Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Lukko rikkoi viime hetkillä Masi Härkösen unelman nollapelistä Liiga-debyytissäLue lisää »
-
Ässät ryösti pisteet Nokia-areenaltaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Peter Abbandonatolle hattutemppu, Rami Määtälle maali ja Masi Härköselle debyyttivoittoLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Jukureille täysi pistepotti Lahdesta – Pelicans menetti kolmannen erän johtoasemansaLue lisää »
-
Okko Kangasniemi on Mestiksen pistepörssin kärkinimi – henkilökohtaisten onnistumisten taustalla on monta tekijääLue lisää »
-
Maalivahti Jere Huhtamaa karistaa Suomen pölyt niskastaan – siirtyy eksoottiseen kiekkomaahanLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2020–2021
- Viestiketjun aloittaja Via Dolorosa
- Alkaa
- 1 073 046
- 3 978
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetSuhteellisen mielenkiintoinen ennustus.
Saahan sitä kaikenlaisia ennustuskertoimia tilastoista laskea, mutta itse ainakin annan paljon isomman painoarvon sellaiselle analyysille, joka voi ottaa huomioon muutakin kuin kaudella jo tapahtuneet tilastot. Tuon analyysin tuloksena SaiPa on paska, koska Lehterän SaiPa oli täysi paska alkukaudesta. Tilastoista kertoimia laskiessa kun ei tule huomioitua tällaisia asioita että joukkuetta neljä vuotta vaivannut espoolainen riippakivi on poistunut vaikuttamasta. Vastaavasti sieltä ei tule huomioitua mahdollisten lainapelaajien poistumisia. Ehkä normaalilla kaudella tuollainen menetelmä voisi toimia joten kuten, mutta tällä kaudella en usko.
Tilastoista kertoimia laskiessa kun ei tule huomioitua tällaisia asioita että joukkuetta neljä vuotta vaivannut espoolainen riippakivi on poistunut vaikuttamasta.
Eikö Lehterä ole "vain" lomautettuna ja hänen poistumisestaan ei ole mitään virallista tietoa? Sama kuin JYPin Tirkkosen kohdalla. Toki tuo voi hyvinkin enteillä lopullista poistumista.
SaiPan uuden nousun kohdalla täytynee kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa. Lomautuksista tuli tieto vasta 8.11. ja jos oikein katsoin, SaiPa on sen jälkeen pelannut vain 5 peliä, joista toki kolme on päätynyt voittoon. Voi hyvin olla, että uusi valmennusjohto on pikarytmillä saanut henkiset lukot avattua ja rakennettua uuden pelillisen ilmeen, mutta odotetaan nyt ainakin 5-10 peliä lisää ennen tuomioita. On näitä alun boosteja ennenkin nähty.
En tiedä miltä peli on muissa otteluissa näyttänyt. Mutta KooKoota vastaan ei ainakaan mikään muu ollut mainitsemisen arvoista kuin uhrautuva puolustuspelaaminen.Eikö Lehterä ole "vain" lomautettuna ja hänen poistumisestaan ei ole mitään virallista tietoa? Sama kuin JYPin Tirkkosen kohdalla. Toki tuo voi hyvinkin enteillä lopullista poistumista.
SaiPan uuden nousun kohdalla täytynee kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa. Lomautuksista tuli tieto vasta 8.11. ja jos oikein katsoin, SaiPa on sen jälkeen pelannut vain 5 peliä, joista toki kolme on päätynyt voittoon. Voi hyvin olla, että uusi valmennusjohto on pikarytmillä saanut henkiset lukot avattua ja rakennettua uuden pelillisen ilmeen, mutta odotetaan nyt ainakin 5-10 peliä lisää ennen tuomioita. On näitä alun boosteja ennenkin nähty.
Via Dolorosa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна
Saahan sitä kaikenlaisia ennustuskertoimia tilastoista laskea, mutta itse ainakin annan paljon isomman painoarvon sellaiselle analyysille, joka voi ottaa huomioon muutakin kuin kaudella jo tapahtuneet tilastot.
Ylläoleva ennustushan perustuu pelkästään matematiikkaan sekä kaikkiin mahdollisiin corsi- ja nippelitilastoihin, joista on laskettu kokonaisuus. Lähinnä tämän linkkasin tänne, koska on vaihtoehtoinen lopputulos. Siinä missä itse arvioin silmällä, niin tässä vedettiin numeroilla sekä kaavoilla.
Ko. tekijästä en ole itse ikinä kuullutkaan ennen, mutta Twitterin seuraajamäärältä voisi kuvitella, ettei mikään ihan perinteinen tasamaan tallaaja tuloksineen ole.
Se kumpi on lähempänä totuutta, selviää vasta kuukausien kuluttua. Todennäköisesti tulos on kuitenkin jotain tämän väliltä.
Ai niin, Pelicansin tulevaa "romahdusta" on täällä perusteltu corseilla ja lainapelaajien poistumisilla ja osaltaan uskonkin tähän. Ilveksen kohdalla en ole nähnyt yhtään corsi-analyysia, vaikka nämä tilastot eivät anna heidänkään kohdalla kovin mairittelevaa kuvaa. Onko tähän jokin syy?
Toki Ilves on hyvin valmennettu joukkue, enkä mihinkään suureen romahdukseen usko, mutta näyttäisi siltä, että tämän kauden Pelicans on myös hyvin valmennettu joukkue.
Toki Ilves on hyvin valmennettu joukkue, enkä mihinkään suureen romahdukseen usko, mutta näyttäisi siltä, että tämän kauden Pelicans on myös hyvin valmennettu joukkue.
Eikö Lehterä ole "vain" lomautettuna ja hänen poistumisestaan ei ole mitään virallista tietoa? Sama kuin JYPin Tirkkosen kohdalla. Toki tuo voi hyvinkin enteillä lopullista poistumista.
SaiPan uuden nousun kohdalla täytynee kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa. Lomautuksista tuli tieto vasta 8.11. ja jos oikein katsoin, SaiPa on sen jälkeen pelannut vain 5 peliä, joista toki kolme on päätynyt voittoon. Voi hyvin olla, että uusi valmennusjohto on pikarytmillä saanut henkiset lukot avattua ja rakennettua uuden pelillisen ilmeen, mutta odotetaan nyt ainakin 5-10 peliä lisää ennen tuomioita. On näitä alun boosteja ennenkin nähty.
Voi siitä varmaan jotain päätellä onko vain lomautettuna, että "maailmanmieheksi julistautunut" kaveri näyttää kädellään viimeisellä videollaan ennen lomautusta ensin voiton merkin ja sitten muualla maailmassa keskisormen näyttämistä vastaavan käsimerkin.
Hämäläisen alaisuudessa on nyt menty kylläkin KalPa voitosta alkaen eli 7 peliä, joissa on ollut tuloksena:
4-3 voitto KalPasta (10.11.)
3-2 tappio Jukureille (13.11.)
1-2 tappio TPS:lle (14.11.)
1-0 tappio Pelicansille (20.11.)
3-2 ja. voitto Sportista (21.11.)
4-2 voitto Ilveksestä (27.11.)
1-3 voitto KooKoosta (28.11.)
Tietenkin näin lyhyellä otannalla ei vielä voi sanoa riittääkö pidemmän päälle, mutta pelitavallinen ero Lehterän kausiin on kuin yöllä ja päivällä. Lehterän aikana suuria ongelmia tuotti se että aina pyrittiin kääntämään nopeasti, mikä johti ongelmiin ja SaiPa luopui kiekosta jatkuvasti, mikä piti pelin sitten lähes kokoajan omassa päässä. Isoin ero on siinä että viisikko pelaa nyt yhdessä, mitä ei ole näkynyt muutamia otteluita lukuunottamatta SaiPassa useaan vuoteen. Hämäläinen saa joukkueen tsempattua hyvin, jota Lehterä ei onnistunut oikeastaan koskaan tekemään vaan joukkue pelasi aina sellaista 95% kiekkoa, mutta nähtäväksi jää onko Hämäläisellä pelitavallista annettavaa muutenkin kuin aivan perusasioiden kuntoon laittamisessa. Todella pahaan paikkaan tuli SaiPan vireen kannalta tauko, vaikka nyt Vili ehtii ehkä treenauttamaan enemmän haluamiaan asioita.
Niin, kuin uhrautuva puolustuspelaaminen vierasottelussa, johon saavuttiin asetelmasta: KooKoo levänneenä, SaiPa edellisenä päivänä sarjakärkeä vastaan pelanneena. Sattumaako, että SaiPaa vastaan on tehty 7 ottelun otannalla (Hämäläinen valmentanut tämän verran pelejä) vähiten maaleja koko Liigassa?En tiedä miltä peli on muissa otteluissa näyttänyt. Mutta KooKoota vastaan ei ainakaan mikään muu ollut mainitsemisen arvoista kuin uhrautuva puolustuspelaaminen.
Joka tapauksessa voi hyvin pitkästä aikaa hyvillä mielin todeta, että SaiPan pelaaminen muistuttaa ammattilaisjoukkueen jääkiekkoa, eikä sekavaa sähellystä ja yksittäisiä yksilöonnistumisia, mitä se on ollut viimeiset vuodet. Saa nähdä miten pitkään jatkuu ja mihin riittää...
Tällainen roska ei jääkiekkokeskusteluun kuulu. Koska tämä ei ollut ainoa vähän vastaava viesti, käyttäjä on passitettu pelikieltoon.
Ko. tekijästä en ole itse ikinä kuullutkaan ennen, mutta Twitterin seuraajamäärältä voisi kuvitella, ettei mikään ihan perinteinen tasamaan tallaaja tuloksineen ole.
Taas toinen Shlomo Shekelstein joka Gary Bettmanin tavoin aina kun mahdollista trokaa kaiken maailman rotupakoitusta, PRIDE, BLM jne jääkiekkoon.
Muistaakseni heti mollaamassa Tuukkaa sen poliisilippiksen takia.
SaiPa on kyllä murhaava näissä kauden toisen kuudenneksen peleissä. Viimekaudellakin oltiin seitsemän ottelun tässä tärkeimmässä aikahaarukassa kuntopuntarin ykkösiä Kiiskisen avittamana.
Nyt ei ole ollut Kiiskistä (tosin on ollut Tuulola muttei se ainakaan pisteillä ole jengiä kantanut) mutta ei ole ollut Teroakaan eli nämä ehkä kumoaa toisensa.
Saa nähdä ja kuulla mihin eväät tällä erää riittää kun kohta käännytään kolmannelle kuudennekselle. Perinteisesti valmentajanvaihtokuherrus pitäisi olla takana päin, mutta eikös Jokeritkin voittanut mestaruuden 30 vuotta sitten valmentajanvaihdoksen jälkeen? Nojoo, säälipaikka olisi hyvä tulos, mutta ennenkaikkea freesi ja uhrautuva pelityyli on ollut nyt parasta.
Nyt ei ole ollut Kiiskistä (tosin on ollut Tuulola muttei se ainakaan pisteillä ole jengiä kantanut) mutta ei ole ollut Teroakaan eli nämä ehkä kumoaa toisensa.
Saa nähdä ja kuulla mihin eväät tällä erää riittää kun kohta käännytään kolmannelle kuudennekselle. Perinteisesti valmentajanvaihtokuherrus pitäisi olla takana päin, mutta eikös Jokeritkin voittanut mestaruuden 30 vuotta sitten valmentajanvaihdoksen jälkeen? Nojoo, säälipaikka olisi hyvä tulos, mutta ennenkaikkea freesi ja uhrautuva pelityyli on ollut nyt parasta.
Suhteellisen mielenkiintoinen ennustus.
Ja jälleen Tapparaa aliarvoidaan niinkuin aina.
Saahan sitä kaikenlaisia ennustuskertoimia tilastoista laskea, mutta itse ainakin annan paljon isomman painoarvon sellaiselle analyysille, joka voi ottaa huomioon muutakin kuin kaudella jo tapahtuneet tilastot. Tuon analyysin tuloksena SaiPa on paska, koska Lehterän SaiPa oli täysi paska alkukaudesta. Tilastoista kertoimia laskiessa kun ei tule huomioitua tällaisia asioita että joukkuetta neljä vuotta vaivannut espoolainen riippakivi on poistunut vaikuttamasta. Vastaavasti sieltä ei tule huomioitua mahdollisten lainapelaajien poistumisia. Ehkä normaalilla kaudella tuollainen menetelmä voisi toimia joten kuten, mutta tällä kaudella en usko.
Näin juuri. Samahan se on ollut Tapparallakin. Tilastollisesti oltu aivan paskoja, koska pelitapa ei vielä toimi. Mutta mikäs malli sen sitten ennustaa, jos ja kun se pelitapa alkaakin toimia? Ja päälle sitten nämä rosteri-vahvuuksien radikaalit muutokset kesken kauden.
Blake Parlett on nyt liittynyt Tapparan harjoitusvahvuuteen, onkos joku muu joukkue plussan puolella pelaajasiirroissa? Tai eihän Tappara tässä plussalla ole, saikulta palaaja vain tuntuu siltä kuin tulisi vahvistus kesken kauden.
Palstatoveri @Via Dolorosa :n laadukkaiden jouluraporttien innoittamana (iso hatunnosto muuten niistä!) päätin laatia omat joulutodistukset ja väliraportit, jokaisesta liigajoukkueesta. Käsiteltävinä aiheina olivat tilannekatsaus, yksi onnistuja, yksi epäonnistuja, loppukausi ja ennuste loppukaudesta. Näitä on tässä nyt sitten parin viikon päivät väkerrelty ja paljon on tullut joukkueiden suorituksia katsottua tällä kaudella ja uskonkin, että minulla on suht hyvä kuva jokaisesta liigajoukkueesta. Ennakot on jaettu jokaiselle joukkueelle yksinään, koska kaikki eivät mahtuneet yhteen viestiin. Toivottavasti tässä on jollekin mukavaa luettavaa ja pureksittavaa joululoman ajaksi sekä toivottavasti tekstit herättävät keskustelua ja erilaisia mielipiteitä, jotka ovat ilman muuta tervetulleita!
Raippaa kyllä annoin ja huolella. Teksti on ajoittain erittäinkin karua ja tylyä, mutta tästä saivat osansa joka joukkue (Kärpät mukaan lukien) ja olen kirjoittanut arviot mitään kaunistelematta tai ketään säästelemättä. Arviot on pyritty pitämään suht ytimekkäinä ja saman mittaisina, mutta jostain joukkueista juttua tuli silti hieman enemmän kuin toisista. Ennusteessa otin huomioon enemmän runkosarjaa, mutta ylemmän kastin joukkueilla katsoin myös hieman mitä se kevät ja playoffsit saattavat tuoda mukanaan.
En laatinut mitään virallisia veikkauksia sijoituksista, koska se ei mielestäni ole se pointti, että jos rankkaisin "Möttösen jengin" sijalle 9, niin joku tulisi sanomaan, kuinka pitäisi ollakin sijalla 8. Mutta, jos jokaisen joukkueen ennusteet lukee huolella läpi, pystyy sieltä aika hyvin hahmottamaan millaista lopullista taulukkoa povaan. Myöskin pudotuspeli puun pystyy hahmottamaan aika hyvin sinne latvaan asti.
Toivottavasti maistuu ja hyvää joulun odotusta itse kullekin!
(Joukkueet ovat tässä listassa tämän hetkisen pistekeskiarvon mukaan ja puhun sijoituksista myöskin sen mukaan. Arviot on tehty tuon koronatauon aikana, mutta Pelicansin ja TPS:n pistekeskiarvot on päivitetty To 16.12 pelin jälkeen.)
15. HPK (0,84 P/O)
Tilannekatsaus: Heikkoa on ollut. 19 pelattua ottelua ja kaksi(!) 3.pisteen voittoa. Itselleni ollut jopa alkukauden suurin yllätys, nimenomaan negatiivisessa mielessä. Itse ajattelin HPK:ta, jopa taistelemaan TOP-6-sijoituksista, vähintään paikasta sääleistä. Materiaali ei kuitenkaan ole niin heikko. Hyökkäyksen kärki jopa yllättävän laadukas ja tekijämiehiä riittä ihan jopa kolmeen ketjuun. Tiilikainen on epäonnistunut myös valmennuksessa ja pelin organisoinnissa. Heikkoja pelisuunnitelmia, yltiöpäistä prässäämistä ja karvausta. Ajetaan itseä pihalle ja täysin holtitonta pelaamista paikoittain. Peliä pyritään pakottamaan jatkuvalla syötöllä, eikä pelaamaan mitä se peli kulloinkin kutsuu. Todella kehnosti organisoitu kokonaisuus. Kun yksi pelillinen asia onnistutaan paikkaamaan, niin toinen jo vuotaa. HPK:n HAPP ei ole myöskään vakuuttanut tällä kaudella ja Pennasen ajan "vyöryttelevät" kulma- ja päätyrallit, joilla napattiin myös eräs Liiga-mestaruus ovat muisto vain. Erikoistilanteet ovat myöskin olleet heikolla tolalla. Alivoima ollut Liigan toiseksi huonointa (73,6%), mutta heikohko ylivoimaprosentti (16,7%) on jopa ihmetyttänyt Tuntuu, että pelaajien vahvuuksia ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla ja siellä on Kontiolakin ollut välillä ylivoimalla maalin edessä maskimiehenä. Yleensähän pelaajat itse haluavat rakentaa ylivoimakuvioita, mutta onko esim. tuo Kontiola-maskimiehenä idea hyväksytetty Tiilikaisella? Kyllä nyt tullaan siihen auktoriteettiin ja vaatimustasoon, joka se oli Pennasen aikana vs. nyt Tiilikaisen aikana.
HPK:n PAPP on ollut tällä kaudella äärimmäisen heikkoa. HPK:n maalinedustalla on ollut tällä kaudella kissanpäivät, toki tämä voidaan pistää osin heikohkon puolustusmateriaalin piikkiin. Onko siellä pakistossa enää mitään mitä ulosmitata? Pakko tulla sen verran Tiilikaistakin vastaan, että UTJ Mika Toivola ei antanut aivan niitä parhaita eväitä mitä tulee nimenomaan puolustuskalustoon. Aika kapealla mennään sillä saralla. Hyökkäyksen ja puolustuksen epätasapaino on valtava. Hyökkäys on haalittu täyteen nimimiehiä, pelipaikasta tai pelityylistä välittämättä, koska rajun työn raatajat loistavat poissaolollaan ja siinä sivussa joukkueen sentteristö on jäänyt todella vajaaksi Juuso Ikosen kitkutellessa sentterin tontilla ja puolustus on täynnä rivimiehiä, miinus Elmeri Eronen ja Tarmo Reunanen. Joista toki Reunanenkin näyttää olevan vain pelailemassa ja pitämässä kuntoa yllä, sen verta löysän näköistä on ollut. Ja kun peli on vieläpä löyhästi ja miten sattuu valmennettu, niin pelaajilla ei ole hirveästi yhtään mitään selkänojaa. "Toisteisuus" ja "selkäranka pelaaminen" puuttuvat kokonaan pelaamisesta. Arvosana 4,00
Toppi: Petri Kontiola. Hankala oli nimetä yhtään ketään onnistujaa, koska alkukausi on ollut todella, todella kehno. Mutta kait se on pakko nostaa Konna esille, koska on nakuttanut tulosta lähes piste per peli tahtia. Jalkanopeus ei ole enää riittävää dominoimaan 5v5-pelissä ja iso peliminuutit kuormittavat entisestään. Mutta pelintekijänä, varsinkin ylivoimalla silti Liigan eliittiä, jossa se suurin tuloskin syntyy. On tottunut pelaaman laadukkaasti valmennetuissa ja vaatimustasoltaan kovissa joukkueissa ja tarvitsisi nytkin laadukasta pelillistä selkänojaa, pystyäkseen kontribuoimaan paremmin 5v5-pelissä. Ei ole kuitenkaan enää mikään sateentekijä ja näyttää olevan ajoittain hukassa Tiilikaisen sekamelskassa.
Floppi: Matti Tiilikainen. Näköjään ne meriitit DEL-2:sta eivät sitten ihan kantaneet taktisesti kivikovaan Liigaan. Toki Pennasen saappaat olivat suuret täytettäväksi, mutta peli ei alunperinkään ollut kunnossa. Vaikuttaa ns. "mukavalta mieheltä", jolta puuttuu auktoriteetti ja vaatimustaso, pistää asiat kuntoon haluamallaan tavalla. Tämä näkyy raa'asti huonossa pelin organisoinnissa. Kaikki tuntuvat pelaavan eri peliä ja välillä mitä sattuu ja mitä kutakin huvittaa. Eikö Tiilikaisella ole auktoriteettia pistää kaikkia samalle kartalle ja ottaa homma haltuun? Vai onko siellä edes taitoa pistää peliä kuntoon? Onko joukkue edes nuorehkon Tiilikaisen näpeissä? Sopii myös pohtia miksi noviisin Tiilikaisen pelisuunnitelma ei ollut kauden alusta asti kunnossa, vaan lähdettiin "rallattelemaan" pakottamalla peliä ja prässäämällä yltiöpäisesti, ja nyt sitä peliä yritetään nyt parsia hätäisesti kasaan?
Mika Toivola. Ei saa UTJ Toivolakaan todellakaan puhtaita papereita. Hän on vastuussa valmennuksen ja pelaajien palkkauksesta, jotka ovat menneet raa'kasti pieleen. Joukkue on lähes, joka osa-alueella ja pelipaikalla järkyttävässä epätasapainossa ja vaikuttaa, että Toivola on kasannut tälle kaudelle enemmänkin Liigapörssi-joukkuetta, kuin oikeaa liigajoukkuetta. Olisin luullut, että Toivolaa olisi kokeneena kettuna kiinnostanut myös enemmän se millaista peliä Tiilikainen peluuttaa, mikä on hänen pelitapa-ideologiansa ja miten se sopii juuri HPK:hon. Nyt näyttää siltä, että valmennuspestiin riitti HPK-tausta ja meriitit Saksan kakkossarja tasolta. Suurten kysymysten äärellä ollaan HPK:ssa
Loppukausi: Tiilikaisen auktoriteetin ja vaatimustason perään kyselen. Homma ei vaikuta olevan hänellä näpeissä. Materiaali ei mielestäni ole noin huono, mitä sarjasijoitus antaa tällä hetkellä käsittää. Peli on ollut sekamelskaa ja kaikki pelaavat vähän mitä sattuu, miten sattuu. Tähän on jo tullut muutosta ja peli onkin hieman parantunut. Parastahan se olisi ollut jos peli olisi ollut kunnossa jo kauden alusta alkaen. Mutta näin ei ollut. Tämä taasen oli raaka ammattivirhe Tiilikaiselta, että lähti puutteellisella pelisuunnitelmalla kauteen. Se mistä pitäisi lähteä on, että ensin kaikki samalle sivulle pelikirjaa, sitten puolustuspeli kuntoon ja sen kautta rakentamaan peliä. Toisteisuus, toisteisuus, toisteisuus….
Ennuste: Taistelee paikasta säälipleijareista, mutta kun kolmasosa on jo pelailtu mitä sattuu, niin pelkäänpä, että aika loppuu kesken ja jää rannalle pudotuspeleistä. Etumatkaa muille on vain annettu niin tuhottoman paljon. Materiaalin turvin pitäisi kyllä taistella kymppipaikasta, joten kyllä nyt katseen kääntyvät tiukasti noviisi Tiilikaiseen. Vaikealta näyttää loppukausi ja jo nyt takamatka alkaa näyttää sen verran suurelta, että en ole enää varma riittääkö se. Loppukaudesta kun pitäisi napsia pisteitä jo aika kovaa tahtia, kun nyt tahti on ollut häpeällinen 0,84 P/O.
Raippaa kyllä annoin ja huolella. Teksti on ajoittain erittäinkin karua ja tylyä, mutta tästä saivat osansa joka joukkue (Kärpät mukaan lukien) ja olen kirjoittanut arviot mitään kaunistelematta tai ketään säästelemättä. Arviot on pyritty pitämään suht ytimekkäinä ja saman mittaisina, mutta jostain joukkueista juttua tuli silti hieman enemmän kuin toisista. Ennusteessa otin huomioon enemmän runkosarjaa, mutta ylemmän kastin joukkueilla katsoin myös hieman mitä se kevät ja playoffsit saattavat tuoda mukanaan.
En laatinut mitään virallisia veikkauksia sijoituksista, koska se ei mielestäni ole se pointti, että jos rankkaisin "Möttösen jengin" sijalle 9, niin joku tulisi sanomaan, kuinka pitäisi ollakin sijalla 8. Mutta, jos jokaisen joukkueen ennusteet lukee huolella läpi, pystyy sieltä aika hyvin hahmottamaan millaista lopullista taulukkoa povaan. Myöskin pudotuspeli puun pystyy hahmottamaan aika hyvin sinne latvaan asti.
Toivottavasti maistuu ja hyvää joulun odotusta itse kullekin!
(Joukkueet ovat tässä listassa tämän hetkisen pistekeskiarvon mukaan ja puhun sijoituksista myöskin sen mukaan. Arviot on tehty tuon koronatauon aikana, mutta Pelicansin ja TPS:n pistekeskiarvot on päivitetty To 16.12 pelin jälkeen.)
15. HPK (0,84 P/O)
Tilannekatsaus: Heikkoa on ollut. 19 pelattua ottelua ja kaksi(!) 3.pisteen voittoa. Itselleni ollut jopa alkukauden suurin yllätys, nimenomaan negatiivisessa mielessä. Itse ajattelin HPK:ta, jopa taistelemaan TOP-6-sijoituksista, vähintään paikasta sääleistä. Materiaali ei kuitenkaan ole niin heikko. Hyökkäyksen kärki jopa yllättävän laadukas ja tekijämiehiä riittä ihan jopa kolmeen ketjuun. Tiilikainen on epäonnistunut myös valmennuksessa ja pelin organisoinnissa. Heikkoja pelisuunnitelmia, yltiöpäistä prässäämistä ja karvausta. Ajetaan itseä pihalle ja täysin holtitonta pelaamista paikoittain. Peliä pyritään pakottamaan jatkuvalla syötöllä, eikä pelaamaan mitä se peli kulloinkin kutsuu. Todella kehnosti organisoitu kokonaisuus. Kun yksi pelillinen asia onnistutaan paikkaamaan, niin toinen jo vuotaa. HPK:n HAPP ei ole myöskään vakuuttanut tällä kaudella ja Pennasen ajan "vyöryttelevät" kulma- ja päätyrallit, joilla napattiin myös eräs Liiga-mestaruus ovat muisto vain. Erikoistilanteet ovat myöskin olleet heikolla tolalla. Alivoima ollut Liigan toiseksi huonointa (73,6%), mutta heikohko ylivoimaprosentti (16,7%) on jopa ihmetyttänyt Tuntuu, että pelaajien vahvuuksia ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla ja siellä on Kontiolakin ollut välillä ylivoimalla maalin edessä maskimiehenä. Yleensähän pelaajat itse haluavat rakentaa ylivoimakuvioita, mutta onko esim. tuo Kontiola-maskimiehenä idea hyväksytetty Tiilikaisella? Kyllä nyt tullaan siihen auktoriteettiin ja vaatimustasoon, joka se oli Pennasen aikana vs. nyt Tiilikaisen aikana.
