PunainenKukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, ManU, Classic
Eikös se selvä etu ole kerholla?! Kotimatsi ja pääsee mahdolliseen jatko-otteluun kotiyleisön edessä pelaamaan.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tampereen paikalliskamppailun jälkihöyryt työllistivät poliisia runsain mitoinLue lisää »
-
Lukas Svejkovsky laukoi heti kaksi maalia Ilvekselle – "Alan hiljalleen ymmärtää, mitä tänään tapahtui"Lue lisää »
-
Kärpät nollasi JukuritLue lisää »
-
Šimon Stránskýn ja Ilveksen sopimus on purettuLue lisää »
-
Dominik Pavlát ohittamaton Tampereen paikallisessaLue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPa teki seurahistoriaa, Ilves tasoitti Tampereen derbytLue lisää »
Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2021–2022
- Viestiketjun aloittaja Pepper Jack
- Alkaa
- 1 011 899
- 4 474
Juomari Turmio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Naurettavat agendat
Missä oli oikeasta kuvakulmasta näytetty video?
Itse en sellaista ole nähnyt, tai jos olenkin, niin silti olen sitä mieltä että oli liian korkealta lyöty kiekko alas. Ei silti poista sitä tosiasiaa että olen ollut ennenkin väärässä vaikka oikean videon olen monta kertaa katsonut.
PunainenKukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, ManU, Classic
Ei se Anttilakaan hidas ole, kun kotipelissä Sporttia vastaan 35,8 km/h eli nopeampi kuin kukaan vastustajan pelaaja ja ipasta vain oden/päkkilä edellä :) lisäksi pelin kovin laukaus.
Siinä kun Anttila saa tuon täyden vauhdin aikaiseksi, Lajunenkin tulee vastaan käytyään jo toisessa päässä kenttää. Eli kyllä Anttila on nopea mutta kiihtyvyys on Jonne Virtasen tasolla.
Pelkällä suoraluistelulla ei kentällä erotuta. Ensimmäisten potkujen rypäsyillä tehdään se ero ja se, että joku pelaaja saavuttaa huippunopeuden keräten vauhtia omasta päästä niin sillä huippunopeudella ei juurikaan ole merkitystä.
Taisi toissakaudella Vili Sopanen olla koko liigan nopein tai top 3 nopeuksissa, mutta kaikki sen tietää, että ei Sopasen luistelu ei mitenkään loisteliasta ollut. Jos en väärin muista niin oliko 39,8 km/h Sopasella silloin.
Viimeksi muokattu:
PunainenKukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, ManU, Classic
Joo se on totta, et ei tuolla Stretsin vartalolla nopeita kiihdytyksiä oteta :D
Sen puolesta kyllä, mutta Lukko otti eilen melko vahvan henkisen yliotteen jättämällä Kerhon nollille. Jos HPK jotenkin onnistuu Lukon voittamaan varsinaisella, niin sitten tilanne heilahtaa.
Runkosarja on taputeltu ja tässä on jo pudotuspelitkin päässeet starttaamaan, joten koin tämän sopivaksi hetkeksi vilkaista peräpeiliin ja tutkia, mitä on tullut kirjoiteltua syksyllä. Tässä siis kausiennakon "lyhyt" läpikäynti! Jaoin tämänkin neljään osaan tekstin ja lainauksien pituuden takia.
Tämä osui paremmin kuin hyvin. Ässien kauden rakenteen pystyi näkemään melko hyvin jo syksyllä – hankinnat eivät vakuuttaneet ja Atu Selin taantui viimeistään syksyllä. En silti pistä tätä farssia missään tapauksessa Selinin piikkiin, vaan kyllä tässä taustalla on paljon muutakin. Koko organisaatiolla on peiliin katsomisen paikka ja en ole ihan varma, että riittääkö kurssin muutokseen pelkät Patavalat sun muut tempaukset.
Jarno Kärki pelasi oikeastaan vain ihan alkusyksystä tasollaan, mutta sen jälkeen peli meni puurtamiseksi eikä saanut missään nimessä parasta irti itsestään. Salminen ja Barach olivat pistepörssissä korkeammalla, mutta näistäkin oikeastaan vain Barach pelasi onnistuneen kauden. Andersson oli odotetusti tehokkain puolustaja, mutta odotetusti ei pystynyt nousemaan pakiston liideriksi.
Heimosalmea povasin läpimurron tekijäksi, mutta se jäi vähän piippuun. Sen sijaan positiivisessa mielessä on nostettava esiin Eemil Erholtz, joka pelasi kyllä oivan kauden ja nosti tasoaan selkeästi. Eriksson oli selkeä floppi, mutta niin oli kyllä moni muukin.
Veskarikaksikko oli ihan ok, mutta ei pystynyt kannattelemaan joukkuetta.
Ensi kaudella tullaan näkemään toivottavasti täysin uudenlainen patalauma. Paljon täytyy muuttua, jotta voidaan puhua pudotuspelijoukkueesta.
Toinen osuma kirjataan tästä, vaikka yhdellä sijalla heittikin oma arvioni. JYP pelasi täysin sellaisen kauden kuin olettaa saattoi – ei missään nimessä heittopussi, mutta voittavasta joukkueesta jäi ikävän kauas. Ruusu pistettiin kiertoon, kuten odottaa saattoi. Samoin tehtiin O’Brienille ja monelle muulle, jotta saatiin rahaa säästöön. Lambert jos olisi onnistunut siirtämään junioripelinsä miesten kaukaloihin, olisi voinut tulos olla huomattavasti parempi, mutta tämä kausi meni kyllä Lambertin osalta isosti vihkoon. Kemell oli alkukaudesta erittäin vahva, muttta loukkaantumisen jälkeen ei pystynyt enää palaamaan tasolleen missään vaiheessa.
Paras pistemies oli odotetusti Jerry Turkulainen. Kuten povasin, myös Reid Gardiner nousi otsikoihin isostikin ja oli JYPin paras maalintekijä siitä huolimatta, että siirtyi jo hyvissä ajoin loppukauden lainalle Helsinkiin. Anttoni Honka pelasi erittäin hyvän kauden kiekollisessa mielessä, vaikkei puolustuspäässä kehittynyt kovin hurjasti vieläkään. Jos läpimurtopokaali pitäisi jollekulle jakaa, niin antaisin sen Ville Ottavaiselle – nuorelta mieheltä varsin hyvä kausi.
Kaiken kaikkiaan ihan odotetun kaltainen kausi. Ei hyvä, muttei ihan paskakaan. Ensi kaudella Jypinkylässä näyttäisi puhaltavan aivan uudet tuulet, joten jää mielenkiintoiseksi nähdä, mitä oppeja tästä kaudesta jää käteen.
