Runkosarja on taputeltu ja tässä on jo pudotuspelitkin päässeet starttaamaan, joten koin tämän sopivaksi hetkeksi vilkaista peräpeiliin ja tutkia, mitä on tullut kirjoiteltua syksyllä. Tässä siis kausiennakon
"lyhyt" läpikäynti! Jaoin tämänkin neljään osaan tekstin ja lainauksien pituuden takia.
15. Porin Ässät
Kerttulan strategia ei vaan tänäkään vuonna vakuuta allekirjoittanutta. Periaatteessa joukkueessa on hyviä pelaajia, mutta kokonaisuus on vain kaikkiaan heikon oloinen. Selin oli Tepsissä ollessaan mielestäni oikein hyvä valmentaja, vaikka menestys pudotuspeleissä jäikin vähemmällä. Nyt kuitenkin Porissa ollessaan on mielestäni vähän taantunut eikä ole saanut missään kohdin parasta irti käytettävissä olevasta ryhmästään. Organisaatiosta huokuu se, että sielläkin odotetaan jo Härkälän aikakautta. Selinillä on iso työ näyttää, että kuuluu yhä liigatasolle.
Tolppien väliin suunniteltu duo Söderström-Volkov on omaan silmään jopa liigan kovimpia nimenomaan tandemina, mutta Soderströmin loukkaantumisherkkyydestä johtuen on vaikea uskoa menestykseen edes tällä rintamalla. Jos molemmat pysyvät terveenä ja kehitys ei ainakaan taannu, niin tässä on porilaisten isoin mahdollisuus. Pakisto on sen sijaan kokonaisuutena yksi liigan heikoimmista eikä vakuuta lainkaan. Andersson on treenipeleissä ollut mielestäni hyvä, mutta tällä hetkellä hänen roolinsa vaikuttaa ihan valtavalta eivätkä parin viime kauden minuutit tue noin isoa roolia. Jännä kuitenkin nähdä miten Anderssonin taso heittelee kauden aikana vai pystyykö kannattelemaan koko pakistoa harteillaan. Lukka oli viime kaudella noin puolen vuoden ajan liigan surkeimpia puolustajia, mutta petrasi huomattavasti keväällä ja on nyt harjoituspeleissä esittänyt Ässien onneksi varsin kohtuullisia otteita.
Kerttulan strategia hyökkäyspään osalta on kummeksuttanut minua läpi kesän, sillä puhtaita senttereitä porilaisilla on yhä vain yksi (Barach) enkä häntäkään laske varmaksi kortiksi. En rehellisesti käsitä, miten Kerttula oikein julkisesti kommenteissaan julisti muun muassa Ruutun olevan hankittu extempore-tyyppisesti sentteriksi, vaikka oikein mitkään tilastot ei sellaista tue. Ehkä hän tietää jotain mitä me muut emme tiedä, mutta toistaiseksi tätä ei ole kuitenkaan nähty. Samoin ykkösketjuunkin kaivattaisiin kyllä keskushyökkääjää, jotta Kärjen ominaisuuksia saataisiin vielä paremmin käyttöön. Moutrey ei ollut hankintana sitä, mitä tuo joukkue olisi mielestäni kaivannut. Läpimurtoja kaivataan, mutta onko niitä tulossa?
Paras pistemies: Jarno Kärki
Paras maalintekijä: Jarno Kärki
Tehokkain puolustaja: Jacob Andersson
Läpimurto: Aleksi Heimosalmi
Seuraa häntä: Jarno Kärki – erittäin hyvä hankinta ja vaikuttaa harjoituskauden perusteella menneen Ruotsissa noin valovuoden eteenpäin verrattuna viime visiittiin. Muodostaa Salmisen kanssa erittäin vaarallisen kaksikon. Oppinut käyttämään kokoaan aidosti hyödyksi. Aivan valtava vastuu porilaisten ryhmässä.
Floppaa odotuksiin nähden: Albin Eriksson
Tämä osui paremmin kuin hyvin. Ässien kauden rakenteen pystyi näkemään melko hyvin jo syksyllä – hankinnat eivät vakuuttaneet ja Atu Selin taantui viimeistään syksyllä. En silti pistä tätä farssia missään tapauksessa Selinin piikkiin, vaan kyllä tässä taustalla on paljon muutakin. Koko organisaatiolla on peiliin katsomisen paikka ja en ole ihan varma, että riittääkö kurssin muutokseen pelkät Patavalat sun muut tempaukset.