HPK:n PAPP on ollut tällä kaudella äärimmäisen heikkoa. HPK:n maalinedustalla on ollut tällä kaudella kissanpäivät, toki tämä voidaan pistää osin heikohkon puolustusmateriaalin piikkiin. Onko siellä pakistossa enää mitään mitä ulosmitata? Pakko tulla sen verran Tiilikaistakin vastaan, että UTJ Mika Toivola ei antanut aivan niitä parhaita eväitä mitä tulee nimenomaan puolustuskalustoon. Aika kapealla mennään sillä saralla. Hyökkäyksen ja puolustuksen epätasapaino on valtava. Hyökkäys on haalittu täyteen nimimiehiä, pelipaikasta tai pelityylistä välittämättä, koska rajun työn raatajat loistavat poissaolollaan ja siinä sivussa joukkueen sentteristö on jäänyt todella vajaaksi Juuso Ikosen kitkutellessa sentterin tontilla ja puolustus on täynnä rivimiehiä, miinus Elmeri Eronen ja Tarmo Reunanen. Joista toki Reunanenkin näyttää olevan vain pelailemassa ja pitämässä kuntoa yllä, sen verta löysän näköistä on ollut. Ja kun peli on vieläpä löyhästi ja miten sattuu valmennettu, niin pelaajilla ei ole hirveästi yhtään mitään selkänojaa. "Toisteisuus" ja "selkäranka pelaaminen" puuttuvat kokonaan pelaamisesta. Arvosana 4,00
Toppi: Petri Kontiola. Hankala oli nimetä yhtään ketään onnistujaa, koska alkukausi on ollut todella, todella kehno. Mutta kait se on pakko nostaa Konna esille, koska on nakuttanut tulosta lähes piste per peli tahtia. Jalkanopeus ei ole enää riittävää dominoimaan 5v5-pelissä ja iso peliminuutit kuormittavat entisestään. Mutta pelintekijänä, varsinkin ylivoimalla silti Liigan eliittiä, jossa se suurin tuloskin syntyy. On tottunut pelaaman laadukkaasti valmennetuissa ja vaatimustasoltaan kovissa joukkueissa ja tarvitsisi nytkin laadukasta pelillistä selkänojaa, pystyäkseen kontribuoimaan paremmin 5v5-pelissä. Ei ole kuitenkaan enää mikään sateentekijä ja näyttää olevan ajoittain hukassa Tiilikaisen sekamelskassa.
Floppi: Matti Tiilikainen. Näköjään ne meriitit DEL-2:sta eivät sitten ihan kantaneet taktisesti kivikovaan Liigaan. Toki Pennasen saappaat olivat suuret täytettäväksi, mutta peli ei alunperinkään ollut kunnossa. Vaikuttaa ns. "mukavalta mieheltä", jolta puuttuu auktoriteetti ja vaatimustaso, pistää asiat kuntoon haluamallaan tavalla. Tämä näkyy raa'asti huonossa pelin organisoinnissa. Kaikki tuntuvat pelaavan eri peliä ja välillä mitä sattuu ja mitä kutakin huvittaa. Eikö Tiilikaisella ole auktoriteettia pistää kaikkia samalle kartalle ja ottaa homma haltuun? Vai onko siellä edes taitoa pistää peliä kuntoon? Onko joukkue edes nuorehkon Tiilikaisen näpeissä? Sopii myös pohtia miksi noviisin Tiilikaisen pelisuunnitelma ei ollut kauden alusta asti kunnossa, vaan lähdettiin "rallattelemaan" pakottamalla peliä ja prässäämällä yltiöpäisesti, ja nyt sitä peliä yritetään nyt parsia hätäisesti kasaan?
Mika Toivola. Ei saa UTJ Toivolakaan todellakaan puhtaita papereita. Hän on vastuussa valmennuksen ja pelaajien palkkauksesta, jotka ovat menneet raa'kasti pieleen. Joukkue on lähes, joka osa-alueella ja pelipaikalla järkyttävässä epätasapainossa ja vaikuttaa, että Toivola on kasannut tälle kaudelle enemmänkin Liigapörssi-joukkuetta, kuin oikeaa liigajoukkuetta. Olisin luullut, että Toivolaa olisi kokeneena kettuna kiinnostanut myös enemmän se millaista peliä Tiilikainen peluuttaa, mikä on hänen pelitapa-ideologiansa ja miten se sopii juuri HPK:hon. Nyt näyttää siltä, että valmennuspestiin riitti HPK-tausta ja meriitit Saksan kakkossarja tasolta. Suurten kysymysten äärellä ollaan HPK:ssa
Loppukausi: Tiilikaisen auktoriteetin ja vaatimustason perään kyselen. Homma ei vaikuta olevan hänellä näpeissä. Materiaali ei mielestäni ole noin huono, mitä sarjasijoitus antaa tällä hetkellä käsittää. Peli on ollut sekamelskaa ja kaikki pelaavat vähän mitä sattuu, miten sattuu. Tähän on jo tullut muutosta ja peli onkin hieman parantunut. Parastahan se olisi ollut jos peli olisi ollut kunnossa jo kauden alusta alkaen. Mutta näin ei ollut. Tämä taasen oli raaka ammattivirhe Tiilikaiselta, että lähti puutteellisella pelisuunnitelmalla kauteen. Se mistä pitäisi lähteä on, että ensin kaikki samalle sivulle pelikirjaa, sitten puolustuspeli kuntoon ja sen kautta rakentamaan peliä. Toisteisuus, toisteisuus, toisteisuus….
Ennuste: Taistelee paikasta säälipleijareista, mutta kun kolmasosa on jo pelailtu mitä sattuu, niin pelkäänpä, että aika loppuu kesken ja jää rannalle pudotuspeleistä. Etumatkaa muille on vain annettu niin tuhottoman paljon. Materiaalin turvin pitäisi kyllä taistella kymppipaikasta, joten kyllä nyt katseen kääntyvät tiukasti noviisi Tiilikaiseen. Vaikealta näyttää loppukausi ja jo nyt takamatka alkaa näyttää sen verran suurelta, että en ole enää varma riittääkö se. Loppukaudesta kun pitäisi napsia pisteitä jo aika kovaa tahtia, kun nyt tahti on ollut häpeällinen 0,84 P/O.
14. JYP (0,89 P/O)
Tilannekatsaus: Jos on HPK:n alkukausi ollut todella heikko, niin JYP:in vastaavaa voisi kuvailla sanoilla, surkea ja järkyttävä. En kyllä millään muotoa ihan näin rajuun sukellukseen olisi uskonut itsekään. Pidin joukkuetta ihan potentiaalisena, vaikka miksikään kärkijoukkueeksi en kylläkään JYP:ä ennen kautta ajatellut. Tällä hetkellä ei tule oikeastaan yhtään positiivista asiaa mieleen JYP:in tästä kaudesta tähän mennessä. JYP pelasi pari viikkoa takaperin Kärppiä vastaan ja en muista nähneeni ikinä noin huonoa JYP.iä. Aivan järkyttävää pelaamista. Pelin organisointi, toisteisuus, pelisuunnitelma, ihan kaikki oli niin karmealla tolalla, että suorastaan hirvitti. JYP sitten päätti lomauttaa talouskurimuksessa kaikki valmentajansa ja kyllähän Jussi Tupamäki joutui ihan mahdottomaan tilanteeseen. Aika tekemättömässä paikassa on. Aika epäreilua olisi vaatia häneltä pistämään se peli kuntoon, kun ei se enää Tirkkosenkaan viimeisinä aikoina vakuuttanut (huhuja pukukopin menetyksestä). Kokeneet konkarit eivät ole enää riittäneet avainrooleihin, vaikka Tuppurainen toki kultapottaa kantaakin. Nuoria on ajettu sisään, ehkä määränsä enemmän, vaikka taso ei välttämättä ole riittänyt.
Erikoistilanteet ovat myös olleet huonoja ja varsinkin YV-prosentti 10,8% on häpeällisen huono! Vaikka JYP:in kokeneet konkarit eivät 5v5-pelissä pystykään dominoimaan entispäivien malliin, niin kyllä ylivoiman surkeus menee osaltaan heidän piikkiinsä. Sillä saralla olisi lupa odottaa paljon parempaa tulosta, mitä nyt on nähty. JYP:in ykköstykit ovat alisuorittaneet rankasti, vaikka pelitavasta ei olekaan, niin minkäänlaista selkänojaa tai tukea. Materiaali, varsinkaan hyökkäyksen osalta ei ole ihan noin huono mitä sijoitus antaa näyttää. Myöskin Vehviläinen on jäänyt totaalisen yksin, kiitos surkeasti kasatun pakkikaluston, ja näyttää maalillaan lähes pubitason veskarilta.
Pelistä tuntuu olevan ihan turha puhua, koska se on yksinkertaisesti niin äärettömän heikolla tolalla ja positiivisia asioista ei tunnu löytyvän etsimälläkään. Eikä Tupamäeltäkään voi tai ole oikein vaatiakaan mitään poppaskonsteja. Kaikki mikä pelissä voi olla pielessä, niin on pielessä. Toissa kaudella kun katsoin Lauri Merikiven irvikuvaa pelistä nimeltä jääkiekko, ajattelin, että yksinkertaisesti tämän huonommin ei voi enää mennä. Noh, olin väärässä. Peli on nyt sekasortoisempaa ja kauheampaa, kuin kertaakaan Merikiven aikana. Ja Merikiven aikana sentään välillä painostettiin omalla puolustusalueella kaikilla viidellä pelaajalla yhtä kiekollista pelaajaa. Koko seura on tällä hetkellä sellaisessa mankelissa ja tilanteessa, jossa valoa ei tunnelin päässä näy ja koko seura yrittää taistella ylipäätään edes olemassaolostaan. Tilanne vaikuttaa olevan nyt se, että kun yritetään suoritua tällä hetkellä sillä tasolla, että pyritään vain pitää koko seura pystyssä, niin voiko tässä tilanteessa vaatia enempää tai puhua vain pelin kuntoon laittamisesta? Murheen murtamana seuraan tällä hetkellä JYP:iä ja kultaiset vuodet ovat muisto vain. Liiga tarvitsee vahvaa JYP:iä ja ei tässä voi kukin, kuin toivoa, että selviytyvät voittajina tilanteesta, vaikka nyt näyttääkin erittäin, erittäin heikolta. Arvosana 4,00
Toppi: -. Kovasti yritin pinnistellä, mutta en silti kyennyt nimeämään yhden ainutta onnistujaa tästä alkukaudesta. Niin heikkoa ja karmeaa se vaan on ollut, ei voi mitään. Positiivisuuden aiheet ovat nyt Jyväskylässä vähissä. Ehkäpä nuorten pelaajien sisäänajo on ollut jokseenkin positiivista nähtävää, vaikka sekin osin pakon sanelemana.
Floppi: Koko seura/organisaatio. Kyllä JYP on korviaan myöten paskassa. Ei voi mitään, näin se vain on. Kyllä tuntuu uskomattomalta, että kaksi ja puoli vuotta sitten, JYP kruunattiin Euroopan parhaaksi joukkueeksi. Sen jälkeinen alasajo on ollut nopea ja hirvittävä. Toki alasajo juontaa juurensa jo aiempien kausien huonoista taloudellisista päätöksistä ja ilmeisesti myös toimistolla ajateltiin, että raha kasvaa puissa. Eipä kasvanutkaan. Suunnitelmallisuus ja loogisuus ovat sanoja, joilla JYP:in toimintaa ei voi kuvata. Myöskin fanit vaativat joka kausi kalliita huippujoukkueita ja varmasti tämä on vaatimus myös JYP:in toimistolla, mutta kun raha on tiukalla, niin tämä leikki johtaa aika äkkiä umpikujaan. Kujajuoksu näyttää tulleen tiensä päähän.
Touhu ei ole enää moneen vuoteen vaikuttanut olevan seuralla ja organisaatiolla näpeissä, vaan "pelaaja-valmentajat" ovat ohjanneet laivaa. JYP:in saappaissa ei ole tällä hetkellä "etua" tehdä hyviä päätöksiä, vaan on tehtävä vähemmän surkeita päätöksiä. Tähän kurimukseen kun lisätään rajusti runnonut korona, niin kyllä JYP tällä hetkellä makaa maassa pahasti runneltuna ja palkeet tyhjinä. Toki JYP ei ole ainoa joukkue, joka kamppailee likimain samojen ongelmien kanssa (etenkin taloudellisten), mutta JYP:iin kiteytyy tällä hetkellä aika hyvin koko Liigan tilanne.
Loppukausi: JYP:in tämä kausi vaikuttaa olevan ohi ennen kuin se ehti alkaakaan. Eipä ole paljon toiveita tai parannuksia odotettavissa loppukaudesta. JYP:in ainoa tavoite on se, että kun kausi päättyy, on seura vielä ylipäätään olemassa. Vielä, jos ja kun Veini Vehviläinen lähtee maalin suulta takaisin Pohjois-Amerikkaan, syvenee JYP:in kuoppa entisestään. Pudotuspelipaikkaan en usko millään. Peli, joukkue, valmennuskuviot, koko seura on vain niin sekaisin ja syvässä kuopassa tällä hetkellä.
Ennuste: Taistelua tullaan varmasti näkemään ja koskaan ei pidä luovuttaa ennen kuin viimeinen henkäys on vedetty, mutta uskon JYP:in löytyvän kauden päätteeksi jumbosijalta. Tämä on heikoin JYP miesmuistiin.
Tilannekatsaus: Jos on HPK:n alkukausi ollut todella heikko, niin JYP:in vastaavaa voisi kuvailla sanoilla, surkea ja järkyttävä. En kyllä millään muotoa ihan näin rajuun sukellukseen olisi uskonut itsekään. Pidin joukkuetta ihan potentiaalisena, vaikka miksikään kärkijoukkueeksi en kylläkään JYP:ä ennen kautta ajatellut. Tällä hetkellä ei tule oikeastaan yhtään positiivista asiaa mieleen JYP:in tästä kaudesta tähän mennessä. JYP pelasi pari viikkoa takaperin Kärppiä vastaan ja en muista nähneeni ikinä noin huonoa JYP.iä. Aivan järkyttävää pelaamista. Pelin organisointi, toisteisuus, pelisuunnitelma, ihan kaikki oli niin karmealla tolalla, että suorastaan hirvitti. JYP sitten päätti lomauttaa talouskurimuksessa kaikki valmentajansa ja kyllähän Jussi Tupamäki joutui ihan mahdottomaan tilanteeseen. Aika tekemättömässä paikassa on. Aika epäreilua olisi vaatia häneltä pistämään se peli kuntoon, kun ei se enää Tirkkosenkaan viimeisinä aikoina vakuuttanut (huhuja pukukopin menetyksestä). Kokeneet konkarit eivät ole enää riittäneet avainrooleihin, vaikka Tuppurainen toki kultapottaa kantaakin. Nuoria on ajettu sisään, ehkä määränsä enemmän, vaikka taso ei välttämättä ole riittänyt.
Erikoistilanteet ovat myös olleet huonoja ja varsinkin YV-prosentti 10,8% on häpeällisen huono! Vaikka JYP:in kokeneet konkarit eivät 5v5-pelissä pystykään dominoimaan entispäivien malliin, niin kyllä ylivoiman surkeus menee osaltaan heidän piikkiinsä. Sillä saralla olisi lupa odottaa paljon parempaa tulosta, mitä nyt on nähty. JYP:in ykköstykit ovat alisuorittaneet rankasti, vaikka pelitavasta ei olekaan, niin minkäänlaista selkänojaa tai tukea. Materiaali, varsinkaan hyökkäyksen osalta ei ole ihan noin huono mitä sijoitus antaa näyttää. Myöskin Vehviläinen on jäänyt totaalisen yksin, kiitos surkeasti kasatun pakkikaluston, ja näyttää maalillaan lähes pubitason veskarilta.
Pelistä tuntuu olevan ihan turha puhua, koska se on yksinkertaisesti niin äärettömän heikolla tolalla ja positiivisia asioista ei tunnu löytyvän etsimälläkään. Eikä Tupamäeltäkään voi tai ole oikein vaatiakaan mitään poppaskonsteja. Kaikki mikä pelissä voi olla pielessä, niin on pielessä. Toissa kaudella kun katsoin Lauri Merikiven irvikuvaa pelistä nimeltä jääkiekko, ajattelin, että yksinkertaisesti tämän huonommin ei voi enää mennä. Noh, olin väärässä. Peli on nyt sekasortoisempaa ja kauheampaa, kuin kertaakaan Merikiven aikana. Ja Merikiven aikana sentään välillä painostettiin omalla puolustusalueella kaikilla viidellä pelaajalla yhtä kiekollista pelaajaa. Koko seura on tällä hetkellä sellaisessa mankelissa ja tilanteessa, jossa valoa ei tunnelin päässä näy ja koko seura yrittää taistella ylipäätään edes olemassaolostaan. Tilanne vaikuttaa olevan nyt se, että kun yritetään suoritua tällä hetkellä sillä tasolla, että pyritään vain pitää koko seura pystyssä, niin voiko tässä tilanteessa vaatia enempää tai puhua vain pelin kuntoon laittamisesta? Murheen murtamana seuraan tällä hetkellä JYP:iä ja kultaiset vuodet ovat muisto vain. Liiga tarvitsee vahvaa JYP:iä ja ei tässä voi kukin, kuin toivoa, että selviytyvät voittajina tilanteesta, vaikka nyt näyttääkin erittäin, erittäin heikolta. Arvosana 4,00
Toppi: -. Kovasti yritin pinnistellä, mutta en silti kyennyt nimeämään yhden ainutta onnistujaa tästä alkukaudesta. Niin heikkoa ja karmeaa se vaan on ollut, ei voi mitään. Positiivisuuden aiheet ovat nyt Jyväskylässä vähissä. Ehkäpä nuorten pelaajien sisäänajo on ollut jokseenkin positiivista nähtävää, vaikka sekin osin pakon sanelemana.
Floppi: Koko seura/organisaatio. Kyllä JYP on korviaan myöten paskassa. Ei voi mitään, näin se vain on. Kyllä tuntuu uskomattomalta, että kaksi ja puoli vuotta sitten, JYP kruunattiin Euroopan parhaaksi joukkueeksi. Sen jälkeinen alasajo on ollut nopea ja hirvittävä. Toki alasajo juontaa juurensa jo aiempien kausien huonoista taloudellisista päätöksistä ja ilmeisesti myös toimistolla ajateltiin, että raha kasvaa puissa. Eipä kasvanutkaan. Suunnitelmallisuus ja loogisuus ovat sanoja, joilla JYP:in toimintaa ei voi kuvata. Myöskin fanit vaativat joka kausi kalliita huippujoukkueita ja varmasti tämä on vaatimus myös JYP:in toimistolla, mutta kun raha on tiukalla, niin tämä leikki johtaa aika äkkiä umpikujaan. Kujajuoksu näyttää tulleen tiensä päähän.
Touhu ei ole enää moneen vuoteen vaikuttanut olevan seuralla ja organisaatiolla näpeissä, vaan "pelaaja-valmentajat" ovat ohjanneet laivaa. JYP:in saappaissa ei ole tällä hetkellä "etua" tehdä hyviä päätöksiä, vaan on tehtävä vähemmän surkeita päätöksiä. Tähän kurimukseen kun lisätään rajusti runnonut korona, niin kyllä JYP tällä hetkellä makaa maassa pahasti runneltuna ja palkeet tyhjinä. Toki JYP ei ole ainoa joukkue, joka kamppailee likimain samojen ongelmien kanssa (etenkin taloudellisten), mutta JYP:iin kiteytyy tällä hetkellä aika hyvin koko Liigan tilanne.
Loppukausi: JYP:in tämä kausi vaikuttaa olevan ohi ennen kuin se ehti alkaakaan. Eipä ole paljon toiveita tai parannuksia odotettavissa loppukaudesta. JYP:in ainoa tavoite on se, että kun kausi päättyy, on seura vielä ylipäätään olemassa. Vielä, jos ja kun Veini Vehviläinen lähtee maalin suulta takaisin Pohjois-Amerikkaan, syvenee JYP:in kuoppa entisestään. Pudotuspelipaikkaan en usko millään. Peli, joukkue, valmennuskuviot, koko seura on vain niin sekaisin ja syvässä kuopassa tällä hetkellä.
Ennuste: Taistelua tullaan varmasti näkemään ja koskaan ei pidä luovuttaa ennen kuin viimeinen henkäys on vedetty, mutta uskon JYP:in löytyvän kauden päätteeksi jumbosijalta. Tämä on heikoin JYP miesmuistiin.
13. Jukurit (1,06 P/O)
Tilannekatsaus: Pelaajamateriaali on kenties sarjan huonoin. Ei tämä(kään) Jukurien joukkue oikein millään muotoa ole Liiga-tasoa, näin se vaan on. Jo tämä itsessään asettaa aika paljon rajoitteita pelille ja sen organisoinnille. Kun pelaajien taitotaso on Liigan kellarikerrosta, niin ei ole oikein vaatia Kauppistakaan organisoimaan peliä samalla tavalla, kuin jossain seurassa missä materiaali on kärkitasoa. Toki positiivistakin Jukurien kokoonpanosta löytyy ja puolustuksessa on mielenkiintoisia ja potentiaalisia nuoria kuten Galvas, Jakovenko, Kokkonen ja Rindell. Maalilla myös Rajaniemi totutusti venyy minkä pystyy. Mutta pelaajien taitotasosta johtuen, Kauppinen on organisoinut pelin todella yksinkertaisesti ja peli on jopa tällaista "läpät silmillä" pelaamista, koska ei olisi edes mitään järkeä lähteä monimutkaistamaan peliä turhaan, kun pelaajilla on täysi työ toteuttaa jo nykyistäkin systeemiä. Pelisuunnitelma vaikuttaa olevan kaikille suhteellisen selvä, olkoonkin sitten kuinka yksinkertaista tahansa. Peli on simppeliä kolmen kaistan peliä, kera viivelähtöjen ja vastustajan maalipaikkojen minimoimisen. Suorahyökkäyksissä ja HAHP:issa tavoite on pelata kiekkoa maalille suoraviivaisesti. Omalla alueella on käytössä keskustaa suojaava kilpikonna puolustus. Jukurit on myös ollut kohtalainen erikoistilanne joukkue, ollen niin ylivoima kuin alivoima tilastoissakin keskikastia.
Isommassa kuvassa ei Jukurien touhu kuitenkaan vakuuta. Ei siellä tälläkään kaudella oikein ole muuta taktiikka ollut, kuin lähteä osallistumaan. Hankinnat ovat ns. "turvallisia" ja suht "riskittömiä" a'la Anssi Löfman ja Joachim Rohdin, eikä oikein tietoakaan, että yritettäisiin lähteä merta edemmäs kalaan ja tavoitella löytöjä, kuten Kestner, Danforth etc. koska ne kaikkein suurimmat kalat eivät Mikkeliin eksy. Kokoonpano on tälläkin kaudella täytetty kirjaimellisesti täytemiehillä, joista leijonan osa ei välttämättä vastaa edes Liigan tasoa. Toimintaa leimaa turvallisuus ja ummehtuneisuus. Heimotarina on jo nähty ja jotain muuta pitäisi keksiä. Muutama loistava päänahka on tällä kaudella napattu, mutta isoa kuvaa se ei muuta. Osallistuminen ja mukanaolo on se mikä näyttää edelleenkin riittävän Jukureille, vaikka eivät resurssitkaan hirveästi anna myöten. Arvosana 5,50
Toppi: Marko Kauppinen. Vaikea oli ketään nostaa, mutta nostetaan Kauppinen esille. Ei Kauppinenkaan mitään mitaleita ansaitse, mutta on ymmärtänyt materiaalin rajallisuuden, organisoinut pelin sen mukaan mahdollisimman simppeliksi ja repii tällä hetkellä sen irti, mitä tuosta ryhmästä on revittävissä. Toisteisuus ja yksinkertaisuus on se mitä näytetään painottavan Jukurien pelaamisessa. Se sitten riittää mihin se riittää. Mutta Kauppinen on selvästi valinnut suht turvallisen ja varman tavan pelin organisoinnissa. Ei ole lähtenyt monimutkaistamaan asioita turhaan. Kertonee kuitenkin kaiken Jukureista, jos kauden tähän astista onnistujaa kommentoitaessa positiiviset asiat ovat siinä, että homma on pidetty mahdollisimman yksinkertaisena ja riskittömänä, joilla taataan mukanaolo ja edes jokseenkin siedettävät lukemat, koska millä tahansa muulla taktiikalla tulisi nuha.
Floppi: Mikko Kokkonen. Itselleni ollut pettymys. Nuori ja lupaava kaveri, joka varsinkin toissa kaudella vakuutti ainakin minut ja vaikka viime kausi oli vaikeampi, niin pelissä näkyi hyviä "aihioita". Nyt taululla on lukemat 0+3, -9, kun on 18 ottelua pelattu. Mitä ihmettä on tapahtunut? Ei Kokkonen ikinä mikään pistelinko ole ollut, vaan enemmänkin tällainen kahden suunnan peruspakki, mutta nyt pelaaminen on jopa pehmeän ja löysän näköistä. Itse odotin, että nousee vaikeamman viime kauden jälkeen viimeistään nyt jopa Liigan kärkipakkien tuntumaan. Tasonpudotus aiemmilta kausilta on kuitenkin selvä ja ylöspäin näyttänyt urakäyrä, näyttää jämähtäneen paikoilleen ellei jopa kääntyneen ainakin hetkellisesti pienoiseen laskuun. Pitkä on vielä matka NHL:ään ja Toronton kuusikkoon.
Loppukausi: Kivikkoinen ja karu on tie. Liigassa, kun on muutama muukin joukkue, jotka taistelevat kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta. Jukurit on jo tällä hetkellä jäänyt takaa-ajajaksi, joten kysymys on riittääkö jänne, pelaajamateriaali ja ennen kaikkea Kauppisen pelkistetyn yksinkertainen peli, taktisesti kovassa Liigassa? Pelkäänpä ja uskonkin, että pelaajamateriaalin rajallisuus ja myöskin pelitavan rajallisuus ovat niitä asioita, jotka tulevat katkaisemaan Jukurien kauden runkosarjassa. Maalin suulla Liigan työllistetyin maalivahti Sami Rajaniemi kyllä taistelee ja repii kaiken mitä koneesta on revittävissä, jälleen kerran.
Ennuste: Taistelee pudotuspelipaikasta jälleen kerran ja vaikka Kauppinen saakin tällä hetkellä raavittua Jukureista pitkälti sen mitä on raavittavissa sekä muutamien muiden joukkueiden sekoilut ja toilailut avaavat saumoja, niin itse peli ja äärimmäisen kapea pelaajamateriaali eivät riitä, eivät sitten millään. Jää tälläkin kertaa ulos pudotuspeleistä, jopa lopulta selvällä marginaalilla. Jumbosijan välttäminen voi kuitenkin olla mahdollista, JYP:in kerta kaikkiaan katastrofaalisen tilanteen johdosta.
Tilannekatsaus: Pelaajamateriaali on kenties sarjan huonoin. Ei tämä(kään) Jukurien joukkue oikein millään muotoa ole Liiga-tasoa, näin se vaan on. Jo tämä itsessään asettaa aika paljon rajoitteita pelille ja sen organisoinnille. Kun pelaajien taitotaso on Liigan kellarikerrosta, niin ei ole oikein vaatia Kauppistakaan organisoimaan peliä samalla tavalla, kuin jossain seurassa missä materiaali on kärkitasoa. Toki positiivistakin Jukurien kokoonpanosta löytyy ja puolustuksessa on mielenkiintoisia ja potentiaalisia nuoria kuten Galvas, Jakovenko, Kokkonen ja Rindell. Maalilla myös Rajaniemi totutusti venyy minkä pystyy. Mutta pelaajien taitotasosta johtuen, Kauppinen on organisoinut pelin todella yksinkertaisesti ja peli on jopa tällaista "läpät silmillä" pelaamista, koska ei olisi edes mitään järkeä lähteä monimutkaistamaan peliä turhaan, kun pelaajilla on täysi työ toteuttaa jo nykyistäkin systeemiä. Pelisuunnitelma vaikuttaa olevan kaikille suhteellisen selvä, olkoonkin sitten kuinka yksinkertaista tahansa. Peli on simppeliä kolmen kaistan peliä, kera viivelähtöjen ja vastustajan maalipaikkojen minimoimisen. Suorahyökkäyksissä ja HAHP:issa tavoite on pelata kiekkoa maalille suoraviivaisesti. Omalla alueella on käytössä keskustaa suojaava kilpikonna puolustus. Jukurit on myös ollut kohtalainen erikoistilanne joukkue, ollen niin ylivoima kuin alivoima tilastoissakin keskikastia.
Isommassa kuvassa ei Jukurien touhu kuitenkaan vakuuta. Ei siellä tälläkään kaudella oikein ole muuta taktiikka ollut, kuin lähteä osallistumaan. Hankinnat ovat ns. "turvallisia" ja suht "riskittömiä" a'la Anssi Löfman ja Joachim Rohdin, eikä oikein tietoakaan, että yritettäisiin lähteä merta edemmäs kalaan ja tavoitella löytöjä, kuten Kestner, Danforth etc. koska ne kaikkein suurimmat kalat eivät Mikkeliin eksy. Kokoonpano on tälläkin kaudella täytetty kirjaimellisesti täytemiehillä, joista leijonan osa ei välttämättä vastaa edes Liigan tasoa. Toimintaa leimaa turvallisuus ja ummehtuneisuus. Heimotarina on jo nähty ja jotain muuta pitäisi keksiä. Muutama loistava päänahka on tällä kaudella napattu, mutta isoa kuvaa se ei muuta. Osallistuminen ja mukanaolo on se mikä näyttää edelleenkin riittävän Jukureille, vaikka eivät resurssitkaan hirveästi anna myöten. Arvosana 5,50
Toppi: Marko Kauppinen. Vaikea oli ketään nostaa, mutta nostetaan Kauppinen esille. Ei Kauppinenkaan mitään mitaleita ansaitse, mutta on ymmärtänyt materiaalin rajallisuuden, organisoinut pelin sen mukaan mahdollisimman simppeliksi ja repii tällä hetkellä sen irti, mitä tuosta ryhmästä on revittävissä. Toisteisuus ja yksinkertaisuus on se mitä näytetään painottavan Jukurien pelaamisessa. Se sitten riittää mihin se riittää. Mutta Kauppinen on selvästi valinnut suht turvallisen ja varman tavan pelin organisoinnissa. Ei ole lähtenyt monimutkaistamaan asioita turhaan. Kertonee kuitenkin kaiken Jukureista, jos kauden tähän astista onnistujaa kommentoitaessa positiiviset asiat ovat siinä, että homma on pidetty mahdollisimman yksinkertaisena ja riskittömänä, joilla taataan mukanaolo ja edes jokseenkin siedettävät lukemat, koska millä tahansa muulla taktiikalla tulisi nuha.
Floppi: Mikko Kokkonen. Itselleni ollut pettymys. Nuori ja lupaava kaveri, joka varsinkin toissa kaudella vakuutti ainakin minut ja vaikka viime kausi oli vaikeampi, niin pelissä näkyi hyviä "aihioita". Nyt taululla on lukemat 0+3, -9, kun on 18 ottelua pelattu. Mitä ihmettä on tapahtunut? Ei Kokkonen ikinä mikään pistelinko ole ollut, vaan enemmänkin tällainen kahden suunnan peruspakki, mutta nyt pelaaminen on jopa pehmeän ja löysän näköistä. Itse odotin, että nousee vaikeamman viime kauden jälkeen viimeistään nyt jopa Liigan kärkipakkien tuntumaan. Tasonpudotus aiemmilta kausilta on kuitenkin selvä ja ylöspäin näyttänyt urakäyrä, näyttää jämähtäneen paikoilleen ellei jopa kääntyneen ainakin hetkellisesti pienoiseen laskuun. Pitkä on vielä matka NHL:ään ja Toronton kuusikkoon.
Loppukausi: Kivikkoinen ja karu on tie. Liigassa, kun on muutama muukin joukkue, jotka taistelevat kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta. Jukurit on jo tällä hetkellä jäänyt takaa-ajajaksi, joten kysymys on riittääkö jänne, pelaajamateriaali ja ennen kaikkea Kauppisen pelkistetyn yksinkertainen peli, taktisesti kovassa Liigassa? Pelkäänpä ja uskonkin, että pelaajamateriaalin rajallisuus ja myöskin pelitavan rajallisuus ovat niitä asioita, jotka tulevat katkaisemaan Jukurien kauden runkosarjassa. Maalin suulla Liigan työllistetyin maalivahti Sami Rajaniemi kyllä taistelee ja repii kaiken mitä koneesta on revittävissä, jälleen kerran.
Ennuste: Taistelee pudotuspelipaikasta jälleen kerran ja vaikka Kauppinen saakin tällä hetkellä raavittua Jukureista pitkälti sen mitä on raavittavissa sekä muutamien muiden joukkueiden sekoilut ja toilailut avaavat saumoja, niin itse peli ja äärimmäisen kapea pelaajamateriaali eivät riitä, eivät sitten millään. Jää tälläkin kertaa ulos pudotuspeleistä, jopa lopulta selvällä marginaalilla. Jumbosijan välttäminen voi kuitenkin olla mahdollista, JYP:in kerta kaikkiaan katastrofaalisen tilanteen johdosta.
12. Ässät (1,14 P/O)
Tilannekatsaus: Ailahteleva on varmasti paras sana kuvaamaan porilaisten alkukautta. Välillä peli on näyttänyt ihan mallikkaalta, mutta välillä taas aika karmealta ja ollaan oltu täysin jaloissa. Jänne ei tunnu kestävän. Maalinteko on ollut alkukauden peleissä tukkoista ja kun tähän yhdistetään oma pää, joka vuotaa kuin seula (3,86 PM/O, eniten koko Liigasta) niin kyllähän siinä nuha tulee. Jälleen kerran tullaan pitkälti puolustuspään materiaaliin, joka on omaan silmään erittäin heikko. Aika monta tusinakaveria on pelaavassa kuusikossa. Tässä on täysi työ Selinilläkin, kun yrittää organisoida peliä, mutta materiaali ei vaan anna myöten. Ja pidän Seliniä kuitenkin ihan kohtalaisen hyvänä liigakoutsina. Yleensä Selin on tullut tunnetuksi valmentajana siitä, että hänen valmentamansa joukkueet eivät pahemmin floppaa, mutta ei hän myöskään saa sitä parasta potentiaalia ulosmitattua, vaan tulos tuppaa aina jäämään tasapaksuksi. Nyt floppivaara on olemassa. Myös NHL-avut Nick Merkely ja Andreas Borgman nostivat kytkintä ja karistivat Porin pölyt jaloistaan. Kipeitä menetyksiä jo ennestään Ässien kapeahkoon materiaaliin. Toki Joonas Järvinen hommattiin nyt Borgmanin saappaisiin. Peli näyttää välillä myös välinpitämättömältä ja haluttomalta. Ässät, joka on yleensä tullut tunnetuksi taisteluilmeensä ja kovan työntekonsa kautta, on näyttänyt tällä kaudella laiskalta ja löysältä. Toki loukkaantumishuolet ovat myös olleet Ässien riesana alkukaudesta ja ukkoja on ollut kohtuuttoman paljon sairastuvalla, mikä on omiaan sotkemaan joukkueen peliä ja taktiikkaa, koska kokoonpanoon ei meinaa löyty vaikituisia koostumuksia. Mutta tämä ei ole pätevä selitys löysälle ja haluttomalle peli-ilmeelle
Ässien PAPP on ollut se suurin ongelman tällä kaudella. Sijoittuminen on suurimassa osassa tilanteissa, jotain niin järkyttävää, että herranjestas! Siellä näkyy aivan F-junnu tason möhläyksiä ja sijoittumisvirheitä. Tähän kun yhdistetään vielä se, että pakit häviävät jatkuvasti kamppailuita kulmissa ja maalin edessä, niin tulos on juuri tuon näköistä. Olen tästä suoraan sanottuna yllättynyt, että Ari-Pekka Selinin valmentamassa joukkueessa voi puolustuspeli olla noinkin sekaisin mitä se tällä hetkellä on. Ei maalin suullakaan oleville Tirroselle tai Aittokalliollekaan voi puhtaita papereita antaa. Koppi ei ole todellakaan tarttunut. Kaiken kruununa toki karmaisevan huonot erikoistilanteet YV= 15,8% (12.sija) ja AV= 72,0% (15.sija), niin ei se enää niin suuri yllätys olekaan, että Ässät on siellä missä tällä hetkellä ovat. Pelien jälkeen Selin sitten sättii joukkuetta kovin sanoin mediassa ja kertoo, kuinka tällainen "löysäily" ja "liskoilu" ei ole hyväksyttävää, mutta mikään ei tunnu muuttuvan. Kuinka hyvin joukkue loppupeleissä on Selinin näpeissä? Arvosana 4,75
Toppi: Peter Tiivola. Nousi Liigan eturiviin ennen loukkaantumistaan ja yllätti ainakin minut kokonaisvaltaisella pelaamisellaan. 12 ottelua ja tehot 3+12=15 kertovat omaa kieltään. Myöskin +/- on +8. Mutta ennen kaikkea se työmäärä ja työmoraali on ollut, joka ilta kovalla tasolla. Toki ei sovi unohtaa sitä panosta hyökkäyspäähän, koska Tiivola on eittämättä Ässien kovimpia syömähampaita hyökkäyspäässä ja Ässät tarvitsee kipeästi Tiivolaa takaisin, koska se hyökkäyspelikään ei ole vakuuttanut tällä kaudella. On todellakin ollut sellainen pelaaja tällä kaudella, joka tuo joukkueelle paljon energiaa ja nostaa muun joukkueen tasoa siinä samalla. Ässien materiaali ei ole kuitenkaan, niin hyvä, että se kestäisi Tiivolan kaltaisen avainpelaajan loukkaantumisen.
Floppi: Jesperi Kotkaniemi. Kotkaniemi on kyllä täysin Tiivolan vastakohta. Alusta asti näytti, että tulee vain pelailemaan ja pitämään kuntoa yllä. Mutta statuksen takia ei Selinillä oikein ollut muuta vaihtoehto, kuin peluuttaa kaveria, joukkueen edun kustannuksella. Tuntuu, että keräsi vain otsikoita ja samalla koko joukkueen tekemisestä katosi punainen lanka ja idea. Näen Kotkaniemen pikavisiitistä olleen Ässille enemmän haittaa kuin hyötyä. Toki viimeisimmissä peleissään alkoi lämmetä ja jos olisi jatkanut pidempään, olisi vaakakuppikin voinut kääntyä plussan puolelle. Mutta silti olen sitä mieltä, että tuo Kotkaniemen alun puolivillainen pelaaminen vaikutti koko joukkueeseen ja heijastui nimenomaan Ässien pelaamiseen.
Loppukausi: Selinin valmennustaidot tietävät kaikki, mutta kuinka hyvin joukkue on Selinin otteessa ja valmiina toteuttamaan Selinin pelisuunnitelmaa? Puolustuspeli sekä alivoima aluksi kuntoon. Siitä on lähdettävä. Myöskin työmoraali tappiin ja löysäily pois. Tuntuu, että Ässät ei anna tällä hetkellä itse itselleen sitä parasta mahdollisuutta tavoitella pudotuspelipaikkaa. Ässät ei ole näyttänyt Ässiltä tällä kaudella.
Ennuste: Taistelee paikasta kympin sakkiin ja jos onnistuu pistämään nuo yllä mainitut asiat kuntoon, voi joukkueesta jopa löytyä sen verta ratkaisuvoimaa, että paikka sieltä kympin sakista saattaakin irrota. Tämä kuitenkin vaatii Seliniltä ja joukkueelta yhteen hiileen puhaltamista ja sovittuihin asioihin sitoutumista sekä niiden täsmällistä noudattamista. Jotain sellaista, mitä ei ole vielä tällä kaudella nähty.
Tilannekatsaus: Ailahteleva on varmasti paras sana kuvaamaan porilaisten alkukautta. Välillä peli on näyttänyt ihan mallikkaalta, mutta välillä taas aika karmealta ja ollaan oltu täysin jaloissa. Jänne ei tunnu kestävän. Maalinteko on ollut alkukauden peleissä tukkoista ja kun tähän yhdistetään oma pää, joka vuotaa kuin seula (3,86 PM/O, eniten koko Liigasta) niin kyllähän siinä nuha tulee. Jälleen kerran tullaan pitkälti puolustuspään materiaaliin, joka on omaan silmään erittäin heikko. Aika monta tusinakaveria on pelaavassa kuusikossa. Tässä on täysi työ Selinilläkin, kun yrittää organisoida peliä, mutta materiaali ei vaan anna myöten. Ja pidän Seliniä kuitenkin ihan kohtalaisen hyvänä liigakoutsina. Yleensä Selin on tullut tunnetuksi valmentajana siitä, että hänen valmentamansa joukkueet eivät pahemmin floppaa, mutta ei hän myöskään saa sitä parasta potentiaalia ulosmitattua, vaan tulos tuppaa aina jäämään tasapaksuksi. Nyt floppivaara on olemassa. Myös NHL-avut Nick Merkely ja Andreas Borgman nostivat kytkintä ja karistivat Porin pölyt jaloistaan. Kipeitä menetyksiä jo ennestään Ässien kapeahkoon materiaaliin. Toki Joonas Järvinen hommattiin nyt Borgmanin saappaisiin. Peli näyttää välillä myös välinpitämättömältä ja haluttomalta. Ässät, joka on yleensä tullut tunnetuksi taisteluilmeensä ja kovan työntekonsa kautta, on näyttänyt tällä kaudella laiskalta ja löysältä. Toki loukkaantumishuolet ovat myös olleet Ässien riesana alkukaudesta ja ukkoja on ollut kohtuuttoman paljon sairastuvalla, mikä on omiaan sotkemaan joukkueen peliä ja taktiikkaa, koska kokoonpanoon ei meinaa löyty vaikituisia koostumuksia. Mutta tämä ei ole pätevä selitys löysälle ja haluttomalle peli-ilmeelle
Ässien PAPP on ollut se suurin ongelman tällä kaudella. Sijoittuminen on suurimassa osassa tilanteissa, jotain niin järkyttävää, että herranjestas! Siellä näkyy aivan F-junnu tason möhläyksiä ja sijoittumisvirheitä. Tähän kun yhdistetään vielä se, että pakit häviävät jatkuvasti kamppailuita kulmissa ja maalin edessä, niin tulos on juuri tuon näköistä. Olen tästä suoraan sanottuna yllättynyt, että Ari-Pekka Selinin valmentamassa joukkueessa voi puolustuspeli olla noinkin sekaisin mitä se tällä hetkellä on. Ei maalin suullakaan oleville Tirroselle tai Aittokalliollekaan voi puhtaita papereita antaa. Koppi ei ole todellakaan tarttunut. Kaiken kruununa toki karmaisevan huonot erikoistilanteet YV= 15,8% (12.sija) ja AV= 72,0% (15.sija), niin ei se enää niin suuri yllätys olekaan, että Ässät on siellä missä tällä hetkellä ovat. Pelien jälkeen Selin sitten sättii joukkuetta kovin sanoin mediassa ja kertoo, kuinka tällainen "löysäily" ja "liskoilu" ei ole hyväksyttävää, mutta mikään ei tunnu muuttuvan. Kuinka hyvin joukkue loppupeleissä on Selinin näpeissä? Arvosana 4,75
Toppi: Peter Tiivola. Nousi Liigan eturiviin ennen loukkaantumistaan ja yllätti ainakin minut kokonaisvaltaisella pelaamisellaan. 12 ottelua ja tehot 3+12=15 kertovat omaa kieltään. Myöskin +/- on +8. Mutta ennen kaikkea se työmäärä ja työmoraali on ollut, joka ilta kovalla tasolla. Toki ei sovi unohtaa sitä panosta hyökkäyspäähän, koska Tiivola on eittämättä Ässien kovimpia syömähampaita hyökkäyspäässä ja Ässät tarvitsee kipeästi Tiivolaa takaisin, koska se hyökkäyspelikään ei ole vakuuttanut tällä kaudella. On todellakin ollut sellainen pelaaja tällä kaudella, joka tuo joukkueelle paljon energiaa ja nostaa muun joukkueen tasoa siinä samalla. Ässien materiaali ei ole kuitenkaan, niin hyvä, että se kestäisi Tiivolan kaltaisen avainpelaajan loukkaantumisen.
Floppi: Jesperi Kotkaniemi. Kotkaniemi on kyllä täysin Tiivolan vastakohta. Alusta asti näytti, että tulee vain pelailemaan ja pitämään kuntoa yllä. Mutta statuksen takia ei Selinillä oikein ollut muuta vaihtoehto, kuin peluuttaa kaveria, joukkueen edun kustannuksella. Tuntuu, että keräsi vain otsikoita ja samalla koko joukkueen tekemisestä katosi punainen lanka ja idea. Näen Kotkaniemen pikavisiitistä olleen Ässille enemmän haittaa kuin hyötyä. Toki viimeisimmissä peleissään alkoi lämmetä ja jos olisi jatkanut pidempään, olisi vaakakuppikin voinut kääntyä plussan puolelle. Mutta silti olen sitä mieltä, että tuo Kotkaniemen alun puolivillainen pelaaminen vaikutti koko joukkueeseen ja heijastui nimenomaan Ässien pelaamiseen.
Loppukausi: Selinin valmennustaidot tietävät kaikki, mutta kuinka hyvin joukkue on Selinin otteessa ja valmiina toteuttamaan Selinin pelisuunnitelmaa? Puolustuspeli sekä alivoima aluksi kuntoon. Siitä on lähdettävä. Myöskin työmoraali tappiin ja löysäily pois. Tuntuu, että Ässät ei anna tällä hetkellä itse itselleen sitä parasta mahdollisuutta tavoitella pudotuspelipaikkaa. Ässät ei ole näyttänyt Ässiltä tällä kaudella.
Ennuste: Taistelee paikasta kympin sakkiin ja jos onnistuu pistämään nuo yllä mainitut asiat kuntoon, voi joukkueesta jopa löytyä sen verta ratkaisuvoimaa, että paikka sieltä kympin sakista saattaakin irrota. Tämä kuitenkin vaatii Seliniltä ja joukkueelta yhteen hiileen puhaltamista ja sovittuihin asioihin sitoutumista sekä niiden täsmällistä noudattamista. Jotain sellaista, mitä ei ole vielä tällä kaudella nähty.
11. SaiPa (1,17 P/O)
Tilannekatsaus: Kaksijakoinen on SaiPan alkukausi ollut. Lehterän kanssa SaiPa näytti sukeltavan jo neljättä kautta peräkkäin ja näytti, että Lehterä ei nauti myöskään enää seuran luottamusta (fanien kärsivällisyys oli jo loppunut aiemmin). Peli ei ollut kehittynyt Lehterän alaisuudessa yhtään, vaan päinvastoin, huonompaan suuntaan on menty. Ja kyllä vaikuttaa siltä, että Lehterä on enemmänkin loistava puhuja, kuin jääkiekkovalmentaja tai pelinosaaja. Suunta on ollut rajusti alaspäin koko seuran tasolla. Lehterän pelissä ei ole minkäänlaista rakennetta, vaan peli on tällaista erittäin löyhästi valmennettua flow-hokia, ilman minkäänlaista toisteisuutta, pelin rakenteita tai punaista lankaa. Pelaajat säntäilivät minne sattuu. Marraskuun alussa tuli sitten päätös lomauttaa valmennus ja urheilujohto talousvaikeuksien takia ja ottaa tilalle kolmikko Ville Hämäläinen, Ville Koho ja Jussi Markkanen, joka saattaa jopa olla SaiPan kauden käännekohta. Nimittäin tämän jälkeen on tapahtunut jotain ihmeellistä. Tulokset ja varsinkin se itse peli ovat parantuneet huomattavasti. Iso hatunnosto tästä Hämäläiselle & co.lle, että ovat pystyneet pistämään peli suht kuosiin, näinkin lyhyessä ajassa! Joukkue on jopa orastavassa voittoputkessa tällä hetkellä. Ei ole SaiPankaan materiaali todellakaan Liigan kärkeä, mutta kappas, kun peli laitettiin edes jonkunlaiseen kuosiin, niin hieman huonommatkin pelaajat näyttävät yhtäkkiä paremmilta. Nyt kun sen oman yksilötaidon takana on myös edes jotain pelillistä selkänojaa.
SaiPa on ollut mielenkiintoinen erikoistilanne joukkue, koska sen ylivoima (15,4%) on ollut Liigan pohjasakkaa, kun taas alivoima (89,5%) on ollut Liigan eliittiä koko alkukauden. Tässä myös tavallaan näkyy se materiaalin rajallisuus, koska sinne ylivoimalle ei kuitenkaan ole aivan niitä Liigan huippunimiä heittää, muita kuin Jarno Koskiranta ja Tomas Zaborsky. Näen sen kuitenkin niin, että tällaiselle piskuiselle altavastaajalle, kuten SaiPa on ehkä parempi ja tärkeämpää, että nimenomaan se alivoima pitää ja pyritään pitämään luukut kiinni, sen sijaan, että lähdettäisiin maalintekokilpailuun ylivoima turvin. Vaikka toki toimiva alivoima ei tietenkään poissulje toimivaa ylivoimaa. Hämäläisen tulon jälkeen peli on tiivistynyt huomattavasti ja Hämäläisen ideana näyttää olevan kiekkokontrollin pitäminen ja kiekossa pysyminen. Jos Lehterän aikaan kiekosta luovuttiin vaihtaessa, niin nyt Hämäläisen aikana pyritään pitämään kontrolli kiekosta vaihdattaessa. Pelissä viljellään myös paljon viivelähtöjä, jolla pyritään säilyttämään kiekkokontrolli. Hyökkäyksiin pyritään lähtemään viisikko tiiviinä ja kasassa oppikirjamaisesti lyhytsyöttöpelin turvin, kolmea kaistaa käyttäen. Yksinkertaisuus on kaunista. Arvosana 6,00 (kiitos Hämäläisen)
Toppi: Ville Hämäläinen & co. (Ville Koho ja Jussi Markkanen). Aikamoinen hatunnosto tälle kolmikolle, etunenässä tietysti Hämäläiselle! Tuli Lehterän tilalle ja moni olisi voinut ounastella, että tulokset lähtevät vieläkin rajumpaan laskuun, mitä ne jo Lehterän aikana olivat, mutta keltanokka Hämäläinen päätti todistaa nämä ounastelut totaalisen vääriksi. Ensi töikseen pisti itse pelin kuntoon ja tätä nykyä SaiPa pelaa paljon tiiviimmällä viisikolla, pyrkii vaihtamaan kiekolla, pelaa lyhytsyöttöpeliä ja hyökkäyksiä pyritään rakentamaan oppikirjamaisesti. Toki kuherruskuukausi alkaa olla ohi ja olisi mielenkiintoista nähdä mihin Hämäläisen resurssit riittävän, kun se "arki" alkaa. Jos tulokset kuitenkin paranevat tästä enää yhtään enempää, niin saapa nähdä onko Lehterällä enää tammikuussa työpaikkaa johon palata. Kyllä SaiPan kannattaisi panostaa tällä hetkellä Hämäläiseen.
Floppi: Tero Lehterä. Verbaalisesti lahjakas kaveri, mutta taitaa tietää itsekin, että tämän SaiPa-pestin jälkeen ei puhelin tule pirisemään kuumana uusista valmennuspesteistä. Kauniit oli puheet tammista, muurahais teorioista ja vastaavista, mutta olivatkin lopulta vain kauniita puheita. Toteutus kaukalossa koko SaiPa ajan on ollut heikkoa ja päätöntä koohottamista. Lehterä ei selvästikään ole pelinosaaja ja ymmärtäjä. On saanut jopa kohtuuttomankin määrän paskaa ja kuraa niskaan, mutta kyllä se "tammi" on mädäntynyt jo aikapäiviä sitten. Koko kabareen huipentumana tietysti tämä HPK-pelin jälkeinen lehdistötilaisuus. Oliko valmentajaura tässä vai pystyykö vielä puhumaan itsensä johonkin pestiin? Jatkossa puheet eivät riitä, vaan pitäisi osata valmentaa itse peliä, mikä on kuitenkin kaikkea muuta kuin se Lehterän vahvuusalue.
Loppukausi: Jos Hämäläinen jatkaa puikoissa koko loppukauden, olisi mielenkiintoista nähdä mihin asti Hämäläisen SaiPa voi lopulta yltää, jos saisi työstää tätä projektia hieman pidempään, kuin joulukuun loppuun. Jos Lehterä kuitenkin palaa puikkoihin, mikä lienee se todennäköisin vaihtoehto, ennakoin syöksyn jatkuvan. Lehterän ja SaiPan avioliitto on kaukana toimivasta. Kaikki tuntuvat olevan loppuun palaneita tähän touhuun. Peli on ollut äärettömän heikkoa koko Lehterän ajan, pelaajiston ja valmennuksen välit rakoilevat. Miten ihmeessä Lehterä saa puuhastella SaiPa:ssa neljättä vuotta putkeen? Hämäläisen näytöt kuukauden ajalta ovat vakuuttavammat, kuin Lehterällä koko SaiPa aikanaan.
