainen patalauma. Paljon täytyy muuttua, jotta voidaan puhua pudotuspelijoukkueesta.

14. Jyväskylän JYP

JYP ei ole lainkaan niin huono kuin on ajateltu, mutta ei sieltä helppoakaan kautta ole tulossa. Jumbosijan välttäminen on jo saavutus sinänsä. Toki joukkueessa on monta tekijää, miksi jumbosija on ihan realistinen odotusarvo, mutta samalla joukkueessa on niin paljon potentiaalia, että säälipudotuspelipaikkakaan ei ole täysi mahdottomuus. Jukka Ahvenjärvi valmentajana on minulle tuntemattomampi, mutta vaikuttaa kieltämättä välikauden budjettivalinnalta. Toisaalta niin oli myös Raipe Helminen TPS:ssä viime kaudella ja ihan hyvin se sujui.



Jyväskyläläisten maalivahtiosasto ei vakuuta minua tänäkään vuonna. Se ei ollut niin katastrofaalinen viime kaudella kuin pelkäsin, mutta ei se kyllä kovin erikoinenkaan ollut. Totesin vuosi takaperin, että Ruusu on saanut 8,5 mahdollisuutta Liigassa ilman onnistumisia ja povasin Liiga-uran olevan jo loppupuolella. Ruusu kuitenkin pelasi ihan ok ja sai jatkaa, mutta väitän, että nyt pitää tulla vielä selkeästi parempi kausi. Muuten ura jatkunee Keski-Euroopassa. Parkkisen kehitys on mielenkiintoista nähdä. JYPin pakisto on mielestäni ihan kohtuullinen. Siinä on pari selkeää kärkinimeä, kovuutta, kiekollista taitoa ja paljon nuoria lupauksia. Kaiken osuessaan nappiin jopa vakuuttava pakisto. O’Brienin hankintaa kummeksun hieman, mutta antaa miehen näyttää tasonsa. Voi olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä. Huonekalumies-Shotka sen sijaan vaikuttaa erittäin hyvältä.



Hyökkäyspäässä JYP on pitkälti potentiaalin realisoitumisen varassa. Vain Jerry Turkulaisen luen takuuvarmaksi kortiksi, mutta muita varmoja on vaikea löytää. Gardinerin uskon yllättävän monet, ja tulee varmasti kauden aikana nousemaan moniin keskusteluihin. Joukkueesta huokuu se, että se on pitänyt kasata varsin tiukalla budjetilla. Best-case-scenario lienee luokkaa se, että joukkueen isokokoiset pelaajat pelaavat varsin kovaa, jolloin nuoremmat pelaajat (Lambert, Kemell sekä Helenius etunenässä) pääsevät loistamaan, kun vastustajien fokus siirtyy vääriin asioihin. Kokonaisuutena sen sijaan JYP tulee takuulla pelaamaan huomattavasti raikkaammin kuin viime kaudella, mutta joukkue vaikuttaa turhan kapealta siihen, että hyvä vire jatkuisi koko kauden. Brodecki on hyvä hankinta ja ennustankin hänelle hyvää kautta, sopii ominaisuuksiltaan Liigaan ja jos löytää tasaisuuden tekemiseensä, niin voi nousta jopa yllättävän kovaksi tekijäksi. Nuorista Joakim Kemell on oma suosikkini, mutta ison läpimurron aika tuskin on vielä.



Paras pistemies: Jerry Turkulainen

Paras maalintekijä: Reid Gardiner

Tehokkain puolustaja: Anttoni Honka

Läpimurto: Brad Lambert

Seuraa häntä: Niko Seppälä – Nousi melko puskista viime kaudella JYPissä vakiorooliin ja pelasi mielestäni varsin hyvin ollen huonon joukkueen ainoita valopilkkuja. Jos pystyy pitämään saman roolin ja kehittämään omaa peliään vielä napsun ylöspäin, niin voidaan puhua jo hyvän liigatason pelaajasta.

Floppaa odotuksiin nähden: Andrew O’Brien

Toinen osuma kirjataan tästä, vaikka yhdellä sijalla heittikin oma arvioni. JYP pelasi täysin sellaisen kauden kuin olettaa saattoi – ei missään nimessä heittopussi, mutta voittavasta joukkueesta jäi ikävän kauas. Ruusu pistettiin kiertoon, kuten odottaa saattoi. Samoin tehtiin O’Brienille ja monelle muulle, jotta saatiin rahaa säästöön. Lambert jos olisi onnistunut siirtämään junioripelinsä miesten kaukaloihin, olisi voinut tulos olla huomattavasti parempi, mutta tämä kausi meni kyllä Lambertin osalta isosti vihkoon. Kemell oli alkukaudesta erittäin vahva, muttta loukkaantumisen jälkeen ei pystynyt enää palaamaan tasolleen missään vaiheessa.

Paras pistemies oli odotetusti Jerry Turkulainen. Kuten povasin, myös Reid Gardiner nousi otsikoihin isostikin ja oli JYPin paras maalintekijä siitä huolimatta, että siirtyi jo hyvissä ajoin loppukauden lainalle Helsinkiin. Anttoni Honka pelasi erittäin hyvän kauden kiekollisessa mielessä, vaikkei puolustuspäässä kehittynyt kovin hurjasti vieläkään. Jos läpimurtopokaali pitäisi jollekulle jakaa, niin antaisin sen Ville Ottavaiselle – nuorelta mieheltä varsin hyvä kausi.

Kaiken kaikkiaan ihan odotetun kaltainen kausi. Ei hyvä, muttei ihan paskakaan. Ensi kaudella Jypinkylässä näyttäisi puhaltavan aivan uudet tuulet, joten jää mielenkiintoiseksi nähdä, mitä oppeja tästä kaudesta jää käteen.

13. Mikkelin Jukurit

Vaikka ilmoitinkin Jukureiden ilmoittautuneen kisaan mukaan, niin en kyllä pysty mitenkään profetoimaan tuosta joukkueesta pleijarijengiä. Syitä tähän on monia, mutta ei tässä voi olla nostamatta Olli Jokista tikunnokkaan. Kovasta peliurasta huolimatta näytöt valmentajana ovat kyllä todella olemattomat eikä mikään kyllä lähtökohtaisesti povaa menestystä.



Jukureiden veskariosastolla on valittu varsin erikoinen linja enkä ihan saa kiinni, että mitä tässä on taustalla. Toki onnistuessaan varmasti näyttävät neroilta, koska rahaa tuohon kaksikkoon ei ole mennyt, mutta ei ehkä lähtökohtaisesti se strategia, jolla vaikkapa itse olisin lähtenyt. Maalivahti on minun papereissani joukkueen tuki ja turva, joten jos ei koppi tartu joka ilta, niin tummat pilvet lähestyvät helposti. Pakisto on kärjen osalta ihan laadukas, mutta neljän kärkipakin jälkeen taso laskee valtavan paljon. Pakiston onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttaa selkeästi eniten se, että miten valmennusjohto lopulta organisoi puolustusalueen puolustuspelaamisen. Todennäköisyydet onnistumiselle ovat mielestäni melko pienet.



Hyökkäyksessä mikkeliläiset ovat laittaneet huomattavasti isompaa vaihdetta silmään, ja myös rahaa on takuulla palanut. Hyökkäys on joukkueen selkeästi vahvin osa-alue, mutta se ei tosin ole kovin laaja, joten on varsin toivottaa, että loukkaantumiset eivät joukkuetta riivaa. Immosen ja Tuppuraisen viime kausi Jyväskylässä ei ollut kovin erikoinen, joten on jännittävä nähdä mitä saavat aikaan. Ovat kuitenkin joka tapauksessa joukkueen nuorille pelaajille tärkeä lisä. Joukkue pelannee varsin suoraviivaisesti ja kykenee takuuvarmasti kiusaamaan muiden joukkueiden pakistoja.



Paras pistemies: Petrus Palmu

Paras maalintekijä: Pekka Jormakka

Tehokkain puolustaja: Axel Rindell

Läpimurto: Otto Mäkinen

Seuraa häntä: Linus Nässén – Nousi isoon rooliin Växjössä viime kauden loppupuolella ja olisi varmasti saanut jatkaa SHL:ssäkin niin halutessaan. Tulee takuulla olemaan iso osa Jukureiden pakistoa.

Floppaa odotuksiin nähden: Simon Stransky

Tässä voi ja pitää nostaa oma tumppu ylös virheen merkiksi. Perustelin kyllä mielestäni oman kantani hyvin tuossa, että miksi en nähnyt Jukureissa pudotuspelimateriaalia, mutta siitä hattu päästä Olli Jokiselle, että käänsi nuo kaikki epäuskon kohdat Jukureiden eduksi. Jokinen oli kyllä kieltämättä kokematon valmentaja, mutta se antoi myös iskun paikan – kukaan ei oikein osannut pelata Jukureiden vahvuuksia pois eikä uskonut, että joukkueen henki kantaa vaikeissa paikoissa. Meno on näyttänyt läpi kauden raikkaalta ja Jukurit on ollut positiivinen yllätys kiekkokartalla omanlaisensa pelityylin ansiosta.

Veskariosasto oli erikoinen, mutta Salmisen taso on kyllä ollut ihan jäätävän kova. Kakkosveskari vaihtui aika nopeasti, mikä ei sinänsä yllättänyt lainkaan. Täytyy toivoa, että Salmisen taso pysyy yhtä korkealla pudotuspeleissä. Pakiston osalta allekirjoittaneella näytti olevan samat sävelet Jukurijohdon kanssa, eli pakiston laajuutta kasvatettiin merkittävästi kauden aikana – alkukauden pakiston taso, kun ei päätä huimannut. Esimerkiksi Larsen oli älyttömän hyvä hankinta. Rindell poistui kesken kauden, mutta seuraa häntä -osiossa nostettu Nässen hoiti kiekollisen leiviskän odotettua paremmin. Ehkä kuitenkin se ykköstykki pakistosta puuttuu yhä.



Sama juttu hyökkäyksen osalta – se oli alusta asti vahva, muttei kovin laaja ja tähänkin Jukurit pystyi puuttumaan melko hyvin. Aatu Räty oli maailmanluokan kaappaus kesken kauden, mutta niin oli myös Petrus Palmukin jo kesällä. Erittäin kovia onnistumisia pitkin ryhmää – Stranskykin nosti tasoaan huomattavan paljon Jokisen alaisuudessa, kun vertaa vaikka viime kauteen. Jormakka ei ihan päässyt maalien makuun odotetusti, mutta kausi oli silti häneltäkin hyvä. Otto Mäkinen pelasi myös hyvän kauden ja teki läpimurron.

12. Kouvolan KooKoo

KooKoo jää tilastoarvioissani pienellä marginaalilla ulos pudotuspeleistä, mutta en silti missään nimessä pidä pudotuspelejä Kymenlaaksossa mahdottomana. Suurin ongelman KooKoon joukkueessa on mielestäni se, että sitä kuvaa hyvin lausahdus ”ihan kiva”. Ihan hyviä pelaajia, jotka ovat samalla valmentajan omia poikia. Saloa on pidetty pitkään lupaavana valmentaja, mutta näytöt (muun muassa potkut Saksan kakkostasolta) ei ihan vielä vakuuta. Näytettävää on paljon, niin valmennuksella kuin pelaajistollakaan.