Tässä voi ja pitää nostaa oma tumppu ylös virheen merkiksi. Perustelin kyllä mielestäni oman kantani hyvin tuossa, että miksi en nähnyt Jukureissa pudotuspelimateriaalia, mutta siitä hattu päästä Olli Jokiselle, että käänsi nuo kaikki epäuskon kohdat Jukureiden eduksi. Jokinen oli kyllä kieltämättä kokematon valmentaja, mutta se antoi myös iskun paikan – kukaan ei oikein osannut pelata Jukureiden vahvuuksia pois eikä uskonut, että joukkueen henki kantaa vaikeissa paikoissa. Meno on näyttänyt läpi kauden raikkaalta ja Jukurit on ollut positiivinen yllätys kiekkokartalla omanlaisensa pelityylin ansiosta.
Veskariosasto oli erikoinen, mutta Salmisen taso on kyllä ollut ihan jäätävän kova. Kakkosveskari vaihtui aika nopeasti, mikä ei sinänsä yllättänyt lainkaan. Täytyy toivoa, että Salmisen taso pysyy yhtä korkealla pudotuspeleissä. Pakiston osalta allekirjoittaneella näytti olevan samat sävelet Jukurijohdon kanssa, eli pakiston laajuutta kasvatettiin merkittävästi kauden aikana – alkukauden pakiston taso, kun ei päätä huimannut. Esimerkiksi Larsen oli älyttömän hyvä hankinta. Rindell poistui kesken kauden, mutta seuraa häntä -osiossa nostettu Nässen hoiti kiekollisen leiviskän odotettua paremmin. Ehkä kuitenkin se ykköstykki pakistosta puuttuu yhä.
Sama juttu hyökkäyksen osalta – se oli alusta asti vahva, muttei kovin laaja ja tähänkin Jukurit pystyi puuttumaan melko hyvin. Aatu Räty oli maailmanluokan kaappaus kesken kauden, mutta niin oli myös Petrus Palmukin jo kesällä. Erittäin kovia onnistumisia pitkin ryhmää – Stranskykin nosti tasoaan huomattavan paljon Jokisen alaisuudessa, kun vertaa vaikka viime kauteen. Jormakka ei ihan päässyt maalien makuun odotetusti, mutta kausi oli silti häneltäkin hyvä. Otto Mäkinen pelasi myös hyvän kauden ja teki läpimurron.
KooKoo pääsi juuri ja juuri pudotuspeleihin, joten lähellä käytiin tämän arvion kanssa. Jos ennen kautta joukkue vaikutti olevan luokkaa ”ihan kiva”, niin sitä se myös oli. Ei erikoisuuksia eikä ihmeellisyyksiä, mutta loppupeleissä melko tasainen jengi. Veskariosasto onnistui todella hyvin, oli ehkä tandemina yksi Liigan parhaita – kiitos tästä toki kaksikon paremmalla osapuolelle Malikille, joka oli oikeasti ehkä Liigan top5-veskari. Tätä saavutusta nostaa se, että KooKoon pakisto ei mielestäni ole vieläkään mikään kovin erikoinen. Nikkilä oli lähellä olla joukkueen tehokkain, mutta Peetro Seppälä meni edelle hienolla läpimurrolla. Seppälä on jopa lähellä nousua jopa koko Liigan parhaiden puolustajien joukkoon, mikäli sama meno jatkuu.
Hyökkäyspäässä ei ehkä ihan päästy ytimeen eikä se ollut niin tehokas kuin Kouvolassa olisi toivottu, mutta kyllä siellä silti onnistujia riitti. Liedeksen 20 maalia on todella arvokas suoritus. Samoin Antosen läpimurto Liigan kärkitasolle oli odotettu, mutta positiivinen näyte joka tapauksessa. Strömberg näytti, että on yhä vakavasti otettava kärkihyökkääjä yms. Meskasen kausi ei ehkä ollut mikään tähdenlento, mutta lopputulos on kuitenkin aika hyvä. Rautiainen oli valtava pettymys, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Samoin Ratinen ei ihan noussut odotetulle tasolle eikä Engbergin läpimurto ollut lopulta lähelläkään.
Liigan vanhin joukkue oli liigan vanhin joukkue. Puukätinen, hidas, työteliäs – samat adjektiivit olivat nähtävillä jo syksylläkin. Liigan ehkä paras kotiyleisö ansaitsisi mielestäni enemmän kuin tämän. Surullisinta Sportin kaudessa oli se, että Risto Dufva palkittiin parista voitosta parin vuoden jatkosopimuksella, joten tuskin tulevaisuuskaan on mitään ruusuilla tanhuamista.
Hovinen oli Sportin voittojen selkäranka syksyllä, mutta kauden päätyttyä taas loukkaantumiseen, ei Sportin varaveskari pystyneet millään samaan. Reijola oli tuttuun tapaan ihan ok, mutta tuon jengin takana olisi pitänyt olla jumalmoodissa, jotta pudotuspelipaikka olisi ollut realismia. Pakisto oli ihan hyvä, mutta se ei tällä erää riittänyt tämän korkeammalle. Duo Johansson & Heshka olivat todella hyviä, vaikka ensin mainitulla ei toisinaan meinannutkaan pää kestää vastustajien juttuja. Dufvalle tyypillisiä ratkaisuja nähtiin kauden mittaan, eli suosikkipojat saivat varauksettomasti peliaikaa ja mahdollisuuksia, mutta ei-suosikkipojat pistettiin pois tai saivat purra tuppea. Mikään ei siis ole muuttunut senkään suhteen.
Hyökkäyspäästä on sanottu jo kaikki mahdollinen, joten ei tässä sen ihmeellisempiä analyysejä tarvita. Kiekollista taitoa ei ollut nimeksikään ja ainut kiekollisesti hyvä pelaaja Michael Keränen ei näyttänyt kuuluvan Dufvan suosikkeihin. Asplund pelasi jälleen hyvän kauden, vaikka vaasalaisten hampaissa aina onkin. Stålberg oli alkukauden aivan ulapalla, mutta paransi loppukaudesta. Eriksson taas toisinpäin. Holmström oli selkeästi pettymys eikä Lari Heikkinenkään pystynyt kuitenkaan tekemään läpimurtoa. Ei selkeitä floppeja, mutta ei kyllä selkeitä onnistujiakaan. Jottain tarttis tehrä.
Tämä osui paremmin kuin hyvin. Ässien kauden rakenteen pystyi näkemään melko hyvin jo syksyllä – hankinnat eivät vakuuttaneet ja Atu Selin taantui viimeistään syksyllä. En silti pistä tätä farssia missään tapauksessa Selinin piikkiin, vaan kyllä tässä taustalla on paljon muutakin. Koko organisaatiolla on peiliin katsomisen paikka ja en ole ihan varma, että riittääkö kurssin muutokseen pelkät Patavalat sun muut tempaukset.
Jarno Kärki pelasi oikeastaan vain ihan alkusyksystä tasollaan, mutta sen jälkeen peli meni puurtamiseksi eikä saanut missään nimessä parasta irti itsestään. Salminen ja Barach olivat pistepörssissä korkeammalla, mutta näistäkin oikeastaan vain Barach pelasi onnistuneen kauden. Andersson oli odotetusti tehokkain puolustaja, mutta odotetusti ei pystynyt nousemaan pakiston liideriksi.