Ennuste: Jos Hämäläinen jatkaisi puikoissa, voisi jopa taistella paikasta pudotuspeleissä, vaikka etumatkaa onkin hieman annettu. Myös Hämäläisen johdolla SaiPassa voisi olla jonkun uuden alku, vaikka paikkaa pleijareista ei aukeaisikaan. Jos Lehterä kuitenkin ottaa jälleen vetovastuun, niin en ennusta kovinkaan ruusuista loppukautta SaiPalle. Rajallinen pelaajamateriaali ja pelaajien rajallinen taitotaso kun asettaa myös muutenkin katon suorituksille. Lehterän johdolla, jopa omissa papereissani suht varmana pitämäni JYP:in jumbosija voisi olla uhattuna.
Tilannekatsaus: Kaksijakoinen on SaiPan alkukausi ollut. Lehterän kanssa SaiPa näytti sukeltavan jo neljättä kautta peräkkäin ja näytti, että Lehterä ei nauti myöskään enää seuran luottamusta (fanien kärsivällisyys oli jo loppunut aiemmin). Peli ei ollut kehittynyt Lehterän alaisuudessa yhtään, vaan päinvastoin, huonompaan suuntaan on menty. Ja kyllä vaikuttaa siltä, että Lehterä on enemmänkin loistava puhuja, kuin jääkiekkovalmentaja tai pelinosaaja. Suunta on ollut rajusti alaspäin koko seuran tasolla. Lehterän pelissä ei ole minkäänlaista rakennetta, vaan peli on tällaista erittäin löyhästi valmennettua flow-hokia, ilman minkäänlaista toisteisuutta, pelin rakenteita tai punaista lankaa. Pelaajat säntäilivät minne sattuu. Marraskuun alussa tuli sitten päätös lomauttaa valmennus ja urheilujohto talousvaikeuksien takia ja ottaa tilalle kolmikko Ville Hämäläinen, Ville Koho ja Jussi Markkanen, joka saattaa jopa olla SaiPan kauden käännekohta. Nimittäin tämän jälkeen on tapahtunut jotain ihmeellistä. Tulokset ja varsinkin se itse peli ovat parantuneet huomattavasti. Iso hatunnosto tästä Hämäläiselle & co.lle, että ovat pystyneet pistämään peli suht kuosiin, näinkin lyhyessä ajassa! Joukkue on jopa orastavassa voittoputkessa tällä hetkellä. Ei ole SaiPankaan materiaali todellakaan Liigan kärkeä, mutta kappas, kun peli laitettiin edes jonkunlaiseen kuosiin, niin hieman huonommatkin pelaajat näyttävät yhtäkkiä paremmilta. Nyt kun sen oman yksilötaidon takana on myös edes jotain pelillistä selkänojaa.
SaiPa on ollut mielenkiintoinen erikoistilanne joukkue, koska sen ylivoima (15,4%) on ollut Liigan pohjasakkaa, kun taas alivoima (89,5%) on ollut Liigan eliittiä koko alkukauden. Tässä myös tavallaan näkyy se materiaalin rajallisuus, koska sinne ylivoimalle ei kuitenkaan ole aivan niitä Liigan huippunimiä heittää, muita kuin Jarno Koskiranta ja Tomas Zaborsky. Näen sen kuitenkin niin, että tällaiselle piskuiselle altavastaajalle, kuten SaiPa on ehkä parempi ja tärkeämpää, että nimenomaan se alivoima pitää ja pyritään pitämään luukut kiinni, sen sijaan, että lähdettäisiin maalintekokilpailuun ylivoima turvin. Vaikka toki toimiva alivoima ei tietenkään poissulje toimivaa ylivoimaa. Hämäläisen tulon jälkeen peli on tiivistynyt huomattavasti ja Hämäläisen ideana näyttää olevan kiekkokontrollin pitäminen ja kiekossa pysyminen. Jos Lehterän aikaan kiekosta luovuttiin vaihtaessa, niin nyt Hämäläisen aikana pyritään pitämään kontrolli kiekosta vaihdattaessa. Pelissä viljellään myös paljon viivelähtöjä, jolla pyritään säilyttämään kiekkokontrolli. Hyökkäyksiin pyritään lähtemään viisikko tiiviinä ja kasassa oppikirjamaisesti lyhytsyöttöpelin turvin, kolmea kaistaa käyttäen. Yksinkertaisuus on kaunista. Arvosana 6,00 (kiitos Hämäläisen)
Toppi: Ville Hämäläinen & co. (Ville Koho ja Jussi Markkanen). Aikamoinen hatunnosto tälle kolmikolle, etunenässä tietysti Hämäläiselle! Tuli Lehterän tilalle ja moni olisi voinut ounastella, että tulokset lähtevät vieläkin rajumpaan laskuun, mitä ne jo Lehterän aikana olivat, mutta keltanokka Hämäläinen päätti todistaa nämä ounastelut totaalisen vääriksi. Ensi töikseen pisti itse pelin kuntoon ja tätä nykyä SaiPa pelaa paljon tiiviimmällä viisikolla, pyrkii vaihtamaan kiekolla, pelaa lyhytsyöttöpeliä ja hyökkäyksiä pyritään rakentamaan oppikirjamaisesti. Toki kuherruskuukausi alkaa olla ohi ja olisi mielenkiintoista nähdä mihin Hämäläisen resurssit riittävän, kun se "arki" alkaa. Jos tulokset kuitenkin paranevat tästä enää yhtään enempää, niin saapa nähdä onko Lehterällä enää tammikuussa työpaikkaa johon palata. Kyllä SaiPan kannattaisi panostaa tällä hetkellä Hämäläiseen.
Floppi: Tero Lehterä. Verbaalisesti lahjakas kaveri, mutta taitaa tietää itsekin, että tämän SaiPa-pestin jälkeen ei puhelin tule pirisemään kuumana uusista valmennuspesteistä. Kauniit oli puheet tammista, muurahais teorioista ja vastaavista, mutta olivatkin lopulta vain kauniita puheita. Toteutus kaukalossa koko SaiPa ajan on ollut heikkoa ja päätöntä koohottamista. Lehterä ei selvästikään ole pelinosaaja ja ymmärtäjä. On saanut jopa kohtuuttomankin määrän paskaa ja kuraa niskaan, mutta kyllä se "tammi" on mädäntynyt jo aikapäiviä sitten. Koko kabareen huipentumana tietysti tämä HPK-pelin jälkeinen lehdistötilaisuus. Oliko valmentajaura tässä vai pystyykö vielä puhumaan itsensä johonkin pestiin? Jatkossa puheet eivät riitä, vaan pitäisi osata valmentaa itse peliä, mikä on kuitenkin kaikkea muuta kuin se Lehterän vahvuusalue.
Loppukausi: Jos Hämäläinen jatkaa puikoissa koko loppukauden, olisi mielenkiintoista nähdä mihin asti Hämäläisen SaiPa voi lopulta yltää, jos saisi työstää tätä projektia hieman pidempään, kuin joulukuun loppuun. Jos Lehterä kuitenkin palaa puikkoihin, mikä lienee se todennäköisin vaihtoehto, ennakoin syöksyn jatkuvan. Lehterän ja SaiPan avioliitto on kaukana toimivasta. Kaikki tuntuvat olevan loppuun palaneita tähän touhuun. Peli on ollut äärettömän heikkoa koko Lehterän ajan, pelaajiston ja valmennuksen välit rakoilevat. Miten ihmeessä Lehterä saa puuhastella SaiPa:ssa neljättä vuotta putkeen? Hämäläisen näytöt kuukauden ajalta ovat vakuuttavammat, kuin Lehterällä koko SaiPa aikanaan.
Ennuste: Jos Hämäläinen jatkaisi puikoissa, voisi jopa taistella paikasta pudotuspeleissä, vaikka etumatkaa onkin hieman annettu. Myös Hämäläisen johdolla SaiPassa voisi olla jonkun uuden alku, vaikka paikkaa pleijareista ei aukeaisikaan. Jos Lehterä kuitenkin ottaa jälleen vetovastuun, niin en ennusta kovinkaan ruusuista loppukautta SaiPalle. Rajallinen pelaajamateriaali ja pelaajien rajallinen taitotaso kun asettaa myös muutenkin katon suorituksille. Lehterän johdolla, jopa omissa papereissani suht varmana pitämäni JYP:in jumbosija voisi olla uhattuna.
10. Sport (1,29 P/O)
Tilannekatsaus: Vuoristorata on varmasti se sana, jolla kuvailla Sportin alkukautta. Kausi lähtikin ihan mukavasti liikkeelle ja voittojakin tuli, mutta sitten tuli kylmäävä seitsemän pelin tappioputki, jonka jälkeen napattiinkin taas kolme voittoa putkeen. Aikamoista vuoristorataa on siis Sportin alkukausi ollut. Aivan kauden ensimmäisissä Sportin peleissä ei maaleilla mässäilty vaan omat luukut pysyivät visusti kiinni, mutta tämän seurauksena hyökkäyspään antikin jäi erittäin laihaksi. Viime aikoina peleissä on alkanut kuitenkin tulemaan myös paljon maaleja, mikä kertoo osittain materiaalin rajallisuudesta ja siitä, että vaasalaisten jänne ei ole aivan niin kestävä. Se, että Sport on kuitenkin noin kolmanneksen pelatun runkosarjan jälkeen vielä visusti pudotuspeli taistossa mukana, on suuresti Dufvan ansiota. Kurinalaisuus ja yhteistyö ovat olleet Sportin kauden teemoja. Kukaan ei luista sovituista asioista, vaan kaikki toteuttavat pelisuunnitelmaa. Vaatimustaso pyritään pitämään joka ilta tapissa, koska tuolla pelaajamateriaalilla ei ole varaa ohi-iltoihin tai löysäilyyn.
Ei ole tullut yllätyksen, että Dufva on ottanut työkalupakistaan hänelle tutun nihilistisen pelistrategian, jolla vastustajan maalipaikat pyritään minimoimaan ja tappamaan se tunne. Keskialue on totutun tiivis ja vastustaja pyritään saamaan pelaaman päätykiekkoja. Myös omalla alueella keskusta pyritään pitämään tiiviinä ja sitä puolustetaan viimeiseen asti. Tämäkin peli on kuitenkin murrettavissa ja Sport onkin ollut tällä kaudella helisemässä joukkueita vastaan, jotka kääntävät peliä nopeasti ja vauhdilla. Kun Sport ei ehdikään vetäytyä tiiviiksi viisikoksi, niin näitä tiloja muodostuu kentälle, joita Dufva ei nimenomaan haluaisi muodostuvan. Tämä Dufvan peli toteutetaan kuitenkin hyökkäyspelin kustannuksella ja anti siellä päässä on ollut olematonta. Sportin HAHP on suoraviivaista, mutta myös mielikuvituksetonta. Pelin tarkoitus ei ole miellyttää yhtään ketään. Sportin paras anti, mitä sillä on tarjota, on 60 minuutin nihilistinen ja puuduttava näytelmä, jossa pelaajat on pakotettu toteuttamaan orjallisesti Dufvalle tuttua kurinalaista ja mielikuvituksetonta pelikirjaa, minimoimalla vastustajan maalipaikat ja suorahyökkäykset, siinä sivussa toivoen, että isketään itse jostain yksittäisestä tilanteesta maali. Pudotuspeli junassa roikutaan kuitenkin vielä mukana ja se on ainoa millä on väliä. Arvosana 6,50
Toppi: Sebastian Stålberg. Tähän olisi voinut jopa nostaa Rasmus Reijolan, mutta itselle Sportin kärkinimi on ollut ruotsalaishaku Stålberg. Toisaalta Stålbergin kokonaisvaltaisesti laadukas pelaaminen ei ole tullut yllätyksenä. Pelasihan hän kuitenkin puolen tusinaa kautta Ruotsin lippulaivassa, Frölundassa, jossa se kuuluisa "pelin vaade" on hirmuinen. Nyt on tehnyt ns. "Nicklas Lasut" ja tullut Liigan hakemaan isompaa roolia ja on kyllä myöskin erittäin laadukas pelaaja myös kiekolla. Todella älykkäitä ja peliä edistäviä ratkakaisuja kiekolla. Kova työjuhta, jonka arvoa Sportille ei mitata ainoastaan pisteissä, vaan myös johtajuudessa ja työnteossa. (Michael Keränen oli myös ehdolla tähän, väkevän aloituksensa takia, mutta vähäinen pelimäärä ei nyt riittänyt.)
Floppi: Niclas Lucenius. Ei oikeastaan ole yllättänyt pätkääkään, että kausi on lähtenyt erittäin yskähdellen liikkeelle. Olin alunperinkin sitä mieltä, että ehkä tämä Luceniuksen ja Dufvan avioliitto ei ole sieltä kaikkein toimivimmasta päästä. Lucenius on artisti ja taitelija, joka tarvitsi vapauksia, luovaa hyökkäyspeliä ja kiekollisesti hyviä ketjukavereita. Mitään, noista ei ole Sportilla ollut antaa hänelle. Kun Sportin ja Dufvan peli perustuu äärimmäiselle kurinalaisuudelle ja työmoraalille, josta kukaan pelaaja ei lipsu, on Lucenius kyllä niin kaukana mukavuusalueestaan, kuin olla ja voi. Toki viime aikoina on osoittanut heräämisen merkkejä ja ketjukaverinakin on toiminut muuan Michael Keränen. Luccen sopeutuminen ja herääminen olisi Sportille massiivinen juttu, varsinkin jos mietitään vaasalaisten pudotuspelihaaveita.
Loppukausi: Jo nyt alkukaudesta on ollut havaittavissa, että se jänne ei meinaa kestää Dufvan kurinalaisessa pelissä, joka vaatii pelaajilta, joka pelissä äärimmäistä keskittymistä ja äärimmistä puolustamista ja sitoutumista. Pelaajamateriaali on jopa ihan kohtalainen, mutta ei osin aivan Dufvan pelikirjaan sopiva. Mutta, jos ja kun Sport on ladannut pudotuspelihaaveet sen varaan, että pelataan ja puolustetaan 60 minuuttia orjallisesti ja puuduttavasti, toivoen, että vastustajan maalipaikat pystytään minimoimaan ja itse siinä samalla pyritään iskemään kertaalleen, niin pitkä loppukausi on tiedossa.
Ennuste: Taistelee viimeisestä pudotuspelipaikasta, ja jos jänne kestää voi hyvinkin napata viimeisen tarjolla olevan pudotuspelipaikan. Suurin kysymys lienee se, kuinka hyvin joka ikinen pelaaja jaksaa toteuttaa joka ilta Dufvan kurinalaista ja nihilististä pelistrategiaa, johon vastustajat ovat jo toki keksineet vastalääkkeitä?
Tilannekatsaus: Vuoristorata on varmasti se sana, jolla kuvailla Sportin alkukautta. Kausi lähtikin ihan mukavasti liikkeelle ja voittojakin tuli, mutta sitten tuli kylmäävä seitsemän pelin tappioputki, jonka jälkeen napattiinkin taas kolme voittoa putkeen. Aikamoista vuoristorataa on siis Sportin alkukausi ollut. Aivan kauden ensimmäisissä Sportin peleissä ei maaleilla mässäilty vaan omat luukut pysyivät visusti kiinni, mutta tämän seurauksena hyökkäyspään antikin jäi erittäin laihaksi. Viime aikoina peleissä on alkanut kuitenkin tulemaan myös paljon maaleja, mikä kertoo osittain materiaalin rajallisuudesta ja siitä, että vaasalaisten jänne ei ole aivan niin kestävä. Se, että Sport on kuitenkin noin kolmanneksen pelatun runkosarjan jälkeen vielä visusti pudotuspeli taistossa mukana, on suuresti Dufvan ansiota. Kurinalaisuus ja yhteistyö ovat olleet Sportin kauden teemoja. Kukaan ei luista sovituista asioista, vaan kaikki toteuttavat pelisuunnitelmaa. Vaatimustaso pyritään pitämään joka ilta tapissa, koska tuolla pelaajamateriaalilla ei ole varaa ohi-iltoihin tai löysäilyyn.
Ei ole tullut yllätyksen, että Dufva on ottanut työkalupakistaan hänelle tutun nihilistisen pelistrategian, jolla vastustajan maalipaikat pyritään minimoimaan ja tappamaan se tunne. Keskialue on totutun tiivis ja vastustaja pyritään saamaan pelaaman päätykiekkoja. Myös omalla alueella keskusta pyritään pitämään tiiviinä ja sitä puolustetaan viimeiseen asti. Tämäkin peli on kuitenkin murrettavissa ja Sport onkin ollut tällä kaudella helisemässä joukkueita vastaan, jotka kääntävät peliä nopeasti ja vauhdilla. Kun Sport ei ehdikään vetäytyä tiiviiksi viisikoksi, niin näitä tiloja muodostuu kentälle, joita Dufva ei nimenomaan haluaisi muodostuvan. Tämä Dufvan peli toteutetaan kuitenkin hyökkäyspelin kustannuksella ja anti siellä päässä on ollut olematonta. Sportin HAHP on suoraviivaista, mutta myös mielikuvituksetonta. Pelin tarkoitus ei ole miellyttää yhtään ketään. Sportin paras anti, mitä sillä on tarjota, on 60 minuutin nihilistinen ja puuduttava näytelmä, jossa pelaajat on pakotettu toteuttamaan orjallisesti Dufvalle tuttua kurinalaista ja mielikuvituksetonta pelikirjaa, minimoimalla vastustajan maalipaikat ja suorahyökkäykset, siinä sivussa toivoen, että isketään itse jostain yksittäisestä tilanteesta maali. Pudotuspeli junassa roikutaan kuitenkin vielä mukana ja se on ainoa millä on väliä. Arvosana 6,50
Toppi: Sebastian Stålberg. Tähän olisi voinut jopa nostaa Rasmus Reijolan, mutta itselle Sportin kärkinimi on ollut ruotsalaishaku Stålberg. Toisaalta Stålbergin kokonaisvaltaisesti laadukas pelaaminen ei ole tullut yllätyksenä. Pelasihan hän kuitenkin puolen tusinaa kautta Ruotsin lippulaivassa, Frölundassa, jossa se kuuluisa "pelin vaade" on hirmuinen. Nyt on tehnyt ns. "Nicklas Lasut" ja tullut Liigan hakemaan isompaa roolia ja on kyllä myöskin erittäin laadukas pelaaja myös kiekolla. Todella älykkäitä ja peliä edistäviä ratkakaisuja kiekolla. Kova työjuhta, jonka arvoa Sportille ei mitata ainoastaan pisteissä, vaan myös johtajuudessa ja työnteossa. (Michael Keränen oli myös ehdolla tähän, väkevän aloituksensa takia, mutta vähäinen pelimäärä ei nyt riittänyt.)
Floppi: Niclas Lucenius. Ei oikeastaan ole yllättänyt pätkääkään, että kausi on lähtenyt erittäin yskähdellen liikkeelle. Olin alunperinkin sitä mieltä, että ehkä tämä Luceniuksen ja Dufvan avioliitto ei ole sieltä kaikkein toimivimmasta päästä. Lucenius on artisti ja taitelija, joka tarvitsi vapauksia, luovaa hyökkäyspeliä ja kiekollisesti hyviä ketjukavereita. Mitään, noista ei ole Sportilla ollut antaa hänelle. Kun Sportin ja Dufvan peli perustuu äärimmäiselle kurinalaisuudelle ja työmoraalille, josta kukaan pelaaja ei lipsu, on Lucenius kyllä niin kaukana mukavuusalueestaan, kuin olla ja voi. Toki viime aikoina on osoittanut heräämisen merkkejä ja ketjukaverinakin on toiminut muuan Michael Keränen. Luccen sopeutuminen ja herääminen olisi Sportille massiivinen juttu, varsinkin jos mietitään vaasalaisten pudotuspelihaaveita.
Loppukausi: Jo nyt alkukaudesta on ollut havaittavissa, että se jänne ei meinaa kestää Dufvan kurinalaisessa pelissä, joka vaatii pelaajilta, joka pelissä äärimmäistä keskittymistä ja äärimmistä puolustamista ja sitoutumista. Pelaajamateriaali on jopa ihan kohtalainen, mutta ei osin aivan Dufvan pelikirjaan sopiva. Mutta, jos ja kun Sport on ladannut pudotuspelihaaveet sen varaan, että pelataan ja puolustetaan 60 minuuttia orjallisesti ja puuduttavasti, toivoen, että vastustajan maalipaikat pystytään minimoimaan ja itse siinä samalla pyritään iskemään kertaalleen, niin pitkä loppukausi on tiedossa.
Ennuste: Taistelee viimeisestä pudotuspelipaikasta, ja jos jänne kestää voi hyvinkin napata viimeisen tarjolla olevan pudotuspelipaikan. Suurin kysymys lienee se, kuinka hyvin joka ikinen pelaaja jaksaa toteuttaa joka ilta Dufvan kurinalaista ja nihilististä pelistrategiaa, johon vastustajat ovat jo toki keksineet vastalääkkeitä?
9. KooKoo (1,53 P/O)
Tilannekatsaus: Viime kausi oli fantastinen, mutta tällä kaudella sama riemumarssi ei ole jatkunut aivan samaan tahtiin. Viime kaudella Ahokas peluutti aika täysimääräistä "Meidän Peliä", mutta tällä kaudella peliä on jopa pakotettu hyökkäyssuuntaan ja prässääminen on välillä ollut yltiöpäistä. Tuossa on vastustajilla aika helppo hassutella nämä karvaajat, jotka ajavat itsensä sinne surman suuhun, jonka jälkeen KooKoo ottaakin alivoimaisena vastaan. Ahokkaalla tuntuu olevan, joku maku tai mieltymys väkisin peluuttaa tuollaista osittaista pystysuunnan jääkiekko, sen sijaan, että peluutettaisiin täysveristä Meidän Peliä, jolla se kone jauhaa vakuuttavasti. Tuota ajoittaista pakottamista hyökkäyssuuntaan ja yltiöpäistä prässäämistä, harrastetaan ilmeisesti näön ja huvin vuoksi? Pelihän on muuten hyvin kuosissa, mutta Ahokas ei sitä jostain syystä suostu pistämään niin minttiin kuin sen voisi pistää. Tästä asiasta on pakko antaa miinus Ahokkaalle. Muutoin kokonaisuushan on ihan hyvin uomissaan, kun peli pohjautuu pitkälti tuohon viime kauteen. Pelisuunnitelma on selkeä ja tarjoaa hyvän selkänojan pelaajille, mihin turvautua. Pelataan suurilta osin mitä se peli kulloinki kutsuu, tiiviillä viiskolla hyökäten ja puolustaen. Varsinkin tuo KooKoon PAPP ja puolustaminen on muutoinkin ollut todella vahvaa. Myös oman maalin maalinedusta toiminta on ollut pääosin väkevää KooKoolla. Kaikille on selvää se, mitä pitää tehdä ja miten pelata.
Erikoistilanteissa KooKoo on ollut keskitasoa, mutta ainakin omaan silmään Haatajan poissaolo tuolta ylivoimasta näkyy. Tuollaista Haatajan tai Malten kaltaista pelimiestä se huutaisi. Pelaajamateriaalikin on heikentynyt viime kaudesta, jolloin huikeat yksilöt pystyivät myös sillä omalla henkilökohtaisella virtusioteetilla antamaan paljon myös sille pelitavalle. Viime kaudella Ahokas sai revittyä jokaisesta sen maksimaalisen irti. Nyt ei ole ollut aivan sama homma. Pelaaminen ja pelintaso on ailahdellut liikaa, minkä takia sarjasijoitus tällä hetkellä on keskikastissa. Maalivahti Brattström ei myöskään ole osoittautunut täysin riittäväksi, vaan muutamia hörppyjä on nähty. Parhaimmillaan KooKoon peli on kuitenkin vakuuttanut ja ollut jopa erittäin väkevää. Vielä kun jättäisi tuon yltiöpäisen prässäämisen pois, niin kyllähän Ahokas valmentaa osaa ja peli on parhaimmillaan äärimmäisen organisoitua ja kurinalaista. Toisaalta, kuinka paljon KooKoolla enää on sitä ulosmittaamatonta potentiaalia, koska ne muutokset jotka täytyisi tehdä, eivät ole niin suuria? KooKoo on kuitenkin tällä hetkellä hyvissä kyttäysasemissa loppukautta ajatellen. Arvosana 7,75
Toppi: Trevor Mingoia. Ollut tällä kaudella KooKoon ykkös syömähammas, nakuttaen pisteitä piste per peli tahdilla. Monipuolinen ja taitava jenkki on nostanut tasoaan viime kaudesta, vaikka nyt ennen pidennettyä joulutaukoa olikin hieman vaikeampi pelillinen jakso menossa. Silti tulosta tuli ja se kertoo kaverin potentiaalista ja tasosta, jonka parhaillaan omaa. Omaan silmään KooKoon ongelma on kuitenkin osin ollut siinä, että Mingoia on jopa niin selvästi joukkueen ykköshyökkääjä, että peli pyörii hänen kauttansa, jopa liikaa. KooKoon tuloksenteko vastuu on ollut alkukauden vahvasti Mingoian harteilla. Liiankin vahvasti.
Floppi: Alexander Ytterell. Massiivinen floppi, jopa koko Liigan mittapuulla. Viime kausi Tapparassa sujui hyvin ja näytti siltä, että ruotsalaispakki on valmis isompaan vastuuseen, jossain pienemmässä seurassa, mutta on kyykännyt järkyttävästi ennakko-odotuksiin nähden. On ollut aivan hukassa. Ei pystynyt todellakaan kantamaan kärkipakin vastuuta, mutta nyt ei ole jostain kumman syystä riittänyt edes samaan roolin, jossa luuti viime kaudella Tapparassa. Löysä ja virhealtis. Käsittämätön tasonpudotus viime kaudesta. Harmi KooKoon kannalta, koska luulenpa, että Ytterellin harteille lastattiin aika paljon enemmän, mitä nyt on nähty, mutta miehen alkukausi on ollut sysimusta.
Loppukausi: KooKoo on tällä hetkellä hyvissä kyttäysasemissa loppukautta ajatellen ja jos viime kaudella oli havaittavissa pientä laskevaa käyrää, niin tällä kaudella käyrä voisi puolestaan olla nouseva kauden edetessä. Peliin on saatava tasaisuutta ja lisää vastuunkantajia tuloksenteko puolelta. Materiaali on kuitenkin se verran rajallinen ja edellä on myös monta hyvää joukkuetta, että on vaikea nähdä KooKoon kuitenkaan kohentavan sijoitustaan millään suurella harppauksella. Peli on kuitenkin sen verran hyvin uomissa, että tällä hetkellä takana olevat joukkueet tuskin aiheuttavat suurtakaan uhkaa KooKoo:lle
Ennuste: Pudotuspelipaikan uskon KooKoon nappaavan, koska kukaan KooKoon tällä hetkellä takana olevista joukkueista ei ole vakuuttanut siihen malliin, että uskoisin tarpeeksi monen joukkueen ajavan sieltä ohi. Toisaalta suunta ylöspäinkin vaikuttaa olevan suht tukossa, koska KooKoon edessä taasen on sen verran laadukkaita joukkueita. Jos peliin kuitenkin löytyy tasaisuutta, ratkaisijoita alkaa löytyä laajemmalta rintamalta, muutamat pelaajat nostavat tasoaan ja Ahokas pistää sen pelin vielä siihen parhaimpaan minttiin, on KooKoolla saumat taistella, jopa paikasta kuuden joukossa. Tämä kuitenkin vaatisi kovaa venymistä ja nappisuoritusta KooKoolta. Pudotuspeleissä puolivälierät "kiusaajan roolissa" vaikuttavat katolta.