Veskarikaksikko liigan häntäpäästä, mutta siinä on paljon kuuluisaa potentiaalia. Setänen on ollut jo pitkään vedenjakajalla – hyvää kautta seuraa heikompi kausi ja vice versa. Edelliskausi oli Setäseltä erinomainen, viime kausi sen sijaan jälleen heikompi, joten ehkä tällä kaudella Setänen onnistuu taas. Malík vaikuttaa hyvältä, mutta pelit ovat olleet viime vuosina melko vähissä. Lehtosen käsissä saadaan tästä kaksikosta kuitenkin niukintaan toinen torjumaan hyvin. Pakisto on todella heikko, ehkä jopa liigan heikoin Jukureiden kanssa. Nikkilä loisti Pennasen valmennuksessa ja jätti turhat kuumentumiset pois pelistään, mutta Salon alaisuudessa harjoituskaudella on nähty taas vanhaa Nikkilää. On kuitenkin mahdollisesti ihan Liigan kärkipuolustajia.



Hyökkäys koostuu aika hyvän ikäisistä kotimaisista pelaajista, mutta jokseenkin on sellainen olo, että jotain puuttuu. Mikäli kaikki menee nappiin, niin KooKoolla on käsissään nimenomaan erittäin tehokas hyökkäyskalusto. Johtajuutta joukkueessa ei ole erityisen paljon, joten esimerkiksi Heikki Liedeksen merkitys kasvaa valtavasti. Kapteeniston jäsenenä Liedeksellä on aika erilainen lauma johdettavanaan, kun vertaa siihen, millaisesta ympäristöstä Kouvolaan saapui. Joose Antonen kuvastaa joukkuetta hyvin – entinen ongelmapelaaja, jolla on elämänsä tilaisuus nousta kärkihyökkääjäksi jopa koko Liigan tasolla.



Paras pistemies: Joose Antonen

Paras maalintekijä: Ville Meskanen

Tehokkain puolustaja: Petteri Nikkilä

Läpimurto: Teemu Engberg

Seuraa häntä: Samuli Ratinen – Oli viime kauden selkeä yllättäjä. Onnistui mielestäni oikein hyvin ja tehojakin syntyi mallikkaasti. Hyvä pelaaja, tällä kaudella vielä askel ylöspäin, niin Ratisesta käydään ensi keväänä kovaa kisaa liigajoukkueiden kesken.

Floppaa odotuksiin nähden: Kim Strömberg

KooKoo pääsi juuri ja juuri pudotuspeleihin, joten lähellä käytiin tämän arvion kanssa. Jos ennen kautta joukkue vaikutti olevan luokkaa ”ihan kiva”, niin sitä se myös oli. Ei erikoisuuksia eikä ihmeellisyyksiä, mutta loppupeleissä melko tasainen jengi. Veskariosasto onnistui todella hyvin, oli ehkä tandemina yksi Liigan parhaita – kiitos tästä toki kaksikon paremmalla osapuolelle Malikille, joka oli oikeasti ehkä Liigan top5-veskari. Tätä saavutusta nostaa se, että KooKoon pakisto ei mielestäni ole vieläkään mikään kovin erikoinen. Nikkilä oli lähellä olla joukkueen tehokkain, mutta Peetro Seppälä meni edelle hienolla läpimurrolla. Seppälä on jopa lähellä nousua jopa koko Liigan parhaiden puolustajien joukkoon, mikäli sama meno jatkuu.

Hyökkäyspäässä ei ehkä ihan päästy ytimeen eikä se ollut niin tehokas kuin Kouvolassa olisi toivottu, mutta kyllä siellä silti onnistujia riitti. Liedeksen 20 maalia on todella arvokas suoritus. Samoin Antosen läpimurto Liigan kärkitasolle oli odotettu, mutta positiivinen näyte joka tapauksessa. Strömberg näytti, että on yhä vakavasti otettava kärkihyökkääjä yms. Meskasen kausi ei ehkä ollut mikään tähdenlento, mutta lopputulos on kuitenkin aika hyvä. Rautiainen oli valtava pettymys, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Samoin Ratinen ei ihan noussut odotetulle tasolle eikä Engbergin läpimurto ollut lopulta lähelläkään.

11. Vaasan Sport

Sport on omissa papereissani äärimmäisen lähellä pudotuspelipaikkaa, ja koko ryhmä on omissa tilastoihin perustuvissa arvioissani yhdeksänneksi paras joukkue, mutta en vain jaksa uskoa Dufvan metodeihin. Joukkue on ehkä liigan työteliäin, mutta samalla se on myös jokseenkin hitaan oloinen ja miksei rehellisesti sanottuna puukätinenkin. On myös huomioitava, että joukkue on selkeästi Liigan kokenein.



Hovinen on mielestäni aina ollut hyvä maalivahti, vaikka kv-ura ei koskaan auennutkaan odotetusti. Pappi on selkeästi koko Sportin selkäranka ja hänestä tuskin jää kiinni yksikään Sportin ottelu. Varalla Reijola/Tolvanen on ihan ok-tasoa, mutta vastuunkantajiksi heistä ei ole. Pakiston osalta tilanne on kohtuullinen. Heshka oli erittäin vakuuttava hankinta, joskin ei vaan enää ole niin hyvä kiekollisesti kuin tarve olisi. Johansson on myös kovan luokan hankinta, erityisesti oman pään puolustuspelin kannalta. Try-outilla oleva Canade on vakuuttanut itseäni ennakkoluulottomalla pelillään ja nopealla luistelullaan – toki virheitä on tullut ja Dufva on tietysti niistä tapansa mukaan rankaissut heti penkkikomennuksin, joten jännittävä nähdä saako Canade mahdollisuuden läpimurtoon. Valtteri Hietanen menee suoraan kategoriaan Dufvan hankinnat, eli ei mitään käyttöä.



Kiekollinen osaaminen on Michael Keräsen varassa. Keränen on erittäin hyvä pelaaja ja tulee takuulla olemaan erityisesti ylivoimapelin priimus. Stålberg on myös varsin vakuuttava ilmestys ja tuo tarvittavia jalkoja, mutta kuten viime kaudella nähtiin, ei Stålberg pysty olemaan vastuussa joukkueen kiekollisesta pelistä ainakaan koko kauden mittapuulla. Hyökkäys on ihan kohtuullisen laaja ja kykenee puolustamaan hyökkäämällä, mutta kovin tehokasta kokonaisuutta siitä tuskin koskaan tulee.



Paras pistemies: Michael Keränen

Paras maalintekijä: Sebastian Stålberg

Tehokkain puolustaja: Shaun Heshka

Läpimurto: Lari Heikkinen

Seuraa häntä: Axel Holmström – Ensiluokkainen hankinta, mutta harjoituskauden perusteella vähän yllättäenkin vähemmän pelintekijä kuin odotin. Muodosti jo Pitsiturnauksessa jopa loistavan kaksikon Keräsen kanssa. Pystyy tekemään maaleja, mutta pelaa hyvin myös omiin päin. Povaan hyvää kautta.

Floppaa odotuksiin nähden: ei kukaan

Liigan vanhin joukkue oli liigan vanhin joukkue. Puukätinen, hidas, työteliäs – samat adjektiivit olivat nähtävillä jo syksylläkin. Liigan ehkä paras kotiyleisö ansaitsisi mielestäni enemmän kuin tämän. Surullisinta Sportin kaudessa oli se, että Risto Dufva palkittiin parista voitosta parin vuoden jatkosopimuksella, joten tuskin tulevaisuuskaan on mitään ruusuilla tanhuamista.

Hovinen oli Sportin voittojen selkäranka syksyllä, mutta kauden päätyttyä taas loukkaantumiseen, ei Sportin varaveskari pystyneet millään samaan. Reijola oli tuttuun tapaan ihan ok, mutta tuon jengin takana olisi pitänyt olla jumalmoodissa, jotta pudotuspelipaikka olisi ollut realismia. Pakisto oli ihan hyvä, mutta se ei tällä erää riittänyt tämän korkeammalle. Duo Johansson & Heshka olivat todella hyviä, vaikka ensin mainitulla ei toisinaan meinannutkaan pää kestää vastustajien juttuja. Dufvalle tyypillisiä ratkaisuja nähtiin kauden mittaan, eli suosikkipojat saivat varauksettomasti peliaikaa ja mahdollisuuksia, mutta ei-suosikkipojat pistettiin pois tai saivat purra tuppea. Mikään ei siis ole muuttunut senkään suhteen.

Hyökkäyspäästä on sanottu jo kaikki mahdollinen, joten ei tässä sen ihmeellisempiä analyysejä tarvita. Kiekollista taitoa ei ollut nimeksikään ja ainut kiekollisesti hyvä pelaaja Michael Keränen ei näyttänyt kuuluvan Dufvan suosikkeihin. Asplund pelasi jälleen hyvän kauden, vaikka vaasalaisten hampaissa aina onkin. Stålberg oli alkukauden aivan ulapalla, mutta paransi loppukaudesta. Eriksson taas toisinpäin. Holmström oli selkeästi pettymys eikä Lari Heikkinenkään pystynyt kuitenkaan tekemään läpimurtoa. Ei selkeitä floppeja, mutta ei kyllä selkeitä onnistujiakaan. Jottain tarttis tehrä.

 

[ElManazer]

10. Hämeenlinnan Pallokerho

HPK:n rakennusstrategia eroaa hieman muiden joukkueiden strategiasta. Joukkueessa on huomattavasti enemmän ulkomaalaisia kuin viime kaudella, ja vaikka ainahan näissä on osittain uhkana sellainen kuppikuntien syntyminen joukkueen sisälle, niin en usko sen kostautuvan. TPS:llä oli viime kaudella paljon ulkomaalaisia, mutta joukkue hitsaantui silti hyvin yhteen. Samoin esimerkiksi SHL:n puolella Växjö on jo vuosia luottanut useampaan ulkolaiseen. Tiilikaisen ensimmäisen kausi ei mennyt ihan putkeen, vaikka loppukausi vaikutti jo ihan hyvältä kiekolta. Jos sama loppukaudelta tuttu hyvä vire saadaan käyntiin heti ensimmäisestä päivästä lähtien, niin pudotuspelipaikka on ihan omissa näpeissä.



Laurikainen on mielestäni Liigan viiden parhaimman maalivahdin joukossa, joten siihen Kerho ei missään tapauksessa tule kaatumaan. Lebedeff ei viime kaudella vakuuttanut, mutta potentiaalinsa perusteella on kuitenkin ihan hyvä varaveskari. Pakistossa Ryan Johnston on lähtökohtaisesti selkeä herra ja hidalgo, mutta samaan aikaan on todettava, että en ole kyllä lainkaan varma onko kyseessä lintu vai kala. Urakaari on varsin mielenkiintoinen ja taso on vaihdellut kausien sisälläkin ihan valtavan paljon. Harjoituskauden perusteella pitäisi kuitenkin odottaa selkeää huippuvahvistusta liigatasolle. Pelli on myös hyvä hankinta Kouvolasta. Muuten pakisto on vielä pieni kysymysmerkki, vaikka esimerkiksi Ossi Ikonen on myöhäisheränneenä kehittynyt vieläpä ihan kohtuulliseksi liigapakiksi.



Hämeenlinnalaisten hyökkäys on omissa papereissani jopa hyvä. Toivolan puheiden perusteella joukkuetta on rakennettu sillä ajatuksella, että se on tasainen ja jaksaa painia läpi pitkän kauden neljän ketjun paineella. Pihlström on tähän yhtälöön ensiluokkainen palanen, ja on yksi suurimpia syitä, miksi laitoin Kerhon pleijarijengiksi. Kärkiketjuissa Collins on takuuvarma kahdensuunnan keskushyökkääjä ja olen luottavainen, että pystyy 30 pisteen rajan rikkomaan. Siinä missä muut joukkueet luottavat potentiaalin realisoitumiseen, niin HPK:ssa luotetaan kokonaisvaltaisesti varmoihin pelaajiin. Liigatasolla takuuvarmoihin suorittajiin lasken Collinsin lisäksi myös Cornet’n, Ikosen, Pihlströmin, Nenosen ja Tikan, mutta toki huomioitava on se, että näistä vain Ikoselta uskaltaa pitää odotusarvona yli 30 pisteen kautta. Janatuinen TPS:stä on hyvä hankinta ja roolia saadessaan voi olla musta hevonen Kerhon hyökkäyksessä. Hyökkäyksen kahdesta arvasta Joly vaikuttaa harjoituskauden perusteella erittäin hyvältä hankinnalta.



Paras pistemies: Michael Joly

Paras maalintekijä: Michael Joly

Tehokkain puolustaja: Ryan Johnston

Läpimurto: Petteri Nurmi

Seuraa häntä: Michael Joly – Paperilla on jopa aavistuksen parempi kuin Josh Kestner oli TPS:ään tullessaan, mutta vain aika näyttää miten sopeutuu. Alustavien arvioiden mukaan vahva kiekollinen pelaaja, ja vahvuudet tuntuvat osuvan hyvin Liigan vaatimuksiin.

Floppaa odotuksiin nähden: Otto Latvala

10. sijaa veikkasin ja sijalle 7. päätyi, joten pieni osuma kirjattakoon tästäkin. Tiilikainen ei saanut koneita käyntiin ja jonkin aikaa sitä räpellystä katseltiin, mutta sitten Kerhon johto teki ainoan hyvän ratkaisun ja antoi riittävän aikaisin Tiilikaiselle menoa. Pikkarainen oli tuolle jengille erinomainen valmentaja ja saikin joukkueen tekemään hommia yhteisen hyvän eteen. Loppukaudesta tuli pieni suvantovaihe, mutta nähtäväksi jää löytyykö joukkueesta vielä paukkuja.

Tolppien välissä nähtiin kaksi onnistumista, kun Lebedeff löi kunnolla läpi ja Laurikainenkin pelasi totutulla hyvällä tasollaan. Puolustuspäässä ei sen sijaan mitään ihmeitä nähty, mutta se oli riittävän laaja ja riittävän tasainen, kun maalivahtiosasto toimi hyvin viimeisenä lukkona. Arttu Pelli oli paikoitellen jopa todella hyvä, vaikkei mikään näyttävin pelaaja olekaan. Otto Latvala pelasi myös ihan mukiin menevän kauden ja näytti jopa ihan liigatason pelaajalta. Hyökkäyspää näytti omaan silmään hyvältä ja sitä myös jossain määrin oli – joskin tehokkuudesta ei sen kohdalla voida puhua. Collins ei pystynyt nimeksikään toimimaan pistenikkarina eikä oikeastaan kukaan muukaan päässyt 30 pisteeseen, mutta onneksi alaketjuista löytyi yllättävänkin paljon tehoja.

Michael Jolysta on puhuttu paljon ja se on sanottava omastakin puolesta, että kyseessä on kyllä erittäin hyvä pelaaja. Omaan silmään ehkä Liigan taitavin yksilö, mutta silti myös hyvä joukkuepelaaja. On ollut upea seurata Jolyn kehitystä kauden aikana. Pystyy ratkomaan pelit yksin. Jatkosopimus oli todella kova juttu.

9. Saimaan Pallo

Pidän SaiPaa lähtökohtaisesti jopa koko liigan mielenkiintoisimpana seurattavana. Olen arvostellut liigan jokaisen pelaajan ja näiden arvioiden perusteella en saa SaiPaa ihan kympin sakkiin, mutta pakko se on vain liittyä bandwagoniin ja luottaa Liigan parhaan valmentajan koutsaavan lappeenrantalaiset pudotuspeleihin. Kausi on toki pitkä ja epäilen, että SaiPalle tulee matkan varrella pidempikin heikko jakso, mutta se kuuluu asiaan. Harjoituskauden perusteella en kuitenkaan yllättyisi, mikäli SaiPa olisi alkukaudesta korkeallakin sarjataulukossa.



Rosteri on mielestäni ihan kohtuullinen. Maalinsuulla Westerholm on selkeästi liigan parempaa kaartia, mutta Markkanen ei toisaalta sitten vakuuta lainkaan. Pakistossa Maalahti-Pyrochta-Olkkonen on muodostaa hyvän kärkikolmikon, mutta sitten pakisto kokee pienen inflaation. Viitasalo tulee tekemään läpimurron, mutta pakkiosasto kaivannee muutoin vahvistuksia.



Hyökkäys on ihanan laaja ja povaankin, että tällä osastolla SaiPa pärjää hyvin. Pitkän talven aikana on erinomaista, jos pystyy kierrättämään tuoreita jalkoja riveihin. Kärkiosasto ei ole paperilla turhan laaja, mutta harjoituskauden perusteella se riittänee. Etenkin Lakatos on ollut kaikista harjoituskaudella näkemistäni pelaajista jopa kaikkein paras. Ojantakanen ja Lipiäinen ovat olleet erittäin positiivisia yllätyksiä pre-seasonilla, mutta aika näyttää miten pärjäävät runkosarjassa.



Paras pistemies: Dominik Lakatos

Paras maalintekijä: Dominik Lakatos

Tehokkain puolustaja: Kalle Maalahti

Läpimurto: Nuutti Viitasalo

Seuraa häntä: Joel Olkkonen – nousi täysin puskista esiin viime kauden heikossa SaiPassa. Isokokoinen rightin pakki pelasi viime kaudella toisinaan lähes 25 minuuttia illassa. Mikäli selviää ilman loukkaantumisia ja omaksuu Virran pelitavan, niin Olkkosen markkina-arvo vain jatkaa kasvuaan.

Floppaa odotuksiin nähden: Filip Krivosik

Tässä tuli itselleni huti. Kuten jo syksyllä kirjoitin, en saanut joukkuetta mitenkään kympin sakkiin, mutta silti vain Pekka Virran turinat saivat itseni uskomaan SaiPan menestykseen. Homma ei lähtenyt toimimaan missään vaiheessa eikä kyllä Virta saanut missään nimessä joukkueesta juuri mitään irti.

Rosteri näytti alun perin ihan kohtuulliselta, mutta ongelmat olivat kyllä nähtävissä. Ehkä kaikkein kuvaavinta joukkueesta oli se, että nuoret mm. Mestiksestä tulleet pelaajat olivat ihmetelleet kauden ensimmäisissä harjoituksissa, että mistä nuo ulkomaalaiset ovat oikein kaivettu, kun kuulemma mikään normaali harjoitekaan ei sujunut lainkaan. Tässä vaiheessa olivat kuitenkin ihan luottavaisia, että hyvä tästä vielä tulee, kun ulkkarit olivat kuitenkin harjoituspeleissä näyttäneet ihan hyviltä ja ennen kaikkea tehokkailta. Liigan alettua totuus kuitenkin paljastui ja aika nopeasti Lakatoksesta ja lopulta McIntyrestäkin päästiin eroon. Onneksi kuitenkin SaiPan nuorista pelaajista löytyi vastuunkantajia ja olihan esimerkiksi Ville Petmanin kausi hienoa seurattavaa, vaikkei ihan koko kautta pystynytkään toimimaan johtavana pelaajana. Esiin on nostettava myös Lipiäinen, Loimaranta, Viitasalo, Ojantakanen, Metsävainio, Juusola ja Karvinen, jotka kaikki pelasivat ihan mukiin menevän kauden. Tässä mielessä SaiPalla on kyllä pullat hyvin uunissa – mikäli näiden kehitys jatkuu ja kärkipelaajaksi saadaan ihan oikeita kiekkoilijoita, on SaiPa mahdollisesti jo ensi kaudella jopa todella vahva.

Arvioista on vielä se sanottava, että Maalahti pelasi hyvän kauden ja oli odotetusti SaiPan tehokkain puolustaja. Samoin Olkkonen oli yhä luotettava oman pään pelaaja ja vaikkei ihan parhaalle tasolle päässytkään, on Olkkonen tärkeä pelaaja jatkossakin.

8. Lahden Pelicans

Koin Pelicansin jälleen vaikeaksi sijoitettavaksi. Lahtelaisten poppoo vaikuttaa hyvältä ja pelasi viime kaudellakin hyvää kiekkoa, mutta toisaalta joukkue ei ole suoranaisesti vakuuttanut harjoituskaudella. Toki ei sen perusteella kannata liikaa vetää johtopäätöksiä, joten en lähde suoraa pudotuspelipaikkaakaan tyrmäämään. Tässä välissä on todettava, että kun alussa totesin joukkueiden muodostavan tällä kaudella omat ryhmänsä, niin Pelicans on mielestäni huomattavasti parempi joukkue kuin esimerkiksi 9. ja 10. -sijoille sijoitetut.



Larmi-Patrikainen on lähtökohtaisesti hyvä kaksikko, mutta ainakin tällä hetkellä se on myös melkoinen kysymysmerkki. Parin kauden takaisilla näytöillä Larmi on ehdottomasti yksi parhaita veskareita, mutta viime kausien näytöillä ei lähelläkään parhaita. Pakistossa on paljon nuoria ja nousevia kykyjä, ja Niemelän kehittämiskyvyn ansioista en usko Pelicansin kaatuvan ainakaan pakistoon. Muutoin pakiston kokeneempi osasto, kuten muun muassa Jalvanti ja Laakso eivät itseäni vakuuta. Eronen on toki hyvä hankinta, joskin se on sanottava, että tämä Eronen&Pelicans-yhtälö haisee tasan siltä, että Eronen halusi vain päästä lähelle Helsinkiä. Aika näyttää onko se hyvä vai huono asia.