Heimosalmea povasin läpimurron tekijäksi, mutta se jäi vähän piippuun. Sen sijaan positiivisessa mielessä on nostettava esiin Eemil Erholtz, joka pelasi kyllä oivan kauden ja nosti tasoaan selkeästi. Eriksson oli selkeä floppi, mutta niin oli kyllä moni muukin.
Veskarikaksikko oli ihan ok, mutta ei pystynyt kannattelemaan joukkuetta.
Ensi kaudella tullaan näkemään toivottavasti täysin uudenlainen patalauma. Paljon täytyy muuttua, jotta voidaan puhua pudotuspelijoukkueesta.
Toinen osuma kirjataan tästä, vaikka yhdellä sijalla heittikin oma arvioni. JYP pelasi täysin sellaisen kauden kuin olettaa saattoi – ei missään nimessä heittopussi, mutta voittavasta joukkueesta jäi ikävän kauas. Ruusu pistettiin kiertoon, kuten odottaa saattoi. Samoin tehtiin O’Brienille ja monelle muulle, jotta saatiin rahaa säästöön. Lambert jos olisi onnistunut siirtämään junioripelinsä miesten kaukaloihin, olisi voinut tulos olla huomattavasti parempi, mutta tämä kausi meni kyllä Lambertin osalta isosti vihkoon. Kemell oli alkukaudesta erittäin vahva, muttta loukkaantumisen jälkeen ei pystynyt enää palaamaan tasolleen missään vaiheessa.
Paras pistemies oli odotetusti Jerry Turkulainen. Kuten povasin, myös Reid Gardiner nousi otsikoihin isostikin ja oli JYPin paras maalintekijä siitä huolimatta, että siirtyi jo hyvissä ajoin loppukauden lainalle Helsinkiin. Anttoni Honka pelasi erittäin hyvän kauden kiekollisessa mielessä, vaikkei puolustuspäässä kehittynyt kovin hurjasti vieläkään. Jos läpimurtopokaali pitäisi jollekulle jakaa, niin antaisin sen Ville Ottavaiselle – nuorelta mieheltä varsin hyvä kausi.
Kaiken kaikkiaan ihan odotetun kaltainen kausi. Ei hyvä, muttei ihan paskakaan. Ensi kaudella Jypinkylässä näyttäisi puhaltavan aivan uudet tuulet, joten jää mielenkiintoiseksi nähdä, mitä oppeja tästä kaudesta jää käteen.
Tässä voi ja pitää nostaa oma tumppu ylös virheen merkiksi. Perustelin kyllä mielestäni oman kantani hyvin tuossa, että miksi en nähnyt Jukureissa pudotuspelimateriaalia, mutta siitä hattu päästä Olli Jokiselle, että käänsi nuo kaikki epäuskon kohdat Jukureiden eduksi. Jokinen oli kyllä kieltämättä kokematon valmentaja, mutta se antoi myös iskun paikan – kukaan ei oikein osannut pelata Jukureiden vahvuuksia pois eikä uskonut, että joukkueen henki kantaa vaikeissa paikoissa. Meno on näyttänyt läpi kauden raikkaalta ja Jukurit on ollut positiivinen yllätys kiekkokartalla omanlaisensa pelityylin ansiosta.
Veskariosasto oli erikoinen, mutta Salmisen taso on kyllä ollut ihan jäätävän kova. Kakkosveskari vaihtui aika nopeasti, mikä ei sinänsä yllättänyt lainkaan. Täytyy toivoa, että Salmisen taso pysyy yhtä korkealla pudotuspeleissä. Pakiston osalta allekirjoittaneella näytti olevan samat sävelet Jukurijohdon kanssa, eli pakiston laajuutta kasvatettiin merkittävästi kauden aikana – alkukauden pakiston taso, kun ei päätä huimannut. Esimerkiksi Larsen oli älyttömän hyvä hankinta. Rindell poistui kesken kauden, mutta seuraa häntä -osiossa nostettu Nässen hoiti kiekollisen leiviskän odotettua paremmin. Ehkä kuitenkin se ykköstykki pakistosta puuttuu yhä.
Sama juttu hyökkäyksen osalta – se oli alusta asti vahva, muttei kovin laaja ja tähänkin Jukurit pystyi puuttumaan melko hyvin. Aatu Räty oli maailmanluokan kaappaus kesken kauden, mutta niin oli myös Petrus Palmukin jo kesällä. Erittäin kovia onnistumisia pitkin ryhmää – Stranskykin nosti tasoaan huomattavan paljon Jokisen alaisuudessa, kun vertaa vaikka viime kauteen. Jormakka ei ihan päässyt maalien makuun odotetusti, mutta kausi oli silti häneltäkin hyvä. Otto Mäkinen pelasi myös hyvän kauden ja teki läpimurron.
KooKoo pääsi juuri ja juuri pudotuspeleihin, joten lähellä käytiin tämän arvion kanssa. Jos ennen kautta joukkue vaikutti olevan luokkaa ”ihan kiva”, niin sitä se myös oli. Ei erikoisuuksia eikä ihmeellisyyksiä, mutta loppupeleissä melko tasainen jengi. Veskariosasto onnistui todella hyvin, oli ehkä tandemina yksi Liigan parhaita – kiitos tästä toki kaksikon paremmalla osapuolelle Malikille, joka oli oikeasti ehkä Liigan top5-veskari. Tätä saavutusta nostaa se, että KooKoon pakisto ei mielestäni ole vieläkään mikään kovin erikoinen. Nikkilä oli lähellä olla joukkueen tehokkain, mutta Peetro Seppälä meni edelle hienolla läpimurrolla. Seppälä on jopa lähellä nousua jopa koko Liigan parhaiden puolustajien joukkoon, mikäli sama meno jatkuu.
Hyökkäyspäässä ei ehkä ihan päästy ytimeen eikä se ollut niin tehokas kuin Kouvolassa olisi toivottu, mutta kyllä siellä silti onnistujia riitti. Liedeksen 20 maalia on todella arvokas suoritus. Samoin Antosen läpimurto Liigan kärkitasolle oli odotettu, mutta positiivinen näyte joka tapauksessa. Strömberg näytti, että on yhä vakavasti otettava kärkihyökkääjä yms. Meskasen kausi ei ehkä ollut mikään tähdenlento, mutta lopputulos on kuitenkin aika hyvä. Rautiainen oli valtava pettymys, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Samoin Ratinen ei ihan noussut odotetulle tasolle eikä Engbergin läpimurto ollut lopulta lähelläkään.
Liigan vanhin joukkue oli liigan vanhin joukkue. Puukätinen, hidas, työteliäs – samat adjektiivit olivat nähtävillä jo syksylläkin. Liigan ehkä paras kotiyleisö ansaitsisi mielestäni enemmän kuin tämän. Surullisinta Sportin kaudessa oli se, että Risto Dufva palkittiin parista voitosta parin vuoden jatkosopimuksella, joten tuskin tulevaisuuskaan on mitään ruusuilla tanhuamista.
