Kolme hyvää alkusyksyä ollut. 2015, 2016 ja 2019. Ensimmäiset kaksi päättyi mestaruuteen ja kolmas koronaan.
Tämä asettaa koronakaudella mestarin viitan ennen aikaisen sovittelun Lukolle ihan eri valoon. Käytännössä tältä pohjalta voi jo todeta, että pytty olisi mennyt kuitenkin Tampereelle.
Sitten tähän kauteen. JYPin alkukausi näyttää yllättäneen valtaosan ja kyllähän epävarmuustekijöitä liuta ennen kauden alkuakin oli, kuten nuorisopainotteinen joukkue, arpaulkkareita ainakin 3 hyökkääjää ja yksi taidokkaaksi tiedetty, mutta pääkopan osalta ennalta-arvaamattomaksi todettu järkälepakki, sekä Liigassa debytoiva päävalmentaja ja alla kunnon sukelluskausi.
Vanhat haamut kuitenkin joukkueesta poistuivat ja uusia tuulahduksia joukkueeseen on kuitenkin saanut puhallettua kokenut
jyväskyläläisen jääkiekon isähahmo Jukka Ahvenjärvi, joka on pitkän uran tehnyt Jyväskylän divisioonakiekossa, sekä JYPissäkin apukoutsina piipahtanut.
Moni epäili Jusua etukäteen, mutta reiluna ja jämptinä, sekä nimenomaan pelaajien valmentajana tunnettu ja monen Jyväskylästä hänen valmennuksestaan ponnistaneen pelaajan arvostama Ahvenjärvi on osoittautunut juuri oikeaksi nokkahahmoksi ryhmälle nuoria lahjakkuuksia. Peli ei luonnollisestikaan ole mahalaskukauden ja isojen henkilöstömuutosten myötä valmista, kuten ei tässä vaiheessa kautta kuulukaan olla, mutta pitkästä aikaa JYP näyttää Joukkueelta, jossa kaikki vetää sata lasissa ja hyvä tiimihenki näkyy selkeästi katsojillekin asti!
Ulkkareista
Scotka ja
AOB ovat juuri sitä mitä tilattiin - pelillisiä johtajia ja jälkimmäinen toimii myös fyysisenä preesenssinä kaukalossa rauhallisen ja voittavan kiekollisen ja kiekottoman pelaamisen lisäksi. Pitkän SHL-uran tehnyt
Brodecki tuli viime hetkellä loukkaantumisten varjostamana ja virkoaa peli peliltä. Liigan vaarallisimpia kavereita vastustajan maalin takana, kun sieltä lähtee namupasseja ja kaksi maaliakin jo veskan polvitaipeen kautta tehtynä.
Christoffer on ollut mukiinmenevä ulkkaristatuksen duunarisentteri ja johtava hahmo. Heatleymäisesti muuten hieman näkymätön, mutta maalintekohetkellä esiin ponnistava
Reid "Puutarhuri" Gardiner on myös pudottanut gorillan harteiltaan tehden tällä viikolla ensin Ässiä vastaan maalin, ja sitten Heinzista nasahti korkki, kun Jukureita vastaan tuli heti perään kahden maalin ilta.
Kotimaisista hyökkäyksen kärkipelaajista
Joakim Kemell hieman yllättäen on maalinteossa ottanut joukkuetta reppuselkään ja hän pelaa muutenkin kypsästi kuin ykkösketjun hankinta ulkopuolelta, mutta ylisanoja voi lisää lukea vaikka hänelle sittemmin omistetusta Liidan vuoden tulokas -ketjusta.
Lambertin kausi on alkanut pisteiden valossa vaisusti, mutta esitykset ovat olleet nousujohteisia ja tulosta voi odottaa jatkossa tulevan myös pisteiden muodossa.
Turkulaisella kausi on alkanut hieman nikotellen, mutta sielläpä on vielä siis reserviä, missä JYPiltä voi odottaa parannuksia kauden edetessä.
Kalapudas oli alkuun pois kokoonpanosta, mutta sen jälkeen on kantanut vastuunsa. Todellista läpimurtokautta näyttäisi myös useamman kauden marinoitu 21-vuotias
Patrik Siikanen olevan tekemässä, sekä 20-vuotias
Samuel Valkeejärvi on myös ottanut harppauksen pelaajana eteenpäin. Työnteosta se ei myöskään ole jäänyt kiinni mm.
Mikko Salmiolla,
Samuel Heleniuksella tai Mestiksestä bongatulla jo vähän keskiverto JYPiläistä iäkkäämmäällä (25v.)
