Juuri tätä ajoin takaa. On turha haukkua maalivahtia huonoksi, jos hyökkäyspäässä ei onnistuta tekemään keskimäärin edes kahta maalia ottelussa.
Paremmat edellytykset se 1,75 ottelun maalikeskiarvo silti antaa otteluiden voittamiselle kuin Kilpeläisen torjuntaprosentti (81,1) noissa tappio-otteluissa. Varmaan myös jokainen lätkää/salibandya/futista harrastanut tietää miltä tuntuu kun omaan maalivahtiin ei voi luottaa ja jokainen suora laukaus ilman maskia sektorin ulkopuolelta on vaarallinen maalipaikka. Pelaaminen ei ole luontevaa ja maila alkaa täristä.
Jos tyhjiin tehtyjä ei lasketa, mestaruuden voittanut Ässät teki 16 playoff-ottelussaan 37 maalia eli keskimäärin 2,3 per peli.
Tai no, joillekin ratkaisee se, kumpi päästää vähemmän maaleja ja toisille puolestaan se, kumpi tekee enemmän maaleja.
Vanha klisee sanoo, että hyökkäämällä voitetaan otteluita, puolustamalla mestaruuksia ja tämä pätee todella hyvin SM-liigassa. Kuten Ässät-esimerkki osoitti, mestaruus on mahdollista voittaa keskitason hyökkäyspelillä, mutta maalivahtipelin on
aina oltava todella kovalla tasolla.
Vastahyökkäyksestä se vastustajan ainoa maalintekijä käy näyttämässä, mitä tarkoitetaan laadukkailla laukaisuilla.
Kaikki kunnia Azevedolle, joka pelasi loistavan sarjan, mutta jos Jokereilla olisi ollut tolppien välissä edes ok-tason maalivahti, Azevedo olisi tehnyt saamistaan paikoista 2-3 maalia eikä seitsemää.
Kilpeläinen ei ollut sarjassa hyvä, mutta ei kai kukaan oleta voittoja tulevan keskimäärin 1,75 maalilla per ottelu?
Ei ollut hyvä? Huomattavasti sopivampia attribuutteja Kilpeläisen Lukko-sarjan suorituksen kuvailuun ovat mm. täysin ala-arvoinen, anteeksiantamattoman heikko, totaalisen umpisurkea ja aivan käsittämättömän paska. Jos Kilpeläinen olisi ollut vain ei-hyvä eli keskinkertainen, Jokerit olisi todennäköisesti edennyt välieriin.
Viru$ kirjoitti:
Lämsä ja Valtonen pelasivat ns. upporikasta ja rutiköyhää peluuttamalla itsepintaisesti Kilpeläistä vaikka varmasti kaikki ottelusarjaa seuranneet näkivät miten kuutamolla Kilpi oli. Taka-ajatuksena luonnollisesti se, että Eero olisi koonnut itsensä ja vienyt joukkueen aina tappiin saakka. Haettiin siis tietoisella riskillä sitä suurta palkintoa. Tuohimaahan luottamalla olisi mahdollisesti kaatunut Lukko, mutta Mestaruuteen riittävänä vahtina ei valmennusjohto Fränää nähnyt. Parhaalla tasollaan torjuva Kilpeläinen olisi siihen saattanut riittää.
Tismalleen samaa mieltä. Mestaruuteen tähtäävät, selkeään ykkösveskariin luottavat joukkueet nousevat ja kaatuvat playoffeissa maalivahtinsa mukana. Tämän riskin kanssa on vain elettävä, suunnitelma B:tä ei ole. Ymmärrän ja hyväksyn täysin Lämsän ja Valtosen päätöksen pelata uhkapeliä maalivahtipelin suhteen, vaikka se maksoi kenties paikan neljän parhaan joukossa.