Hovinen oli Sportin voittojen selkäranka syksyllä, mutta kauden päätyttyä taas loukkaantumiseen, ei Sportin varaveskari pystyneet millään samaan. Reijola oli tuttuun tapaan ihan ok, mutta tuon jengin takana olisi pitänyt olla jumalmoodissa, jotta pudotuspelipaikka olisi ollut realismia. Pakisto oli ihan hyvä, mutta se ei tällä erää riittänyt tämän korkeammalle. Duo Johansson & Heshka olivat todella hyviä, vaikka ensin mainitulla ei toisinaan meinannutkaan pää kestää vastustajien juttuja. Dufvalle tyypillisiä ratkaisuja nähtiin kauden mittaan, eli suosikkipojat saivat varauksettomasti peliaikaa ja mahdollisuuksia, mutta ei-suosikkipojat pistettiin pois tai saivat purra tuppea. Mikään ei siis ole muuttunut senkään suhteen.
Hyökkäyspäästä on sanottu jo kaikki mahdollinen, joten ei tässä sen ihmeellisempiä analyysejä tarvita. Kiekollista taitoa ei ollut nimeksikään ja ainut kiekollisesti hyvä pelaaja Michael Keränen ei näyttänyt kuuluvan Dufvan suosikkeihin. Asplund pelasi jälleen hyvän kauden, vaikka vaasalaisten hampaissa aina onkin. Stålberg oli alkukauden aivan ulapalla, mutta paransi loppukaudesta. Eriksson taas toisinpäin. Holmström oli selkeästi pettymys eikä Lari Heikkinenkään pystynyt kuitenkaan tekemään läpimurtoa. Ei selkeitä floppeja, mutta ei kyllä selkeitä onnistujiakaan. Jottain tarttis tehrä.
Viimeksi muokattu:
10. sijaa veikkasin ja sijalle 7. päätyi, joten pieni osuma kirjattakoon tästäkin. Tiilikainen ei saanut koneita käyntiin ja jonkin aikaa sitä räpellystä katseltiin, mutta sitten Kerhon johto teki ainoan hyvän ratkaisun ja antoi riittävän aikaisin Tiilikaiselle menoa. Pikkarainen oli tuolle jengille erinomainen valmentaja ja saikin joukkueen tekemään hommia yhteisen hyvän eteen. Loppukaudesta tuli pieni suvantovaihe, mutta nähtäväksi jää löytyykö joukkueesta vielä paukkuja.
Tolppien välissä nähtiin kaksi onnistumista, kun Lebedeff löi kunnolla läpi ja Laurikainenkin pelasi totutulla hyvällä tasollaan. Puolustuspäässä ei sen sijaan mitään ihmeitä nähty, mutta se oli riittävän laaja ja riittävän tasainen, kun maalivahtiosasto toimi hyvin viimeisenä lukkona. Arttu Pelli oli paikoitellen jopa todella hyvä, vaikkei mikään näyttävin pelaaja olekaan. Otto Latvala pelasi myös ihan mukiin menevän kauden ja näytti jopa ihan liigatason pelaajalta. Hyökkäyspää näytti omaan silmään hyvältä ja sitä myös jossain määrin oli – joskin tehokkuudesta ei sen kohdalla voida puhua. Collins ei pystynyt nimeksikään toimimaan pistenikkarina eikä oikeastaan kukaan muukaan päässyt 30 pisteeseen, mutta onneksi alaketjuista löytyi yllättävänkin paljon tehoja.
Michael Jolysta on puhuttu paljon ja se on sanottava omastakin puolesta, että kyseessä on kyllä erittäin hyvä pelaaja. Omaan silmään ehkä Liigan taitavin yksilö, mutta silti myös hyvä joukkuepelaaja. On ollut upea seurata Jolyn kehitystä kauden aikana. Pystyy ratkomaan pelit yksin. Jatkosopimus oli todella kova juttu.
Tässä tuli itselleni huti. Kuten jo syksyllä kirjoitin, en saanut joukkuetta mitenkään kympin sakkiin, mutta silti vain Pekka Virran turinat saivat itseni uskomaan SaiPan menestykseen. Homma ei lähtenyt toimimaan missään vaiheessa eikä kyllä Virta saanut missään nimessä joukkueesta juuri mitään irti.
Rosteri näytti alun perin ihan kohtuulliselta, mutta ongelmat olivat kyllä nähtävissä. Ehkä kaikkein kuvaavinta joukkueesta oli se, että nuoret mm. Mestiksestä tulleet pelaajat olivat ihmetelleet kauden ensimmäisissä harjoituksissa, että mistä nuo ulkomaalaiset ovat oikein kaivettu, kun kuulemma mikään normaali harjoitekaan ei sujunut lainkaan. Tässä vaiheessa olivat kuitenkin ihan luottavaisia, että hyvä tästä vielä tulee, kun ulkkarit olivat kuitenkin harjoituspeleissä näyttäneet ihan hyviltä ja ennen kaikkea tehokkailta. Liigan alettua totuus kuitenkin paljastui ja aika nopeasti Lakatoksesta ja lopulta McIntyrestäkin päästiin eroon. Onneksi kuitenkin SaiPan nuorista pelaajista löytyi vastuunkantajia ja olihan esimerkiksi Ville Petmanin kausi hienoa seurattavaa, vaikkei ihan koko kautta pystynytkään toimimaan johtavana pelaajana. Esiin on nostettava myös Lipiäinen, Loimaranta, Viitasalo, Ojantakanen, Metsävainio, Juusola ja Karvinen, jotka kaikki pelasivat ihan mukiin menevän kauden. Tässä mielessä SaiPalla on kyllä pullat hyvin uunissa – mikäli näiden kehitys jatkuu ja kärkipelaajaksi saadaan ihan oikeita kiekkoilijoita, on SaiPa mahdollisesti jo ensi kaudella jopa todella vahva.
Arvioista on vielä se sanottava, että Maalahti pelasi hyvän kauden ja oli odotetusti SaiPan tehokkain puolustaja. Samoin Olkkonen oli yhä luotettava oman pään pelaaja ja vaikkei ihan parhaalle tasolle päässytkään, on Olkkonen tärkeä pelaaja jatkossakin.
Sijalle 8. sijoitin ja sijalle 9. päätyi, joten merkkaan tämänkin omissa papereissani osumaksi. Mielestäni Pelicans ei kuitenkaan päässyt oikein missään vaiheessa yhtä vahvaan vireeseen kuin mitä siltä viime kaudella nähtiin, mutta ehkä sitten pudotuspeleissä.
