Tuolla tavalla jolla Tappara pelaa, ei voi kyllä olla minkäänlainen suosikki. Vituttaa kun kohelletaan, koska se olisi jotenkin viihdyttävää. Viihdyttää varmaan vastustajia, kun saavat pitää kiekkoa. Kun Tapparan pelaaja saa kiekon, niin saman tien lähdetään puskemaan ja roiskimaan täysin toivottomasti. Luulin, että tästä paskasta olisi päästy Törmäsen häivyttyä, mutta näemmä Jukka on lyönyt päänsä.
Näistä meidän keskinäisistä tuli mieleen, että onko Tappara pelannut tällä kaudella kymmentä, viittä, tai edes kolmea matsia putkeen samalla kiekollisen pelin kaavalla? Enkä tarkoita kirjaimellisesti samaa tapaa, vaan että tiettyä taktiikkaa vastaan olisi sellainen yksi pääsääntöinen tyyli avata. Kaikissa näkemissäni Tapparan matseissa varsinkin avauspeli ollut melkoista sekametelisoppaa. Perjantaina Hakametsässä Tapparalla meni ensimmäiset 6 minuuttia ennen kuin saatiin ensimmäinen onnistunut avauspeli, joka kantoi hyökkäykseen asti. Kun pakit päättää lähteä pienellä viiveellä ja vaikka levityksellä, niin hyökkääjät ovat jo karkaamassa vastustajan siniselle, ja kun pakit lähtee nopeasti jalalla, niin hyökkääjät ei tahdo pysyä rintamana mukana. Kun IFK:lla ei ollut järkevää paineistuksen paikkaa ja laskettiin träppiin, niin yllättävän usein Tapparan hyökkääjät meni keskialueelle odottamaan, ja pakkien lyödessä kiekkoa päätyyn, ei hyökkääjillä ollut juurikaan vauhtia päällä kun olisi pitänyt keretä kiekon perään. Jos päätykiekossa ei ole heti pakilla painetta, niin jopa IFK:n jämäpakit osaa useimmiten purkaa sen kevyen paineen pois.
Yllä mainittuja sattuu satunnaisesti kaikille joukkueille, mutta pisti erityisesti silmään siksi, että nämä ovat toisteisena hyvinkin epätyypillistä Tapparaa. Niin Jukan kuin Jussin Tapparoissa on yleensä hyökätty yhdessä, ja roiskiminen on pidetty minimissä. Just nyt Tappara alisuorittaa rosteriinsa nähden aika rankasti. Tuskin Jukka yksin on syyllinen, mutta jos tällaista on ollut pidempiäkin jaksoja, niin taitaa siellä penkin takana olla jotain vialla. Molemmissa viikonlopun matseissa oli 5-10 minuutin jaksoja, joissa Tapparalla oli hyvinkin yhtenäistä tekemistä, mutta kun runkosarjaa on jo 47 ottelua takana, niin nuo on aika ohkaisia pätkiä kokonaisuuden kannalta. Mitään viime kausien tapaisia kohtaamisia en odottanutkaan, koska AP:n IFK pelaa selkeästi organisoidummin kuin Stögön IFK:lla oli tapana. Siitä parhaana esimerkkinä tämän hetken pakistolla esitetty peli, vaikka Heiskanen olikin aika dominantti etenkin Hakametsässä, niin samalla IFK:n Salmet ja Salmelat yrittivät antaa niitä voiton avaimia takaisin Tapparalle.
Toinen joka on erittäin epätyypillistä Tapparaa, on PAPP:in rakoilu eli puolustusalueen puolustuspelin nukahtelut ja syöttölinjojen avoimuus. Heiskasen maalit oli sellaisia, että hän tekee niitä vähän jokaisia joukkueita vastaan, mutta ne muutamat onetimereistä syntyneet maalit joissa syötön levitys tehtiin siinä B-pisteen alakaaren tuntumassa, eivät saisi mennä läpi, eikä yleensä ole menneet Tapparalla läpi. Minun otanta Tapparan matseista ei tämän vuoden puolella ole kuin 3 ottelun mittainen, joten en toki lähde mitään yleistä johtopäätöstä vielä vetämään, mutta kun katsoo kokonaisuutena päästettyjen maalien määrää, sekä rosteria varsinkin pakkien osalta, niin joku siellä Tapparan pelillisellä puolella vuotaa. Viikonloppuna oli puolustusalueella paljon merkkausvirheitä ja hävittyjä kaksinkamppailuja yksilöiden osalta, mutta jos noitakin tulee paljon ja eri pelaajille, niin yleensä ne ovat merkki jostain isommasta ongelmasta.
Mitenkään toivottomassa tilassa Tapparan peli ei millään osa-alueella ole, eli pienten palasten loksahtaessa kohdilleen, Tapparakin voi vielä nostella kannua keväällä. Vaikka palaset ei loksahtelisi enää kokonaan paikalleen, niin etenkin rosterin ansiosta, Tappara on erittäin vaikeasti kaadettava joukkue paras 7:stä sarjassa. Rautakorven Tapparat ovat usein aiemminkin olleet pelilliseltä ilmeeltään vähän ''virkamiesmäisiä'', mutta taktiselta puoleltaan aina erinomaisesti viritettyjä koneita. Keväällä Tapparan pitäisi saada noista edes toinen toteutumaan erinomaisesti, koska pahimmat vastustajat JYP ja Kärpät ovat osoittaneet pystyvänsä pelaamaan hurmosmaisessa henkisessä tilassa, sekä molemmat kykenevät vielä taktisesti todella hyvään lätkään.