Jarno Kärki pelasi oikeastaan vain ihan alkusyksystä tasollaan, mutta sen jälkeen peli meni puurtamiseksi eikä saanut missään nimessä parasta irti itsestään. Salminen ja Barach olivat pistepörssissä korkeammalla, mutta näistäkin oikeastaan vain Barach pelasi onnistuneen kauden. Andersson oli odotetusti tehokkain puolustaja, mutta odotetusti ei pystynyt nousemaan pakiston liideriksi.
Heimosalmea povasin läpimurron tekijäksi, mutta se jäi vähän piippuun. Sen sijaan positiivisessa mielessä on nostettava esiin Eemil Erholtz, joka pelasi kyllä oivan kauden ja nosti tasoaan selkeästi. Eriksson oli selkeä floppi, mutta niin oli kyllä moni muukin.
Veskarikaksikko oli ihan ok, mutta ei pystynyt kannattelemaan joukkuetta.
Ensi kaudella tullaan näkemään toivottavasti täysin uudenlainen patalauma. Paljon täytyy muuttua, jotta voidaan puhua pudotuspelijoukkueesta.
14. Jyväskylän JYP
JYP ei ole lainkaan niin huono kuin on ajateltu, mutta ei sieltä helppoakaan kautta ole tulossa. Jumbosijan välttäminen on jo saavutus sinänsä. Toki joukkueessa on monta tekijää, miksi jumbosija on ihan realistinen odotusarvo, mutta samalla joukkueessa on niin paljon potentiaalia, että säälipudotuspelipaikkakaan ei ole täysi mahdottomuus. Jukka Ahvenjärvi valmentajana on minulle tuntemattomampi, mutta vaikuttaa kieltämättä välikauden budjettivalinnalta. Toisaalta niin oli myös Raipe Helminen TPS:ssä viime kaudella ja ihan hyvin se sujui.
Jyväskyläläisten maalivahtiosasto ei vakuuta minua tänäkään vuonna. Se ei ollut niin katastrofaalinen viime kaudella kuin pelkäsin, mutta ei se kyllä kovin erikoinenkaan ollut. Totesin vuosi takaperin, että Ruusu on saanut 8,5 mahdollisuutta Liigassa ilman onnistumisia ja povasin Liiga-uran olevan jo loppupuolella. Ruusu kuitenkin pelasi ihan ok ja sai jatkaa, mutta väitän, että nyt pitää tulla vielä selkeästi parempi kausi. Muuten ura jatkunee Keski-Euroopassa. Parkkisen kehitys on mielenkiintoista nähdä. JYPin pakisto on mielestäni ihan kohtuullinen. Siinä on pari selkeää kärkinimeä, kovuutta, kiekollista taitoa ja paljon nuoria lupauksia. Kaiken osuessaan nappiin jopa vakuuttava pakisto. O’Brienin hankintaa kummeksun hieman, mutta antaa miehen näyttää tasonsa. Voi olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä. Huonekalumies-Shotka sen sijaan vaikuttaa erittäin hyvältä.
Hyökkäyspäässä JYP on pitkälti potentiaalin realisoitumisen varassa. Vain Jerry Turkulaisen luen takuuvarmaksi kortiksi, mutta muita varmoja on vaikea löytää. Gardinerin uskon yllättävän monet, ja tulee varmasti kauden aikana nousemaan moniin keskusteluihin. Joukkueesta huokuu se, että se on pitänyt kasata varsin tiukalla budjetilla. Best-case-scenario lienee luokkaa se, että joukkueen isokokoiset pelaajat pelaavat varsin kovaa, jolloin nuoremmat pelaajat (Lambert, Kemell sekä Helenius etunenässä) pääsevät loistamaan, kun vastustajien fokus siirtyy vääriin asioihin. Kokonaisuutena sen sijaan JYP tulee takuulla pelaamaan huomattavasti raikkaammin kuin viime kaudella, mutta joukkue vaikuttaa turhan kapealta siihen, että hyvä vire jatkuisi koko kauden. Brodecki on hyvä hankinta ja ennustankin hänelle hyvää kautta, sopii ominaisuuksiltaan Liigaan ja jos löytää tasaisuuden tekemiseensä, niin voi nousta jopa yllättävän kovaksi tekijäksi. Nuorista Joakim Kemell on oma suosikkini, mutta ison läpimurron aika tuskin on vielä.
Paras pistemies: Jerry Turkulainen
Paras maalintekijä: Reid Gardiner
Tehokkain puolustaja: Anttoni Honka
Läpimurto: Brad Lambert
Seuraa häntä: Niko Seppälä – Nousi melko puskista viime kaudella JYPissä vakiorooliin ja pelasi mielestäni varsin hyvin ollen huonon joukkueen ainoita valopilkkuja. Jos pystyy pitämään saman roolin ja kehittämään omaa peliään vielä napsun ylöspäin, niin voidaan puhua jo hyvän liigatason pelaajasta.
Floppaa odotuksiin nähden: Andrew O’Brien
Toinen osuma kirjataan tästä, vaikka yhdellä sijalla heittikin oma arvioni. JYP pelasi täysin sellaisen kauden kuin olettaa saattoi – ei missään nimessä heittopussi, mutta voittavasta joukkueesta jäi ikävän kauas. Ruusu pistettiin kiertoon, kuten odottaa saattoi. Samoin tehtiin O’Brienille ja monelle muulle, jotta saatiin rahaa säästöön. Lambert jos olisi onnistunut siirtämään junioripelinsä miesten kaukaloihin, olisi voinut tulos olla huomattavasti parempi, mutta tämä kausi meni kyllä Lambertin osalta isosti vihkoon. Kemell oli alkukaudesta erittäin vahva, muttta loukkaantumisen jälkeen ei pystynyt enää palaamaan tasolleen missään vaiheessa.
Paras pistemies oli odotetusti Jerry Turkulainen. Kuten povasin, myös Reid Gardiner nousi otsikoihin isostikin ja oli JYPin paras maalintekijä siitä huolimatta, että siirtyi jo hyvissä ajoin loppukauden lainalle Helsinkiin. Anttoni Honka pelasi erittäin hyvän kauden kiekollisessa mielessä, vaikkei puolustuspäässä kehittynyt kovin hurjasti vieläkään. Jos läpimurtopokaali pitäisi jollekulle jakaa, niin antaisin sen Ville Ottavaiselle – nuorelta mieheltä varsin hyvä kausi.
Kaiken kaikkiaan ihan odotetun kaltainen kausi. Ei hyvä, muttei ihan paskakaan. Ensi kaudella Jypinkylässä näyttäisi puhaltavan aivan uudet tuulet, joten jää mielenkiintoiseksi nähdä, mitä oppeja tästä kaudesta jää käteen.
13. Mikkelin Jukurit
Vaikka ilmoitinkin Jukureiden ilmoittautuneen kisaan mukaan, niin en kyllä pysty mitenkään profetoimaan tuosta joukkueesta pleijarijengiä. Syitä tähän on monia, mutta ei tässä voi olla nostamatta Olli Jokista tikunnokkaan. Kovasta peliurasta huolimatta näytöt valmentajana ovat kyllä todella olemattomat eikä mikään kyllä lähtökohtaisesti povaa menestystä.
Jukureiden veskariosastolla on valittu varsin erikoinen linja enkä ihan saa kiinni, että mitä tässä on taustalla. Toki onnistuessaan varmasti näyttävät neroilta, koska rahaa tuohon kaksikkoon ei ole mennyt, mutta ei ehkä lähtökohtaisesti se strategia, jolla vaikkapa itse olisin lähtenyt. Maalivahti on minun papereissani joukkueen tuki ja turva, joten jos ei koppi tartu joka ilta, niin tummat pilvet lähestyvät helposti. Pakisto on kärjen osalta ihan laadukas, mutta neljän kärkipakin jälkeen taso laskee valtavan paljon. Pakiston onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttaa selkeästi eniten se, että miten valmennusjohto lopulta organisoi puolustusalueen puolustuspelaamisen. Todennäköisyydet onnistumiselle ovat mielestäni melko pienet.
Hyökkäyksessä mikkeliläiset ovat laittaneet huomattavasti isompaa vaihdetta silmään, ja myös rahaa on takuulla palanut. Hyökkäys on joukkueen selkeästi vahvin osa-alue, mutta se ei tosin ole kovin laaja, joten on varsin toivottaa, että loukkaantumiset eivät joukkuetta riivaa. Immosen ja Tuppuraisen viime kausi Jyväskylässä ei ollut kovin erikoinen, joten on jännittävä nähdä mitä saavat aikaan. Ovat kuitenkin joka tapauksessa joukkueen nuorille pelaajille tärkeä lisä. Joukkue pelannee varsin suoraviivaisesti ja kykenee takuuvarmasti kiusaamaan muiden joukkueiden pakistoja.