Tolppien välissä Larmi pelasi kokonaisuutena ihan hyvän kauden, kunnes lähtikin sitten Ruotsiin ja tilalle tuli viime kaudelta tuttu Bartosak. Harvemmin samanlaisia peliliikkeitä nähdään, mutta tässä tuskin Pelicans hävisi kovinkaan paljoa. Pakistossa ei ehkä ihan nähty odotettuja läpimurtoja tai nousuja Liigan kärkipuolustajiin, mutta toisaalta taas epäilemäni Eronen esitti varsinkin tammikuun tienoille saakka sellaisia otteita, ettei paljoa tarvinnut kenenkään epäillä. Cukste oli hyvä vahvistus siirtotakarajan tienoilla.
Hyökkäyspään osalta täytyy nostaa kättä pystyyn virheen merkiksi – flopiksi povaamani Smejkal oli aivan älyttömän paljon parempi kuin viime kaudella Tapparassa. Samoin Jasek pystyi pelaamaan läpi kauden keskellä, vaikka alkukaudesta vaikuttikin pikemminkin laiturilta. Jos nämä veljet sekä Kangasniemi jätetään pois laskuista, niin muilta osin hyökkäys jäikin sitten valitettavan tehottomaksi. Nuorista ei ollut uusiksi vastuunkantajiksi ja odotuksiin nähden pettymyksiksi lasken Nikkasen, Haatasen, E.Vilenin, Hämäläisen sekä jossain määrin myös Kivenmäen. Toisaalta hyvä puoli asiassa on se, että näillä pelaajilla joka tapauksessa kaikilla on suunta ylöspäin ja jatkanevat Lahdessa, joten asiat ovat siinä mielessä hyvin.
KalPa oli ikävä huti omalta kantiltani, vaikka pudotuspelipaikka olikin loppujen lopuksi todella lähellä. En oikeastaan vieläkään osaa sanoa, että mihin kuopiolaisten pudotuspelipaikka kaatui tai miten pystyivät häviämään kaikki tärkeät ottelut loppukaudesta. Jos KalPa yllätti viime kaudella, vaikka peli ailahtelikin, niin tällä kaudella KalPa epäonnistui ja peli ailahteli yhä. En oikeastaan osaa sanoa, että onko vika sitten valmennuksessa, kulttuurissa vai kokemattomassa joukkueessa – joukkuetta en veikkaisi, sillä johtavilla pelaajilla, kuten Kiiskisellä on kuitenkin kokemusta voittamisesta ja johtamisesta tiukoissakin paikoissa. Oli miten oli, pettymys silti jäi käteen tästä kaudesta.
Tolppien välissä Kilpeläinen pelasi kieltämättä luvattoman heikon syksyn ja Tikkanen lähtikin nopeasti. LaCouvee oli mielestäni varsin hyvä, mutta kevään puolella Kilpeläisen petrattua jäi hänenkin vastuunsa pieneksi. On erittäin mielenkiintoista nähdä millaisen maalivahtiosaston KalPa rakentaa tulevalle kaudelle ja onko siinä tilaa Kilpeläiselle? Jatkolan näkisin vahvana ehdokkaana kakkosveskariksi tulevalle kaudelle.
Pakistoa kritisoin ennen kautta, mutta se ei kuitenkaan ehkä ollut se lopullinen kompastuskivi, vaan suoriutui jopa odotettua paremmin. Nimilistaltaan kun tuo ei tosiaan mikään ihmeellinen ollut. Ongelmaksi muodostui ehkä pikemminkin erikoisosaamisen puute lukuun ottamatta Lasse Lappalaista, joka on kehittynyt yhdeksi Liigan parhaimmista kiekollisista puolustajista. Kim Nousiainen kärsi paljon loukkaantumisista eikä kehittynyt oikein seuraavalle tasolle – vaihtaako jopa seuraa Liigan sisällä?
Hyökkäyspäästä nousee esiin monta onnistujaa, mutta kääntäisin katseeni ennen kaikkea Matti Järviseen ja Miikka Pitkäseen, jotka eivät mielestäni missään nimessä päässeet parhaimpaan iskuunsa. Sen sijaan Kiiskinen, Rissanen ja Klemetti onnistuivat varsin hyvin, mutta he eivät vain pystyneet kääntämään kelkkaa kokonaan. Aapeli Räsänen oli alkukaudesta todella hyvä, mutta taantui kevätkaudella. Läpimurron tekivät Juuso Mäenpää sekä Elias Koponen, Simontaival jäi loukkaantumisten takia vähän varjoon. Tulevaisuus näyttää valoisalta Kuopiossa.
Jos Kärpä-lauma oli mysteeri ennen kautta, niin sitä se on vielä runkosarjan jälkeenkin, vaikka 100% osuma tästä tulikin. Käytännössä lähes kaikki on muuttunut alkukauteen verrattuna, paitsi se, että joukkueella ei ollut koko kautena ykkösketjun keskushyökkääjää eikä sitä ole vieläkään. Sentterilaitureita sen sijaan on joukkueellinen.
Kritisoin Galimovin hankintaa, mutta Galimov olikin päinvastoin jopa yksi suosikkiveskareistani läpi kauden ajan. Jossain peleissä Galimov tuntui olevan jopa täysin ylivertainen, mutta lopulta paketti ei ehkä ihan pysynyt kasassa siten, että puhuttaisiin esimerkiksi Liigan top3-vahdista. Blomqvist oli pelaamissaan otteluissa aivan erinomainen, mutta jostain syystä ei vain ole ansainnut enempää peliaikaa. Kasikin hankinta tuntuu tätäkin faktaa vasten erikoiselta. Puolustuspäässä alkukaudesta puuttui laajuutta, mutta tässä kohdin sitä tuntuu olevan ihan riittämiin ja se on myös paperilla aivan valtavan vahva, vaikkei se siltä olekaan vielä kaukalossa näyttänyt. Pudotuspeleissä uskon kuitenkin tuon pakiston nostavan tasoaan vielä merkittävästi. Ohtamaata veikkasin tehokkaimmaksi, mutta Byström ja Topi Niemelä menivät edelle.
Hyökkäyksestä ehdinkin jo mainita sen, että se koostuu pelkästään sentterilaitureista, niin sen lisäisin vielä, että puhtaita laitureitakin riittää pariin joukkueeseen. Voidaan siis todeta, että ainakaan joukkueen rakentamisessa ei ole onnistuttu, ja siltä se tosiaan jo ennen kauttakin näytti. Onnistujia toki oli monia, mutta tuskin esimerkiksi läpimurtajaksi veikkaamani ja läpimurron tehnnyt Ville Koivunen kovin tyytyväinen on roolistaan ollut. Hyvästä ja tehokkaasta alkukaudesta kiitettiin roolin pienentämisellä ja jatkuvalla pakan sekoittamisella. Samaan syssyyn mainittakoon, että kuten vähän jo syksyllä arvailin, Casey Wellman oli valtava huti urheilujohdolta. Ville Leskinen ei aivan päässyt odotetulle tasolle ja jäi lopulta melko kauas parhaasta pistemiehestä Saku Mäenalasesta.
Ylipäätään on huomioitava se, että joukkue on todella vahva ja voi hyvin kaataa Ilveksen pudotuspeleissä mennen vaikka päätyyn saakka, mutta silti organisaation täytyy kyllä miettiä mihin se on matkalla – tällainen kauden aikana nähty sähläys ei voi olla kannattavaa ja tilanne olisi syytä rauhoittaa heti.
Ilves oli ennen kautta jonkinlainen mysteeri itselleni, mutta kauden mittaan siitä kyllä muotoutui ihan joukkueen näköinen viritelmä. Ainoana ongelmana oli vain se, että joukkueen kokoonpano heitteli jatkuvasti erinäisten loukkaantumisten ja koronahommien vuoksi. Mieleeni ei ainakaan muistu, että nähtiinkö lopulta yhdessäkään ottelussa parasta mahdollista kokoonpanoa? Suotavaa olisi, että ainakin pudotuspeleissä saataisiin mahdollisimman terve joukkue jalkeille. Ja jos epäilin Myrrän (ja tiimin) kykyä kehittää pelaajia, niin ei tarvitse epäillä enää – sen verran vakuuttavia steppejä ottivat niin Johansson, Mäntykivi, Ikonen kuin Odenkin.
Runkosarjassa Ilveksen tolppien välissä nähtiin loppujen lopuksi yllättävänkin heikkoa suorittamista. Langhamerin odotin olevan aivan ylikylän kassari tähän sarjaan, mutta lopputulos ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mikään ihmeellinen. Olennaista kuitenkin on se, että se kyky ja taidot on siihen, joten pudotuspeleissä näemme takuulla parempia otteita. Zherenko paikkasi Langhamerin ollessa poissa ihan hyvin, mutta rooli oli ehkä turhan iso nuorelle miehelle. Samalla tavoin pakiston arviointi kokonaisuutena on ollut vähän hankalaa, sillä poissaolijoita on ollut enemmän kuin laki sallii. Lööf ja Johansson tekivät komeat läpimurrot ja onkin erittäin hienoa, että jatkavat täällä vielä tulevallakin kaudella. Johansson taisi viimeiseen 39 otteluun 29 pistettä, joten toivottavasti sama meno jatkuu entistä vahvempana niin pudotuspeleissä kuin ensi kaudellakin. Ykkösparissa Parikka ja Lancaster olivat odotetun hyviä, joskin Parikka ei oikein saanut loppukaudesta niin hyvin pelistään kiinni poissaolojen takia.
Hyökkäyspää oli onneksi laaja ja tehoja löytyi vaikeinakin hetkinä laajalta rintamalta. Omiin tuntui uppoavan sen verran runsaasti maaleja, että ilman vahvaa ja tehokasta hyökkäystä olisi voinut kaudesta tulla hyvin nopeasti pannukakku. Suomi oli odotetusti tehokkain pelaaja, mutta Baptiste meni loppukauden maaleillaan ohi parhaaksi maalintekijäksi. Lancaster oli odotetusti paras pistemies puolustuksessa. Grewe ikävä kyllä oli lähinnä puhdasta puhetta ja näytöt jäivät todella ohkaisiksi.
Turun Palloseuran sijoitin neljänneksi ja Tepes teki työtä käskettyä, joten koen olevani oikeutettu merkkaamaan tästä osuman omiin papereihini. TPS:n kausi oli tuloksen osalta mukiinmenevä, mutta kokonaisuus jäi kyllä vähän heikoksi. Alkukaudesta peli ei todellakaan hivellyt silmiä, mutta voittoja tuli jatkuvalla syötöllä. Tätä hyvää virettä kestikin melko pitkään, vaikkei joukkue oikein tuntunut hitsautuneen yhteen. Tämän jälkeen nähtiinkin pitkä tappioputki, joka tuntui ikään kuin siltä, että tämä on se oikea taso, sillä peli näytti ihan samanlaiselta puskemiselta, mutta nyt vain pelin jälkeen pistesarakkeeseen ei lisätty ainuttakaan numeroa. Käsitykseni mukaan tässä vaiheessa joukkueen sisällä herättiin ja alettiin käymään palavereita siitä, että mitä tässä nyt halutaan ja mihin tässä nyt pyritään. Etenkin loppukaudesta viimeisimmissä peleissä peli näytti oikeasti melko hyvältä, joten siinä mielessä voidaan lähteä ihan hyvillä mielin pudotuspeleihin.
Tolppien välissä tilanne oli läpi kauden hyvä. Karejev ei ole erityisen näyttävä maalivahti ja toisinaan menee helppojakin, mutta antaa kyllä silti huomattavan usein joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Karejevin ehdoton vahvuus on maskin takana liikkuminen ja maskin takaa torjuminen, missä on erityisesti tänä vuonna kehittynyt erittäin paljon. Kakkosveskari Anttila oli alkukaudesta jopa todella hyvä, mutta loppukaudesta vastuu jäi vähemmälle eikä koppi tuntunut enää tarttuvan samalla tavalla.
Puolustuksen osalta jo syksyllä näki, että TPS:llä on ainakin seitsemän hyvää liigatasoa olevaa puolustajaa, mutta toimivat parit tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän hukassa. Tähän ongelmaan etsittiinkin ratkaisua vähän yli 40 ottelun ajan, kunnes nyt viime aikoina parit ovat vakiintuneet ja jokaiselle on tuntunut löytyvän roolia. Jos Elmeri Eronen pelasi luokattoman harjoituskauden, niin sitä oli myös puolet runkosarjasta. TPS:n onneksi Eronen kuitenkin löysi HPK-aikojen tasoa sitä paremmin, mitä pidemmälle kausi eteni ja oli kuin olikin tehokkain puolustaja. Ville Lajunen ei tänäkään vuonna päässyt odotetulle tasolle ja hän jäi TPS:n sisäisessä pakkien pistepörssissä toiseksi. Läpimurtajaksi veikkaamani Jimi Suomi ei loistavan alkukauden jälkeen päässyt enää samalle tasolle ja pelejä tuli lopulta vain 30. Näyttöjen puolesta voidaan kuitenkin sanoa, että läpimurtoa tuskin tarvitsee odottaa kauaa.
Jos puolustuspäässä ei meinannut löytyä oikeita koostumuksia, niin samoin kävi hyökkäyspäässä eikä pudotuspeleihinkään lähdettäessä ole oikeastaan kiveen lyötyjä koostumuksia. Ulkomaalaisvahvistuksista miltei jokainen istui kauden aikana katsomossa eikä oikeastaan yksikään hyökkäyspään vahvistuksista ollut odotetulla tasolla. Pärssinen olisi terveenä pysyessään ollut joukkueen paras pistemies, mutta lopulta jäi seitsemän pisteen päähän Markus Nurmesta. Ennen kautta näytti siltä, että joukkueessa ei ollut ainuttakaan yli 20 maalin miestä, mutta Mikael Pyyhtiän todella kova läpilyönti yllätti kaikki. Samoin Markus Nurmen 20 maalia oli kova suoritus. Parhaaksi maalintekijäksi veikkaamani Steenbergen oli seitsemällä maalillaan iso pettymys, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että oli yksi joukkueen työteliämmistä pelaajista ja siltä osin osittain onnistunut hankinta.
