Itse en näe Tapparan tilannetta ihan yhtä "synkkänä" tai sanotaanko nyt vailla potentiaalia olevana kuin @McTorso ja @Sabaton .
Viime kausi oli joukkueelle monin tavoin vaikea. Pelitapa sakkasi erilaisten kokeilujen myötä oikeastaan koko kauden, mistä voi syyttää valmennusta. Joukkueen roolitus meni sekin ehkä osittain pieleen ja erityisesti tähtipitoisessa puolustuksessa monen oli vaikea löytää paikkaansa. Kuitenkin myös yksilötasolla oli havaittavissa tietyillä pelaajilla toisaalta oman uran edistämistä joukkueelle pelaamisen sijaan (kadottiin kuvasta pitkiksi ajoiksi) ja toisaalta tehottomuutta, vaikka pelitapa loi aivan riittävästi maalipaikkoja. Rentous tekemisestä puuttui ja apina kasvoi selässä. Lumipallon vierimistä on tunnetusti erittäin vaikeaa pysäyttää, kun se lähtee väärään suuntaan ja näitä sekoiluja sekä tahmeutta kesti koko kauden. Esimerkiksi Zaborskyllä oli ihan reippaasti paikkoja läpi runkosarjan ja tuloksena oli vain 10 maalia. Huonosti mies ei kuitenkaan pelannut eikä olkapäävamma minun silmääni näkynyt tekemisessä, vaan mies painoi duunia rajusti ja taisteli, mutta ei vaan saanut mistään sisään. En tiedä olisiko tilannetta parantanut edes se klassinen lätynheittäjäsentteri. Voidaan tietysti spekuloida, onnistuiko valmennus luomaan vapautuneen ilmapiirin ja sitä kautta edellytykset onnistumiselle, mutta en oikein jaksa uskoa, että siitä olisi ollut kyse. Ainakaan tietoa mistään joukkueen sisäisistä riidoista ei liiemmin kantautunut ja Kärki oli ainoa, joka lähti hieman "ovet paukkuen" eli vaati siirtoa muualle. Osan pelaajista osalta kahden mestaruuden tuoma pieni yltäkylläisyys saattoi myös olla läsnä. Ihan ei ollut sitä tarvittavaa nälkää, jota esimerkiksi marraskuun pimeinä iltoina runkosarjassa tarvitaan.
Toisin sanoen pidän edellistä kautta eräänlaisena välikautena, mikä tietysti on hopealle yltäneen joukkueen osalta hieman koomista. Näen kuitenkin ainakin näin värilasien läpi katsottuna erittäin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että nuorentunut ja vähemmän tähtiä vilisevä Tappara tulee ensi kauteen aivan erilaisella ilmeellä. Nälkäisempänä. Pidän joukkuetta myös selkeämmin roolitettuna kuin viime kaudella. Moni puhuu puuttuvasta ykkössentteristä, mutta kuinka monella Liiga-jengillä oikeasti on mitat täyttävä tähtitason pelintekijä ykkösen keskellä? Oikeastaan vain Tepsillä ja IFK:lla. Ymmärrän sen, että Tapparan sentteristön voi nähdä tasapaksuna ja viime vuonna se sitä olikin. Silti uskon, että tulevalla kaudella tasapaksuus kääntyy tasavahvuudeksi. Matti Järviseltä nähtiin jo keväällä sellaista tekemistä, jota ykkösen sentteriltä vaaditaan. Myös Malinen tai Rauhala voi tuon ykkössentterin viitan napata. Rauhala on ollut kaiken aikaa loistava puolustuspäässä ja kyennyt ajoittain liki dominoimaan myös hyökkäyspäässä, mutta tasaisuus on uupunut. Jos hän sen löytää, niin hän voi hyvinkin olla se huippuketjun puuttuva palanen. Odotan lisäksi Ojamäeltä paluuta Ässä-kausien tehoihin ja Luotokin varmasti parantaa edelleen. Tutkan alta saatta myös Moilanen yllättää, sillä hän on hyvinkin samankaltainen haku kuin Tepsin Petrus Palmu viime kaudella.
En sano, ettei olisi perusteltua uskoa siihen, että Tapparan kollektiivinen nuha ja pelitavallinen rämpiminen jatkuu. Toisaalta moni tuntuu hieman myös aliarvioivan Rautakorpea siinä, että ajatellaan hänen joukkueidensa pelaavan aina ja ikuisesti samanlaista puolustusvoittoista lätkää, josta hän pääkuolonsyöjänä on imenyt kaiken imettävissä olevan peli-ilon. Moni unohtaa, miten raikasta kiekkoa Tappara pelasi Barkovin ja Koskirannan kaudella. Toisaalta viime kausi myös meni uuden pelitavan harjoitteluun, joka ei voinut olla näkymättä. Ymmärrän kyllä skeptisyyden Rautakorpea kohtaan, joka kumpuaa monista hopeakausista ja itsellänikin sitä kyllä on, jonka vuoksi en arvota häntä Liigan parhaaksi päävalmentajaksi, vaikka hänen meriittinsä ovat vailla vertaa. Voihan se toki olla, että näen Tapparan tilanteen liian positiivisessa valossa ja senhän näyttää tuleva kausi. Mutta sanotaanko näin, että en silti yllättyisi, jos Tappara olisi jälleen aivan kärkiseuroja, Zaborsky palaisi maalintekijöiden eliittiin ja Matti Järvinen olisi se jarnokoskirantamainen ykkösen pelintekijä.