Paras pistemies: Petrus Palmu
Paras maalintekijä: Pekka Jormakka
Tehokkain puolustaja: Axel Rindell
Läpimurto: Otto Mäkinen
Seuraa häntä: Linus Nässén – Nousi isoon rooliin Växjössä viime kauden loppupuolella ja olisi varmasti saanut jatkaa SHL:ssäkin niin halutessaan. Tulee takuulla olemaan iso osa Jukureiden pakistoa.
Floppaa odotuksiin nähden: Simon Stransky
Tässä voi ja pitää nostaa oma tumppu ylös virheen merkiksi. Perustelin kyllä mielestäni oman kantani hyvin tuossa, että miksi en nähnyt Jukureissa pudotuspelimateriaalia, mutta siitä hattu päästä Olli Jokiselle, että käänsi nuo kaikki epäuskon kohdat Jukureiden eduksi. Jokinen oli kyllä kieltämättä kokematon valmentaja, mutta se antoi myös iskun paikan – kukaan ei oikein osannut pelata Jukureiden vahvuuksia pois eikä uskonut, että joukkueen henki kantaa vaikeissa paikoissa. Meno on näyttänyt läpi kauden raikkaalta ja Jukurit on ollut positiivinen yllätys kiekkokartalla omanlaisensa pelityylin ansiosta.
Veskariosasto oli erikoinen, mutta Salmisen taso on kyllä ollut ihan jäätävän kova. Kakkosveskari vaihtui aika nopeasti, mikä ei sinänsä yllättänyt lainkaan. Täytyy toivoa, että Salmisen taso pysyy yhtä korkealla pudotuspeleissä. Pakiston osalta allekirjoittaneella näytti olevan samat sävelet Jukurijohdon kanssa, eli pakiston laajuutta kasvatettiin merkittävästi kauden aikana – alkukauden pakiston taso, kun ei päätä huimannut. Esimerkiksi Larsen oli älyttömän hyvä hankinta. Rindell poistui kesken kauden, mutta seuraa häntä -osiossa nostettu Nässen hoiti kiekollisen leiviskän odotettua paremmin. Ehkä kuitenkin se ykköstykki pakistosta puuttuu yhä.
Sama juttu hyökkäyksen osalta – se oli alusta asti vahva, muttei kovin laaja ja tähänkin Jukurit pystyi puuttumaan melko hyvin. Aatu Räty oli maailmanluokan kaappaus kesken kauden, mutta niin oli myös Petrus Palmukin jo kesällä. Erittäin kovia onnistumisia pitkin ryhmää – Stranskykin nosti tasoaan huomattavan paljon Jokisen alaisuudessa, kun vertaa vaikka viime kauteen. Jormakka ei ihan päässyt maalien makuun odotetusti, mutta kausi oli silti häneltäkin hyvä. Otto Mäkinen pelasi myös hyvän kauden ja teki läpimurron.
12. Kouvolan KooKoo
KooKoo jää tilastoarvioissani pienellä marginaalilla ulos pudotuspeleistä, mutta en silti missään nimessä pidä pudotuspelejä Kymenlaaksossa mahdottomana. Suurin ongelman KooKoon joukkueessa on mielestäni se, että sitä kuvaa hyvin lausahdus ”ihan kiva”. Ihan hyviä pelaajia, jotka ovat samalla valmentajan omia poikia. Saloa on pidetty pitkään lupaavana valmentaja, mutta näytöt (muun muassa potkut Saksan kakkostasolta) ei ihan vielä vakuuta. Näytettävää on paljon, niin valmennuksella kuin pelaajistollakaan.
Veskarikaksikko liigan häntäpäästä, mutta siinä on paljon kuuluisaa potentiaalia. Setänen on ollut jo pitkään vedenjakajalla – hyvää kautta seuraa heikompi kausi ja vice versa. Edelliskausi oli Setäseltä erinomainen, viime kausi sen sijaan jälleen heikompi, joten ehkä tällä kaudella Setänen onnistuu taas. Malík vaikuttaa hyvältä, mutta pelit ovat olleet viime vuosina melko vähissä. Lehtosen käsissä saadaan tästä kaksikosta kuitenkin niukintaan toinen torjumaan hyvin. Pakisto on todella heikko, ehkä jopa liigan heikoin Jukureiden kanssa. Nikkilä loisti Pennasen valmennuksessa ja jätti turhat kuumentumiset pois pelistään, mutta Salon alaisuudessa harjoituskaudella on nähty taas vanhaa Nikkilää. On kuitenkin mahdollisesti ihan Liigan kärkipuolustajia.