Tämä oli itseltäni iso huti, vaikkakin jossain vaiheessa näytti, että Lukko voisi kuin voisikin nousta hätyyttelemään ihan sarjan kärkeä. Marko Virtasen mafia oli alkukaudesta varsin kuriton joukkue ja tämä näyttäytyi esimerkiksi sillä, että edellisillä kausilla Pekka Virran alaisuudessa todella hyvinkin pelannut Kristian Pospisil ei sopinut joukkueeseen oikein millään tavoin. Heikon alun jälkeen homma vaikuttikin lähtevän taas raiteilleen ja Lukko oli kauden keskivaiheilla todella vahva, mutta sitten ilmeisesti koronaongelmien myötä paketti levisi jälleen. Täytyy toivoa, että pudotuspeleissä raumalaiset saavat taas joukkueen edes lähes parhaaseen iskuun. Jos niin käy, on Lukko musta hevonen kevään peleissä.
Veikkaukseni meni myös muilta osin hyvin selkeästi pieleen, sillä Lassi Lehtiselle sattui todella heikko runkosarja tähän väliin ja se oli kyllä ainakin itselleni todella iso yllätys. Jukuri ei missään välissä saanut lopulta edes oikein mahdollisuutta näyttää osaamistaan ja Zagidulin tulikin melko varhaisessa vaiheessa mukaan. Pakiston rakenne oli kuin olikin varsin hyvä, mutta siitä ei missään vaiheessa saatu maksimia irti. Saarijärvi oli odotetusti tehokkain puolustaja, mutta se kyllä yllätti, että oli lopulta myös joukkueen paras pistemies, vaikka tasoissa pisteissä olikin Ilomäen kanssa. Saarijärven pakkikaveri Piipponen pelasi myös erinomaisen kauden ja oli huomattavasti esimerkiksi Abtia parempi.
Hyökkäyspäässä ei kovinkaan suuria ihmeitä nähty. Haga&Repo-kaksikko ei ollut loppujen lopuksi mikään erikoinen tutkapari eikä Haga oikeastaan missään välissä saanut itsestään irti tehoja. Pooley näytti kysymysmerkiltä ennen kautta, mutta jälkikäteen on sanottava, että Pooley oli oiva löyty Sahlstedilta. Tehotilasto +28 oli erinomainen saavutus, vaikka pisteissä ei Liigan kärkipään kanssa kilpaillutkaan. Mitään selkeää läpimurtoa joukkueessa ei oikein nähty, vaikka kyllähän mainitsemani Julius Mattilakin toki kehittyi kauden mittaan.
Kakkossijaa povasin ja ykkössijalle päätyi, joten siinä mielessä hajulla oltiin tässäkin. Tappara oli läpi kauden vahva, vaikkei nyt sinänsä mitään ilmiömäistä esittänytkään. Joukkuetta vahvistettiin kauden aikana puhtaasti pelkästään laatupelaajilla ja kuten jo syksyllä povasin, niin liikennettä nähtiin reippaasti myös ulospäin. Hyvän ja laajan joukkueen tyyppiongelma.
Heljanko jatkoi tolppien välissä siitä, mihin viime kaudella jäi, eli otti taas selkeitä steppejä ylöspäin. Ei ehkä vielä ihan Liigan paras maalivahti, mutta lähellä sitä ollaan. Pakkiosastolla kaikki tuntui osuneen nappiin ja paritkin ovat tuntuneet löytäneen toisensa oikein hyvin. Yllätyksiäkin on nähty, sillä ainakin Joni Tuulolan erinomainen kausi on yllättänyt itseni. Tapparan pakisto on niin laaja, että harvoin sieltä nostetaan ketään esiin, mutta mielestäni Joni Tuulola on sen ansainnut. Rantakarin flopattua ei selkeää ykköstykkiä ole ollut, mutta Otto Leskinen tuntuu ottaneen sen tässä alkukevään aikana vastuulleen. Brady Austinia povasin tehokkaimmaksi puolustajaksi, mutta ei kyllä ollut lähelläkään sen tyyppisessä roolissa, että olisi voinut tuohon yltää.
Hyökkäyskalusto oli odotetun laaja, mutta Levtchin kausi oli kyllä itselleni yllätys. Ei niinkään se, että voitti pistepörssin, vaan se, että voitti sen niin selvällä erolla joukkuekavereihin. Morleyn kausi sen sijaan oli itselleni tehojen kannalta pieni pettymys, vaikka kaukalossa pelasikin varsin laadukasta kiekkoa. Samuel Saloselle povasin läpimurtoa, mutta se ei osunut lainkaan – sen sijaan Petteri Puhakka pelasi oikeinkin hyvän kauden ja vei roolia monen kovemmankin nimen nokan edestä. Waltteri Merelän kohdalla olin skeptinen, että pystyykö olemaan tehokas, mutta mitä vielä? Oli ehdottomasti yksi Tapparan parhaita pelaajia, ellei jopa suoraan Levtchin jälkeen toiseksi paras kokonaisvaltaisestikin. Bertrandin floppaaminen tuskin yllätti ketään.
Ennen kauden alkua ajattelin, että tässä on oikeasti niin kova jengi jalkeilla, ettei paljon kovempaa enää pysty kasaamaan. No, IFK teki sen itse ja kaivoi vielä monta aivan huippuvahvistusta tuohon samaan porukkaan. Kausi ei kuitenkaan ollut missään nimessä odotettua ilotulitusta ja vaikka siellä taas kerran oli puoli joukkueellista enemmän tai vähemmän, ei voi mielestäni siltikään antaa puhtaita papereita päävalmentajalle tai muulle valmennusjohdolle. Tuolla materiaalilla sija viisi ei varmasti miellytä.
Tolppien välissä hommat eivät sujuneet odotetusti eikä missään nimessä nähty povaamaani top3-kaksikkoa. Garteig oli paikoitellen hyvä, mutta ei pystynyt oikein millään olemaan läpi kauden niin hyvä kuin tarve olisi vaatinut. Halonenkaan ei ihan pystynyt ottamaan tarvittavia steppejä ja joutuukin nyt pudotuspeleissä uransa kovimpaan paikkaan, kun Garteigin kausi on ohi. Puolustajista Schmaltz oli alkukankeuden jälkeen odotetun hyvä ja jossain määrin ehkä odotettua parempikin, vaikkei nyt mikään näyttävin yksilö olekaan. Muu pakisto sen sijaan alisuoritti suhteellisen rajustikin, erityisesti kiekollisessa mielessä. Tehokkaimmaksi puolustajaksi veikkaamani Joonas Lyytinen alisuoritti erityisen rujosti ja rooli putosikin loppukaudesta aivan marginaaliseksi. Kasper Kotkansalon läpimurto näytti runkosarjan alussa auringonvarmalta ja sai kutsun EHT-turnaukseenkin, mutta sen jälkeen katosivat tehot sekä muutenkin peli tuntui hajonneen. Selvää läpimurtajaa en tuosta joukkueesta pysty nimeämään ja se on sellainen asia, jonka korjaamiseen IFK:n urheilujohdon tulisi panostaa huomattavasti enemmän.