Hyökkäyspää nojaa myös pitkälti nuorten pelaajien varaan enkä osaa ihan vielä sanoa, että mitä odottaisin tuolta osastolta. Periaatteessa rakenne on loistava. Ykkösketjussa Tshekit ja Kangasniemi, pari ketjua kilpailua ja nuorta osaamista sekä ketjullinen tasonsa todistaneita vakaita liigapelaajia. Rehellisesti en kuitenkaan tilanteen olevan niin ruusuinen – Kangasniemi, Nordgen ja Kivenmäki ovat loukkaantumisherkkiä, Jasek vaikuttaa kokonaispakettina ehkä enemmän laiturilta kuin sentteriltä, Smejkalin uskoin floppaavan jo viime kaudella ja niin kävikin. Pelicansin omat pojat (Vilen, Haatanen, Hämäläinen, Jämsen yms.) olivat viime kaudella runkosarjassa hyviä, mutta pleijareissa aivan lapasia. Jännittävä nähdä miten näiden fysiikka on kehittynyt kesän aikana.



Paras pistemies: Lukas Jasek

Paras maalintekijä: Iikka Kangasniemi

Tehokkain puolustaja: Teemu Eronen

Läpimurto: Elias Vilen

Seuraa häntä: Mikko Kokkonen – Ikäisekseen todella kokenut puolustaja. Alkuun oli selkeästi ylihypetetty ja väärässä paikassa, mutta jo viime kaudella oli mielestäni hyvä puolustaja. Oli keväällä AHL:ssa erittäin hyvä ja ilmoilla olikin pelko jäämisestä P-Amerikkaan. Nouseeko jopa maajoukkuetasolle?

Floppaa odotuksiin nähden: Jiri Smejkal

Sijalle 8. sijoitin ja sijalle 9. päätyi, joten merkkaan tämänkin omissa papereissani osumaksi. Mielestäni Pelicans ei kuitenkaan päässyt oikein missään vaiheessa yhtä vahvaan vireeseen kuin mitä siltä viime kaudella nähtiin, mutta ehkä sitten pudotuspeleissä.

Tolppien välissä Larmi pelasi kokonaisuutena ihan hyvän kauden, kunnes lähtikin sitten Ruotsiin ja tilalle tuli viime kaudelta tuttu Bartosak. Harvemmin samanlaisia peliliikkeitä nähdään, mutta tässä tuskin Pelicans hävisi kovinkaan paljoa. Pakistossa ei ehkä ihan nähty odotettuja läpimurtoja tai nousuja Liigan kärkipuolustajiin, mutta toisaalta taas epäilemäni Eronen esitti varsinkin tammikuun tienoille saakka sellaisia otteita, ettei paljoa tarvinnut kenenkään epäillä. Cukste oli hyvä vahvistus siirtotakarajan tienoilla.

Hyökkäyspään osalta täytyy nostaa kättä pystyyn virheen merkiksi – flopiksi povaamani Smejkal oli aivan älyttömän paljon parempi kuin viime kaudella Tapparassa. Samoin Jasek pystyi pelaamaan läpi kauden keskellä, vaikka alkukaudesta vaikuttikin pikemminkin laiturilta. Jos nämä veljet sekä Kangasniemi jätetään pois laskuista, niin muilta osin hyökkäys jäikin sitten valitettavan tehottomaksi. Nuorista ei ollut uusiksi vastuunkantajiksi ja odotuksiin nähden pettymyksiksi lasken Nikkasen, Haatasen, E.Vilenin, Hämäläisen sekä jossain määrin myös Kivenmäen. Toisaalta hyvä puoli asiassa on se, että näillä pelaajilla joka tapauksessa kaikilla on suunta ylöspäin ja jatkanevat Lahdessa, joten asiat ovat siinä mielessä hyvin.

7. Kalevan Pallo

Pidin viime kaudella näkemistäni KalPan peleistä, ja organisaatio tuntuu tekevän työnsä hyvin. Miettinen on ainakin toistaiseksi onnistunut päävalmentajana huomattavasti paremmin kuin odotin. Joukkue vaikuttaa omaan silmään hyvältä enkä pitäisi suoraa pudotuspelipaikkaa lainkaan mahdottomuutena, kunhan vain viime kaudelta tuttu ailahtelu jää pois. Suurimpana ongelmana näen kuitenkin sen, että kauteen lähdettäessä noin kaikki pelaajat ovat joko olleet tai ovat vielä pitkään loukkaantuneina.



Kilpeläinen jatkaa yhä KalPan maalinsuulla, ja miksei jatkaisi. On Hovisen tapaan ollut jo pitkään hyvä liigavahti. Kakkosena oleva Tikkanen on lupaava veskari eikä menestyminen jää ainakaan koosta kiinni. Pakisto on ehkä KalPalla osittain pieni heikkous ainakin paperilla, mutta on siinä ehdottomasti hyviäkin pelaajia. Kim Nousiainen on jo pidempään ollut yksi omia suosikkejani ja on yksi liigan parhaita kiekollisia puolustajia, mutta pitkä poissaolo syö takuulla Nousiaisen pelistä osansa. Lappalainen pelasi viime kaudella ehkä uransa parhaan kauden. Mattila, Gallet ja Riekkinen ovat vähemmän tunnettuja, mutta mielestäni kuitenkin selkeästi liigatason pelaajia. Tässä kuitenkin tapahtuu pieni pudotus ja näkisinkin, että pakisto kaipaisi lisää leveyttä.



Hyökkäyspää on KalPalla järin vahva. Sentterikolmikko Rissanen-Järvinen-Räsänen on yksi liigan parhaimpia eikä Kiiskisen kotiinpaluuta kannata yhtään aliarvioida – on takuulla liigatasolla yhä kova tekijä kentän molemmissa päissä. Tykkään muutenkin KalPan hyökkäyksen rakenteesta, se on leveä ja IPK-yhteistyö toimii.



Paras pistemies: Matti Järvinen

Paras maalintekijä: Tuomas Kiiskinen

Tehokkain puolustaja: Lasse Lappalainen

Läpimurto: Kasper Simontaival

Seuraa häntä: Juuso Könönen – Aliarvostettu ja täysin tuntematon nimi liigakartalla, mutta on ollut jo pidempään iso palanen KalPan riveissä. Kädet olivat pitkään kateissa, mutta nyt kun ne tuntuvat löytyneen, niin kiekot ovat alkaneet upota tolppien väliin. Viime kaudella 13 maalia, tuleeko nyt vielä enemmän? Sama tarina kuin KooKoon Ratisella – tällä kaudella vielä askel ylöspäin, niin Könösestäkin käydään ensi keväänä kovaa kisaa liigajoukkueiden kesken.

Floppaa odotuksiin nähden: ei kukaan

KalPa oli ikävä huti omalta kantiltani, vaikka pudotuspelipaikka olikin loppujen lopuksi todella lähellä. En oikeastaan vieläkään osaa sanoa, että mihin kuopiolaisten pudotuspelipaikka kaatui tai miten pystyivät häviämään kaikki tärkeät ottelut loppukaudesta. Jos KalPa yllätti viime kaudella, vaikka peli ailahtelikin, niin tällä kaudella KalPa epäonnistui ja peli ailahteli yhä. En oikeastaan osaa sanoa, että onko vika sitten valmennuksessa, kulttuurissa vai kokemattomassa joukkueessa – joukkuetta en veikkaisi, sillä johtavilla pelaajilla, kuten Kiiskisellä on kuitenkin kokemusta voittamisesta ja johtamisesta tiukoissakin paikoissa. Oli miten oli, pettymys silti jäi käteen tästä kaudesta.

Tolppien välissä Kilpeläinen pelasi kieltämättä luvattoman heikon syksyn ja Tikkanen lähtikin nopeasti. LaCouvee oli mielestäni varsin hyvä, mutta kevään puolella Kilpeläisen petrattua jäi hänenkin vastuunsa pieneksi. On erittäin mielenkiintoista nähdä millaisen maalivahtiosaston KalPa rakentaa tulevalle kaudelle ja onko siinä tilaa Kilpeläiselle? Jatkolan näkisin vahvana ehdokkaana kakkosveskariksi tulevalle kaudelle.

Pakistoa kritisoin ennen kautta, mutta se ei kuitenkaan ehkä ollut se lopullinen kompastuskivi, vaan suoriutui jopa odotettua paremmin. Nimilistaltaan kun tuo ei tosiaan mikään ihmeellinen ollut. Ongelmaksi muodostui ehkä pikemminkin erikoisosaamisen puute lukuun ottamatta Lasse Lappalaista, joka on kehittynyt yhdeksi Liigan parhaimmista kiekollisista puolustajista. Kim Nousiainen kärsi paljon loukkaantumisista eikä kehittynyt oikein seuraavalle tasolle – vaihtaako jopa seuraa Liigan sisällä?

Hyökkäyspäästä nousee esiin monta onnistujaa, mutta kääntäisin katseeni ennen kaikkea Matti Järviseen ja Miikka Pitkäseen, jotka eivät mielestäni missään nimessä päässeet parhaimpaan iskuunsa. Sen sijaan Kiiskinen, Rissanen ja Klemetti onnistuivat varsin hyvin, mutta he eivät vain pystyneet kääntämään kelkkaa kokonaan. Aapeli Räsänen oli alkukaudesta todella hyvä, mutta taantui kevätkaudella. Läpimurron tekivät Juuso Mäenpää sekä Elias Koponen, Simontaival jäi loukkaantumisten takia vähän varjoon. Tulevaisuus näyttää valoisalta Kuopiossa.

 

[ElManazer]

6. Oulun Kärpät

Mysteeri vol. 1. Minulle on valtavan suuri arvoitus, mitä Kärpät on tällä kaudella tai mitä Kärpät edes yrittää olla. Rosteri on sinänsä hyvä, mutta tuolla valmennuksella en tiedä mitä odottaa, joten valitsin vähiten huonon vaihtoehdon, eli sijan kuusi.



Galimov oli todella erikoinen haku tolppien väliin. Koko Galimovin hankinnassa haisee se, että siellä on luotettu Rinteen paluuseen ja kun se ei toteutunut, niin on otettu päivän sisällä ensimmäisenä löydetty maalivahti. En olisi ikinä uskonut näkeväni vastaavaa hankintaa Kärpiltä, mutta ei mitään pois Galimovilta. Sanoisin näin, että nykytaso täysi arvoitus, mutta potentiaalia on olla vaikka Liigan paras maalivahti. Blomqvist on lupaava, mutta näytöt puuttuvat. Pakisto ei ole erityisen laaja, mutta toisaalta toisin katsoen Kärpillä on myös Liigan paras puolustaja. On mielenkiintoista nähdä ketkä ottavat vitos- ja kutospakkien paikat – monta ehdokasta, mutta ei juurikaan varmoja kortteja tai huippulupauksia.