Tilannekatsaus: Viime kausi oli fantastinen, mutta tällä kaudella sama riemumarssi ei ole jatkunut aivan samaan tahtiin. Viime kaudella Ahokas peluutti aika täysimääräistä "Meidän Peliä", mutta tällä kaudella peliä on jopa pakotettu hyökkäyssuuntaan ja prässääminen on välillä ollut yltiöpäistä. Tuossa on vastustajilla aika helppo hassutella nämä karvaajat, jotka ajavat itsensä sinne surman suuhun, jonka jälkeen KooKoo ottaakin alivoimaisena vastaan. Ahokkaalla tuntuu olevan, joku maku tai mieltymys väkisin peluuttaa tuollaista osittaista pystysuunnan jääkiekko, sen sijaan, että peluutettaisiin täysveristä Meidän Peliä, jolla se kone jauhaa vakuuttavasti. Tuota ajoittaista pakottamista hyökkäyssuuntaan ja yltiöpäistä prässäämistä, harrastetaan ilmeisesti näön ja huvin vuoksi? Pelihän on muuten hyvin kuosissa, mutta Ahokas ei sitä jostain syystä suostu pistämään niin minttiin kuin sen voisi pistää. Tästä asiasta on pakko antaa miinus Ahokkaalle. Muutoin kokonaisuushan on ihan hyvin uomissaan, kun peli pohjautuu pitkälti tuohon viime kauteen. Pelisuunnitelma on selkeä ja tarjoaa hyvän selkänojan pelaajille, mihin turvautua. Pelataan suurilta osin mitä se peli kulloinki kutsuu, tiiviillä viiskolla hyökäten ja puolustaen. Varsinkin tuo KooKoon PAPP ja puolustaminen on muutoinkin ollut todella vahvaa. Myös oman maalin maalinedusta toiminta on ollut pääosin väkevää KooKoolla. Kaikille on selvää se, mitä pitää tehdä ja miten pelata.
Erikoistilanteissa KooKoo on ollut keskitasoa, mutta ainakin omaan silmään Haatajan poissaolo tuolta ylivoimasta näkyy. Tuollaista Haatajan tai Malten kaltaista pelimiestä se huutaisi. Pelaajamateriaalikin on heikentynyt viime kaudesta, jolloin huikeat yksilöt pystyivät myös sillä omalla henkilökohtaisella virtusioteetilla antamaan paljon myös sille pelitavalle. Viime kaudella Ahokas sai revittyä jokaisesta sen maksimaalisen irti. Nyt ei ole ollut aivan sama homma. Pelaaminen ja pelintaso on ailahdellut liikaa, minkä takia sarjasijoitus tällä hetkellä on keskikastissa. Maalivahti Brattström ei myöskään ole osoittautunut täysin riittäväksi, vaan muutamia hörppyjä on nähty. Parhaimmillaan KooKoon peli on kuitenkin vakuuttanut ja ollut jopa erittäin väkevää. Vielä kun jättäisi tuon yltiöpäisen prässäämisen pois, niin kyllähän Ahokas valmentaa osaa ja peli on parhaimmillaan äärimmäisen organisoitua ja kurinalaista. Toisaalta, kuinka paljon KooKoolla enää on sitä ulosmittaamatonta potentiaalia, koska ne muutokset jotka täytyisi tehdä, eivät ole niin suuria? KooKoo on kuitenkin tällä hetkellä hyvissä kyttäysasemissa loppukautta ajatellen. Arvosana 7,75
Toppi: Trevor Mingoia. Ollut tällä kaudella KooKoon ykkös syömähammas, nakuttaen pisteitä piste per peli tahdilla. Monipuolinen ja taitava jenkki on nostanut tasoaan viime kaudesta, vaikka nyt ennen pidennettyä joulutaukoa olikin hieman vaikeampi pelillinen jakso menossa. Silti tulosta tuli ja se kertoo kaverin potentiaalista ja tasosta, jonka parhaillaan omaa. Omaan silmään KooKoon ongelma on kuitenkin osin ollut siinä, että Mingoia on jopa niin selvästi joukkueen ykköshyökkääjä, että peli pyörii hänen kauttansa, jopa liikaa. KooKoon tuloksenteko vastuu on ollut alkukauden vahvasti Mingoian harteilla. Liiankin vahvasti.
Floppi: Alexander Ytterell. Massiivinen floppi, jopa koko Liigan mittapuulla. Viime kausi Tapparassa sujui hyvin ja näytti siltä, että ruotsalaispakki on valmis isompaan vastuuseen, jossain pienemmässä seurassa, mutta on kyykännyt järkyttävästi ennakko-odotuksiin nähden. On ollut aivan hukassa. Ei pystynyt todellakaan kantamaan kärkipakin vastuuta, mutta nyt ei ole jostain kumman syystä riittänyt edes samaan roolin, jossa luuti viime kaudella Tapparassa. Löysä ja virhealtis. Käsittämätön tasonpudotus viime kaudesta. Harmi KooKoon kannalta, koska luulenpa, että Ytterellin harteille lastattiin aika paljon enemmän, mitä nyt on nähty, mutta miehen alkukausi on ollut sysimusta.
Loppukausi: KooKoo on tällä hetkellä hyvissä kyttäysasemissa loppukautta ajatellen ja jos viime kaudella oli havaittavissa pientä laskevaa käyrää, niin tällä kaudella käyrä voisi puolestaan olla nouseva kauden edetessä. Peliin on saatava tasaisuutta ja lisää vastuunkantajia tuloksenteko puolelta. Materiaali on kuitenkin se verran rajallinen ja edellä on myös monta hyvää joukkuetta, että on vaikea nähdä KooKoon kuitenkaan kohentavan sijoitustaan millään suurella harppauksella. Peli on kuitenkin sen verran hyvin uomissa, että tällä hetkellä takana olevat joukkueet tuskin aiheuttavat suurtakaan uhkaa KooKoo:lle
Ennuste: Pudotuspelipaikan uskon KooKoon nappaavan, koska kukaan KooKoon tällä hetkellä takana olevista joukkueista ei ole vakuuttanut siihen malliin, että uskoisin tarpeeksi monen joukkueen ajavan sieltä ohi. Toisaalta suunta ylöspäinkin vaikuttaa olevan suht tukossa, koska KooKoon edessä taasen on sen verran laadukkaita joukkueita. Jos peliin kuitenkin löytyy tasaisuutta, ratkaisijoita alkaa löytyä laajemmalta rintamalta, muutamat pelaajat nostavat tasoaan ja Ahokas pistää sen pelin vielä siihen parhaimpaan minttiin, on KooKoolla saumat taistella, jopa paikasta kuuden joukossa. Tämä kuitenkin vaatisi kovaa venymistä ja nappisuoritusta KooKoolta. Pudotuspeleissä puolivälierät "kiusaajan roolissa" vaikuttavat katolta.
8. Tappara (1,56 P/O)
Tilannekatsaus: Vaikeaa ja yskähtelevää on ollut. Ensin oli Rautakorpi, joka yritti lähteä "kehittämään" ja "uudistamaan" peliä ja nyt ainakin omaksi yllätyksekseni myöskin Tapola yritti lähteä tuolle linjalle. Tapparan peli-identiteetti on äärettömän vahva ja heillä on ollut jo vuosia toimiva sapluuna, jolla on napattu eräskin mestaruus ja mitali. Silti, oli jälleen kerran pakko lähteä "suuriin linjavetoihin", sen sijaan, että olisi uudistettu sitä vanhaa toimivaa mallia ja kehitetty peliä sitä kautta. Ei siihen pelin muuttamiseen tarvitse lähteä vain ja ainoastaan muuttamisen ilosta. Hieman vaikuttaa Tapola syövän Rautakorven kädestä. Tappara päätti lähteä kauteen kovalla prässäämisellä ja ylöspäin pelaamisella ja kikkailemalla pelin yksityiskohtien kanssa. Tapola on aiemmin peluuttanut sellaista peliä, missä pelataan mitä se peli ja tilanteet kulloinkin kutsuvat. Kun peli kutsuu prässäämään, niin prässätään ja kun pitää vetäytyä trappiin, niin silloin vetäydytään. Ei sitä kovaa prässäämistäkään tarvitse pakottaa, koska jos pelin rakenteet (varsinkin hyökkäyspelin) ja rytmit ovat kunnossa, tulee se prässääminenkin kuin automaationa ja peliin sopivana. Tapparan peli on nyt alkukaudella ollut piittaamatonta ja yltiöpäistä. Tapparan pelille yleiset tuntomerkit, kuten toisteisuus ja konemainen "jauhaminen" ovat loistaneet poissaolollaan alkukauden aikana.
Juuri ennen kuin korona katkaisi kauden ainakin toistaiseksi, alkoi Tapparankin pelissä silti näkymään Tapparalle ominaisia piirteitä ja Tappara kairasi mm. Lukon ja Kärpät suohon, väkevillä esityksillä. Varsinkin Lukko-voitto oli erittäin väkevä työnnäyte, siitä mihin Tapparan konemainen jauhaminen voi parhammillaan johtaa. Tappara dominoi kaksinkamppailuita ja molempia maalinedustoja. Kärpät myöskin oli aivan pulassa, kun Tappara paineisti kovaa, paikan iskiessä ja kun Kärpät pääsi kasaamaan joukkonsa ja hyökkäämään rauhassa, niin Tappara vetäytyi keskialueelle trappiin, josta Kärpät ei päässyt millään läpi. Hyökättiin toisteisesti lyhytsyöttöpelin turvin, pitäen etäisyydet tiivinä, mutta jos oli paikka kääntää nopeasti, niin käännettiin, aivan kuten Lukkoakin vastaan. Ehkä Tapolakin alkoi ymmärtää, että jos jatkaa valitsemallaan linjalla, ei hyvä heilu. Mutta esitykset Lukkoa ja Kärppiä vastaan olivat sen verran väkeviä, että Tapparaa ei todellakaan, tälläkään kertaa kannata laskea ulos mestaruustaistosta. Tapparalle on myös jaettava kunniaa valitusta linjasta, jossa he päätyivät siihen, että he eivät ottaneet yhtään NHL-lainaa joukkueeseen ja se voikin osoittautua lopulta positiiviseksi päätökseksi, kun muut joukkueet heikentyvät. Arvosana 6,75
Toppi: Christian Heljanko. Valtteri Kemiläinen oli myös vahvasti ehdolla tähän, loistaen Tapparan puolustuksen kirkkaimpana helmenä. Myös tsekkipakki Michal Moravcikin kokonaisvaltainen pelaaminen on vakuuttanut. Päädyin kuitenkin Heljankoon ja perustelujen kera tietenkin. Heljanko on aiemmilla kausilla ollut parhaimmillaan ihan hyvä Liiga-tason veskari, mutta tällä kaudella kehitystä ja nousua on tapahtunut aivan Liigan huipulle saakka. Alun perin ykköseksi kaavailtu Hrachovina on flopannut ja kun Tapparan peli on vielä ollut alkukauden heikkoa, on jo tämänkin takia Heljangon tasonnosto ollut massiivinen asia Tapparalle. Heljanko on jopa suurin syy miksi Tappara on edes noin korkealla kuin se tällä hetkellä on. On omalla tekemisellään pelastanut pisteitä Tapparalle, kun itse pelitapa on flopannut. Jos sen pelitavallisen floppaamisen lisäksi, olisi vielä molemmat maalivahditkin epäonnistuneet, olisi Tapparan alkukausi ollut lähellä jopa "Grande catastrophea". Kiitos Heljangon, Tappara on vielä hyvissä asemissa.
Floppi: Jussi Tapola. Tapola on todennut, kuinka heitä on "yllättänyt" se, miten paljon Liigassa on "sisäänpäin pelaavia" joukkueita ja miten merkittävässä roolissa keskialueen trap-pelaaminen on ollut. Siis hetkinen!? Tapola toimi viime kaudella Tapparan UTJ:na ja täten pystyi ja oli työnsäkin puolesta velvoitettu seuraamaan silmä kovana Liigaa ja joukkueiden pelaamista ja nähnyt ihan konkreettisesti, mitä se peli on, mutta silti tämä kaikki on tullut "yllätyksenä"? Kahden Suomen mestaruuden valmentaja on nyt mukamas yllätetty housut kintuissa. Kyllä nyt omaan nenään haiskahtaa niin löyhiltä selittelyiltä, että hieman jo hävettää suht kokeneen Tapolan puolesta, eikä niin vähääkään.
Olen suoraan sanottuna häkeltynyt, että meritoitunut Tapola ei tiennyt kauden alla, millä pelisuunnitelmalla kauteen pitäisi lähteä ja miten Tapparan tulisi pelata. Lähdettiin uudistamaan peliä uudistamisen ilosta ja kysymään pelaajilta mitä peliä tulisi pelata. Kyllä peliä voi ja pitääkin kehittää, mutta ei sitä sentään tarvitse korjata, jos se ei ole rikki. Tapola on vetänyt alkukauden pahasti vihkoon, pelitapakokeilujensa ja löysien selitystensä sekä lausuntojensa kera. En kyllä olisi kuuna päivänä uskonut Jussi Tapolan kaltaisen huippuvalmentajan lähtevän tuolle tielle. Ennen taukoa toki näytti, että Tapolakin joutui nöyrtymään Tapparan pelin suhteen.
Dominik Hrachovina. Aivan pakko nostaa puoliksi suomalainen tsekkivahti tähän jatkoksi. Ei ole puolustukselta tai pelitavalta tullut oikeastaan niin minkäänlaista apua Hrachovinalle alkukaudesta ja on joutunut torjumaan pelejä, missä laukausia ei ole tullut paljoa, mutta silti taso on ollut luvattoman surkea. Ei anna omalla tekemisellään joukkueelleen mahdollisuutta taistella voitosta, silloin kun joukkue edessä sitä tarvitsisi. Olisi helppo syyttää tilanteesta pelkästään Domia tai kenttäpelaajia, mutta kyllä tämä suhde on tietynlainen symbioosi. Menestyäkseen Hrachovina tarvitsee tukea kenttäpelaajilta ja kenttäpelaajat Hrachovinalta. Mutta paljon pitää Hrachovinan parantaa. Todella paljon.
Loppukausi: Tapparan peli alkoi löytää uomiinsa ennen aikaista joulutaukoa ja onkin mielenkiintoista nähdä, ottiko Tapola oikeasti lusikan kauniiseen käteen ja nöyrtyi pistämään pelin tapparalaisittain kuosiin, vai jatkuuko "rallattelu" sittenkin? Jos Tapola päättää palata aiemmin hyviksi havaittuihin asioihin ja Tappara alkaa taas pelata toisteisesti "konemaisesti jauhaen", on Tapparalle helppo povata kovaa nousua sarjataulukossa. TOP4-sijat ovat haarukassa, mutta nousu kahden kärkeenkään ei olisi yllätys.
Ennuste: Peli-identiteetti on vahva, materiaali Liigan parhaimmistoa ja Tapola Liigan parhaita valmentajia, jos niin haluaa. Tämä on sen verran kova kombinaatio, että ennustan Tapparan olevan runkosarjassa jälleen TOP3-sijoilla ja keväällä mukana, kun kaikkein kirkkaimpia mitaleita aletaan jakamaan. Väkevä haastaja, mutta ei ykkössuosikki tällä kertaa.
Tilannekatsaus: Vaikeaa ja yskähtelevää on ollut. Ensin oli Rautakorpi, joka yritti lähteä "kehittämään" ja "uudistamaan" peliä ja nyt ainakin omaksi yllätyksekseni myöskin Tapola yritti lähteä tuolle linjalle. Tapparan peli-identiteetti on äärettömän vahva ja heillä on ollut jo vuosia toimiva sapluuna, jolla on napattu eräskin mestaruus ja mitali. Silti, oli jälleen kerran pakko lähteä "suuriin linjavetoihin", sen sijaan, että olisi uudistettu sitä vanhaa toimivaa mallia ja kehitetty peliä sitä kautta. Ei siihen pelin muuttamiseen tarvitse lähteä vain ja ainoastaan muuttamisen ilosta. Hieman vaikuttaa Tapola syövän Rautakorven kädestä. Tappara päätti lähteä kauteen kovalla prässäämisellä ja ylöspäin pelaamisella ja kikkailemalla pelin yksityiskohtien kanssa. Tapola on aiemmin peluuttanut sellaista peliä, missä pelataan mitä se peli ja tilanteet kulloinkin kutsuvat. Kun peli kutsuu prässäämään, niin prässätään ja kun pitää vetäytyä trappiin, niin silloin vetäydytään. Ei sitä kovaa prässäämistäkään tarvitse pakottaa, koska jos pelin rakenteet (varsinkin hyökkäyspelin) ja rytmit ovat kunnossa, tulee se prässääminenkin kuin automaationa ja peliin sopivana. Tapparan peli on nyt alkukaudella ollut piittaamatonta ja yltiöpäistä. Tapparan pelille yleiset tuntomerkit, kuten toisteisuus ja konemainen "jauhaminen" ovat loistaneet poissaolollaan alkukauden aikana.
Juuri ennen kuin korona katkaisi kauden ainakin toistaiseksi, alkoi Tapparankin pelissä silti näkymään Tapparalle ominaisia piirteitä ja Tappara kairasi mm. Lukon ja Kärpät suohon, väkevillä esityksillä. Varsinkin Lukko-voitto oli erittäin väkevä työnnäyte, siitä mihin Tapparan konemainen jauhaminen voi parhammillaan johtaa. Tappara dominoi kaksinkamppailuita ja molempia maalinedustoja. Kärpät myöskin oli aivan pulassa, kun Tappara paineisti kovaa, paikan iskiessä ja kun Kärpät pääsi kasaamaan joukkonsa ja hyökkäämään rauhassa, niin Tappara vetäytyi keskialueelle trappiin, josta Kärpät ei päässyt millään läpi. Hyökättiin toisteisesti lyhytsyöttöpelin turvin, pitäen etäisyydet tiivinä, mutta jos oli paikka kääntää nopeasti, niin käännettiin, aivan kuten Lukkoakin vastaan. Ehkä Tapolakin alkoi ymmärtää, että jos jatkaa valitsemallaan linjalla, ei hyvä heilu. Mutta esitykset Lukkoa ja Kärppiä vastaan olivat sen verran väkeviä, että Tapparaa ei todellakaan, tälläkään kertaa kannata laskea ulos mestaruustaistosta. Tapparalle on myös jaettava kunniaa valitusta linjasta, jossa he päätyivät siihen, että he eivät ottaneet yhtään NHL-lainaa joukkueeseen ja se voikin osoittautua lopulta positiiviseksi päätökseksi, kun muut joukkueet heikentyvät. Arvosana 6,75
Toppi: Christian Heljanko. Valtteri Kemiläinen oli myös vahvasti ehdolla tähän, loistaen Tapparan puolustuksen kirkkaimpana helmenä. Myös tsekkipakki Michal Moravcikin kokonaisvaltainen pelaaminen on vakuuttanut. Päädyin kuitenkin Heljankoon ja perustelujen kera tietenkin. Heljanko on aiemmilla kausilla ollut parhaimmillaan ihan hyvä Liiga-tason veskari, mutta tällä kaudella kehitystä ja nousua on tapahtunut aivan Liigan huipulle saakka. Alun perin ykköseksi kaavailtu Hrachovina on flopannut ja kun Tapparan peli on vielä ollut alkukauden heikkoa, on jo tämänkin takia Heljangon tasonnosto ollut massiivinen asia Tapparalle. Heljanko on jopa suurin syy miksi Tappara on edes noin korkealla kuin se tällä hetkellä on. On omalla tekemisellään pelastanut pisteitä Tapparalle, kun itse pelitapa on flopannut. Jos sen pelitavallisen floppaamisen lisäksi, olisi vielä molemmat maalivahditkin epäonnistuneet, olisi Tapparan alkukausi ollut lähellä jopa "Grande catastrophea". Kiitos Heljangon, Tappara on vielä hyvissä asemissa.
Floppi: Jussi Tapola. Tapola on todennut, kuinka heitä on "yllättänyt" se, miten paljon Liigassa on "sisäänpäin pelaavia" joukkueita ja miten merkittävässä roolissa keskialueen trap-pelaaminen on ollut. Siis hetkinen!? Tapola toimi viime kaudella Tapparan UTJ:na ja täten pystyi ja oli työnsäkin puolesta velvoitettu seuraamaan silmä kovana Liigaa ja joukkueiden pelaamista ja nähnyt ihan konkreettisesti, mitä se peli on, mutta silti tämä kaikki on tullut "yllätyksenä"? Kahden Suomen mestaruuden valmentaja on nyt mukamas yllätetty housut kintuissa. Kyllä nyt omaan nenään haiskahtaa niin löyhiltä selittelyiltä, että hieman jo hävettää suht kokeneen Tapolan puolesta, eikä niin vähääkään.
Olen suoraan sanottuna häkeltynyt, että meritoitunut Tapola ei tiennyt kauden alla, millä pelisuunnitelmalla kauteen pitäisi lähteä ja miten Tapparan tulisi pelata. Lähdettiin uudistamaan peliä uudistamisen ilosta ja kysymään pelaajilta mitä peliä tulisi pelata. Kyllä peliä voi ja pitääkin kehittää, mutta ei sitä sentään tarvitse korjata, jos se ei ole rikki. Tapola on vetänyt alkukauden pahasti vihkoon, pelitapakokeilujensa ja löysien selitystensä sekä lausuntojensa kera. En kyllä olisi kuuna päivänä uskonut Jussi Tapolan kaltaisen huippuvalmentajan lähtevän tuolle tielle. Ennen taukoa toki näytti, että Tapolakin joutui nöyrtymään Tapparan pelin suhteen.
Dominik Hrachovina. Aivan pakko nostaa puoliksi suomalainen tsekkivahti tähän jatkoksi. Ei ole puolustukselta tai pelitavalta tullut oikeastaan niin minkäänlaista apua Hrachovinalle alkukaudesta ja on joutunut torjumaan pelejä, missä laukausia ei ole tullut paljoa, mutta silti taso on ollut luvattoman surkea. Ei anna omalla tekemisellään joukkueelleen mahdollisuutta taistella voitosta, silloin kun joukkue edessä sitä tarvitsisi. Olisi helppo syyttää tilanteesta pelkästään Domia tai kenttäpelaajia, mutta kyllä tämä suhde on tietynlainen symbioosi. Menestyäkseen Hrachovina tarvitsee tukea kenttäpelaajilta ja kenttäpelaajat Hrachovinalta. Mutta paljon pitää Hrachovinan parantaa. Todella paljon.
Loppukausi: Tapparan peli alkoi löytää uomiinsa ennen aikaista joulutaukoa ja onkin mielenkiintoista nähdä, ottiko Tapola oikeasti lusikan kauniiseen käteen ja nöyrtyi pistämään pelin tapparalaisittain kuosiin, vai jatkuuko "rallattelu" sittenkin? Jos Tapola päättää palata aiemmin hyviksi havaittuihin asioihin ja Tappara alkaa taas pelata toisteisesti "konemaisesti jauhaen", on Tapparalle helppo povata kovaa nousua sarjataulukossa. TOP4-sijat ovat haarukassa, mutta nousu kahden kärkeenkään ei olisi yllätys.
Ennuste: Peli-identiteetti on vahva, materiaali Liigan parhaimmistoa ja Tapola Liigan parhaita valmentajia, jos niin haluaa. Tämä on sen verran kova kombinaatio, että ennustan Tapparan olevan runkosarjassa jälleen TOP3-sijoilla ja keväällä mukana, kun kaikkein kirkkaimpia mitaleita aletaan jakamaan. Väkevä haastaja, mutta ei ykkössuosikki tällä kertaa.
7. KalPa (1,65 P/O)
Tilannekatsaus: Alkukauden valopilkkuja, siitä huolimatta, että juuri ennen taukoa vire kääntyikin hieman laskuun. KalPan pelaaminen on ollut pääsoin koko alkukauden oikein hyvin uomissaan ja rakenteet sekä rytmit ovat pelissä kunnossa. Viime kaudella KalPa päästi kolmanneksi eniten maaleja, mutta nyt alkukaudella luukut on laitettu kiinni ja KalPan päästettyjen maalien keskiarvo onkin neljänneksi pienin. KalPan viisikko on ja pysyy koko ajan äärimmäisen tiiviinä. Peli on todella säntillistä ja johdonmukaista. Ei ole turhaa prässäämistä tai pakottamista, vaan isketään aina paikan tullen. Pelaajat pysyvät omilla kaistoillaan ja edetään jatkuvasti lyhytsyöttöpelin turvin. Peli myös osittain perustuu tälle kolmiopelaamiselle, jolla Mannerin Kärpät dominoi runkosarjaa toissa kaudella. Koko ajan pyritään pitämään se tuki ja apu siinä kiekollisen pelaajan lähellä. Omalla alueellaan KalPa ei pysähdy kiekon kanssa kovinkaan usein, vaan koko ajan pyritään pitämään hyökkäysuhka päällä, mutta jos on tarpeen pysähtyä ja hidastaa, niin tehdään. Yksi asia, jota suorastaan ihailen KalPan pelaamisessa on se, että jos ollaan lähdössä hyökkäämään, mutta huomataankin, että tiedossa olisikin hajanainen ja alivoimainen hyökkäys, käännytäänkin takaisin omiin ja kasataan joukot organisoitua hyökkäystä varten. Se, jos mikä on älykästä pelaamista! KalPan pelaajamateriaali ei kuitenkaan ole aivan Liigan kärkipäätä, joten kuuluko kunnia sittenkin Miettisen pelillisille raameille?
