Siinä missä IFK:n lähin mies otti 2-3 tehokasta luistelupotkua Tapparan kiekollista kohti päästäkseen häiritsemään tämän peliä mahdollisimman nopeasti, seurasivat Tapparan pakit lähinnä katseellaan kiekollista etteivät vain pelaa itseään pihalle. Sellaista mailanmitanpäässä -puolustamista, joka antoi etenkin Sopaselle ja muutenkin hyvällä liu'ulla&tasapainolla varustetuille pelaajille paljon aikaa etsiä sitä kuningassyöttöä.
Hyviä pointteja. Siinä vaiheessa kun Raskit ja Tyrväiset pääsee paineetta kaartelemaan siellä alueella, niin ne syöttölinjat vaan usein löytyy, vaikka ei toki saisi. Kiekolliselle vittumaisinta on jatkuva iholla oleva paine, pieni koputtelu housuihin, mailaan tai ihan mitä vaan, se antaa tunteen ettei ole yhtään aikaa ja tilaa. Turhan passiivista se Tapparan paine kiekolliseen oli, ja silloin IFK:n ''kädelliset duunarit'' :kin pääsee käyttämään arsenaaliaan. Tämä Tapparan PAPP varmasti terästäytyy vielä ennen playoffeja. Lisäksi hyökkäysalueen pyörityksissä pitäisi alkaa näkymään enemmän jalkoja sekä käsiä.
On se aika lähellä jo. Pelicans ei ainakaan tule sitä uhkaamaan. Ässätkään tuskin.
Mitä muuten Petun ja Nupen Pelicansille tapahtui? Onko tämä se rosterin edellyttämä sijoitus? Aika lähellä sitä taitaa olla. Petun ja Nupen projektin viimeinen vuosi, joten olisin odottanut kiivaampaa taistelua suorasta poffi-paikasta. Ehkä se pelastusrengas kierroksen kotietu vielä irtoaa.
Omissa hajatelmissa IFK on jo varma top6. Ainoa joka sieltä voi pullahtaa pois on Lukko ja tämäkin vaatii jonkunlaista kompurointia verrattuna kauden normitasoon. Takaa-ajajilla on keskinäisiä pelejä jotka syövät kirivaihdetta.
Joo todennäköinen se IFK:n TOP6-sijoitus on, piti vaan vähän jarrutella loppuun, kun tuli ensin spekuloitua IFK:n kauttakin pidemmälle. Tämän iltainen suvereeni voitto KooKoo:sta osoitti sen, ettei IFK enää ulospuhalla kahden kovemmankaan pelin jälkeen. Perjantaina taas kovempaa vastusta tiedossa.
Koska itse takerruit siihen sivuseikkaan, kirjoitetaanko joukkueen nimi isoilla vai pienillä kirjaimilla, minä vastaavasti kysyn sitä, että onko mielestäsi sanan todennäköinen synonyymi varma? Minä kirjoitin, että todennäköinen ja tarkoitin, että minun mielestäni todennäköinen vastus IFK:lle on JYP tai Tappara. (Korjaa, jos joukkueiden nimet kirjoitetutu väärin).
Ensinnäkin propsit joukkueiden oikeinkirjoituksesta, sivuseikkojahan nuo tavallaan on, mutta kun tarpeeksi on lukenut voimasuhdeketjua, niin piti välillä huomauttaa ihan yleisesti, vaikka sinua lainasinkin. Myös minä teen oikeinkirjoituksessa virheitä, ja niistäkin saa porukka halutessaan huomautella. Ja tosiaan, varma ja todennäköisesti eivät ole synonyymejä, ja kiitän huomautuksesta. Varmaan se on todennäköisempää ettei IFK TPS:ää tulee ekalla kierroksella kohtaamaan, mutta tämän iltainen TPS:n tappio nosti mahdollisuutta sille, että TPS tuolta vielä kaksikin sijaa tipahtaisi.
Onhan noita pätkiä tullut. Mutta koen erikoiseksi ajatuksen, että Rautakorpi ei haluaisi pelata voittavaa kiekkoa. Tai että viime vuosien tiivis peli olisi unohtunut. Rautakorpi on kesästä lähtien puhunut muutautumiskyvystä ja näen tämän kauden pelin pakottamisen olevan tuota työkalupakin laajennusta.
On itsestäänselvää että Jukka haluaa peluuttaa voittavaa kiekkoa, nyt keskusteltiinkin siitä, että onko tuo nähty peli paras tapa pelata sitä voittavaa kiekkoa. Katsoin ennen kautta ja kauden kynnyksellä Rautakorven haastatteluja, ja niistä kävi kyllä selväksi, että uudenlaista lätkää Rautakorpi tulee peluuttamaan. Työkalupakin on hyvä olla laaja, ja jokaiselta pitää löytyä edes vähän muuntautumista, mutta en vain täysin näe mitä tuo Tapparan viikonloppuna esittämä lätkä palvelee voittoja, tai kevättä ajatellen. Tuskin Tappara haluaa muuntautua joukkueeksi joka puskee päätä träppiin huonoilla ajoituksilla, tai availee huonoilla syöttölinjoilla sekä hyökkääjien hauilla. Viikonloppuna Tappara ei juurikaan edes puskenut päätään mihinkään, mutta jos/kun keväällä tulee IFK:ta tiiviimpi nippu, niin vaikeudet voi nousta potenssiin X.
Keväällä (olympiatauon jälkeen) pitäisi pelin olla sitten jo tuloksellistakin. On selvää, että kaikki on tähdännyt vain mestaruuteen, runkosarjan kustannuksellakin. Nähtäväksi jää, saako Tappara etua eri pelitapojen hallinnasta, kyvystä muuttaa sitä pelin sisälläkin, ja saako se maalintekoon tehokkuutta.
Varmasti on tähdätty mestaruuteen, eihän viime kausien jälkeen, eikä varsinkaan tuolla rosterilla voi olla kuin yksi tavoite. Minulle, monille Tapparan faneille, tai Petteri Sihvoselle(automaattinen hymiö) ei ole vielä kuitenkaan täysin auennut, mitä se Jukka tuolla lätkällä hakee, jossa ei ajoittain ole mitään taktista järkeä. ''Eri pelitapojen hallinta'' on outo muotoilu. Se että hyökätäänkö millä rytmillä, avataanko kiekko mihin kaistalle, ylitetäänkö keskialue miten, tai mikä hyökkäysalueen puolustustapa valitaan, on sitten sitä variaatiota jota suurin osa Liigan joukkueista runkosarjassakin harrastaa. Jos tarkoitat tuolla ''eri pelitapojen hallinnalla'' jotain muuta, niin pyydän avaamaan vähän tarkemmin mitä tarkoitat, ja miten se on Tapparan pelissä konkretisoitunut, tai tulee keväällä konkretisoitumaan.
Pitääpä katsoa vielä lisää Tapparan matseja, ja vetää sitten vasta omaa spekulatiivista arviota siitä, onko Jukalta tulossa keväällä kaneja hatusta, vai voisiko tämä olla se kausi, jolloin Jukkakin palaa takaisin ''kuolevaisten joukkoon''. Vaikka sieltä joku taktinen kultasuoni vielä löytyy kevääksi, niin sen lisäksi pitäisi löytyä henkisesti sellainen joukkue, joka pystyy toteuttamaan sitä Jukan lätkää kovissakin paikoissa, ja vielä 60 minuutin ajan. Se että joukkueesta löytyy paljon pelaajia jotka tietävät mitä kevään kovat pelit oikeasti tarkoittaa, on jo iso etu Tapparan kannalta.
E: Ja se kysymys mulla tietenkin herää, että pitäisikö Jukan muuntautumisprojektin olla 47 matsin jälkeen jo pelillisesti paremmalla tasolla? Onhan tässä vielä aikaa, mutta viimeistään olympialaisten jälkeen pitäisi pelin alkaa näyttämään toimivammalta. Niitä tarinoita joissa se peli sakkaa vielä aivan runkosarjan lopullakin, ja lähtee toimimaan nappulasta painamalla playoffeissa, nähdään äärimmäisen harvoin, jos koskaan. Tässä tarkoitan pelillisiä juttuja, niitä henkisten romahtamisten jälkeisiä haudasta heräämisiä on nähty Liigassa aiemminkin, Stögönkin parilla kaudella.