Hyökkäys koostuu aika hyvän ikäisistä kotimaisista pelaajista, mutta jokseenkin on sellainen olo, että jotain puuttuu. Mikäli kaikki menee nappiin, niin KooKoolla on käsissään nimenomaan erittäin tehokas hyökkäyskalusto. Johtajuutta joukkueessa ei ole erityisen paljon, joten esimerkiksi Heikki Liedeksen merkitys kasvaa valtavasti. Kapteeniston jäsenenä Liedeksellä on aika erilainen lauma johdettavanaan, kun vertaa siihen, millaisesta ympäristöstä Kouvolaan saapui. Joose Antonen kuvastaa joukkuetta hyvin – entinen ongelmapelaaja, jolla on elämänsä tilaisuus nousta kärkihyökkääjäksi jopa koko Liigan tasolla.
Paras pistemies: Joose Antonen
Paras maalintekijä: Ville Meskanen
Tehokkain puolustaja: Petteri Nikkilä
Läpimurto: Teemu Engberg
Seuraa häntä: Samuli Ratinen – Oli viime kauden selkeä yllättäjä. Onnistui mielestäni oikein hyvin ja tehojakin syntyi mallikkaasti. Hyvä pelaaja, tällä kaudella vielä askel ylöspäin, niin Ratisesta käydään ensi keväänä kovaa kisaa liigajoukkueiden kesken.
Floppaa odotuksiin nähden: Kim Strömberg
KooKoo pääsi juuri ja juuri pudotuspeleihin, joten lähellä käytiin tämän arvion kanssa. Jos ennen kautta joukkue vaikutti olevan luokkaa ”ihan kiva”, niin sitä se myös oli. Ei erikoisuuksia eikä ihmeellisyyksiä, mutta loppupeleissä melko tasainen jengi. Veskariosasto onnistui todella hyvin, oli ehkä tandemina yksi Liigan parhaita – kiitos tästä toki kaksikon paremmalla osapuolelle Malikille, joka oli oikeasti ehkä Liigan top5-veskari. Tätä saavutusta nostaa se, että KooKoon pakisto ei mielestäni ole vieläkään mikään kovin erikoinen. Nikkilä oli lähellä olla joukkueen tehokkain, mutta Peetro Seppälä meni edelle hienolla läpimurrolla. Seppälä on jopa lähellä nousua jopa koko Liigan parhaiden puolustajien joukkoon, mikäli sama meno jatkuu.
Hyökkäyspäässä ei ehkä ihan päästy ytimeen eikä se ollut niin tehokas kuin Kouvolassa olisi toivottu, mutta kyllä siellä silti onnistujia riitti. Liedeksen 20 maalia on todella arvokas suoritus. Samoin Antosen läpimurto Liigan kärkitasolle oli odotettu, mutta positiivinen näyte joka tapauksessa. Strömberg näytti, että on yhä vakavasti otettava kärkihyökkääjä yms. Meskasen kausi ei ehkä ollut mikään tähdenlento, mutta lopputulos on kuitenkin aika hyvä. Rautiainen oli valtava pettymys, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Samoin Ratinen ei ihan noussut odotetulle tasolle eikä Engbergin läpimurto ollut lopulta lähelläkään.
11. Vaasan Sport
Sport on omissa papereissani äärimmäisen lähellä pudotuspelipaikkaa, ja koko ryhmä on omissa tilastoihin perustuvissa arvioissani yhdeksänneksi paras joukkue, mutta en vain jaksa uskoa Dufvan metodeihin. Joukkue on ehkä liigan työteliäin, mutta samalla se on myös jokseenkin hitaan oloinen ja miksei rehellisesti sanottuna puukätinenkin. On myös huomioitava, että joukkue on selkeästi Liigan kokenein.
Hovinen on mielestäni aina ollut hyvä maalivahti, vaikka kv-ura ei koskaan auennutkaan odotetusti. Pappi on selkeästi koko Sportin selkäranka ja hänestä tuskin jää kiinni yksikään Sportin ottelu. Varalla Reijola/Tolvanen on ihan ok-tasoa, mutta vastuunkantajiksi heistä ei ole. Pakiston osalta tilanne on kohtuullinen. Heshka oli erittäin vakuuttava hankinta, joskin ei vaan enää ole niin hyvä kiekollisesti kuin tarve olisi. Johansson on myös kovan luokan hankinta, erityisesti oman pään puolustuspelin kannalta. Try-outilla oleva Canade on vakuuttanut itseäni ennakkoluulottomalla pelillään ja nopealla luistelullaan – toki virheitä on tullut ja Dufva on tietysti niistä tapansa mukaan rankaissut heti penkkikomennuksin, joten jännittävä nähdä saako Canade mahdollisuuden läpimurtoon. Valtteri Hietanen menee suoraan kategoriaan Dufvan hankinnat, eli ei mitään käyttöä.
Kiekollinen osaaminen on Michael Keräsen varassa. Keränen on erittäin hyvä pelaaja ja tulee takuulla olemaan erityisesti ylivoimapelin priimus. Stålberg on myös varsin vakuuttava ilmestys ja tuo tarvittavia jalkoja, mutta kuten viime kaudella nähtiin, ei Stålberg pysty olemaan vastuussa joukkueen kiekollisesta pelistä ainakaan koko kauden mittapuulla. Hyökkäys on ihan kohtuullisen laaja ja kykenee puolustamaan hyökkäämällä, mutta kovin tehokasta kokonaisuutta siitä tuskin koskaan tulee.
Paras pistemies: Michael Keränen
Paras maalintekijä: Sebastian Stålberg
Tehokkain puolustaja: Shaun Heshka
Läpimurto: Lari Heikkinen
Seuraa häntä: Axel Holmström – Ensiluokkainen hankinta, mutta harjoituskauden perusteella vähän yllättäenkin vähemmän pelintekijä kuin odotin. Muodosti jo Pitsiturnauksessa jopa loistavan kaksikon Keräsen kanssa. Pystyy tekemään maaleja, mutta pelaa hyvin myös omiin päin. Povaan hyvää kautta.
Floppaa odotuksiin nähden: ei kukaan
Liigan vanhin joukkue oli liigan vanhin joukkue. Puukätinen, hidas, työteliäs – samat adjektiivit olivat nähtävillä jo syksylläkin. Liigan ehkä paras kotiyleisö ansaitsisi mielestäni enemmän kuin tämän. Surullisinta Sportin kaudessa oli se, että Risto Dufva palkittiin parista voitosta parin vuoden jatkosopimuksella, joten tuskin tulevaisuuskaan on mitään ruusuilla tanhuamista.
Hovinen oli Sportin voittojen selkäranka syksyllä, mutta kauden päätyttyä taas loukkaantumiseen, ei Sportin varaveskari pystyneet millään samaan. Reijola oli tuttuun tapaan ihan ok, mutta tuon jengin takana olisi pitänyt olla jumalmoodissa, jotta pudotuspelipaikka olisi ollut realismia. Pakisto oli ihan hyvä, mutta se ei tällä erää riittänyt tämän korkeammalle. Duo Johansson & Heshka olivat todella hyviä, vaikka ensin mainitulla ei toisinaan meinannutkaan pää kestää vastustajien juttuja. Dufvalle tyypillisiä ratkaisuja nähtiin kauden mittaan, eli suosikkipojat saivat varauksettomasti peliaikaa ja mahdollisuuksia, mutta ei-suosikkipojat pistettiin pois tai saivat purra tuppea. Mikään ei siis ole muuttunut senkään suhteen.
Hyökkäyspäästä on sanottu jo kaikki mahdollinen, joten ei tässä sen ihmeellisempiä analyysejä tarvita. Kiekollista taitoa ei ollut nimeksikään ja ainut kiekollisesti hyvä pelaaja Michael Keränen ei näyttänyt kuuluvan Dufvan suosikkeihin. Asplund pelasi jälleen hyvän kauden, vaikka vaasalaisten hampaissa aina onkin. Stålberg oli alkukauden aivan ulapalla, mutta paransi loppukaudesta. Eriksson taas toisinpäin. Holmström oli selkeästi pettymys eikä Lari Heikkinenkään pystynyt kuitenkaan tekemään läpimurtoa. Ei selkeitä floppeja, mutta ei kyllä selkeitä onnistujiakaan. Jottain tarttis tehrä.
www.veikkaus.fi