KalPa on jälleen kerran osoittanut sen väitteen todeksi, että ei sen materiaalin tarvitsekaan olla huikea, jos itse peliin on panostettu senkin edestä. Mutta KalPan materiaalin rajallisuus lyö kuitenkin lasikattoa, tässäkin tilanteessa, ja tämän takia KalPa ei aivan siellä Liigan kärjessä ole. Vaikka KalPa pelaakin tällä hetkellä jo todella hyvin ja näitä alaspäin palautuksiakin nähdään, niin ehkä niitä voisi nähdä myös jopa vielä enemmän ja säilyttää sitä kiekkokontrollia. Tuntuu, että välillä ollaan liian malttamattomia ja peli meinaa jopa lipsua osittain pakottamisen puolelle. Olen kiinnitänyt huomiota myös siihen, että KalPan pakit ajattelevat välillä myös liian hyökkäysvoittoisesti ja siellä ollaan vähän koko ajan jo tuntosarvet ojossa menossa hyökkäämään, vaikka kiekko ei ole ihan tukevasti omilla. Myöskään KalPan erikostilanne pelaaminen ei ole ollut sitä aivan vakuuttavinta, vaan KalPa on niin ylivoima, kuin alivoima tilastoissa keskikastin paikkeilla. Tuo erikoistilanne pelaaminen onkin asioita, mihin Miettisen ja hänen valmennusryhmänsä olisi hyvä kiinnittää huomiota seuraavaksi, koska 5v5-peli on jo sen verran hyvissä uomissa. Se on se osa-alue, jossa ne tiukat pelit ratkotaan. Myöskin kokeneelta Eero Kilpeläiseltä on lupa odottaa reipasta tasonnostoa maalinsuulla, mikäli KalPa mielii taistella suorasta pudotuspelipaikasta. Arvosana 8,50
Toppi: Tommi Miettinen. Viime kausi vielä vähän harjoiteltiin ja parsittiin Sami Kapasen sotkuja yhteen, mutta tällä kaudella Miettinen onkin osoittanut jo nyt nousseensa Liigan valmentajien eturiviin. KalPan peli on ollut jo avauskiekon putoamisesta saakka todella hyvin kuosissa ja suurin kiitos ja kunnia tästä menee Tommi Miettiselle. Miettinen apureineen on selvästi pohtinut, sitä mikä viime kaudella meni pieleen ja fiksuna kaverin ottanut siitä vielä opiksi. Nyt KalPa pelaakin säntillistä, tiivistä ja organisoitua "Meidän Peliä", jossa pelataan mitä kukin tilanne kulloinkin kutsuu. Pelin raamit ja rakenteet ovat hyvässä kuosissa. Vaikka KalPan materiaali asettaa kattoa suorituksille, repii Miettinen silti ihailtavalla tavalla KalPan parhaan irti lähes joka ilta.
Floppi: Balazs Sebok. Unkarin maajoukkuemies iski viime kaudella 41 pistettä sekä valittiin täksi kaudeksi KalPan kapteenistoon ja vaikutti, että tällä kaudella voisi jopa nousta ihan sinne Liiga eturiviin, mutta onkin käynyt täysin päinvastoin. On ollut KalPan yksi heikoimmista pelaajista. Kerännyt paljon tyhmiä pikkukakkosia, pelannut kurittomasti ja joukkueen etua ajattelematta. On Miettisen pelisapluunan musta lammas, eikä tunnu istuvan muottiin. Toki noita tyhmiä jäähyjä ja kuritonta pelaamista ei katseltaisi läpi sormien missään muussakaan joukkueessa. Virhealtis pelaaja, joka on riski omalle joukkuelleen ja kun hyökkäyspään peli on tukkoista, missä ne vahvuudet eittämättä ovat, on suuri rasite omalle joukkueelleen.
Loppukausi: KalPan rajallinen pelaajamateriaali asettaa kattoa sille, mihin tuolla Miettisen pelillä voisi yltää. Juuri ennen koronatauko KalPa oli kaukana parhaastaan ja otteet ailahtelivat, mikä voi johtua monestakin asiasta, mutta uskon, että nyt tämän tauon aikana Miettinen pystyy taas palauttamaan joukkueen fokuksen täysillä olennaiseen ja saamaan sen pelin takaisin uomiin. Peli on jo nyt hyvällä tolalla. Jos KalPa pystyy pelaamaan tasaisemmin ja pidettyä fokuksen olennaisessa runkosarjan loppupuoliskolla, on paikka jopa kuuden joukossakin mahdollinen.
Ennuste: Pelitapa ja peli on uomissaan, eikä tällä hetkellä pudotuspelien ulkopuolella olevat joukkueet aiheuta uhkaa KalPalle. Sen sijaan KooKoo ja Tappara hönkivät takana kovasti niskaan ja uhkaavat KalPan paikkaa kuuden joukossa. Mutta myös KalPan edessä on joukkueita, joiden voi odottaa putoavan sijoja alaspäin. Taistelee kuuden joukkoon pääsystä parin muunkin joukkueen kanssa, ja näistä joukkueista taitaa juuri KalPan peli ollakin parhaiten uomissaan. Pudotuspeleissä joutunee taipumaan viimeistään puolivälierissä, mutta jopa niistä eteneminen ei olisi shokki.
Tilannekatsaus: Alkukauden valopilkkuja, siitä huolimatta, että juuri ennen taukoa vire kääntyikin hieman laskuun. KalPan pelaaminen on ollut pääsoin koko alkukauden oikein hyvin uomissaan ja rakenteet sekä rytmit ovat pelissä kunnossa. Viime kaudella KalPa päästi kolmanneksi eniten maaleja, mutta nyt alkukaudella luukut on laitettu kiinni ja KalPan päästettyjen maalien keskiarvo onkin neljänneksi pienin. KalPan viisikko on ja pysyy koko ajan äärimmäisen tiiviinä. Peli on todella säntillistä ja johdonmukaista. Ei ole turhaa prässäämistä tai pakottamista, vaan isketään aina paikan tullen. Pelaajat pysyvät omilla kaistoillaan ja edetään jatkuvasti lyhytsyöttöpelin turvin. Peli myös osittain perustuu tälle kolmiopelaamiselle, jolla Mannerin Kärpät dominoi runkosarjaa toissa kaudella. Koko ajan pyritään pitämään se tuki ja apu siinä kiekollisen pelaajan lähellä. Omalla alueellaan KalPa ei pysähdy kiekon kanssa kovinkaan usein, vaan koko ajan pyritään pitämään hyökkäysuhka päällä, mutta jos on tarpeen pysähtyä ja hidastaa, niin tehdään. Yksi asia, jota suorastaan ihailen KalPan pelaamisessa on se, että jos ollaan lähdössä hyökkäämään, mutta huomataankin, että tiedossa olisikin hajanainen ja alivoimainen hyökkäys, käännytäänkin takaisin omiin ja kasataan joukot organisoitua hyökkäystä varten. Se, jos mikä on älykästä pelaamista! KalPan pelaajamateriaali ei kuitenkaan ole aivan Liigan kärkipäätä, joten kuuluko kunnia sittenkin Miettisen pelillisille raameille?
KalPa on jälleen kerran osoittanut sen väitteen todeksi, että ei sen materiaalin tarvitsekaan olla huikea, jos itse peliin on panostettu senkin edestä. Mutta KalPan materiaalin rajallisuus lyö kuitenkin lasikattoa, tässäkin tilanteessa, ja tämän takia KalPa ei aivan siellä Liigan kärjessä ole. Vaikka KalPa pelaakin tällä hetkellä jo todella hyvin ja näitä alaspäin palautuksiakin nähdään, niin ehkä niitä voisi nähdä myös jopa vielä enemmän ja säilyttää sitä kiekkokontrollia. Tuntuu, että välillä ollaan liian malttamattomia ja peli meinaa jopa lipsua osittain pakottamisen puolelle. Olen kiinnitänyt huomiota myös siihen, että KalPan pakit ajattelevat välillä myös liian hyökkäysvoittoisesti ja siellä ollaan vähän koko ajan jo tuntosarvet ojossa menossa hyökkäämään, vaikka kiekko ei ole ihan tukevasti omilla. Myöskään KalPan erikostilanne pelaaminen ei ole ollut sitä aivan vakuuttavinta, vaan KalPa on niin ylivoima, kuin alivoima tilastoissa keskikastin paikkeilla. Tuo erikoistilanne pelaaminen onkin asioita, mihin Miettisen ja hänen valmennusryhmänsä olisi hyvä kiinnittää huomiota seuraavaksi, koska 5v5-peli on jo sen verran hyvissä uomissa. Se on se osa-alue, jossa ne tiukat pelit ratkotaan. Myöskin kokeneelta Eero Kilpeläiseltä on lupa odottaa reipasta tasonnostoa maalinsuulla, mikäli KalPa mielii taistella suorasta pudotuspelipaikasta. Arvosana 8,50
Toppi: Tommi Miettinen. Viime kausi vielä vähän harjoiteltiin ja parsittiin Sami Kapasen sotkuja yhteen, mutta tällä kaudella Miettinen onkin osoittanut jo nyt nousseensa Liigan valmentajien eturiviin. KalPan peli on ollut jo avauskiekon putoamisesta saakka todella hyvin kuosissa ja suurin kiitos ja kunnia tästä menee Tommi Miettiselle. Miettinen apureineen on selvästi pohtinut, sitä mikä viime kaudella meni pieleen ja fiksuna kaverin ottanut siitä vielä opiksi. Nyt KalPa pelaakin säntillistä, tiivistä ja organisoitua "Meidän Peliä", jossa pelataan mitä kukin tilanne kulloinkin kutsuu. Pelin raamit ja rakenteet ovat hyvässä kuosissa. Vaikka KalPan materiaali asettaa kattoa suorituksille, repii Miettinen silti ihailtavalla tavalla KalPan parhaan irti lähes joka ilta.
Floppi: Balazs Sebok. Unkarin maajoukkuemies iski viime kaudella 41 pistettä sekä valittiin täksi kaudeksi KalPan kapteenistoon ja vaikutti, että tällä kaudella voisi jopa nousta ihan sinne Liiga eturiviin, mutta onkin käynyt täysin päinvastoin. On ollut KalPan yksi heikoimmista pelaajista. Kerännyt paljon tyhmiä pikkukakkosia, pelannut kurittomasti ja joukkueen etua ajattelematta. On Miettisen pelisapluunan musta lammas, eikä tunnu istuvan muottiin. Toki noita tyhmiä jäähyjä ja kuritonta pelaamista ei katseltaisi läpi sormien missään muussakaan joukkueessa. Virhealtis pelaaja, joka on riski omalle joukkuelleen ja kun hyökkäyspään peli on tukkoista, missä ne vahvuudet eittämättä ovat, on suuri rasite omalle joukkueelleen.
Loppukausi: KalPan rajallinen pelaajamateriaali asettaa kattoa sille, mihin tuolla Miettisen pelillä voisi yltää. Juuri ennen koronatauko KalPa oli kaukana parhaastaan ja otteet ailahtelivat, mikä voi johtua monestakin asiasta, mutta uskon, että nyt tämän tauon aikana Miettinen pystyy taas palauttamaan joukkueen fokuksen täysillä olennaiseen ja saamaan sen pelin takaisin uomiin. Peli on jo nyt hyvällä tolalla. Jos KalPa pystyy pelaamaan tasaisemmin ja pidettyä fokuksen olennaisessa runkosarjan loppupuoliskolla, on paikka jopa kuuden joukossakin mahdollinen.
Ennuste: Pelitapa ja peli on uomissaan, eikä tällä hetkellä pudotuspelien ulkopuolella olevat joukkueet aiheuta uhkaa KalPalle. Sen sijaan KooKoo ja Tappara hönkivät takana kovasti niskaan ja uhkaavat KalPan paikkaa kuuden joukossa. Mutta myös KalPan edessä on joukkueita, joiden voi odottaa putoavan sijoja alaspäin. Taistelee kuuden joukkoon pääsystä parin muunkin joukkueen kanssa, ja näistä joukkueista taitaa juuri KalPan peli ollakin parhaiten uomissaan. Pudotuspeleissä joutunee taipumaan viimeistään puolivälierissä, mutta jopa niistä eteneminen ei olisi shokki.
6. TPS (1,68 P/O)
Tilannekatsaus: Tämä kausi on Raimo Helmisen yhden kauden projekti ja joukkue haalittiin täyteen kaiken maalaisia ja tasoisia ulkomaalaispelaajia. Kausi lähti yskähdellen liikkeelle, tulokset olivat heikkoja, eikä se itse pelikään vakuuttanut. Pelaajien esitykset hukkuivat tasaisen heikkoon massaan ja joukkue ei varmastikaan myöskään ollut hitsautunut vielä niin yhtenäiseksi, kuin olisi voinut. Itse näen kuitenkin vikaa myös päävalmentaja Helmisessä, koska ei TPS:n alkukauden pelitapa oikein antanut mitään selkänojaa tuolle "muukalaislegioonalle". Ehkä olisi ollut helpompi kasvaa yhtenäiseksi joukkueeksi ja saada enemmän aikaa siihen sopeutumiseen, jos siellä olisi ollut jokin yhdistävä ja "sitova" tekijä esim. pelitavan muodossa. Nyt herätys kauteen oli hieman karu. Alkukauden pelaamisesta puuttui toisteisuus ja peli oli vähän tällaista rallattelevaa "hurlumheita". Kovaa mentiin päästä päähän, ilman sen suurempaa punaista lankaa ja ideaa. Miksi näin tehdään ja miten tämä palvelee omaa joukkuetta ja peliä? TPS tykkäsi myös Kärppien tavoin harrastaa näitä yhtä-kahta "muka-karvaajaa" (kuten itse kutsun), jotka lähetetään sinne maalin taakse ja ties minne seikkailemaan, jotka ainoastaan sekoittavat sitä oman joukkueen peliä ja puolustamista. Helmisen valmennustaidoista voi olla montaa mieltä, mutta silti hän on erittäin meritoitunut ja paljon nähnyt valmentaja, enkä oikein ymmärrä miksi kauteen piti lähteä rallattelemaan? Ja nyt taas ennen taukoa (monen muun joukkueen tavoin) peliä paristaan kasaan ja sehän alkaa jo näyttääkin ihan jääkiekolta. Hieman ihmettelen, että miten kokenut Helminen lähti kauteen näin kehnolla pelillä, jos siellä taustalla kuitenkin oli sitä osaamista valmentaa itse peliä? Peli on parantunut, mutta vielä on paljon työnsarkaa Helmisellä jäljellä.
Selitykseksi ei oikein käy myöskään "uusi joukkue" tai se, että "kun on paljon ulkomaalaispelaajia". SaiPassa Ville Hämäläinen näytti jokaiselle Liiga-kiekkoa seuraavalle, että ei alle tarvita kuin kaksi tai kolme treeniä ja sen jälkeen peli on jo suht kuosissa. Eli kyllä sen pelin saa nopeassa ajassa kuntoon, jos vain löytyy halua ja ennen kaikkea osaamista. Se, että Helmisellä meni marraskuuhun asti tämä tajutessa, niin se on vain huono valmentamista. Annetaan kuitenkin Helmiselle myös kunniaa siitä, että nyt sitä peliä on parsittu kasaan. Kumma kyllä Helminenkin vain joutui nöyrtymään taktisesti kovassa Liigassa, mutta niin kävi. Viisikko on nyt kasassa ja pyritään pelaamaan toisteisesti, jonka ansiosta se peli alkaa tulla sieltä selkärangasta. TPS:n riisto- ja painepelaaminen on hyvällä mallilla ja se tuottaakin hyvän tukun maalipaikkoja. Varsinkin Josh Kestner on hyvä esimerkki loistavasta riistopelaajasta. Hyökkäyksiinlähdöt olivat myös kehnoja aivan alkukaudesta, mutta nyt toisteisuuden kautta on niihinkin alkanut löytyä oikeita rytmejä. Pelaajamateriaali TPS:llä on ylempää keskikasti ja varsinkin joukkueen laiturit ovat Liigan eliittiä. Sentteristöstä puuttuu kuitenkin se selkeä kiekollinen liideri ja keskikaista on liian tasapaksu. Pakisto vaikuttaa ihan hyvältä sekoitukselta kiekollista osaamista ja fyysisyyttä. Ville Lajunen oli kova lisäys pakistoon. Maalin suulla Ukko-Pekka Luukkosen menetys tulee olemaan iso ja saapa nähdä kuka nousee Luukkosen saappaisiin. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin annettava kiitosta Helmiselle ja TPS:lle. Moni povasi katastrofi kautta TPS:lle, mutta joukkue on ainakin vielä tällä hetkellä mukana taistelussa pääsystä kuuden joukkoon. Arvosana 8,25
Toppi: Josh Kestner. Todellinen löytö! Moni pohti kauden alla, että riittääkö taso? Sitä ei tarvitse enää pohtia. Riittää ja kevyesti. Alkukauden perusteella parempi kuin moni osasi oikeastaan edes kuvitella. Täysin hävytön laukaus ja huikea maalivainu. Liigan tämän kauden puhtain ja kovin maaliruisku. Liike näyttää myös riittävän ja Kestner liikkuukin erittäin sulavasti. Rinnalla on jo nyt hyviä pelimiehiä, mutta mitä jos saisikin pelata aivan Liigan eliitin kanssa? Millaistahan jälki sen jälkeen olisi? Ei häikäise pelin muilla osa-alueilla, eikä ole mikään puolustuspelin maestro, mutta en näe, että olisi myöskään mikään sen suurempi riski myöskään omalle joukkueelle. Kestneriltä voisi odottaa myös hieman parempaa sitoutumista pelitapaan ja puolustamista, mutta paikkaa tätä asenteellaan ja yrityksellään.
Floppi: Austin Ortega. Kestneristä ja Ortegasta, Ortegan piti olla se varma kortti, mutta toisin kävi. On pulassa Liigan fyysisen aspektin kanssa ja näyttää välillä pelokkaalta hiirulaiselta, joka ei uskalla mennä pelin likaisille alueille. Kaksinkamppailupelaaminen on erittäin heikkoa. Tämä itsessään jo rajoittaa peliä ja jos ei tykkää pelata likaista peliä, täytyisi olla pelin muilla osa-alueilla vahva, mutta ei ole. Pelinrakentelu ja -rytmitystaitojen piti olla eliittiä, mutta näinkään ei myöskään ole. Pelin ulkopuolella hiihtely ja tekopaikkojen kyttääminen saattoi toimia Saksassa, mutta Liigassa noin ei voi pelata. Liigassa jokaiselta pelaajalta odotetaan totaalista sitoutumista joukkuepeliin. Vaikuttaa pahalta flopilta. Köyhän miehen Greg Squires.
Loppukausi: Jos Helminen jatkaa nyt valitsemallaan linjalla ja peli jatkaa kehittymistään, voi TPS olla loppukauden musta hevonen. Materiaalin puolesta ihan kilpailukykyinen ja nyt kun pelikin vaikuttaa olevan paranemaan päin, voi TPS:lle povata positiivissävytteistä loppukautta. Kysymysmerkkejä aiheuttaa mahdollisesti Luukkosen lähtö maalin suulta ja mistä löytää saman tason korvaaja. Sentteristön tasapaksuus arveluttaa myöskin hieman. Runkosarjassa mahdollisesti kuuden joukossa, mutta todennäköisempää, että luisuu sijoille 7.-10. Sekin olisi jo TPS:lle hyvä saavutus, surkean viime kauden jälkeen.
Ennuste: Aivan siinä hollilla, yltääkö kuuden joukkoon vai joutuuko taipumaan ulkopuolelle. Neljän joukkoon yltäminen vaatisi jo hieman ylisuorittamista, enkä pidä sitäkään mahdottomuutena, mutta pidän todennäköisempänä luisua kuuden joukon ulkopuolelle. Paikka kahdeksan joukossa olisi jo positiivinen tulos. Pudotuspeleissä potentiaalia olisi parhaimmillaan olla musta hevonen, mutta onko "kiusaajan rooli" ja puolivälierät kuitenkin realistisempi odotusarvo Helmisen sakille?
Tilannekatsaus: Tämä kausi on Raimo Helmisen yhden kauden projekti ja joukkue haalittiin täyteen kaiken maalaisia ja tasoisia ulkomaalaispelaajia. Kausi lähti yskähdellen liikkeelle, tulokset olivat heikkoja, eikä se itse pelikään vakuuttanut. Pelaajien esitykset hukkuivat tasaisen heikkoon massaan ja joukkue ei varmastikaan myöskään ollut hitsautunut vielä niin yhtenäiseksi, kuin olisi voinut. Itse näen kuitenkin vikaa myös päävalmentaja Helmisessä, koska ei TPS:n alkukauden pelitapa oikein antanut mitään selkänojaa tuolle "muukalaislegioonalle". Ehkä olisi ollut helpompi kasvaa yhtenäiseksi joukkueeksi ja saada enemmän aikaa siihen sopeutumiseen, jos siellä olisi ollut jokin yhdistävä ja "sitova" tekijä esim. pelitavan muodossa. Nyt herätys kauteen oli hieman karu. Alkukauden pelaamisesta puuttui toisteisuus ja peli oli vähän tällaista rallattelevaa "hurlumheita". Kovaa mentiin päästä päähän, ilman sen suurempaa punaista lankaa ja ideaa. Miksi näin tehdään ja miten tämä palvelee omaa joukkuetta ja peliä? TPS tykkäsi myös Kärppien tavoin harrastaa näitä yhtä-kahta "muka-karvaajaa" (kuten itse kutsun), jotka lähetetään sinne maalin taakse ja ties minne seikkailemaan, jotka ainoastaan sekoittavat sitä oman joukkueen peliä ja puolustamista. Helmisen valmennustaidoista voi olla montaa mieltä, mutta silti hän on erittäin meritoitunut ja paljon nähnyt valmentaja, enkä oikein ymmärrä miksi kauteen piti lähteä rallattelemaan? Ja nyt taas ennen taukoa (monen muun joukkueen tavoin) peliä paristaan kasaan ja sehän alkaa jo näyttääkin ihan jääkiekolta. Hieman ihmettelen, että miten kokenut Helminen lähti kauteen näin kehnolla pelillä, jos siellä taustalla kuitenkin oli sitä osaamista valmentaa itse peliä? Peli on parantunut, mutta vielä on paljon työnsarkaa Helmisellä jäljellä.
Selitykseksi ei oikein käy myöskään "uusi joukkue" tai se, että "kun on paljon ulkomaalaispelaajia". SaiPassa Ville Hämäläinen näytti jokaiselle Liiga-kiekkoa seuraavalle, että ei alle tarvita kuin kaksi tai kolme treeniä ja sen jälkeen peli on jo suht kuosissa. Eli kyllä sen pelin saa nopeassa ajassa kuntoon, jos vain löytyy halua ja ennen kaikkea osaamista. Se, että Helmisellä meni marraskuuhun asti tämä tajutessa, niin se on vain huono valmentamista. Annetaan kuitenkin Helmiselle myös kunniaa siitä, että nyt sitä peliä on parsittu kasaan. Kumma kyllä Helminenkin vain joutui nöyrtymään taktisesti kovassa Liigassa, mutta niin kävi. Viisikko on nyt kasassa ja pyritään pelaamaan toisteisesti, jonka ansiosta se peli alkaa tulla sieltä selkärangasta. TPS:n riisto- ja painepelaaminen on hyvällä mallilla ja se tuottaakin hyvän tukun maalipaikkoja. Varsinkin Josh Kestner on hyvä esimerkki loistavasta riistopelaajasta. Hyökkäyksiinlähdöt olivat myös kehnoja aivan alkukaudesta, mutta nyt toisteisuuden kautta on niihinkin alkanut löytyä oikeita rytmejä. Pelaajamateriaali TPS:llä on ylempää keskikasti ja varsinkin joukkueen laiturit ovat Liigan eliittiä. Sentteristöstä puuttuu kuitenkin se selkeä kiekollinen liideri ja keskikaista on liian tasapaksu. Pakisto vaikuttaa ihan hyvältä sekoitukselta kiekollista osaamista ja fyysisyyttä. Ville Lajunen oli kova lisäys pakistoon. Maalin suulla Ukko-Pekka Luukkosen menetys tulee olemaan iso ja saapa nähdä kuka nousee Luukkosen saappaisiin. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin annettava kiitosta Helmiselle ja TPS:lle. Moni povasi katastrofi kautta TPS:lle, mutta joukkue on ainakin vielä tällä hetkellä mukana taistelussa pääsystä kuuden joukkoon. Arvosana 8,25
Toppi: Josh Kestner. Todellinen löytö! Moni pohti kauden alla, että riittääkö taso? Sitä ei tarvitse enää pohtia. Riittää ja kevyesti. Alkukauden perusteella parempi kuin moni osasi oikeastaan edes kuvitella. Täysin hävytön laukaus ja huikea maalivainu. Liigan tämän kauden puhtain ja kovin maaliruisku. Liike näyttää myös riittävän ja Kestner liikkuukin erittäin sulavasti. Rinnalla on jo nyt hyviä pelimiehiä, mutta mitä jos saisikin pelata aivan Liigan eliitin kanssa? Millaistahan jälki sen jälkeen olisi? Ei häikäise pelin muilla osa-alueilla, eikä ole mikään puolustuspelin maestro, mutta en näe, että olisi myöskään mikään sen suurempi riski myöskään omalle joukkueelle. Kestneriltä voisi odottaa myös hieman parempaa sitoutumista pelitapaan ja puolustamista, mutta paikkaa tätä asenteellaan ja yrityksellään.
Floppi: Austin Ortega. Kestneristä ja Ortegasta, Ortegan piti olla se varma kortti, mutta toisin kävi. On pulassa Liigan fyysisen aspektin kanssa ja näyttää välillä pelokkaalta hiirulaiselta, joka ei uskalla mennä pelin likaisille alueille. Kaksinkamppailupelaaminen on erittäin heikkoa. Tämä itsessään jo rajoittaa peliä ja jos ei tykkää pelata likaista peliä, täytyisi olla pelin muilla osa-alueilla vahva, mutta ei ole. Pelinrakentelu ja -rytmitystaitojen piti olla eliittiä, mutta näinkään ei myöskään ole. Pelin ulkopuolella hiihtely ja tekopaikkojen kyttääminen saattoi toimia Saksassa, mutta Liigassa noin ei voi pelata. Liigassa jokaiselta pelaajalta odotetaan totaalista sitoutumista joukkuepeliin. Vaikuttaa pahalta flopilta. Köyhän miehen Greg Squires.
Loppukausi: Jos Helminen jatkaa nyt valitsemallaan linjalla ja peli jatkaa kehittymistään, voi TPS olla loppukauden musta hevonen. Materiaalin puolesta ihan kilpailukykyinen ja nyt kun pelikin vaikuttaa olevan paranemaan päin, voi TPS:lle povata positiivissävytteistä loppukautta. Kysymysmerkkejä aiheuttaa mahdollisesti Luukkosen lähtö maalin suulta ja mistä löytää saman tason korvaaja. Sentteristön tasapaksuus arveluttaa myöskin hieman. Runkosarjassa mahdollisesti kuuden joukossa, mutta todennäköisempää, että luisuu sijoille 7.-10. Sekin olisi jo TPS:lle hyvä saavutus, surkean viime kauden jälkeen.
Ennuste: Aivan siinä hollilla, yltääkö kuuden joukkoon vai joutuuko taipumaan ulkopuolelle. Neljän joukkoon yltäminen vaatisi jo hieman ylisuorittamista, enkä pidä sitäkään mahdottomuutena, mutta pidän todennäköisempänä luisua kuuden joukon ulkopuolelle. Paikka kahdeksan joukossa olisi jo positiivinen tulos. Pudotuspeleissä potentiaalia olisi parhaimmillaan olla musta hevonen, mutta onko "kiusaajan rooli" ja puolivälierät kuitenkin realistisempi odotusarvo Helmisen sakille?