Viime kausi oli joukkueelle monin tavoin vaikea. Pelitapa sakkasi erilaisten kokeilujen myötä oikeastaan koko kauden, mistä voi syyttää valmennusta. Joukkueen roolitus meni sekin ehkä osittain pieleen ja erityisesti tähtipitoisessa puolustuksessa monen oli vaikea löytää paikkaansa. Kuitenkin myös yksilötasolla oli havaittavissa tietyillä pelaajilla toisaalta oman uran edistämistä joukkueelle pelaamisen sijaan (kadottiin kuvasta pitkiksi ajoiksi) ja toisaalta tehottomuutta, vaikka pelitapa loi aivan riittävästi maalipaikkoja. Rentous tekemisestä puuttui ja apina kasvoi selässä. Lumipallon vierimistä on tunnetusti erittäin vaikeaa pysäyttää, kun se lähtee väärään suuntaan ja näitä sekoiluja sekä tahmeutta kesti koko kauden. Esimerkiksi Zaborskyllä oli ihan reippaasti paikkoja läpi runkosarjan ja tuloksena oli vain 10 maalia. Huonosti mies ei kuitenkaan pelannut eikä olkapäävamma minun silmääni näkynyt tekemisessä, vaan mies painoi duunia rajusti ja taisteli, mutta ei vaan saanut mistään sisään. En tiedä olisiko tilannetta parantanut edes se klassinen lätynheittäjäsentteri. Voidaan tietysti spekuloida, onnistuiko valmennus luomaan vapautuneen ilmapiirin ja sitä kautta edellytykset onnistumiselle, mutta en oikein jaksa uskoa, että siitä olisi ollut kyse. Ainakaan tietoa mistään joukkueen sisäisistä riidoista ei liiemmin kantautunut ja Kärki oli ainoa, joka lähti hieman "ovet paukkuen" eli vaati siirtoa muualle. Osan pelaajista osalta kahden mestaruuden tuoma pieni yltäkylläisyys saattoi myös olla läsnä. Ihan ei ollut sitä tarvittavaa nälkää, jota esimerkiksi marraskuun pimeinä iltoina runkosarjassa tarvitaan.
Toisin sanoen pidän edellistä kautta eräänlaisena välikautena, mikä tietysti on hopealle yltäneen joukkueen osalta hieman koomista. Näen kuitenkin ainakin näin värilasien läpi katsottuna erittäin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että nuorentunut ja vähemmän tähtiä vilisevä Tappara tulee ensi kauteen aivan erilaisella ilmeellä. Nälkäisempänä. Pidän joukkuetta myös selkeämmin roolitettuna kuin viime kaudella. Moni puhuu puuttuvasta ykkössentteristä, mutta kuinka monella Liiga-jengillä oikeasti on mitat täyttävä tähtitason pelintekijä ykkösen keskellä? Oikeastaan vain Tepsillä ja IFK:lla. Ymmärrän sen, että Tapparan sentteristön voi nähdä tasapaksuna ja viime vuonna se sitä olikin. Silti uskon, että tulevalla kaudella tasapaksuus kääntyy tasavahvuudeksi. Matti Järviseltä nähtiin jo keväällä sellaista tekemistä, jota ykkösen sentteriltä vaaditaan. Myös Malinen tai Rauhala voi tuon ykkössentterin viitan napata. Rauhala on ollut kaiken aikaa loistava puolustuspäässä ja kyennyt ajoittain liki dominoimaan myös hyökkäyspäässä, mutta tasaisuus on uupunut. Jos hän sen löytää, niin hän voi hyvinkin olla se huippuketjun puuttuva palanen. Odotan lisäksi Ojamäeltä paluuta Ässä-kausien tehoihin ja Luotokin varmasti parantaa edelleen. Tutkan alta saatta myös Moilanen yllättää, sillä hän on hyvinkin samankaltainen haku kuin Tepsin Petrus Palmu viime kaudella.
En sano, ettei olisi perusteltua uskoa siihen, että Tapparan kollektiivinen nuha ja pelitavallinen rämpiminen jatkuu. Toisaalta moni tuntuu hieman myös aliarvioivan Rautakorpea siinä, että ajatellaan hänen joukkueidensa pelaavan aina ja ikuisesti samanlaista puolustusvoittoista lätkää, josta hän pääkuolonsyöjänä on imenyt kaiken imettävissä olevan peli-ilon. Moni unohtaa, miten raikasta kiekkoa Tappara pelasi Barkovin ja Koskirannan kaudella. Toisaalta viime kausi myös meni uuden pelitavan harjoitteluun, joka ei voinut olla näkymättä. Ymmärrän kyllä skeptisyyden Rautakorpea kohtaan, joka kumpuaa monista hopeakausista ja itsellänikin sitä kyllä on, jonka vuoksi en arvota häntä Liigan parhaaksi päävalmentajaksi, vaikka hänen meriittinsä ovat vailla vertaa. Voihan se toki olla, että näen Tapparan tilanteen liian positiivisessa valossa ja senhän näyttää tuleva kausi. Mutta sanotaanko näin, että en silti yllättyisi, jos Tappara olisi jälleen aivan kärkiseuroja, Zaborsky palaisi maalintekijöiden eliittiin ja Matti Järvinen olisi se jarnokoskirantamainen ykkösen pelintekijä.
Viimeksi muokattu: