Hyökkäyspään tehojen laskussa huomioitavaa on vielä se, että sieltä ovat lähteneet myös maalintekoon kykenevät pakit kuten PSN, Taipalus ja Glenn. Lofquist ja Salcido voivat olla nämä korvaajat, mutta aika näyttää.
Salcido paikkaa Glennin. Siitä ei ole epäilystäkään. Glenn oli viime kaudella SaiPan ehkä suurin yllättäjä ja odotuksiin nähden ylisuorittaja. Salcidolla taas normitaso on kaikilla neljällä liigakaudella ollut se, millä Glenn pelasi viime viime kauden.
Lofqvistilta odotetaan PSN:n paikkaamista. Hänen lämärinsä on todistetusti kovempi, mutta varsinkin alkukaudesta Lofqvist saattaa hakea paikkaansa. Mutta aiemmat kaudet ovat todistaneet, että potentiaalia kovaksi siniviivapyssyksi on.
Taipalus on se, kenen lähtö eniten kirpaisee. Larssonin pitäisi paikata hänet, mutta jos hän pelaa kuten Tapparassa, ei se onnistu. Jos taas kuten HPK:ssa, onnistuu paikkaaminen hyvin. Harkkapelien perusteella vaikuttaa ihan eri mieheltä kuin viime kaudella kirvesrinnoissa, joten ei huolta ole.
Iso mielenkiinto kohdistuu myös Rony Ahoseen. Hänen kaudestaan iso osa meni luokkaantumisen takia sivussa. Mutta ennen vammaa hän ehti pelata 23 peliä ja tehdä niissä 7 pistettä ja siinä sivussa hoitaa oman pään kunnialla. Nyt jos sama pistetahti jatkuu, niin 20 pisteen kausi on mahdollinen. Ja tuota voi odottaa, koska nyt Ahonen tuntee jo pelikaverit paremmin kuin vuosi sitten, jolloin oli uusi kasvo kokoonpanossa.
En kyllä näe, että yksi McSisärengas mitenkään paikkaisi Davisin, Gilliatin ja kumppaneiden jättämää aukkoa.
McIntyren pitää paikata vain Davis. Harkkapeleissä hän on ollut todella hyvä. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei Davis mikään 50 pisteen superhyökkääjä ollut. Davis teki 35 pinnaa viime kaudella ja McIntyreltä realistinen odotusarvo on 30 pinnaa, eli lähellä ollaan.
Gilliatin paikkaaja on Spina. Ja tässä vaihtokaupassa SaiPa voittaa. Gilliati teki viime kaudella vain 18 pinnaa, otti paljon turhia jäähyjä ja istui välillä viltissä. Spina tekee enemmän pisteitä ja pikemminkin hankkii nopeudellaan vastustajalle jäähyjä kuin aiheuttaa SaiPalle niitä.
Piitulainen, Vauhkonen ja Rissanen eivät olleet menetyksiä. Piitulaisella oli yksi tehokuukausi, mutta muuten hän kaarteli tehottomasti, ja pienen kokonsa takia oli vielä vaikeuksissa omassa päässä. Vauhkonen taas ei hitautensa takia mahtunut aina edes kokoonpanoon, koska kankeudellaan sekoitti koko viisikon pelin. Rissaseen kohdistui suuria odotuksia, mutta kausi oli täydellinen pannukakku. Välillä istui sivussa pikkuvammojen takia ja välillä vammat taisi olla tsekkiläistä sorttia. Rissasen 15 pistettä eivät ole menetys.
Noiden tilalle tulee taatusti paremmat jätkät, sillä Pitkänen ja Järvinen ovat nimenomaan parhaimmillaan alempien ketjujen rikkovassa roolissa, missä Piitulainen ja Vauhkonen olivat vaikeuksissa. Pitkänen teki jo viime kaudella 12 pinnaa Bluesin jarruketjussa eli lähes samat tehot kuin Rissasella, vakka Rissanen pääsi pelaamaan hyökkäävässä roolissa ja ylivoimalla.
Ei SaiPalla ole kokoonpanossa siis suuria huolia. Isoimmat kysymykset ovat oikeastaan vain ne, miten hyvin McIntyre pystyy paikkaamaan Davisin ja miten hyvin Larsson pystyy paikkaamaan Taipaluksen. Molempien kohdalla mielenrauhaa tuo se, että harkkapeleissä ja CHL:ssä kumpikin on esiintynyt edukseen.