5. HIFK (1,68 P/O)
Tilannekatsaus: Stadin Kingien alkukautta ovat värittäneet jälleen kerran lukuisat loukkaantumiset ja pakon sanelemana HIFK joutuikin turvautumaan, jopa kohtuuttoman suuren määrään NHL-lainoja. Urheilijohtaja Tobias Salmelainen on kommentoinut, että NHL-lainat ovat olleet taloudellisesti ainoa mahdollinen tapa korvata loukkaantuneet pelaajat, ja HIFK kiinnittikin monia huippunimiä, jotka toivat rutkasti lisäkiinnostusta Liigaan, mutta lähtiessään jättävät ammottavan aukon HIFK:n rosteriin ja pahimmassa tapauksessa koko paletti menee täysin uusiksi. Jos siis lähtevät. Kukaan ei tiedä ja tilanne on siltä osin täysin auki. Vaikka suurin osa lainapelaajista lähtisikin, on HIFK:n rosteri silti erittäin kilpailukykyinen, varsinkin hyökkäyksen osalta. Puolustus ja maalivahti osasto taasen eivät ole aivan yhtä hyvissä kantimissa. Jälleen kerran Salmelainen on rakentanut väkevän hyökkäyskaluston, mutta peräpää on jätetty kummallisen vajaaksi. Puolustus on Liigan keskitasoa ja ei kovin kiekollinen ja tarpeeksi liikkuva nykykiekkoon. Joonas Lyytisen tasonnosto on ollut iso asia HIFK:lle. Maalin suulla Frans Tuohimaa on flopannut ja nuori Niilo Halonen on ryöstänyt ykkösveskarin tontin itselleen, mutta on vielä täysin katsomaton kortti tällä tasolla. Peräpäässä on suuria kysymysmerkkejä loppukautta ja menestystä ajatellen. Jos myös hyökkäyskalusto menee "uusiksi" loppukautta ajatellen, onkin jännä nähdä miten hyvin joukkue lopulta hitsautuu yhteen. Sinnekään ei kuitenkaan ihan tuon tason korvaajia ole saatavilla, mitä siellä tällä hetkellä pelaa.
Ennen tauko HIFK:n peli kulki väkevästi ja näytti, että vihdoinkin puolentoista kauden sekoilun jälkeen päävalmentaja Jarno Pikkarainen pisti peliä kuntoon. Enpä muista, että olisin aiemmilla kausilla nähnyt HIFK:n pelaavan näin tiiviillä viiskolla mitä se tällä hetkellä pelaa. Niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin, kiekolliselle pyritään nyt tarjoamaan apu lähelle ja peliä pyritään edistämään lyhytsyöttöpelin turvin. Hyökkääjät tulevat alas asti hakemaan sitä kiekkoa, eikä näitä pitkiä roiskaisuita enää nähdä. Tämä tiiviillä viisikolla pelaaminen helpottaa aika lailla niin puolustamista, kuin hyökkäämistäkin. Vaikka hyökkäyspeli on kyllä jo tuottanut aiemminkin maalipaikkoja tarpeeksi, kiitos lähinnä loistavan hyökkäysmateriaalin. Peliä on yksinkertaistettu perinteisempään suuntaan. Kurinalaisuus ja järkevyys näyttävät löytäneensä tietään HIFK:n koppiin. Toki siellä pelissä on myös HIFK:lle tyypillistä "aggressiivisuutta" ja paineistamista, eikä peli perustu millekään vetäytymiselle tai odottelulle, vaikka trappiakin viljellään tarpeen tullen. Peli alkoi paranemaan aika lailla samoihin aikoihin, kun alkoi liikkumaan huhuja siitä, että Pikkarainen ei enää jatkaisi ensi kaudella HIFK:n päävalmentajana. Oliko tämä sitten se herätys Pikkaraiselle lyödä sitä parasta pöytään? Arvosana 7,75
Toppi: Anton Lundell. HIFK:n nuoren tähtipelaajan kauden aloitus oli hieman hiljainen, mutta sen jälkeen on rävähtänyt. Tällä hetkellä kenties koko Liigan paras pelaaja, ainakin jos mietitään kokonaisvaltaista pelaamista. Lundell on klassinen sentteri. Häntä ei ainoastaan kiinnosta miltä se oma peli näyttää ja miten itse liikkuu, vaan Lundell huomio kaikki ympärillään olevat pelaajat ja kontrolloi todella hyvin sitä koko viisikkonsa peliä. Jo tämänkin osalta on aivan valtava työkalu Pikkaraisen työkalupakissa. Lundell on todella kokonaisvaltainen paketti. Puolustuspeli on erittäin mallillaan, eikä Lundell vuoda omiin, vaan hoitaa puolustusvelvoitteensa moitteetta. Tällä kaudella on kuitenkin myös räväyttänyt hyökkäyspäässä, jossa on fiksuilla ratkaisuillaan edistänyt peliä ja rankonut paikan tullen. Omissa papereissani Liigan paras pelaaja.
Floppi: Loukkaantumiset (fysiikka puoli). Jälleen kerran HIFK:n loukkaantuneiden lista on ollut pidempää luettavaa, kuin pelaavien lista. Niin monetta vuotta putkeen, että ei kyse ole enää sattumasta, ei ole ollut enää pitkään aikaan. Kyllä HIFK:ssa jotain tehdään väärin sen takia, koska lista on jälleen kerran niin tuhottoman pitkä. Onko vika sitten itse tekemisessä ja harjoitteissa vai palauttelussa vai missä? En sitten tiedä olisiko oikea otsikko ennemminkin "Fysiikka puoli" kuin "Loukkaantumiset", mutta, koska varmaa tietoa HIFK:n toimintatavoista ei ole, niin arvailuksi jää. Loukkaantumiset olivat omiaan sysäämään HIFK:n tähän NHL-lainapelaajien kierteeseen, mutta kyllä tuo vaikutti silti jopa osin olevan se linja mihin Salmelainen halusi muutenkin lähteä, hauiksennäyttönä muille.
Loppukausi: Jos tuosta nyt lähtevät loputkin lainapelaajat, menee pakka aika uusiksi. Vielä kun loukkaantuneiden listalta tulee pelaajia, joiden pelituntuma on erittäin vähäistä, on HIFK siinä tilanteessa, että joukkueen kemiaa ja taktiikkaa olisi rakennettava jälleen uusiksi. Ja kun taustalla ovat vielä jo ennestään ei niin vahva puolustuskalusto ja täysin mysteerinä oleva maalivati-osasto, niin vähintäänkin mielenkiintoiselta vaikuttaa HIFK:n loppukausi. Kaiken järjen ja odotustenkin mukaan kuuden joukko on se missä HIFK:n pitäisi jälleen kerran olla, minimissään.
Ennuste: Takana hönkii laadukkaita ja kovia joukkueita, joiden peli ja paletti on kunnossa, mutta HIFK:n pakka vaikuttaa olevan levällään. Jos ei levällään, niin suurena kysymysmerkkinä. Kova työ on HIFK:lla pitää kiinni tämän hetken (jaetusta) viidennestä sijasta (pistekeskiarvon mukaan), mutta toki myös edessä on joukkueita, joiden voi odottaa luisuvan alemmas. Täten sijat 3.- 6. ovat haarukassa, mutta luisu kuudenkaan ulkopuolelle ei ole mahdottomuus, jos yhteistä säveltä ei lainapelaajien poistuttua löydy. HIFK on tullut tunnetuksi väkevänä kevään joukkueena ja tälläkin kaudella mitalipelit ovat täyttä realisimia. Kirkkaammat mitalit taitavat kuitenkin mennä tänäkin vuonna muille.
Tilannekatsaus: Stadin Kingien alkukautta ovat värittäneet jälleen kerran lukuisat loukkaantumiset ja pakon sanelemana HIFK joutuikin turvautumaan, jopa kohtuuttoman suuren määrään NHL-lainoja. Urheilijohtaja Tobias Salmelainen on kommentoinut, että NHL-lainat ovat olleet taloudellisesti ainoa mahdollinen tapa korvata loukkaantuneet pelaajat, ja HIFK kiinnittikin monia huippunimiä, jotka toivat rutkasti lisäkiinnostusta Liigaan, mutta lähtiessään jättävät ammottavan aukon HIFK:n rosteriin ja pahimmassa tapauksessa koko paletti menee täysin uusiksi. Jos siis lähtevät. Kukaan ei tiedä ja tilanne on siltä osin täysin auki. Vaikka suurin osa lainapelaajista lähtisikin, on HIFK:n rosteri silti erittäin kilpailukykyinen, varsinkin hyökkäyksen osalta. Puolustus ja maalivahti osasto taasen eivät ole aivan yhtä hyvissä kantimissa. Jälleen kerran Salmelainen on rakentanut väkevän hyökkäyskaluston, mutta peräpää on jätetty kummallisen vajaaksi. Puolustus on Liigan keskitasoa ja ei kovin kiekollinen ja tarpeeksi liikkuva nykykiekkoon. Joonas Lyytisen tasonnosto on ollut iso asia HIFK:lle. Maalin suulla Frans Tuohimaa on flopannut ja nuori Niilo Halonen on ryöstänyt ykkösveskarin tontin itselleen, mutta on vielä täysin katsomaton kortti tällä tasolla. Peräpäässä on suuria kysymysmerkkejä loppukautta ja menestystä ajatellen. Jos myös hyökkäyskalusto menee "uusiksi" loppukautta ajatellen, onkin jännä nähdä miten hyvin joukkue lopulta hitsautuu yhteen. Sinnekään ei kuitenkaan ihan tuon tason korvaajia ole saatavilla, mitä siellä tällä hetkellä pelaa.
Ennen tauko HIFK:n peli kulki väkevästi ja näytti, että vihdoinkin puolentoista kauden sekoilun jälkeen päävalmentaja Jarno Pikkarainen pisti peliä kuntoon. Enpä muista, että olisin aiemmilla kausilla nähnyt HIFK:n pelaavan näin tiiviillä viiskolla mitä se tällä hetkellä pelaa. Niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin, kiekolliselle pyritään nyt tarjoamaan apu lähelle ja peliä pyritään edistämään lyhytsyöttöpelin turvin. Hyökkääjät tulevat alas asti hakemaan sitä kiekkoa, eikä näitä pitkiä roiskaisuita enää nähdä. Tämä tiiviillä viisikolla pelaaminen helpottaa aika lailla niin puolustamista, kuin hyökkäämistäkin. Vaikka hyökkäyspeli on kyllä jo tuottanut aiemminkin maalipaikkoja tarpeeksi, kiitos lähinnä loistavan hyökkäysmateriaalin. Peliä on yksinkertaistettu perinteisempään suuntaan. Kurinalaisuus ja järkevyys näyttävät löytäneensä tietään HIFK:n koppiin. Toki siellä pelissä on myös HIFK:lle tyypillistä "aggressiivisuutta" ja paineistamista, eikä peli perustu millekään vetäytymiselle tai odottelulle, vaikka trappiakin viljellään tarpeen tullen. Peli alkoi paranemaan aika lailla samoihin aikoihin, kun alkoi liikkumaan huhuja siitä, että Pikkarainen ei enää jatkaisi ensi kaudella HIFK:n päävalmentajana. Oliko tämä sitten se herätys Pikkaraiselle lyödä sitä parasta pöytään? Arvosana 7,75
Toppi: Anton Lundell. HIFK:n nuoren tähtipelaajan kauden aloitus oli hieman hiljainen, mutta sen jälkeen on rävähtänyt. Tällä hetkellä kenties koko Liigan paras pelaaja, ainakin jos mietitään kokonaisvaltaista pelaamista. Lundell on klassinen sentteri. Häntä ei ainoastaan kiinnosta miltä se oma peli näyttää ja miten itse liikkuu, vaan Lundell huomio kaikki ympärillään olevat pelaajat ja kontrolloi todella hyvin sitä koko viisikkonsa peliä. Jo tämänkin osalta on aivan valtava työkalu Pikkaraisen työkalupakissa. Lundell on todella kokonaisvaltainen paketti. Puolustuspeli on erittäin mallillaan, eikä Lundell vuoda omiin, vaan hoitaa puolustusvelvoitteensa moitteetta. Tällä kaudella on kuitenkin myös räväyttänyt hyökkäyspäässä, jossa on fiksuilla ratkaisuillaan edistänyt peliä ja rankonut paikan tullen. Omissa papereissani Liigan paras pelaaja.
Floppi: Loukkaantumiset (fysiikka puoli). Jälleen kerran HIFK:n loukkaantuneiden lista on ollut pidempää luettavaa, kuin pelaavien lista. Niin monetta vuotta putkeen, että ei kyse ole enää sattumasta, ei ole ollut enää pitkään aikaan. Kyllä HIFK:ssa jotain tehdään väärin sen takia, koska lista on jälleen kerran niin tuhottoman pitkä. Onko vika sitten itse tekemisessä ja harjoitteissa vai palauttelussa vai missä? En sitten tiedä olisiko oikea otsikko ennemminkin "Fysiikka puoli" kuin "Loukkaantumiset", mutta, koska varmaa tietoa HIFK:n toimintatavoista ei ole, niin arvailuksi jää. Loukkaantumiset olivat omiaan sysäämään HIFK:n tähän NHL-lainapelaajien kierteeseen, mutta kyllä tuo vaikutti silti jopa osin olevan se linja mihin Salmelainen halusi muutenkin lähteä, hauiksennäyttönä muille.
Loppukausi: Jos tuosta nyt lähtevät loputkin lainapelaajat, menee pakka aika uusiksi. Vielä kun loukkaantuneiden listalta tulee pelaajia, joiden pelituntuma on erittäin vähäistä, on HIFK siinä tilanteessa, että joukkueen kemiaa ja taktiikkaa olisi rakennettava jälleen uusiksi. Ja kun taustalla ovat vielä jo ennestään ei niin vahva puolustuskalusto ja täysin mysteerinä oleva maalivati-osasto, niin vähintäänkin mielenkiintoiselta vaikuttaa HIFK:n loppukausi. Kaiken järjen ja odotustenkin mukaan kuuden joukko on se missä HIFK:n pitäisi jälleen kerran olla, minimissään.
Ennuste: Takana hönkii laadukkaita ja kovia joukkueita, joiden peli ja paletti on kunnossa, mutta HIFK:n pakka vaikuttaa olevan levällään. Jos ei levällään, niin suurena kysymysmerkkinä. Kova työ on HIFK:lla pitää kiinni tämän hetken (jaetusta) viidennestä sijasta (pistekeskiarvon mukaan), mutta toki myös edessä on joukkueita, joiden voi odottaa luisuvan alemmas. Täten sijat 3.- 6. ovat haarukassa, mutta luisu kuudenkaan ulkopuolelle ei ole mahdottomuus, jos yhteistä säveltä ei lainapelaajien poistuttua löydy. HIFK on tullut tunnetuksi väkevänä kevään joukkueena ja tälläkin kaudella mitalipelit ovat täyttä realisimia. Kirkkaammat mitalit taitavat kuitenkin mennä tänäkin vuonna muille.
4. Kärpät (1,75 P/O)
Tilannekatsaus: Ei ole pohjoisen puhuri puhaltanut. Päävalmentaja Mikko Mannerin neljäs kausi peräsimessä ja käyrä on ollut laskeva. Kärpät ei ole tällä kaudella vakuuttanut alkuunsa ja peli on sakannut monella eri osa-alueella. Vaikka Kärppien materiaali ei olekaan aivan edelliskausien tasolla, on se siltikin tällä kaudella erittäin hyvä tähän Liigaan. Ei kuitenkaan aivan kärkipäätä. Todella moni tai lähes kaikki kuitenkin alisuorittavat tällä hetkellä rajusti, jonka näen kuitenkin enemmän päävalmentaja Mannerin syynä, kuin pelaajiston. Annan tässä tapauksessa, jopa armahduksen pelaajille, koska Kärppien peli on organisoitu niin heikosti, ettei siitä ole pelaajille mitään selkänojaa tai tukea pelaamiselle, vaan kukin joutuu rallattelemaan mitä sattuu. Pelillä ei ole selkeitä raameja tai rakenteita ja toisteisuus, tiiveys sekä vaatimustaso loistavat poissaolollaan. Peliä pakotetaan jatkuvalla syötöllä ylöspäin viisikko hajallaan, kiskaisten se pitkä syöttö sinne pidetylle miehelle. Ei tietoakaan pelin rauhoittamisesta tai pelitilanteiden pelaamisesta, siten, että pelataan, mitä se peli kulloinkin kutsuu. Yltiöpäistä prässäämistä ja karvaamista, jossa nämä yksi-kaksi "muka karvaajaa" ajavat itsensä pihalle, sinne vastustajan maalin taakse. Miksi pitää aina ottaa alivoimaisena vastaan? Miksi sitä keskialuetta ei voi puolustaa viidellä?
Kärpillä on myös ollut suunnattomia vaikeuksia ylittää keskialuetta ja lähes ainoa variaatio tähän on yhden miehen nousu punaiselle ja norsukiekko päätyyn. Vieraspeleissä Kärpät sentään pyrkii pelaamaan säntillisemmin ja hieman tiiviimmällä viisikolla ja tulos on ollut sen mukaista. Kärpät on yksi parhaimmista vierasjoukkueista. Kotipelaaminen on kuitenkin ollut jotain hirveää. Se on 2010-luvun heikointa Kärppälaumaa, mitä Raksilassa on nähty. Tätä on jo jatkunut noin vuoden verran, enkä enää näe sitä pelkästään pelitavallisena asiana, vaan pelaajat ovat epävarmoja ja pelokkaan oloisia. Ei uskalleta pelata tilanteita, vaan hävitään kaksinkamppailuita jatkuvalla syötöllä. Vähänkin, kun Kärppä-pakeille tulee painetta, kädet tärisevät. Se on jotain aivan kauheaa! Tähän on nyt tultu. Kärpät on joutunut kotona karmeaa negatiiviseen kierteeseen ja pelaajat ovat totaalisen lamaantuneita ja pelokkaita. Ja kun kotipelien pelitapa on luokkaa "hurlumhei-rallattelu", on tuloksena totaalinen "Grande catastrophe".
Tuon HIFK:lle kärsityn rökäletappion jälkeen on kuitenkin näyttänyt, että Mannerkin on hieman nöyrtynyt ja peliä on parsittu hieman kasaan. Nyt pelataan tiiviimmällä viisikolla ja rauhoitetaan, eikä lähdetä aina hyökkäämään alivoimaisena organisoitumatonta hyökkäystä sekä lähdetään jopa viiveellä. Pelaajat pysyvät myös paremmin kaistoillaan. Mutta silti siellä näkyy vieläkin tätä yltiöpäistä karvaamista, pelin pakottamista ja toisteisuus loistaa vieläkin poissaolollaan. Välillä lähdetään oppikirjamaisesti, mutta välillä nostetaan jalalla ja hyökkääjät seisovat vastustajan sinisellä odotellen. Miksi sitä peliä ei voi laittaa viimeisen päälle, vaan sitä pitää ns. "puolivalmentaa" ja pitää nämä tietyt elementit siellä "koristeena". Myöskin Kärppien tavaramerkkinä tutuksi tullut rautainen alivoima on ollut kertakaikkisen surkeaa tällä kaudella. Tuolla alivoimalla ei voiteta runkosarjassa mitään, saatika kevään peleissä. Maalivahtien tilastot ovat myös karmeaa luettavaa ja voisikin ihmetellä, miten viime kaudella niin hyvin torjuneiden Patrik Rybarin ja Justus Annusen taso on pudonnut kuin lehmän häntä. Ei se kummankaan maalivahdin peli ole vakuuttanut ja helppoja maaleja on mennyt, mutta se joukkue ja peli edessä ei anna sitten niin minkäänlaista tukea maalivahdeille. Kaikesta tästä huolimatta Kärpät on onnistunut raapimaan pisteitä alkukaudella ihan mukavasti, mutta kun kurkataan tuloksen taa, on helppo nähdä paljon merkkejä mistä huolestua. Todella paljon. Peli on osin heikompaa kuin Kai Suikkasen katastrofi kaudella. Nyt Kärpissä todellakin saadaan olla "todella kiitollisia" (kuten Manner sanoisi) siitä, että ollaan edes noinkin korkealla mitä tällä hetkellä. Arvosana 6,25
Toppi: Ludwig Byström. Kärppien alkukauden ainoita valopilkkuja. Ruotsalaispuolustaja on nostanut tasoaan viime kaudesta hämmästyttävällä tavalla. Kärpillä on ollut puolustuksessa poissaoloja alkukaudesta, jotka ovat pakottaneet Byströmin suurempaan rooliin ja mies on vastannut tähän huutoon erinomaisesti. Liikkuu sulavasti ja pyrkii toimittamaan kiekkoa maalille. Sijoittuu hyvin ja puolustaa karheasti ja kovaa, mutta myös erittäin puhtaasti. Todella kova pelin joka osa-alueella, eikä vuoda puolustus-suuntaan ja tukee hyvin Kärppien "hyökkäyksiä". Takuuvarma pelaaja, jonka voi heittää kentälle tilanteessa, kuin tilanteessa. Fyysisyyttäkin löytyy, eikä ole mikään seinäruusu. On hiipinyt ikään kuin "vaivihkaa" Liigan puolustajien eturiviin, monen edes huomaamatta tätä. Kärppien tämän kauden ykköspuolustaja.
Floppi: Mikko Manner. Neljäs kausi Kärppien päävalmentajana ja neljäs eri pelikirja. Käyrä on ollut lakseva Mannerin ajan ja hän on se mies "kaiken takana" tällä kaudella. Yllä tulikin jo mainittua Kärppien pelillisistä ongelmista, joita on peluutettu lähinnä sen takia, että "kaikilla olisi kivaa" ja, että "yleisö viihtyisi". Ei Oulun Kärppien päävalmentajan paikalla voi toimia mies, jonka "käyntikortti" on viihtyvyydessä"! Mannerilla on jokin maku ja mieltymys tuohon pystysuunnan jääkiekkoon ja "viihdyttävään jääkiekkoon". Tuo maku on se syy, miksi Kärppien peli näyttää tuolta kuralta, miltä se näyttää. Varsinkin kotipeleissä. Ja edes tuo rökäletappio HIFK:lle ei kääntänyt jästipää Manneria täysin ja niin, että hän olisi lyönyt sen pelin viimeisen päälle minttiin. Kyllähän se peli hieman parani ja siihen tuli tiiveyttä ja järkevyyttä, mutta edelleen miksi sitä ei voi pistää viimeisen päälle? Miksi pitää puolivalmentaa ja hampaat irvessä myöntyä joihinkin muutoksiin, mutta ei voi myöntyä kokonaan ja laittaa tuolle nyky touhulle stoppia? Ei tuo mitään oikeaa valmentamista! Kun Manner kuitenkin osaisi pistää sen pelin kuntoon. On toiminut mm. Lauri Marjamäen ja Jukka Jalosen apureina, joista sitä kokemusta ja taitoa on varmasti kehittynyt. Eriskummallista on kyllä tuo Mannerin touhu, ei tähän enää voi yksinkertaisesti muuta sanoa. Aiemmmilla kausilla Mannerilla on myös ollut materiaali etu, muihin nähden, jolloin oli varaa tuollaiseen "leikittelyyn". Nyt näin ei ole ja kun pitäisi pärjätä sillä pelillä, onkin ollut karu herätys tiedossa.
Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että tuolla Mannerin ja Kärppien pelillä ei enää pärjää tämän päivän Liigassa. Siihen on tultu. Tätä päivää Liiga on taktisesti niin järkyttävän kova Liiga, että tuollaisella puolivillaisella valmentamisella ei pärjää. Kaikki kunnia Mannerille ja hänen saavutuksistaan Kärppien peräsimessä, mutta kuten hän itse totesi, että jos tulokset eivät ala parantua, on väärä mies puikoissa. Itse kääntäisin katseet mielummin siihen itse peliin. Tulokset, jopa mairittelevat Kärppiä tällä hetkellä. Noh, ehkä tuolla Kärppien yksilötaidolla ja noilla pelin tietyillä "hurlumhei" -ominaisuuksilla, ollaan taas jälleen kerran runkosarjassa siellä neljän joukossa. Pudotuspeleissä tulee kyllä viimeistään nuha ja noutaja tulee hyvinkin äkkiä, ellei Manner suostu vihdoin ja viimein nöyrtymään ja pistämää sitä peliä viimeisen päälle. Mikko Manner, missä on vaatimustasosi niin itseäsi, kuin pelaajiasikin kohtaan?
Loppukausi: Uhka vai mahdollisuus? Mannerilla on nyt pidemmällä joulutauolla oiva sauma laittaa se peli kuntoon ja kolme viikkoa (tai kuinka kauan tätä jatkuukaan) on enemmän kuin tarpeeksi. Kuten SaiPa ja Hämäläinen näyttivät, ei siihen pelin kuntoon laittamiseen tarvita kuin pari päivää ja muutamat harjoitukset. Jos näin käy ja monet alisuorittajat nostavat tasoaan voi Kärppien loppukausi näyttää jopa positiiviselta. Mutta, koska Manner ei ole tähänkään päivään mennessä suostunut nöyrtymään, en pidättäisi vieläkään hengitystä tuon suhteen. Todennäköisempää on, että sama rallattelu jatkuu ja Kärpille on tiedossa jopa suht kivinen loppukausi.
Ennuste: Kuuden joukko näyttää Kärpille tällä hetkellä realistiselta tavoitteelta. Toki on myös erittäin mahdollista, että tuo pelin "puoliksi kuntoon" laittaminen ja yksilötaito kantavat jopa taas kerran sinne neljän joukkoon. Pudotuspeleissä Kärppiä ei voi edelleenkään laskea ulos, kun mitaleita aletaan jaella, mutta jo putoaminen ennen mitalipelejä ja totaalinen pannukakku Mannerin aikakaudelle, ei ole mahdottomuus.
Tilannekatsaus: Ei ole pohjoisen puhuri puhaltanut. Päävalmentaja Mikko Mannerin neljäs kausi peräsimessä ja käyrä on ollut laskeva. Kärpät ei ole tällä kaudella vakuuttanut alkuunsa ja peli on sakannut monella eri osa-alueella. Vaikka Kärppien materiaali ei olekaan aivan edelliskausien tasolla, on se siltikin tällä kaudella erittäin hyvä tähän Liigaan. Ei kuitenkaan aivan kärkipäätä. Todella moni tai lähes kaikki kuitenkin alisuorittavat tällä hetkellä rajusti, jonka näen kuitenkin enemmän päävalmentaja Mannerin syynä, kuin pelaajiston. Annan tässä tapauksessa, jopa armahduksen pelaajille, koska Kärppien peli on organisoitu niin heikosti, ettei siitä ole pelaajille mitään selkänojaa tai tukea pelaamiselle, vaan kukin joutuu rallattelemaan mitä sattuu. Pelillä ei ole selkeitä raameja tai rakenteita ja toisteisuus, tiiveys sekä vaatimustaso loistavat poissaolollaan. Peliä pakotetaan jatkuvalla syötöllä ylöspäin viisikko hajallaan, kiskaisten se pitkä syöttö sinne pidetylle miehelle. Ei tietoakaan pelin rauhoittamisesta tai pelitilanteiden pelaamisesta, siten, että pelataan, mitä se peli kulloinkin kutsuu. Yltiöpäistä prässäämistä ja karvaamista, jossa nämä yksi-kaksi "muka karvaajaa" ajavat itsensä pihalle, sinne vastustajan maalin taakse. Miksi pitää aina ottaa alivoimaisena vastaan? Miksi sitä keskialuetta ei voi puolustaa viidellä?
Kärpillä on myös ollut suunnattomia vaikeuksia ylittää keskialuetta ja lähes ainoa variaatio tähän on yhden miehen nousu punaiselle ja norsukiekko päätyyn. Vieraspeleissä Kärpät sentään pyrkii pelaamaan säntillisemmin ja hieman tiiviimmällä viisikolla ja tulos on ollut sen mukaista. Kärpät on yksi parhaimmista vierasjoukkueista. Kotipelaaminen on kuitenkin ollut jotain hirveää. Se on 2010-luvun heikointa Kärppälaumaa, mitä Raksilassa on nähty. Tätä on jo jatkunut noin vuoden verran, enkä enää näe sitä pelkästään pelitavallisena asiana, vaan pelaajat ovat epävarmoja ja pelokkaan oloisia. Ei uskalleta pelata tilanteita, vaan hävitään kaksinkamppailuita jatkuvalla syötöllä. Vähänkin, kun Kärppä-pakeille tulee painetta, kädet tärisevät. Se on jotain aivan kauheaa! Tähän on nyt tultu. Kärpät on joutunut kotona karmeaa negatiiviseen kierteeseen ja pelaajat ovat totaalisen lamaantuneita ja pelokkaita. Ja kun kotipelien pelitapa on luokkaa "hurlumhei-rallattelu", on tuloksena totaalinen "Grande catastrophe".
Tuon HIFK:lle kärsityn rökäletappion jälkeen on kuitenkin näyttänyt, että Mannerkin on hieman nöyrtynyt ja peliä on parsittu hieman kasaan. Nyt pelataan tiiviimmällä viisikolla ja rauhoitetaan, eikä lähdetä aina hyökkäämään alivoimaisena organisoitumatonta hyökkäystä sekä lähdetään jopa viiveellä. Pelaajat pysyvät myös paremmin kaistoillaan. Mutta silti siellä näkyy vieläkin tätä yltiöpäistä karvaamista, pelin pakottamista ja toisteisuus loistaa vieläkin poissaolollaan. Välillä lähdetään oppikirjamaisesti, mutta välillä nostetaan jalalla ja hyökkääjät seisovat vastustajan sinisellä odotellen. Miksi sitä peliä ei voi laittaa viimeisen päälle, vaan sitä pitää ns. "puolivalmentaa" ja pitää nämä tietyt elementit siellä "koristeena". Myöskin Kärppien tavaramerkkinä tutuksi tullut rautainen alivoima on ollut kertakaikkisen surkeaa tällä kaudella. Tuolla alivoimalla ei voiteta runkosarjassa mitään, saatika kevään peleissä. Maalivahtien tilastot ovat myös karmeaa luettavaa ja voisikin ihmetellä, miten viime kaudella niin hyvin torjuneiden Patrik Rybarin ja Justus Annusen taso on pudonnut kuin lehmän häntä. Ei se kummankaan maalivahdin peli ole vakuuttanut ja helppoja maaleja on mennyt, mutta se joukkue ja peli edessä ei anna sitten niin minkäänlaista tukea maalivahdeille. Kaikesta tästä huolimatta Kärpät on onnistunut raapimaan pisteitä alkukaudella ihan mukavasti, mutta kun kurkataan tuloksen taa, on helppo nähdä paljon merkkejä mistä huolestua. Todella paljon. Peli on osin heikompaa kuin Kai Suikkasen katastrofi kaudella. Nyt Kärpissä todellakin saadaan olla "todella kiitollisia" (kuten Manner sanoisi) siitä, että ollaan edes noinkin korkealla mitä tällä hetkellä. Arvosana 6,25
Toppi: Ludwig Byström. Kärppien alkukauden ainoita valopilkkuja. Ruotsalaispuolustaja on nostanut tasoaan viime kaudesta hämmästyttävällä tavalla. Kärpillä on ollut puolustuksessa poissaoloja alkukaudesta, jotka ovat pakottaneet Byströmin suurempaan rooliin ja mies on vastannut tähän huutoon erinomaisesti. Liikkuu sulavasti ja pyrkii toimittamaan kiekkoa maalille. Sijoittuu hyvin ja puolustaa karheasti ja kovaa, mutta myös erittäin puhtaasti. Todella kova pelin joka osa-alueella, eikä vuoda puolustus-suuntaan ja tukee hyvin Kärppien "hyökkäyksiä". Takuuvarma pelaaja, jonka voi heittää kentälle tilanteessa, kuin tilanteessa. Fyysisyyttäkin löytyy, eikä ole mikään seinäruusu. On hiipinyt ikään kuin "vaivihkaa" Liigan puolustajien eturiviin, monen edes huomaamatta tätä. Kärppien tämän kauden ykköspuolustaja.
Floppi: Mikko Manner. Neljäs kausi Kärppien päävalmentajana ja neljäs eri pelikirja. Käyrä on ollut lakseva Mannerin ajan ja hän on se mies "kaiken takana" tällä kaudella. Yllä tulikin jo mainittua Kärppien pelillisistä ongelmista, joita on peluutettu lähinnä sen takia, että "kaikilla olisi kivaa" ja, että "yleisö viihtyisi". Ei Oulun Kärppien päävalmentajan paikalla voi toimia mies, jonka "käyntikortti" on viihtyvyydessä"! Mannerilla on jokin maku ja mieltymys tuohon pystysuunnan jääkiekkoon ja "viihdyttävään jääkiekkoon". Tuo maku on se syy, miksi Kärppien peli näyttää tuolta kuralta, miltä se näyttää. Varsinkin kotipeleissä. Ja edes tuo rökäletappio HIFK:lle ei kääntänyt jästipää Manneria täysin ja niin, että hän olisi lyönyt sen pelin viimeisen päälle minttiin. Kyllähän se peli hieman parani ja siihen tuli tiiveyttä ja järkevyyttä, mutta edelleen miksi sitä ei voi pistää viimeisen päälle? Miksi pitää puolivalmentaa ja hampaat irvessä myöntyä joihinkin muutoksiin, mutta ei voi myöntyä kokonaan ja laittaa tuolle nyky touhulle stoppia? Ei tuo mitään oikeaa valmentamista! Kun Manner kuitenkin osaisi pistää sen pelin kuntoon. On toiminut mm. Lauri Marjamäen ja Jukka Jalosen apureina, joista sitä kokemusta ja taitoa on varmasti kehittynyt. Eriskummallista on kyllä tuo Mannerin touhu, ei tähän enää voi yksinkertaisesti muuta sanoa. Aiemmmilla kausilla Mannerilla on myös ollut materiaali etu, muihin nähden, jolloin oli varaa tuollaiseen "leikittelyyn". Nyt näin ei ole ja kun pitäisi pärjätä sillä pelillä, onkin ollut karu herätys tiedossa.
Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että tuolla Mannerin ja Kärppien pelillä ei enää pärjää tämän päivän Liigassa. Siihen on tultu. Tätä päivää Liiga on taktisesti niin järkyttävän kova Liiga, että tuollaisella puolivillaisella valmentamisella ei pärjää. Kaikki kunnia Mannerille ja hänen saavutuksistaan Kärppien peräsimessä, mutta kuten hän itse totesi, että jos tulokset eivät ala parantua, on väärä mies puikoissa. Itse kääntäisin katseet mielummin siihen itse peliin. Tulokset, jopa mairittelevat Kärppiä tällä hetkellä. Noh, ehkä tuolla Kärppien yksilötaidolla ja noilla pelin tietyillä "hurlumhei" -ominaisuuksilla, ollaan taas jälleen kerran runkosarjassa siellä neljän joukossa. Pudotuspeleissä tulee kyllä viimeistään nuha ja noutaja tulee hyvinkin äkkiä, ellei Manner suostu vihdoin ja viimein nöyrtymään ja pistämää sitä peliä viimeisen päälle. Mikko Manner, missä on vaatimustasosi niin itseäsi, kuin pelaajiasikin kohtaan?
Loppukausi: Uhka vai mahdollisuus? Mannerilla on nyt pidemmällä joulutauolla oiva sauma laittaa se peli kuntoon ja kolme viikkoa (tai kuinka kauan tätä jatkuukaan) on enemmän kuin tarpeeksi. Kuten SaiPa ja Hämäläinen näyttivät, ei siihen pelin kuntoon laittamiseen tarvita kuin pari päivää ja muutamat harjoitukset. Jos näin käy ja monet alisuorittajat nostavat tasoaan voi Kärppien loppukausi näyttää jopa positiiviselta. Mutta, koska Manner ei ole tähänkään päivään mennessä suostunut nöyrtymään, en pidättäisi vieläkään hengitystä tuon suhteen. Todennäköisempää on, että sama rallattelu jatkuu ja Kärpille on tiedossa jopa suht kivinen loppukausi.
Ennuste: Kuuden joukko näyttää Kärpille tällä hetkellä realistiselta tavoitteelta. Toki on myös erittäin mahdollista, että tuo pelin "puoliksi kuntoon" laittaminen ja yksilötaito kantavat jopa taas kerran sinne neljän joukkoon. Pudotuspeleissä Kärppiä ei voi edelleenkään laskea ulos, kun mitaleita aletaan jaella, mutta jo putoaminen ennen mitalipelejä ja totaalinen pannukakku Mannerin aikakaudelle, ei ole mahdottomuus.
3. Pelicans (1,85 P/O)
Tilannekatsaus: Aika paljon oli kysymysmerkkejä ja tummia pilviä enne kauden alkua Pelicansin yläpuolella. Oli yt-neuvotteluja, Pasi Nurmisen sekoiluja, talousvaikeuksia, viime kausi sujui katastrofaalisesti etc. Odotukset tällekään kaudelle ei allekirjoittaneella tai varmasti kovin monella muullakaan olleet korkeat. Myöskään kaukalossa ei Pelicans vakuuttanut ja kausi lähti todella synkästi liikkeelle ja tulos oli karmeaa. Näytti, että tästäkin kaudesta on tulossa aivan totaalinen mahalasku, ennen kuin kausi ehti edes kunnolla alkaakaan. Uudeksi päävalmentajaksi valittu Tommi Niemelän taktiikka kauteen lähdettäessä oli vähän tälläinen yltiöpäinen pelaaminen ja ilmeisesti Niemelä halusi ja yritti peluuttaa erittäin nopeaa ja luisteluvoimaista kiekkoa. Tällä pelitavalla kausi lähti todella nuhaisesti liikkeelle ja tuolla linjalla jatkaminen olisi kyllä tietänyt erittäin vaikeita aikoja Pelicansille loppukaudesta. Pelicansin pelille oli alkukaudesta tyypillistä pelin pakottaminen nopein käännöin hyökkäyssuuntaan ja pelin rakenteet olivat aika heikoissa kantimissa. Peli oli alkukaudesta pahimmillaan tuollaista päätöntä luistelutempo lätkää, ilman sen suurempaa ideaa tai punaista lankaa. Mutta aika nopeasti noviisi Niemelä teki nopeita johtopäätöksiä ja muokkasi peliä hieman konservatiivisempaan suuntaan. Pelin rakenne on nyt paremmin kunnossa ja peli on paljon järkevämpää sekä tiiviimpää. Tätä nykyä Pelicans pelaa lukee tilanteita paremmin ja pelataan miten kukin tilanne vaatii, eikä ajatella päättömän luistelun tai rallattelun olevan vastaus kaikkeen. Hidastaakin voi. Valtava hatunnosto tästä Niemelälle ja tuo peliliike saattoi jopa pelastaa Pelicansin kauden. Ammattivalmentajan merkki.
Myökään Pelicansin materiaali ei ole Liigan heikoimmasta päästä vaan se on ihan kelpo tasoa. Toki joukkueessa on tällä hetkellä monia kovia lainapelaajia, joiden varassa joukkueen menestys lepää ja, joiden loppukauden pelipaikasta ei ole mitään tietoa. Nämä menetykset ovat pahimmillaan niin järkyttäviä, että omasta joukkueesta on turha odottaa korvaavia pelaajia nousevan. Myöskin Pelicansin ylivoimapelaaminen on ollut todella väkevää ja tehokasta, kiitos lähinnä lainapelaajien Ryan Laschin ja Oskari Laaksosen. Pelicans on ollut todella tehokas hyökkäyssuuntaan ja joukkueesta on noussut ratkaisijoita yllättävänkin laajalta rintamalta. Maalilla Patrik Bartosak on osoittautunut kelpo vahdiksi ja taistellut Pelicansille jo monta pistettä. Hankalan alkukauden jälkeen Pelicans on päässyt hyvään positiiviseen kierteeseen ja ilmapiiri joukkueessa on loistava. Suurin kiitos ja kunnia tästä kuuluu ehdottomasti Tommi Niemelälle. Vaikka joukkueesta lähtisikin kovia pelimiehiä, lasketaan myös alkukauden pisteet sarjataulukkoon ja uskon Niemelän luoman positiivisen ilmapiirin kantavankin koko kauden läpi joka on tarttunut jokaiseen joukkueen jäseneen. Niemelä on saanut ihailtavalla tavalla ulosmitattua tuosta materiaalista sen parhaan irti alkukaudesta ja kun peli tarjoaa erittäin hyvän tuen pelaajille, voi Tommi Niemelän sanoa olevan suurin yksittäinen tekijä Pelicansin alkukauden menestyksen takana. Arvosana 9,50
Toppi: Ryan Lasch. Liigan paras pelaaja hyökkäyssuuntaan. Huikea pelisilmä ja kiekolliset taidot ovat aivan kansainvälistä tasoa. Kausi lähti hieman yskähdellen liikkeelle, mutta on suurimpia yksittäisiä syitä Pelicansin alkukauden liidolle. On omalla tekemisellään nostanut Pelicansin ylivoiman aivan Liigan kärkeen. Mieletön taitotaso ja kiekonpitämiskyky ovat aiheuttanut lukuisia jäähyjä ja harmaita hiuksia vastustajille. Heikkoudet tietävät kaikki, jotka ovat puolustuspelissä, fyysisyydessä ja kiekottomassa pelissä, mutta heti sen kiekon saadessaan muuttuu Liigan vaarallisimmaksi pelaajaksi. Ei toteuta täysimääräisesti pelitapaa, mutta tämän tason pelaajalle, voi niitä vapauksia antaakin. Käsittämätön kyky löytää vapaita tiloja ja myöskin luoda niitä joukkuekavereilleen. Jos ja kun lähtee on sanomattakin selvää, että Pelicans-rosterista ei saman tason korvaajaa löydy. Kyllä Lasch on korvattava yhteispelillä ja kollektiivilla. (Toki tässä kohdassa olisi voinut myös olla Tommi Niemelä, mutta hehkutetaan häntä sitten muualla tekstissä.)
Floppi: Jesse Ylönen. Odotukset olivat radikaalisti korkeammalla. Nuorta ja lupaavaa Ylöstä on tässä jo pari kautta hehkutettu ja viime kaudella Ylösen povattiin jopa nousevan Liigan eliittiin. Ei noussut, mutta päätti lähteä kauden jälkeen valloittamaan NHL:ää, mutta joutui koronan takia palaamaan takaisin Liigaan ja Lahteen. Ei ole vakuuttanut täysin nytkään. Kokonaisvaltainen peli on ihan hyvällä tolalla ja työmoraali on kunnossa. Hoitaa velvoitteensa moitteetta eikä vuoda omiin. Mutta kyllä Ylöseltä on lupa myös odottaa paljon parempaa antia hyökkäyssuuntaan. Taidoista huolimatta ei ole pystynyt siellä päässä konkretisoimaan niitä tulostaululle. Pelailun makua on ollut havaittavissa, kuten monella muullakin NHL-lainalla ja se puolivaloilla pelailu ei Liigassa riitä. Mielenkiintoista nähdä lähteekö takaisin P-Amerikkaan vai jääkö loppukaudeksi Pelicansiin. Pelicansilla olisi kyllä käyttöä Ylöselle ja hänen potentiaalillensa.
Loppukausi: Vaikka tällä hetkellä peli ja oikeastaan ihan kaikki, luistaa kuin rasvattu, niin ennakoin hieman vaikeampaa loppukautta Pelicansille. Jos kaikki tämän hetken lainapelaajat tuosta lähtevät, on se valtava isku Pelicansille. Joukkueesta poistuu hirmuinen määrä yksilö- sekä kiekollista taitoa, että se heikentää väkisinkin joukkueen tasoa suuresti. Uskon Niemelän saavan revittyä joukkueesta sen mitä siitä on revittävissä, mutta vaikka peli olisi kuinka mintissä tahansa, niin kyllä siihen tarvitaan myös loistavia, älykkäitä ja taitavia pelaajia sitä toteuttamaan. Tottakai kun lähes kolmannes on pelattu, niin aivan varmasti Pelicansin sisäiset tavoitteet ovat kovat, kuten pitää ollakin, mutta uskon Pelicansin luisuvan loppukaudesta kuuden sakin ulkopuolelle.
Ennuste: Pelicans tulee vähitellen lipumaan sija sijalta alaspäin ja veikkaan lopullisen sijan olevan lähempänä kymppiä, kuin vitosta. TOP8-sijat ja kotietu mahdollisiin sääleihin olisi jo hyvä suoritus. Kuuden sakkiin (missä ne Pelicansin tavoitteet varmasti hyvän alkukauden ovat) meneminen vaatisi kyllä aivan hurjaa ja massiivista venymistä joukkueelta. Pudotuspeleissä näen Pelicansin kattona puolivälierät, jossa pystyisi lyömään jonkun isomman ahtaalle, mutta voisi joutua sääleissäkin jopa yllättävän tiukoille.
Tilannekatsaus: Aika paljon oli kysymysmerkkejä ja tummia pilviä enne kauden alkua Pelicansin yläpuolella. Oli yt-neuvotteluja, Pasi Nurmisen sekoiluja, talousvaikeuksia, viime kausi sujui katastrofaalisesti etc. Odotukset tällekään kaudelle ei allekirjoittaneella tai varmasti kovin monella muullakaan olleet korkeat. Myöskään kaukalossa ei Pelicans vakuuttanut ja kausi lähti todella synkästi liikkeelle ja tulos oli karmeaa. Näytti, että tästäkin kaudesta on tulossa aivan totaalinen mahalasku, ennen kuin kausi ehti edes kunnolla alkaakaan. Uudeksi päävalmentajaksi valittu Tommi Niemelän taktiikka kauteen lähdettäessä oli vähän tälläinen yltiöpäinen pelaaminen ja ilmeisesti Niemelä halusi ja yritti peluuttaa erittäin nopeaa ja luisteluvoimaista kiekkoa. Tällä pelitavalla kausi lähti todella nuhaisesti liikkeelle ja tuolla linjalla jatkaminen olisi kyllä tietänyt erittäin vaikeita aikoja Pelicansille loppukaudesta. Pelicansin pelille oli alkukaudesta tyypillistä pelin pakottaminen nopein käännöin hyökkäyssuuntaan ja pelin rakenteet olivat aika heikoissa kantimissa. Peli oli alkukaudesta pahimmillaan tuollaista päätöntä luistelutempo lätkää, ilman sen suurempaa ideaa tai punaista lankaa. Mutta aika nopeasti noviisi Niemelä teki nopeita johtopäätöksiä ja muokkasi peliä hieman konservatiivisempaan suuntaan. Pelin rakenne on nyt paremmin kunnossa ja peli on paljon järkevämpää sekä tiiviimpää. Tätä nykyä Pelicans pelaa lukee tilanteita paremmin ja pelataan miten kukin tilanne vaatii, eikä ajatella päättömän luistelun tai rallattelun olevan vastaus kaikkeen. Hidastaakin voi. Valtava hatunnosto tästä Niemelälle ja tuo peliliike saattoi jopa pelastaa Pelicansin kauden. Ammattivalmentajan merkki.
Myökään Pelicansin materiaali ei ole Liigan heikoimmasta päästä vaan se on ihan kelpo tasoa. Toki joukkueessa on tällä hetkellä monia kovia lainapelaajia, joiden varassa joukkueen menestys lepää ja, joiden loppukauden pelipaikasta ei ole mitään tietoa. Nämä menetykset ovat pahimmillaan niin järkyttäviä, että omasta joukkueesta on turha odottaa korvaavia pelaajia nousevan. Myöskin Pelicansin ylivoimapelaaminen on ollut todella väkevää ja tehokasta, kiitos lähinnä lainapelaajien Ryan Laschin ja Oskari Laaksosen. Pelicans on ollut todella tehokas hyökkäyssuuntaan ja joukkueesta on noussut ratkaisijoita yllättävänkin laajalta rintamalta. Maalilla Patrik Bartosak on osoittautunut kelpo vahdiksi ja taistellut Pelicansille jo monta pistettä. Hankalan alkukauden jälkeen Pelicans on päässyt hyvään positiiviseen kierteeseen ja ilmapiiri joukkueessa on loistava. Suurin kiitos ja kunnia tästä kuuluu ehdottomasti Tommi Niemelälle. Vaikka joukkueesta lähtisikin kovia pelimiehiä, lasketaan myös alkukauden pisteet sarjataulukkoon ja uskon Niemelän luoman positiivisen ilmapiirin kantavankin koko kauden läpi joka on tarttunut jokaiseen joukkueen jäseneen. Niemelä on saanut ihailtavalla tavalla ulosmitattua tuosta materiaalista sen parhaan irti alkukaudesta ja kun peli tarjoaa erittäin hyvän tuen pelaajille, voi Tommi Niemelän sanoa olevan suurin yksittäinen tekijä Pelicansin alkukauden menestyksen takana. Arvosana 9,50
Toppi: Ryan Lasch. Liigan paras pelaaja hyökkäyssuuntaan. Huikea pelisilmä ja kiekolliset taidot ovat aivan kansainvälistä tasoa. Kausi lähti hieman yskähdellen liikkeelle, mutta on suurimpia yksittäisiä syitä Pelicansin alkukauden liidolle. On omalla tekemisellään nostanut Pelicansin ylivoiman aivan Liigan kärkeen. Mieletön taitotaso ja kiekonpitämiskyky ovat aiheuttanut lukuisia jäähyjä ja harmaita hiuksia vastustajille. Heikkoudet tietävät kaikki, jotka ovat puolustuspelissä, fyysisyydessä ja kiekottomassa pelissä, mutta heti sen kiekon saadessaan muuttuu Liigan vaarallisimmaksi pelaajaksi. Ei toteuta täysimääräisesti pelitapaa, mutta tämän tason pelaajalle, voi niitä vapauksia antaakin. Käsittämätön kyky löytää vapaita tiloja ja myöskin luoda niitä joukkuekavereilleen. Jos ja kun lähtee on sanomattakin selvää, että Pelicans-rosterista ei saman tason korvaajaa löydy. Kyllä Lasch on korvattava yhteispelillä ja kollektiivilla. (Toki tässä kohdassa olisi voinut myös olla Tommi Niemelä, mutta hehkutetaan häntä sitten muualla tekstissä.)
Floppi: Jesse Ylönen. Odotukset olivat radikaalisti korkeammalla. Nuorta ja lupaavaa Ylöstä on tässä jo pari kautta hehkutettu ja viime kaudella Ylösen povattiin jopa nousevan Liigan eliittiin. Ei noussut, mutta päätti lähteä kauden jälkeen valloittamaan NHL:ää, mutta joutui koronan takia palaamaan takaisin Liigaan ja Lahteen. Ei ole vakuuttanut täysin nytkään. Kokonaisvaltainen peli on ihan hyvällä tolalla ja työmoraali on kunnossa. Hoitaa velvoitteensa moitteetta eikä vuoda omiin. Mutta kyllä Ylöseltä on lupa myös odottaa paljon parempaa antia hyökkäyssuuntaan. Taidoista huolimatta ei ole pystynyt siellä päässä konkretisoimaan niitä tulostaululle. Pelailun makua on ollut havaittavissa, kuten monella muullakin NHL-lainalla ja se puolivaloilla pelailu ei Liigassa riitä. Mielenkiintoista nähdä lähteekö takaisin P-Amerikkaan vai jääkö loppukaudeksi Pelicansiin. Pelicansilla olisi kyllä käyttöä Ylöselle ja hänen potentiaalillensa.
Loppukausi: Vaikka tällä hetkellä peli ja oikeastaan ihan kaikki, luistaa kuin rasvattu, niin ennakoin hieman vaikeampaa loppukautta Pelicansille. Jos kaikki tämän hetken lainapelaajat tuosta lähtevät, on se valtava isku Pelicansille. Joukkueesta poistuu hirmuinen määrä yksilö- sekä kiekollista taitoa, että se heikentää väkisinkin joukkueen tasoa suuresti. Uskon Niemelän saavan revittyä joukkueesta sen mitä siitä on revittävissä, mutta vaikka peli olisi kuinka mintissä tahansa, niin kyllä siihen tarvitaan myös loistavia, älykkäitä ja taitavia pelaajia sitä toteuttamaan. Tottakai kun lähes kolmannes on pelattu, niin aivan varmasti Pelicansin sisäiset tavoitteet ovat kovat, kuten pitää ollakin, mutta uskon Pelicansin luisuvan loppukaudesta kuuden sakin ulkopuolelle.
Ennuste: Pelicans tulee vähitellen lipumaan sija sijalta alaspäin ja veikkaan lopullisen sijan olevan lähempänä kymppiä, kuin vitosta. TOP8-sijat ja kotietu mahdollisiin sääleihin olisi jo hyvä suoritus. Kuuden sakkiin (missä ne Pelicansin tavoitteet varmasti hyvän alkukauden ovat) meneminen vaatisi kyllä aivan hurjaa ja massiivista venymistä joukkueelta. Pudotuspeleissä näen Pelicansin kattona puolivälierät, jossa pystyisi lyömään jonkun isomman ahtaalle, mutta voisi joutua sääleissäkin jopa yllättävän tiukoille.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Lukko rikkoi viime hetkillä Masi Härkösen unelman nollapelistä Liiga-debyytissäLue lisää »
-
Ässät ryösti pisteet Nokia-areenaltaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Peter Abbandonatolle hattutemppu, Rami Määtälle maali ja Masi Härköselle debyyttivoittoLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Jukureille täysi pistepotti Lahdesta – Pelicans menetti kolmannen erän johtoasemansaLue lisää »
-
Okko Kangasniemi on Mestiksen pistepörssin kärkinimi – henkilökohtaisten onnistumisten taustalla on monta tekijääLue lisää »
-
Maalivahti Jere Huhtamaa karistaa Suomen pölyt niskastaan – siirtyy eksoottiseen kiekkomaahanLue lisää »