Hyökkäyksen maalintekovoimaa ei voi kiistää, mutta sitäkään ei saatu hyödynnettyä välttämättä kovin hyvin. Harjoituskaudella nähty jännitys tuntui jatkuvan vielä jossain määrin vielä runkosarjassakin eikä oikeastaan laitahyökkääjistä onnistunutkaan kuin Jere Innala, joka voitti joukkueen sisäisen pistepörssin odotetusti. Sentteriosastolta Eetu Koivistoinen pelasi myös vahvan kauden, mutta ei ehkä ihan päässyt ytimeen, kun poissaolojen vuoksi tuttuja ja toimivia koostumuksia ei oikein tuntunut löytyvän. Olli Palolan kausi oli rikkonainen eikä missään nimessä päässyt esittämään parastaan, vaikka loppujen lopuksi ihan hyvät tehot pystyikin iskemään.
Nämä eivät menneet ihan putkeen. TOP10:sta osui Innala, Levtchi, Suomi sekä käytännössä myös Ilomäki. Lähellä-listasta nappiin meni Jasek, Kuusela, Mäenalanen, Joly ja Koivistoinen. Pahimmat hudit olivat siis Lakatos, McIntyre ja Keränen.
Näistä osuivat Saarijärvi ja Lancaster. Lähellä-listasta Gregoire. Muutoin osumatarkkuus vaihteeksi todella heikkoa, kuten asiaan kuuluu!
Tuskin kukaan tätä koko kyhäelmää jaksaa lueskella, mutta toivottavasti jotain mielenkiintoista tästä löytyy jokaiselle! Saa heittää ihan vapaasti omia ajatuksia, keskustelen mielelläni, jos jokin tekstini väitteistä tuntuu hölynpölyltä tai muuten vain tulee olo, että jokin näkemyksistä tulisi haastaa.
Joku voisi myös sanoa, että KooKoo jäi juuri ja juuri top6 ulkopuolelle.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Pelicanskin! Voitettiin 14 jatkoaikapelistä vain neljä. Kuusikin voittoa ja oltaisiin oltu top6.
KalPakin jäi juuri ja juuri top 6 ulkopuolelle.
LiutunLätty
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Tähän on vaikea sanoa mitään. Hattu päästä ja kiitos @ElManazer. Huikea pläjäys ja erittäin hyvää tekstiä.
Satunnainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Langhamer, kuten myös Zherenko, on tilastojaan parempi maalivahti. Pelitapa vain Ilveksellä ei suosi maalivahteja tilastollisesti, koska se tuottaa molempiin päihin keskimääräistä pahempia paikkoja. Tasakentällisin Ilveksen maalivahtien torjuntaprosentti vain 90.50 %, mutta toisaalta vastustajien maalivahdeilla vain 87.70 % Ilvestä vastaan. Kolikon kääntöpuolella Ilveksen maalintekijät eivät ole niin hyviä yksilöinä kuin tilastoista voisi ajatella. Laukausprosentti tasakentällisin 12.30 %, kun seuraavina Tappara ja Kärpät 10.10 %.
Tajusin muuten vasta juuri, että Ilveksen maalivahdit siis 90.50 % tasakentällisin. Kun kokonaisprosentit olivat
Langhamer 26 peliä 90.83 %
Zherenko 30 peliä 90.16 %
Taponen 5 peliä 87.16 %
niin noissahan ei ole juuri eroa pl. muutaman pelin Taponen. Voisi siis tehdä sen johtopäätöksen, että Ilveksen maalilla maalivahdin kannalta ei ollut olennaista eroa, pelattiinko tasakentällisin vai oliko oma joukkue alivoimalla. Voiko tämä pitää paikkansa???
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ei merkittävän kaupungin pallokerho
En tiedä mikä oli Langhammerin GSAx koko kaudelta mutta loppukaudesta -4, eli tilastollisesti keskitasoa heikompi.
Veikkausuutiset
Urheilun, vedonlyönnin ja toton uutiset, ennakot, vihjeet ja blogit.
www.veikkaus.fi
Satunnainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Näemmä noin, jos uskomme, että Veikkauksen laskelmat pätevät. Eivät ole tainneet oikein tarkalleen avata, mitä kaikkia tekijöitä otetaan huomioon. Liigan tilastojen laukauskartan tiedot (laukausten määrät ja laukaisupaikat) tietysti, mutta muuta. Nimittäin heidän xG-pohjaisen varjosarjataulukkonsa mukaan Ilves ylisuoritti reilusti koko kauden.En tiedä mikä oli Langhammerin GSAx koko kaudelta mutta loppukaudesta -4, eli tilastollisesti keskitasoa heikompi.
Veikkausuutiset
Urheilun, vedonlyönnin ja toton uutiset, ennakot, vihjeet ja blogit.
27.9. 1.1 vs 2
12.10. 1.29 vs 1.5x
16.11. 1.49 vs ~1.9
4.1. 1.52 vs 1.88
1.3. 1.54 vs 1.88
Lopullinen pistekeskiarvohan oli 1.85. Läpi kauden kommenteissa toistuu tehokas viimeistely ja ongelmat maalipaikkojen luomisessa. Lopputuloshan oli sitten koko sarjan suurin tehtyjen maalien määrä ja selvästi paras 5-5 laukaisuprosentti. Liigan paras materiaali maalintekoon, vai paras tuuri, vai olisiko sittenkin jotain pelitavallista.
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Ja etenkin se, ettei se ole Sport, joka ekana välieriin yltää niistä, joita ei saa M-sanalla nimitellä
Tarkoitat varmastikin sanaa mestari? Mestareitahan nuo kaikki ovat ja tuota sanaa saa kyllä käyttää.
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Nyt sä muistelet Kirkaa, Hectoria, Pavea ja Pepeä
Ramchester
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Oli pakko kaivaa esille tämä, kun muistelin miten yritin vääntää rautalangasta jo ennen kauden alkua Mäenalasen merkitystä Kärpissä. Aika hyvin näytti osuvan runkosarjan osalta. Todennäköisesti osuu myös pudotuspeleissä, mutta katsellaan….
Mäenalanen oli Kärppien paras hyökkääjää runkosarjassa tehden 47 otteluun 41 pistettä, eli 0,87 ppo. Tuo tarkoittaa täydessä runkosarjassa 52 pistettä. Kokonaisvaltaiselta pelaamiseltaan ylikylän ukko tähän sarjaan.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy