J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Jokerit on siinä mielessä aina vaan mysteeri, että mikä helvetti siinä on etteivät ne ole ottaneet mitään oppeja mukaan 90-luvulta? Silloin Harkimo sentään sai rakennettua ihan dynastian kunnes tulivat Hartwall Areena ja pistepörssihankinnat á la Mika Arvaja tai Jani Hassinen. Ja eikös ollut nimenomaan niin, että se vuoden 1992 Jokeri-jengi oli nimenomaan suurimmaksi osaksi omia poikia ja taisi vielä 1994 runkokin olla?
Oikeastaan tuosta vuodesta 1997 lähtien joukkue on ollut ihan säälittävän huono panostuksiinsa nähden, lukuunottamatta muutamaa valonpilkahdusta aina välillä. Tämä kausi on taas ollut ihan käsittämätön ooppera Pasilassa. Ensin hankitaan huippukoutsi ja pari supervahvistusta ja vannotaan ties mitä. Sitten Aravirta epäonnistuu, paikalle tulee Jortikka ja vähemmän yllättäen myös ulkomaalaisia alkaa virrata sisään.
Nyt kun aina jauhetaan pitkäjänteisyydestä, niin Jokereita ei tosiaan pääse siitä syyttämään. On ollut projekteja ja nuorennusleikkauksia yms. ylvästä yritystä mutta koskaan ei puolta vuotta kauempaa ole jaksettu odotella - hyvä jos niinkin pitkään.
Tämä kausi vaikutti hyvältä, oli hyvä valmentaja ja käytössä kohtuukova materiaali. En tiedä miksi Aravirran Jokerit sitten oli niin saamaton joukkue, ainakin koutsin näytöt Lahdessa puhuivat sen puolesta, että pitkästä aikaa Jokerit teki viisaan hankinnan. Lähinnä on ihmetyttänyt ne jutut joiden mukaan Aravirran vaatimustaso oli liian matalalla. Mitenkähän on sitten Lahdessa ollut, ovatko Nupe ja Räsänen hoitaneet vaatimisen ja jos näin, niin miten ihmeessä Jokereilta on jäänyt moinen asia huomaamatta? Enkä kyllä ymmärrä sitäkään jos Esa Pirnes tai Jukka Hentunen alkaisivat sellaisesta valittaa, kyseessä pitäisi kuitenkin olla kaksi huippuammattilaista jotka tietävät itse mikä se vaatimustaso on. Ja kun vielä Ruotsissa tuntuvat kehuvan kilpaa tuota Aravirtaa.
Eli pakkohan Jokereille on tavallaan nauraa (taas) kun kyseessä on asia joka toistuu vähintään parin vuoden välein. 90-luvun lopun valmentajamylläkkään ei sentään ole jouduttu ja se tästä vielä puuttuisikin. Jokerit on jo aiemmin ampunut itseään tehokkaasti jalkaan markkinoimalla sellaista joukkuetta mitä ei ole kaukalossa ollut olemassakaan. Nytkin takki on lennähtänyt selälleen eikä kukaan enää toimistolla muista mistä elokuussa puhuttiin.
Jokerithan on ottanut kymmenen vuotta taaksepäin tässä toiminnassaan. Kun ei kulje niin hankitaan lisää nimimiehiä ja pistetään valmennus uusiksi. Sitten kulkee hetken aikaa kunnes samat ongelmat ovat taas vastassa. Identiteetti puuttuu edelleen.
Harkimokaan ei tunnu osaavan päättää haluaako hän edelleen, että Jokerit on kuin takavuosien NY Rangers vai ollaanko sittenkin omiin poikiin luottava organisaatio. Molempia kokeillaan vuorotellen eikä kumpaankaan riitä kärsivällisyys. Milloin pitää olla tähtiä yleisön houkuttelemiseksi ja milloin sitä houkutellaan sillä, että nostetaan kaksi ketjua a-junnuja pelaamaan. Samalla heivaillaan mitä parhaimpia Jokeri-tuotteita (esim. Jori Lehterä) muualle ja tilalle jotain vitun Janne Hauhtosen-profiilin pelaajia jopa ykkössentteriksi! Hauhtonen -> Arvaja, Arvaja -> Hauhtonen, no kyllä te tiedätte.
Jotta ei ihan mene aiheen ohi, niin tämän kauden Jokereita pidän edelleen mielenkiintoisena. Kunhan joukkue hoitaa itsensä playoffeihin, niin epäilen, että silloin vasta alkaa tapahtua. Minä lähden pudotuspeleissä siitä, että ne joukkueet ovat vahvoilla joita on vaikein voittaa. Tässä suhteessa JYP ja Jokerit ovat listallani korkealla huippumaalivahteineen ja puolustusorientoituneiden valmentajiensa kanssa. Lisäksi löytyy hillitön määrä kovan luokan pelaajia sieltä terävimmästä kärjestä, eli ratkaisijaosastokin on kunnossa.
Jokerit ei siis ehkä ole paras joukkue mutta se on ehdottomasti yksi vaikeimpia kaataa neljä kertaa seitsemässä ottelussa.
Oikeastaan tuosta vuodesta 1997 lähtien joukkue on ollut ihan säälittävän huono panostuksiinsa nähden, lukuunottamatta muutamaa valonpilkahdusta aina välillä. Tämä kausi on taas ollut ihan käsittämätön ooppera Pasilassa. Ensin hankitaan huippukoutsi ja pari supervahvistusta ja vannotaan ties mitä. Sitten Aravirta epäonnistuu, paikalle tulee Jortikka ja vähemmän yllättäen myös ulkomaalaisia alkaa virrata sisään.
Nyt kun aina jauhetaan pitkäjänteisyydestä, niin Jokereita ei tosiaan pääse siitä syyttämään. On ollut projekteja ja nuorennusleikkauksia yms. ylvästä yritystä mutta koskaan ei puolta vuotta kauempaa ole jaksettu odotella - hyvä jos niinkin pitkään.
Tämä kausi vaikutti hyvältä, oli hyvä valmentaja ja käytössä kohtuukova materiaali. En tiedä miksi Aravirran Jokerit sitten oli niin saamaton joukkue, ainakin koutsin näytöt Lahdessa puhuivat sen puolesta, että pitkästä aikaa Jokerit teki viisaan hankinnan. Lähinnä on ihmetyttänyt ne jutut joiden mukaan Aravirran vaatimustaso oli liian matalalla. Mitenkähän on sitten Lahdessa ollut, ovatko Nupe ja Räsänen hoitaneet vaatimisen ja jos näin, niin miten ihmeessä Jokereilta on jäänyt moinen asia huomaamatta? Enkä kyllä ymmärrä sitäkään jos Esa Pirnes tai Jukka Hentunen alkaisivat sellaisesta valittaa, kyseessä pitäisi kuitenkin olla kaksi huippuammattilaista jotka tietävät itse mikä se vaatimustaso on. Ja kun vielä Ruotsissa tuntuvat kehuvan kilpaa tuota Aravirtaa.
Eli pakkohan Jokereille on tavallaan nauraa (taas) kun kyseessä on asia joka toistuu vähintään parin vuoden välein. 90-luvun lopun valmentajamylläkkään ei sentään ole jouduttu ja se tästä vielä puuttuisikin. Jokerit on jo aiemmin ampunut itseään tehokkaasti jalkaan markkinoimalla sellaista joukkuetta mitä ei ole kaukalossa ollut olemassakaan. Nytkin takki on lennähtänyt selälleen eikä kukaan enää toimistolla muista mistä elokuussa puhuttiin.
Jokerithan on ottanut kymmenen vuotta taaksepäin tässä toiminnassaan. Kun ei kulje niin hankitaan lisää nimimiehiä ja pistetään valmennus uusiksi. Sitten kulkee hetken aikaa kunnes samat ongelmat ovat taas vastassa. Identiteetti puuttuu edelleen.
Harkimokaan ei tunnu osaavan päättää haluaako hän edelleen, että Jokerit on kuin takavuosien NY Rangers vai ollaanko sittenkin omiin poikiin luottava organisaatio. Molempia kokeillaan vuorotellen eikä kumpaankaan riitä kärsivällisyys. Milloin pitää olla tähtiä yleisön houkuttelemiseksi ja milloin sitä houkutellaan sillä, että nostetaan kaksi ketjua a-junnuja pelaamaan. Samalla heivaillaan mitä parhaimpia Jokeri-tuotteita (esim. Jori Lehterä) muualle ja tilalle jotain vitun Janne Hauhtosen-profiilin pelaajia jopa ykkössentteriksi! Hauhtonen -> Arvaja, Arvaja -> Hauhtonen, no kyllä te tiedätte.
Jotta ei ihan mene aiheen ohi, niin tämän kauden Jokereita pidän edelleen mielenkiintoisena. Kunhan joukkue hoitaa itsensä playoffeihin, niin epäilen, että silloin vasta alkaa tapahtua. Minä lähden pudotuspeleissä siitä, että ne joukkueet ovat vahvoilla joita on vaikein voittaa. Tässä suhteessa JYP ja Jokerit ovat listallani korkealla huippumaalivahteineen ja puolustusorientoituneiden valmentajiensa kanssa. Lisäksi löytyy hillitön määrä kovan luokan pelaajia sieltä terävimmästä kärjestä, eli ratkaisijaosastokin on kunnossa.
Jokerit ei siis ehkä ole paras joukkue mutta se on ehdottomasti yksi vaikeimpia kaataa neljä kertaa seitsemässä ottelussa.