Hyökkäys on kokonaisuutena vahva, mutta minun on vaikea asetella pelaajia toimiviin koostumuksiin ja harjoituskauden perusteella niin on valmennusjohdollakin. Sentteriosasto ei vakuuta – hyviä pelaajia, mutta täyspäiväisiä senttereitä ei ole kovin montaa. Omaa tarinaansa kertoo sekin, että Mäenalanen on jo nyt siirretty keskushyökkääjäksi, vaikka oli alustavasti selkeästi laituriksi hankittu. Laitureihin on pientä ylitarjontaa, joten laajuudesta ja tuoreista jaloista ei jää ainakaan kiinni.



Paras pistemies: Ville Leskinen

Paras maalintekijä: Saku Mäenalanen

Tehokkain puolustaja: Atte Ohtamaa

Läpimurto: Ville Koivunen

Seuraa häntä: Casey Wellman – Galimovin tavoin epätyypillinen hankinta Kärpille. Viime kausien näytöt ei vakuuta eikä harjoituskaudellakaan ole näyttänyt ykkösketjun sentteriltä, mutta samaan aikaan raportit muun muassa Frölundan ajoilta kertovat erittäin hyvästä pelaajasta. On jännittävä nähdä miten Wellmanin kausi lähtee liikkeelle.

Floppaa odotuksiin nähden: Stanislav Galimov

Jos Kärpä-lauma oli mysteeri ennen kautta, niin sitä se on vielä runkosarjan jälkeenkin, vaikka 100% osuma tästä tulikin. Käytännössä lähes kaikki on muuttunut alkukauteen verrattuna, paitsi se, että joukkueella ei ollut koko kautena ykkösketjun keskushyökkääjää eikä sitä ole vieläkään. Sentterilaitureita sen sijaan on joukkueellinen.



Kritisoin Galimovin hankintaa, mutta Galimov olikin päinvastoin jopa yksi suosikkiveskareistani läpi kauden ajan. Jossain peleissä Galimov tuntui olevan jopa täysin ylivertainen, mutta lopulta paketti ei ehkä ihan pysynyt kasassa siten, että puhuttaisiin esimerkiksi Liigan top3-vahdista. Blomqvist oli pelaamissaan otteluissa aivan erinomainen, mutta jostain syystä ei vain ole ansainnut enempää peliaikaa. Kasikin hankinta tuntuu tätäkin faktaa vasten erikoiselta. Puolustuspäässä alkukaudesta puuttui laajuutta, mutta tässä kohdin sitä tuntuu olevan ihan riittämiin ja se on myös paperilla aivan valtavan vahva, vaikkei se siltä olekaan vielä kaukalossa näyttänyt. Pudotuspeleissä uskon kuitenkin tuon pakiston nostavan tasoaan vielä merkittävästi. Ohtamaata veikkasin tehokkaimmaksi, mutta Byström ja Topi Niemelä menivät edelle.

Hyökkäyksestä ehdinkin jo mainita sen, että se koostuu pelkästään sentterilaitureista, niin sen lisäisin vielä, että puhtaita laitureitakin riittää pariin joukkueeseen. Voidaan siis todeta, että ainakaan joukkueen rakentamisessa ei ole onnistuttu, ja siltä se tosiaan jo ennen kauttakin näytti. Onnistujia toki oli monia, mutta tuskin esimerkiksi läpimurtajaksi veikkaamani ja läpimurron tehnnyt Ville Koivunen kovin tyytyväinen on roolistaan ollut. Hyvästä ja tehokkaasta alkukaudesta kiitettiin roolin pienentämisellä ja jatkuvalla pakan sekoittamisella. Samaan syssyyn mainittakoon, että kuten vähän jo syksyllä arvailin, Casey Wellman oli valtava huti urheilujohdolta. Ville Leskinen ei aivan päässyt odotetulle tasolle ja jäi lopulta melko kauas parhaasta pistemiehestä Saku Mäenalasesta.

Ylipäätään on huomioitava se, että joukkue on todella vahva ja voi hyvin kaataa Ilveksen pudotuspeleissä mennen vaikka päätyyn saakka, mutta silti organisaation täytyy kyllä miettiä mihin se on matkalla – tällainen kauden aikana nähty sähläys ei voi olla kannattavaa ja tilanne olisi syytä rauhoittaa heti.

5. Tampereen Ilves

Mysteeri vol. 2. Jos Kärpät on arvoitus, niin samoin on myös Ilves. Joukkue on ehdottomasti hyvä – löytyy hyviä yksilöitä sekä nuoria lupauksia. Joukkueessa on myös huomattava määrä ulkolaisia, kuten on HPK:llakin. Pidän Myrrää hyvänä valmentajana, mutta onko loppujen lopuksi joukkueen nuoret pelaajat menneet Myrrän alaisuudessa kovinkaan paljoa eteenpäin? Toki on siellä ollut Ruotsalaista yms., joten ei tämäkään ihan yksiselitteinen asia ole.



Langhamer-Zherenko muodostavat hyvän kaksikon. Langhamer on omissa ennakkoarvioissani Liigan toiseksi paras maalivahti Lassi Lehtisen jälkeen, ja odotukset ovat kovat. Zherenko vaikuttaa myös varsin lupaavalta tapaukselta, vaikka lähtötaso ei päätä huimaakaan. Pakisto nojaa hyvään selkärankaan ja Lancaster vaikuttaa erittäin potentiaaliselta hyökkäävältä puolustajalta, mutta jotenkin pakistosta jää vähän vaisu kuva. Erityisosaamista ei ole mielestäni kovinkaan paljoa.



Hyökkäys on kokonaisuutena laaja, mutta menestyminen vaatii sitä, että nuoret pelaajat breikkaavat. Joukkue on työteliäs ja sieltä löytyy juonikkuutta Kontiolan, Suomen ja Sebokin muodossa, mutta ehkä tietynlainen taito loistaa poissaolollaan eikä puhtaita maalintekijöitä ole nimeksikään. Babtiste vaikuttaa hyvältä, mutta harjoitusotteluissa on ollut enemmän tai vähemmän kuistilla kuvioista. Panu Mieho on omia suosikkejani ja ei voi kuin toivoa, että pysyy koko kauden terveenä ollen tärkeä palanen Ilvekselle.



Paras pistemies: Eemeli Suomi

Paras maalintekijä: Eemeli Suomi

Tehokkain puolustaja: Les Lancaster

Läpimurto: Eetu Päkkilä

Seuraa häntä: Albin Grewe – Ei loista taidoillaan, mutta puheiden perusteella Grewen pitäisi olla perin kiinnostava tapaus niin koti- kuin vieraskaukaloissakin. Toivon kovasti, että Grewe ei jää vain puheiden tasolle, vaan näytöt tukevat mainetta. Ainekset fanien suosikiksi.

Floppaa odotuksiin nähden: ei kukaan

Ilves oli ennen kautta jonkinlainen mysteeri itselleni, mutta kauden mittaan siitä kyllä muotoutui ihan joukkueen näköinen viritelmä. Ainoana ongelmana oli vain se, että joukkueen kokoonpano heitteli jatkuvasti erinäisten loukkaantumisten ja koronahommien vuoksi. Mieleeni ei ainakaan muistu, että nähtiinkö lopulta yhdessäkään ottelussa parasta mahdollista kokoonpanoa? Suotavaa olisi, että ainakin pudotuspeleissä saataisiin mahdollisimman terve joukkue jalkeille. Ja jos epäilin Myrrän (ja tiimin) kykyä kehittää pelaajia, niin ei tarvitse epäillä enää – sen verran vakuuttavia steppejä ottivat niin Johansson, Mäntykivi, Ikonen kuin Odenkin.

Runkosarjassa Ilveksen tolppien välissä nähtiin loppujen lopuksi yllättävänkin heikkoa suorittamista. Langhamerin odotin olevan aivan ylikylän kassari tähän sarjaan, mutta lopputulos ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mikään ihmeellinen. Olennaista kuitenkin on se, että se kyky ja taidot on siihen, joten pudotuspeleissä näemme takuulla parempia otteita. Zherenko paikkasi Langhamerin ollessa poissa ihan hyvin, mutta rooli oli ehkä turhan iso nuorelle miehelle. Samalla tavoin pakiston arviointi kokonaisuutena on ollut vähän hankalaa, sillä poissaolijoita on ollut enemmän kuin laki sallii. Lööf ja Johansson tekivät komeat läpimurrot ja onkin erittäin hienoa, että jatkavat täällä vielä tulevallakin kaudella. Johansson taisi viimeiseen 39 otteluun 29 pistettä, joten toivottavasti sama meno jatkuu entistä vahvempana niin pudotuspeleissä kuin ensi kaudellakin. Ykkösparissa Parikka ja Lancaster olivat odotetun hyviä, joskin Parikka ei oikein saanut loppukaudesta niin hyvin pelistään kiinni poissaolojen takia.

Hyökkäyspää oli onneksi laaja ja tehoja löytyi vaikeinakin hetkinä laajalta rintamalta. Omiin tuntui uppoavan sen verran runsaasti maaleja, että ilman vahvaa ja tehokasta hyökkäystä olisi voinut kaudesta tulla hyvin nopeasti pannukakku. Suomi oli odotetusti tehokkain pelaaja, mutta Baptiste meni loppukauden maaleillaan ohi parhaaksi maalintekijäksi. Lancaster oli odotetusti paras pistemies puolustuksessa. Grewe ikävä kyllä oli lähinnä puhdasta puhetta ja näytöt jäivät todella ohkaisiksi.

4. Turun Palloseura

Mysteeri vol. 3. Olin jo päättänyt, että sijoitan TPS:n kolmanneksi ja samoin myös tilastoarvioni tätä tukivat, mutta harjoituskauden perusteella en siihen kykene luottamaan tämän toteutumiseen. Ei TPS huono ole harjoituskaudella ollut, mutta maalinteko on ollut niin vahvaa tervanjuontia, että oksat pois. Samoin myös kaksi viimeisintä CHL-peliä menivät niin vihkoon, että odotukset ovat väkisinkin laskeneet. Papereissani TPS, Ilves ja Kärpät ovat kokonaisuutena mysteerejä, mutta puhtaasti nimilistan perusteella arvioin ne nyt tähän järjestykseen. Ahokas on hyvä valmentaja, ja koko valmennusjohto on vahva. Suora pudotuspelipaikka on pakko saavuttaa, muuten kokonaisuus kääntyy pettymykseksi. Case Korpikoski tuo omat synkät pilvensä ’Seuran ympärille.



Andrei Karejevin jatkosopimus oli elintärkeä TPS:lle. Omissa laskelmissani Karejev on Liigan kolmanneksi paras maalivahti. Kakkosveskari Anttila on täysi arvoitus, mutta harjoituskauden perusteella ei häneenkään kaaduta. Pakisto on tilastojen valossa liigan vahvin, mutta toistaiseksi näytöt eivät tätä tue. Pallokerhossa liigakaukaloita dominoinut Elmeri Eronen on pelannut aivan luokattoman harjoituskauden ja CHL-peleissä tippui pois jo ylivoimaltakin. Lajunen ei ole noussut koko TPS-visiitin aikana ihan sille tasolle, jota odotetaan, mutta kykyjä siihen toki on. Toki pitää huomioida, että näiden kahden lisäksi TPS:llä on jopa 6–7 hyvän liigatason puolustajaa, joten oikeiden koostumusten löytyessä voidaan TPS:ltä odottaa vahvaa oman alueen peliä.



Kuten ennen viime kauttakin tuntui, on hyökkäyspää omalla tavallaan aika sekainen eikä nytkään koko alkusyksyn aikana ole löydetty oikeastaan yhtäkään toimivaa koostumusta. Tämän myötä pelaajat ovat lähinnä erottuneet niin hyvässä kuin pahassakin satunnaisesti yksilöinä. En siis oikein tiedä, mitä pitäisi odottaa. Vaikka harjoituskaudella oikein kukaan ei ole kyennyt tekemään maaleja, niin joukkueessa pitäisi siitä huolimatta olla huomattavan paljon +10 maaliin yltäviä, joka on yleensä menestyvän joukkueen merkki. Yli kahdenkymmenen maalin pelaajia sen sijaan en löydä ainuttakaan. Keskushyökkääjistä Pärssisellä on valtava vastuu pelintekemisestä – Hults vaikuttaa hyvältä pelaajalta, mutta nimenomaan perinteiseen pelintekoon ei vaikuta kykenevän. Sandberg kaipaisi älykkäitä ja nopeita pelaajia rinnalleen. Steenbergenin odotetaan olevan Kestnerin korvaaja, ja potentiaalia tähän on, vaikkei suora vastaavuus tietenkään ole.



Paras pistemies: Juuso Pärssinen

Paras maalintekijä: Tyler Steenbergen

Tehokkain puolustaja: Ville Lajunen

Läpimurto: Jimi Suomi

Seuraa häntä: Jimi Suomi – Alkusyksyn suurin yllättäjä, uskomaton luistelu ja käsittämätön taito hallita kiekkoa. Nousi CHL-peleissä ykkösylivoimaan ja hoiti paikkansa kunnialla. Ratkaisuissa kestää toisinaan aavistuksen liian kauan eikä suurimmat vahvuudet ole omassa päässä, mutta näiden otteiden jatkuessa pelaa isossa roolissa liigassakin. Heikkoja hetkiä mahtunee kauteen, mutta se kuuluu asiaan.

Floppaa odotuksiin nähden: Elmeri Eronen (odotukset ovat niin valtavat HPK-kausista johtuen)

Turun Palloseuran sijoitin neljänneksi ja Tepes teki työtä käskettyä, joten koen olevani oikeutettu merkkaamaan tästä osuman omiin papereihini. TPS:n kausi oli tuloksen osalta mukiinmenevä, mutta kokonaisuus jäi kyllä vähän heikoksi. Alkukaudesta peli ei todellakaan hivellyt silmiä, mutta voittoja tuli jatkuvalla syötöllä. Tätä hyvää virettä kestikin melko pitkään, vaikkei joukkue oikein tuntunut hitsautuneen yhteen. Tämän jälkeen nähtiinkin pitkä tappioputki, joka tuntui ikään kuin siltä, että tämä on se oikea taso, sillä peli näytti ihan samanlaiselta puskemiselta, mutta nyt vain pelin jälkeen pistesarakkeeseen ei lisätty ainuttakaan numeroa. Käsitykseni mukaan tässä vaiheessa joukkueen sisällä herättiin ja alettiin käymään palavereita siitä, että mitä tässä nyt halutaan ja mihin tässä nyt pyritään. Etenkin loppukaudesta viimeisimmissä peleissä peli näytti oikeasti melko hyvältä, joten siinä mielessä voidaan lähteä ihan hyvillä mielin pudotuspeleihin.

Tolppien välissä tilanne oli läpi kauden hyvä. Karejev ei ole erityisen näyttävä maalivahti ja toisinaan menee helppojakin, mutta antaa kyllä silti huomattavan usein joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Karejevin ehdoton vahvuus on maskin takana liikkuminen ja maskin takaa torjuminen, missä on erityisesti tänä vuonna kehittynyt erittäin paljon. Kakkosveskari Anttila oli alkukaudesta jopa todella hyvä, mutta loppukaudesta vastuu jäi vähemmälle eikä koppi tuntunut enää tarttuvan samalla tavalla.

Puolustuksen osalta jo syksyllä näki, että TPS:llä on ainakin seitsemän hyvää liigatasoa olevaa puolustajaa, mutta toimivat parit tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän hukassa. Tähän ongelmaan etsittiinkin ratkaisua vähän yli 40 ottelun ajan, kunnes nyt viime aikoina parit ovat vakiintuneet ja jokaiselle on tuntunut löytyvän roolia. Jos Elmeri Eronen pelasi luokattoman harjoituskauden, niin sitä oli myös puolet runkosarjasta. TPS:n onneksi Eronen kuitenkin löysi HPK-aikojen tasoa sitä paremmin, mitä pidemmälle kausi eteni ja oli kuin olikin tehokkain puolustaja. Ville Lajunen ei tänäkään vuonna päässyt odotetulle tasolle ja hän jäi TPS:n sisäisessä pakkien pistepörssissä toiseksi. Läpimurtajaksi veikkaamani Jimi Suomi ei loistavan alkukauden jälkeen päässyt enää samalle tasolle ja pelejä tuli lopulta vain 30. Näyttöjen puolesta voidaan kuitenkin sanoa, että läpimurtoa tuskin tarvitsee odottaa kauaa.

Jos puolustuspäässä ei meinannut löytyä oikeita koostumuksia, niin samoin kävi hyökkäyspäässä eikä pudotuspeleihinkään lähdettäessä ole oikeastaan kiveen lyötyjä koostumuksia. Ulkomaalaisvahvistuksista miltei jokainen istui kauden aikana katsomossa eikä oikeastaan yksikään hyökkäyspään vahvistuksista ollut odotetulla tasolla. Pärssinen olisi terveenä pysyessään ollut joukkueen paras pistemies, mutta lopulta jäi seitsemän pisteen päähän Markus Nurmesta. Ennen kautta näytti siltä, että joukkueessa ei ollut ainuttakaan yli 20 maalin miestä, mutta Mikael Pyyhtiän todella kova läpilyönti yllätti kaikki. Samoin Markus Nurmen 20 maalia oli kova suoritus. Parhaaksi maalintekijäksi veikkaamani Steenbergen oli seitsemällä maalillaan iso pettymys, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että oli yksi joukkueen työteliämmistä pelaajista ja siltä osin osittain onnistunut hankinta.

 

[ElManazer]

3. Rauman Lukko

Lukon rosteri ei ole ehkä ihan niin nimivahva, mutta pidän silti sitä selkeänä TOP3-joukkueena. Viime kauden mestaruutta on vaikea toistaa eikä mestaruuskrapulakaan mahdoton ole, mutta jaksan silti uskoa hyvään kauteen. Sahlstedt on tehnyt jälleen vakuuttavaa työtä, eikä Virtanen missään tapauksessa ole huono valmentaja. Kokonaisuus tuntuu olevan Raumalla hyvin hallussa.



Tolppien välissä jatkaa Liigan selkeästi paras maalivahti Lassi Lehtinen, jonka aisaparina toimii viime kaudella valtavia harppauksia ottanut Samuel Jukuri. Tilanne tuntuu etenkin raumalaisista varmasti erittäin hyvältä, mutta mitäköhän saavutettavaa Lehtisellä on yhä Lukko-paidassa? Olisin kuvitellut, että Lehtinen olisi saanut sopimuksen Pohjois-Amerikkaan. Jukuri on pelannut harjoituskaudella hyvin ja tulee takuulla olemaan hyvä kirittäjä Lehtiselle. Pakistossa rakenne on hyvä, mutta joskin kolmospariin olisi hyvä saada hieman lisää kilpailua. Pressiä ei ole korvattu, mutta tuskinpa Liigan parasta puolustajaa voi edes mitenkään korvata. Saarijärvi ja Gregoire ovat joka tapauksessa erittäin hyviä rightin pakkeja, joten jännittävä nähdä tuleeko tuohon vielä vahvistuksia. Abt vaikuttaa alkusyksyn perusteella yllättävän hyvältä – on kyennyt yllättävän hyvään kiekolliseen peliinkin. Ei ehkä ihan Klokin tasolla, mutta tuskin floppaakaan.



Pidän raumalaisten hyökkäyksestä. Se vaikuttaa hyvin valmiilta ja jokaisesta ketjusta löytyy kykyä ratkaista otteluita. Pospisil-Mattila-Skalicky on yksi Liigan parhaimmista kolmikoista, ei ehkä tehokkain, mutta kokonaisuutena erittäin vahva. Haga ja Repo ovat erityisesti CHL-peleissä löytäneet toisensa erittäin hyvin, joten tässä on toinen mielenkiintoinen parivaljakko. Kolmosketjua johtanut Ilomäki tulee myös takuulla tekemään kovaa jälkeä. Pooley on toistaiseksi jättänyt itsestään vähän kysymysmerkin muotoisen kuvan – muistuttaa toisinaan Kestneriä, toisinaan Wännströmiä ja välillä putoaa aivan täysin kuvasta. Kokonaisuutta ajatellen joukkue vaikuttaa esimerkiksi TPS:ään verrattuna runsaasti valmiimmalta.



Paras pistemies: Arttu Ilomäki

Paras maalintekijä: Scott Pooley

Tehokkain puolustaja: Vili Saarijärvi

Läpimurto: Julius Mattila

Seuraa häntä: Mikko Petman – Kehittyi älyttömän paljon viime kaudella ja oli pudotuspeleissä parhaimmillaan jopa erinomainen. Jäänee turhan pienelle peliajalle, mutta sille ei voi mitään. Nopea, hyvä karvaamaan eikä pelkää kaksinkamppailuja. Parhaimmillaan pystyy tuottamaan hyvää secondary scoringia.

Floppaa odotuksiin nähden: ei kukaan

Tämä oli itseltäni iso huti, vaikkakin jossain vaiheessa näytti, että Lukko voisi kuin voisikin nousta hätyyttelemään ihan sarjan kärkeä. Marko Virtasen mafia oli alkukaudesta varsin kuriton joukkue ja tämä näyttäytyi esimerkiksi sillä, että edellisillä kausilla Pekka Virran alaisuudessa todella hyvinkin pelannut Kristian Pospisil ei sopinut joukkueeseen oikein millään tavoin. Heikon alun jälkeen homma vaikuttikin lähtevän taas raiteilleen ja Lukko oli kauden keskivaiheilla todella vahva, mutta sitten ilmeisesti koronaongelmien myötä paketti levisi jälleen. Täytyy toivoa, että pudotuspeleissä raumalaiset saavat taas joukkueen edes lähes parhaaseen iskuun. Jos niin käy, on Lukko musta hevonen kevään peleissä.