Jere-Matias Alasella, joista kaikki ovat suorittaneet bottom-six rooleissaan hyvin ja kaikilla riittää työkalupakissa myös taitoa olla hyödyllisiä hyökkäyksessäkin.
Puolustuksen kulmakiviä ovat aiemmin manitut Scotka ja O'Brien, mutta heidän takanaan
Anttoni Honka tuo vielä lisää juonikkuutta hyökkäys- ja kiekolliseen peliin, vaikka vielä selkeitä puutteita puolustuspäässä onkin. Isokokoinen
Ville Ottavainen on kuitenkin hyvin liikkuva ja ensisijaisesti kiekollinen pakki, joka tulee tekemään uransa kirkkaammissa valoissa. JYPiin löydettiin K-Vantaalta myös muuan
Eetu Peltola, joka on esiintynyt positiivisesti odotuksiin nähden.
"Sählä" Salonen on reboundilla parin heikomman kauden jälkeen pelaten jämerämmin molempiin suuntiin ja
Valtteri Kakkonen on kaveri, jonka voi myös heittää kentälle tilanteessa kuin tilanteessa. Kakkonen oli viime kaudella varmaan JYPin luotettavin puolustaja.
Niko Seppälä tuo myös pakistoon kovuutta ja kykenee pelaamaan molempiin suuntiin, vaikka omissa joitain aivopieruja saattaa siunaantuakin.
Kokonaisuudessaan JYPin pakistoon on tullut runsaasti kokoa keskipituuden ollessa yli 187cm (TOP8-pakisto), ja se on huomattavasti tasapainoisempi viime kausiin verrattuna, kun pakistosta isoin osa on ollut aiemmin omissa lapasia mikkihiiriä. Nyt, kun joukkue pelaa vielä jokaista jätkää myöten kovalla intensiteetillä ja pelaajistoon on saatu vähän raastinrautaa, sekä muutama pelaaja viime kaudelta on saanut rinnan pyöristymään ulospäin, niin JYPistä on kuoriutunut nuoren ja nopean joukkueen lisäksi myös yksi sarjan fyysisemmistä joukkueista. JYP on taklannut tällä kaudella jo varmaan enemmän kuin viime kaudella yhteensä ja erityisesti on syytä mainita, että taklaukset ovat oikein ajoitettuja ja puhtaita, mitkä edistävät peliä, eikä vain hakemalla haeta pommeja.
Sekä omien että vieraiden kannattajien keskuudessa paljon on myös epäilty JYPin maalivahtikaksikkoa
Ruusu-Parkkinen, mutta kauden edetessä Ruusukin on saanut kehuja arvostelijoiltaan. Ripareita vielä tippuu ja puolustuksen on syytä olla niitä siivoamassa, mutta game-savereita on myös tarjolla vastineeksi ja yksikään häviö ei ole Ruusuun kaatunut. Jo pitkään Liigassa pelannut Markus Ruusu on kuitenkin vasta 24-vuotias, mikä tuntuu monilta unohtuvan ja mikä ei maalivahdille vielä järin vanha ole. 22-vuotias Parkkinen on kehittyvä kelpo kakkosvahti Liigaan, vaikka on toistaiseksi päässyt vain kerran aloittamaan, mutta sen pelin hän hoiti mallikkaasti. Taustalla loukkaantumisten varalla kärkkyy nuori toisen polven maalivahtilupaus
Topias Leinonen, joka on FinnProspectsin listalla 10-sijan tuntumassa (tällä hetkellä 13.) viihtynyt ensi kesänä varattava pelaaja. Leinosella kausi on lähtenyt mukavasti käyntiin A-junnuissa kovalla 93,3% torjuntaprosentilla 5 pelissä. Uskallan väittää, että kauden päätteeksi listauksissa JYPin maalivahtiosasto Ruusun johdolla ei tule olemaan huonoimmilla sijoilla, joskaan ei tietysti voida puhua mistään kärkipään verkonvartijaosastostakaan, mutta maalivahteihin JYP ei tällä kaudella kaadu.
JYP on omille kannattajilleen ja varmasti myös vieraskatsojille kiinnostavampi joukkue kuin kausiin, joka pelaa viihdyttävää lätkää. Joukkuepelissä on pitkästä aikaa jotain jiitä, mutta nuoret ja jalkavat pelaajat vetävät välillä vielä vähän hurlumhei-puolellekin, mikä tietysti synnyttää vauhtia ja vaarallisia tilanteita molemmissa päissä. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että JYP tulee tällä kaudella kamppailemaan odotuksien vastaisesti tosissaan keskikastissa, sillä muita keskikastiin ja pohjalle povattuja joukkueita vastaan on saatu voittoja niin hyvällä kuin huonollakin pelillä.