Veikkaukseni meni myös muilta osin hyvin selkeästi pieleen, sillä Lassi Lehtiselle sattui todella heikko runkosarja tähän väliin ja se oli kyllä ainakin itselleni todella iso yllätys. Jukuri ei missään välissä saanut lopulta edes oikein mahdollisuutta näyttää osaamistaan ja Zagidulin tulikin melko varhaisessa vaiheessa mukaan. Pakiston rakenne oli kuin olikin varsin hyvä, mutta siitä ei missään vaiheessa saatu maksimia irti. Saarijärvi oli odotetusti tehokkain puolustaja, mutta se kyllä yllätti, että oli lopulta myös joukkueen paras pistemies, vaikka tasoissa pisteissä olikin Ilomäen kanssa. Saarijärven pakkikaveri Piipponen pelasi myös erinomaisen kauden ja oli huomattavasti esimerkiksi Abtia parempi.

Hyökkäyspäässä ei kovinkaan suuria ihmeitä nähty. Haga&Repo-kaksikko ei ollut loppujen lopuksi mikään erikoinen tutkapari eikä Haga oikeastaan missään välissä saanut itsestään irti tehoja. Pooley näytti kysymysmerkiltä ennen kautta, mutta jälkikäteen on sanottava, että Pooley oli oiva löyty Sahlstedilta. Tehotilasto +28 oli erinomainen saavutus, vaikka pisteissä ei Liigan kärkipään kanssa kilpaillutkaan. Mitään selkeää läpimurtoa joukkueessa ei oikein nähty, vaikka kyllähän mainitsemani Julius Mattilakin toki kehittyi kauden mittaan.

2. Tampereen Tappara

Lähtökohtaisesti ainut rosteri, joka ei kovin paljoa kalpene HIFK:n vastaavalle. Jossain määrin on jopa parempi, mutta omissa tilastoanalyyseissa jää kokonaisuutena vähän jälkeen. CHL:ssa meno on ollut erittäin vakuuttavaa ja joukkue vaikuttaa valmiilta liigakauteen. Loppukesästä uutisoidut koppiongelmat tuntuvat unohtuneen tai vähintään hävinneen keskusteluista kokonaan, mutta vain aika kertoo, oliko niissä sen enempää perää. Tapola ei ole millään mittapuulla suosikkejani, mutta näyttöjä kieltämättä on.



Heljanko nousi viime kaudella mielestäni selkeitä steppejä ylöspäin ja Hrachovinan selättäminen oli kova temppu. Hrachovinasta on varmaan kaikki ja vähän enemmänkin sanottu jo, mutta hienosti sai pilattua oman symppismaineensa viime kauden aikana. Tuskin palaa enää koskaan Liigaan. Piiroinen on toistaiseksi katsomaton kortti, mutta Tappara ei takuulla siihen kaadu. Pakisto on käytännössä jopa parempi kuin TPS:llä, mutta ei ihan yhtä laaja. Vittasmäki on ehkä liigan paras oman pään puolustaja ja alkukauden perusteella Austin tulee olemaan erittäin kova luu liigatasolla. Seppälä, Jürgens, Tuulola, Kinnunen sekä Rantakari ovat kaikki liigatasolle hyviä pelaajia, vaikka esimerkiksi Tuulolan viime kausi oli suoraan sanoen surkea.



Hyökkäyskalusto on Tapparalla perin vahva ja jokaisesta ketjusta löytyy potentiaalisia maalitykkejä. Tapparalla on niin monta hyvää pelaajaa, että on vaikea tehdä valintaa, kenestä kirjoittaisi. Morleysta on puhuttu paljon, mutta ei lainkaan turhaan – äärettömän hyvä pelaaja ja tulee takuulla kamppailemaan pistepörssin voitosta. Platzer sai kouvolalaisilta hieman turhankin paljon kritiikkiä, mutta noilla pistemäärillä on aivan laittoman kova vahvistus kolmosketjuun, ja alkukauden perusteella siltä on näyttänytkin. Naureskelin keväällä Samuel Salosen valintaa siirtyä Tapparaan, mutta näin näyttää raivanneen itselleen vakiopaikan kokoonpanosta ja on kyllä pelannut hyvin. Tilanne näyttää niin hyökkäyksen osalta niin vahvalta, että jollakulla tulee vielä paha mieli, kun peliaikaa ei siunaannu.



Paras pistemies: Anton Levtchi

Paras maalintekijä: Tyler Morley

Tehokkain puolustaja: Brady Austin

Läpimurto: Samuel Salonen

Seuraa häntä: Waltteri Merelä – Oman pojan paluu kotiin. Merelä pelasi viime kaudella selkeän läpimurtokautensa ollen ehdottomasti yksi Pelicansin kärkihyökkääjistä. Isokokoinen ja vahva, mutta silti hyvä luistelemaan ja suhteellisen tehokaskin. Kykenee sekoittamaan vastustajan puolustusalueen puolustuspeliä kamppailuvoimallaan. Jännittävä nähdä, miten kausi etenee ja pystyykö pysymään tehokkaana.

Floppaa odotuksiin nähden: Charles Bertrand

Kakkossijaa povasin ja ykkössijalle päätyi, joten siinä mielessä hajulla oltiin tässäkin. Tappara oli läpi kauden vahva, vaikkei nyt sinänsä mitään ilmiömäistä esittänytkään. Joukkuetta vahvistettiin kauden aikana puhtaasti pelkästään laatupelaajilla ja kuten jo syksyllä povasin, niin liikennettä nähtiin reippaasti myös ulospäin. Hyvän ja laajan joukkueen tyyppiongelma.

Heljanko jatkoi tolppien välissä siitä, mihin viime kaudella jäi, eli otti taas selkeitä steppejä ylöspäin. Ei ehkä vielä ihan Liigan paras maalivahti, mutta lähellä sitä ollaan. Pakkiosastolla kaikki tuntui osuneen nappiin ja paritkin ovat tuntuneet löytäneen toisensa oikein hyvin. Yllätyksiäkin on nähty, sillä ainakin Joni Tuulolan erinomainen kausi on yllättänyt itseni. Tapparan pakisto on niin laaja, että harvoin sieltä nostetaan ketään esiin, mutta mielestäni Joni Tuulola on sen ansainnut. Rantakarin flopattua ei selkeää ykköstykkiä ole ollut, mutta Otto Leskinen tuntuu ottaneen sen tässä alkukevään aikana vastuulleen. Brady Austinia povasin tehokkaimmaksi puolustajaksi, mutta ei kyllä ollut lähelläkään sen tyyppisessä roolissa, että olisi voinut tuohon yltää.

Hyökkäyskalusto oli odotetun laaja, mutta Levtchin kausi oli kyllä itselleni yllätys. Ei niinkään se, että voitti pistepörssin, vaan se, että voitti sen niin selvällä erolla joukkuekavereihin. Morleyn kausi sen sijaan oli itselleni tehojen kannalta pieni pettymys, vaikka kaukalossa pelasikin varsin laadukasta kiekkoa. Samuel Saloselle povasin läpimurtoa, mutta se ei osunut lainkaan – sen sijaan Petteri Puhakka pelasi oikeinkin hyvän kauden ja vei roolia monen kovemmankin nimen nokan edestä. Waltteri Merelän kohdalla olin skeptinen, että pystyykö olemaan tehokas, mutta mitä vielä? Oli ehdottomasti yksi Tapparan parhaita pelaajia, ellei jopa suoraan Levtchin jälkeen toiseksi paras kokonaisvaltaisestikin. Bertrandin floppaaminen tuskin yllätti ketään.

1. Helsingin IFK

Mielestäni Liigan paras kokonaisuus. Pelaajalistaa kun katselee, niin herää väkisinkin mieleen, että koskakohan Liigassa on viimeksi kasattu yhtä kova jengi? Ainakin, kun näin ennen kauden alkua asiaa katselee, niin ei toista yhtä kovaa tule edes heti mieleen. Erityisesti hyökkäyksen rakenne miellyttää omaa silmää eivätkä muutkaan osa-alueet juuri kalpene muiden kärkijoukkueiden vastaavista. Lähtökohtaisesti ainoana kysymysmerkkinä pidän päävalmentaja Ville Peltosta, jolla on melkoiset paineet. Tällaiselle ryhmälle kelpaa vain mestaruus, ja se on myös joukkueen ainut odotusarvo. Toki kysymysmerkiksi voidaan laskea sekin, että miten voi olla taas sellainen tilanne, että puolet joukkueesta on loukkaantumislistalla. Toivottavasti kierre helpottaa pian.



Omissa papereissani IFK:n on kolmen parhaan joukossa niin maalivahtiosaston, pakiston kuin hyökkäyksenkin osalta. Joukkueessa on oikeastaan kaikkea, mitä voisi odottaa. Jordan Schmaltz vaikuttaa erittäin hyvältä 2-way puolustajalta, ja uskon hänen olevan IFK:n pakiston selkäranka, kunhan vain pääsee kentälle. Jos Auvitu palaa viime visiitin tasolle, niin se on hieno asia koko Liigan kannalta. Pakisto on muutenkin varsin laaja. Erityisesti Kotkansalolta odotan paljon.



Hyökkäyksessä on valtavan paljon laadukasta maalintekovoimaa sekä Liigan kovin sentteriosasto. Koivistoinen-Broadhurst-Paajanen-Wirtanen-Väänänen on sitä luokkaa, josta yleensä voidaan vain haaveilla. Laitureilla on toistaiseksi ollut pientä jännitystä maalinteon suhteen, mutta eiköhän pian ala uppoamaan. Palolan kommentit Urheilulehden kausioppaassa vakuuttivat itseni siitä, että kova kausi on sieltäkin tulossa eikä jäähdyttelystä ole tietoakaan. Innalaa pidän liigan parhaimpana pelaajana, joten mielenkiintoista nähdä kumpi lopulta saa laatan useammin verkon perukoille – Innala vai Palola. Tämän lisäksi esille on nostettava kapteeniksi noussut Teemu Tallberg, joka on kehittynyt viime vuosina huomattavasti kiekollisessa pelaamisessa.



Paras pistemies: Jere Innala

Paras maalintekijä: Jere Innala

Tehokkain puolustaja: Joonas Lyytinen

Läpimurto: Kasper Kotkansalo

Seuraa häntä: Niilo Halonen – Hyvä maalivahti, monissa jengeissä voisi mennä jo ykkösvahtinakin. Muodostanee erittäin tasokkaan duon Garteigin kanssa. Läpimurto Liigan huipulle odotusarvona.

Floppaa odotuksiin nähden: Roni Hirvonen

Ennen kauden alkua ajattelin, että tässä on oikeasti niin kova jengi jalkeilla, ettei paljon kovempaa enää pysty kasaamaan. No, IFK teki sen itse ja kaivoi vielä monta aivan huippuvahvistusta tuohon samaan porukkaan. Kausi ei kuitenkaan ollut missään nimessä odotettua ilotulitusta ja vaikka siellä taas kerran oli puoli joukkueellista enemmän tai vähemmän, ei voi mielestäni siltikään antaa puhtaita papereita päävalmentajalle tai muulle valmennusjohdolle. Tuolla materiaalilla sija viisi ei varmasti miellytä.

Tolppien välissä hommat eivät sujuneet odotetusti eikä missään nimessä nähty povaamaani top3-kaksikkoa. Garteig oli paikoitellen hyvä, mutta ei pystynyt oikein millään olemaan läpi kauden niin hyvä kuin tarve olisi vaatinut. Halonenkaan ei ihan pystynyt ottamaan tarvittavia steppejä ja joutuukin nyt pudotuspeleissä uransa kovimpaan paikkaan, kun Garteigin kausi on ohi. Puolustajista Schmaltz oli alkukankeuden jälkeen odotetun hyvä ja jossain määrin ehkä odotettua parempikin, vaikkei nyt mikään näyttävin yksilö olekaan. Muu pakisto sen sijaan alisuoritti suhteellisen rajustikin, erityisesti kiekollisessa mielessä. Tehokkaimmaksi puolustajaksi veikkaamani Joonas Lyytinen alisuoritti erityisen rujosti ja rooli putosikin loppukaudesta aivan marginaaliseksi. Kasper Kotkansalon läpimurto näytti runkosarjan alussa auringonvarmalta ja sai kutsun EHT-turnaukseenkin, mutta sen jälkeen katosivat tehot sekä muutenkin peli tuntui hajonneen. Selvää läpimurtajaa en tuosta joukkueesta pysty nimeämään ja se on sellainen asia, jonka korjaamiseen IFK:n urheilujohdon tulisi panostaa huomattavasti enemmän.

Hyökkäyksen maalintekovoimaa ei voi kiistää, mutta sitäkään ei saatu hyödynnettyä välttämättä kovin hyvin. Harjoituskaudella nähty jännitys tuntui jatkuvan vielä jossain määrin vielä runkosarjassakin eikä oikeastaan laitahyökkääjistä onnistunutkaan kuin Jere Innala, joka voitti joukkueen sisäisen pistepörssin odotetusti. Sentteriosastolta Eetu Koivistoinen pelasi myös vahvan kauden, mutta ei ehkä ihan päässyt ytimeen, kun poissaolojen vuoksi tuttuja ja toimivia koostumuksia ei oikein tuntunut löytyvän. Olli Palolan kausi oli rikkonainen eikä missään nimessä päässyt esittämään parastaan, vaikka loppujen lopuksi ihan hyvät tehot pystyikin iskemään.

Pistepörssin kärkikymmenikkö tehtaan takuulla:

1. Tyler Morley
   
2. Jere Innala
   
3. Anton Levtchi
   
4. Jarno Kärki
   
5. Ville Leskinen
   
6. Arttu Ilomäki
   
7. Dominik Lakatos
   
8. Eemeli Suomi
   
9. Michael Keränen
   
10. Olli Palola
    

Lähellä: Lukas Jasek, Kristian Kuusela, Saku Mäenalanen, Dave McIntyre, Petri Kontiola, Michael Joly, Eetu Koivistoinen

Nämä eivät menneet ihan putkeen. TOP10:sta osui Innala, Levtchi, Suomi sekä käytännössä myös Ilomäki. Lähellä-listasta nappiin meni Jasek, Kuusela, Mäenalanen, Joly ja Koivistoinen. Pahimmat hudit olivat siis Lakatos, McIntyre ja Keränen.

Pakkien pistepörssi sen sijaan on seuraavanlainen:

1. Les Lancaster
   
2. Vili Saarijärvi
   
3. Axel Rindell
   
4. Atte Ohtamaa
   
5. Ryan Johnston
   

Lähellä: Joonas Lyytinen, Brady Austin, Thomas Gregoire

Näistä osuivat Saarijärvi ja Lancaster. Lähellä-listasta Gregoire. Muutoin osumatarkkuus vaihteeksi todella heikkoa, kuten asiaan kuuluu!

Tuskin kukaan tätä koko kyhäelmää jaksaa lueskella, mutta toivottavasti jotain mielenkiintoista tästä löytyy jokaiselle! Saa heittää ihan vapaasti omia ajatuksia, keskustelen mielelläni, jos jokin tekstini väitteistä tuntuu hölynpölyltä tai muuten vain tulee olo, että jokin näkemyksistä tulisi haastaa.

 

[Arturo]

KooKoo pääsi juuri ja juuri pudotuspeleihin, joten lähellä käytiin tämän arvion kanssa.

Joku voisi myös sanoa, että KooKoo jäi juuri ja juuri top6 ulkopuolelle.

 

[Breeze Harbour]

Joku voisi myös sanoa, että KooKoo jäi juuri ja juuri top6 ulkopuolelle.

Pelicanskin! Voitettiin 14 jatkoaikapelistä vain neljä. Kuusikin voittoa ja oltaisiin oltu top6.

 

[Whirl]

Pelicanskin! Voitettiin 14 jatkoaikapelistä vain neljä. Kuusikin voittoa ja oltaisiin oltu top6.

KalPakin jäi juuri ja juuri top 6 ulkopuolelle.

 

[LiutunLätty]

Tähän on vaikea sanoa mitään. Hattu päästä ja kiitos @ElManazer. Huikea pläjäys ja erittäin hyvää tekstiä.

 

[Satunnainen]

Runkosarjassa Ilveksen tolppien välissä nähtiin loppujen lopuksi yllättävänkin heikkoa suorittamista. Langhamerin odotin olevan aivan ylikylän kassari tähän sarjaan, mutta lopputulos ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mikään ihmeellinen.

Langhamer, kuten myös Zherenko, on tilastojaan parempi maalivahti. Pelitapa vain Ilveksellä ei suosi maalivahteja tilastollisesti, koska se tuottaa molempiin päihin keskimääräistä pahempia paikkoja. Tasakentällisin Ilveksen maalivahtien torjuntaprosentti vain 90.50 %, mutta toisaalta vastustajien maalivahdeilla vain 87.70 % Ilvestä vastaan. Kolikon kääntöpuolella Ilveksen maalintekijät eivät ole niin hyviä yksilöinä kuin tilastoista voisi ajatella. Laukausprosentti tasakentällisin 12.30 %, kun seuraavina Tappara ja Kärpät 10.10 %.

Tajusin muuten vasta juuri, että Ilveksen maalivahdit siis 90.50 % tasakentällisin. Kun kokonaisprosentit olivat

Langhamer 26 peliä 90.83 %
Zherenko 30 peliä 90.16 %
Taponen 5 peliä 87.16 %

niin noissahan ei ole juuri eroa pl. muutaman pelin Taponen. Voisi siis tehdä sen johtopäätöksen, että Ilveksen maalilla maalivahdin kannalta ei ollut olennaista eroa, pelattiinko tasakentällisin vai oliko oma joukkue alivoimalla. Voiko tämä pitää paikkansa???

 

[Purkan Jauhaja]

Langhamer, kuten myös Zherenko, on tilastojaan parempi maalivahti.

En tiedä mikä oli Langhammerin GSAx koko kaudelta mutta loppukaudesta -4, eli tilastollisesti keskitasoa heikompi.

Veikkausuutiset

Urheilun, vedonlyönnin ja toton uutiset, ennakot, vihjeet ja blogit.

www.veikkaus.fi

 

[Satunnainen]

En tiedä mikä oli Langhammerin GSAx koko kaudelta mutta loppukaudesta -4, eli tilastollisesti keskitasoa heikompi.

Veikkausuutiset

Urheilun, vedonlyönnin ja toton uutiset, ennakot, vihjeet ja blogit.

www.veikkaus.fi

Näemmä noin, jos uskomme, että Veikkauksen laskelmat pätevät. Eivät ole tainneet oikein tarkalleen avata, mitä kaikkia tekijöitä otetaan huomioon. Liigan tilastojen laukauskartan tiedot (laukausten määrät ja laukaisupaikat) tietysti, mutta muuta. Nimittäin heidän xG-pohjaisen varjosarjataulukkonsa mukaan Ilves ylisuoritti reilusti koko kauden.

27.9. 1.1 vs 2
12.10. 1.29 vs 1.5x
16.11. 1.49 vs ~1.9
4.1. 1.52 vs 1.88
1.3. 1.54 vs 1.88

Lopullinen pistekeskiarvohan oli 1.85. Läpi kauden kommenteissa toistuu tehokas viimeistely ja ongelmat maalipaikkojen luomisessa. Lopputuloshan oli sitten koko sarjan suurin tehtyjen maalien määrä ja selvästi paras 5-5 laukaisuprosentti. Liigan paras materiaali maalintekoon, vai paras tuuri, vai olisiko sittenkin jotain pelitavallista.

 

[Apheu]

Siellä ne Liigan suuret jatkavat playoffeihin kaiken jälkeen nyt, kun Lukko ilmoittautui mukaan + Jukurit ja KooKoo/Pelsut. Tavallaan hauskaa, että kaikki suuret kohtaavat toisensa poffeissa.

 

[Aleksis Veli]

Onhan se hienoa että välierissä on joko Jukurit tai KooKoo.

 

[vastaantulija]

Onhan se hienoa että välierissä on joko Jukurit tai KooKoo.

Ja etenkin se, ettei se ole Sport, joka ekana välieriin yltää niistä, joita ei saa M-sanalla nimitellä

 

[Nelfor]

Ja etenkin se, ettei se ole Sport, joka ekana välieriin yltää niistä, joita ei saa M-sanalla nimitellä

Tarkoitat varmastikin sanaa mestari? Mestareitahan nuo kaikki ovat ja tuota sanaa saa kyllä käyttää.

 

[vastaantulija]

Tarkoitat varmastikin sanaa mestari? Mestareitahan nuo kaikki ovat ja tuota sanaa saa kyllä käyttää.

Nyt sä muistelet Kirkaa, Hectoria, Pavea ja Pepeä

 

[Ramchester]

Meillä on näköjään erilaiset näkemykset pelaajan merkityksestä joukkueelle. Mäenalanen ei tule voittamaan pistepörssiä. Mäenalanen tekee runkosarjassa pisteitä 40+ ja tulee olemaan Kärppien tehopörssin ykkönen hyökkääjissä. Pudotuspeleissä, jos Kärpät sinne pääsee tulee olemaan Kärppien paras huökkäjäaa niin kuin Peltola oli Tapparan paras viime kaudella. Saa ottaa talteen.

Oli pakko kaivaa esille tämä, kun muistelin miten yritin vääntää rautalangasta jo ennen kauden alkua Mäenalasen merkitystä Kärpissä. Aika hyvin näytti osuvan runkosarjan osalta. Todennäköisesti osuu myös pudotuspeleissä, mutta katsellaan….

 

[McTorso]

Oli pakko kaivaa esille tämä, kun muistelin miten yritin vääntää rautalangasta jo ennen kauden alkua Mäenalasen merkitystä Kärpissä. Aika hyvin näytti osuvan runkosarjan osalta. Todennäköisesti osuu myös pudotuspeleissä, mutta katsellaan….

Mäenalanen oli Kärppien paras hyökkääjää runkosarjassa tehden 47 otteluun 41 pistettä, eli 0,87 ppo. Tuo tarkoittaa täydessä runkosarjassa 52 pistettä. Kokonaisvaltaiselta pelaamiseltaan ylikylän ukko tähän sarjaan.