Nyt pienimmillä liikevaihdot pyörivat 3 ja 4 miljoonan välissä ja suurimmat ovat nousseet yli 8 miljoonaan. Jossain toisessa maassa saatettaisiin puhua kasvavasta ja vahvistuvasta liigasta, jonka mukaan kannattaa lähteä nyt, koska pioneerit muistetaan ja vain taivas on rajana. Suomessa valitettavan usein päädytään valittamaan ja kätkemään menestys, että ei vain kukaan tule kateelliseksi. Valitettavasti kitiseminen ei johda positiivisen kierteen vahvistumiseen vaan se heikentää sitä.
Onneksi "Alpoilu" ei kuitenkaan riitä pysäyttämään käynnissä olevaa positiivista kierrettä?
On todella iloista nähdä näin analyyttistä ja tosiasioihin perustuvaa pohdintaa SM-Liigan tulevaisuuden suhteen. Ohessa muutama oma ajatukseni asian suhteen:
1) Samaa mieltä kuin RuuhkaTukka:
Alpoilun voi laittaa omaan lokeroonsa. Jos katsotaan SM-liigan katsojakeskiarvojen, joukkueiden pelaajabudjettien (inflaatiovaikutuksesta puhdistettunakin), joukkueiden taloudellisten tilanteiden...kehitystä viimeisten 20 vuoden aikana, niin eipähän tässä kovin huonosti olla pärjätty. Listaan voidaan vielä lisätä esim. eurooppalaisten joukkueiden menestys MM-tasolla ja edelleen meillä suomalaisilla ei ole syytä häpeään.
2) Toinen asia on tulevaisuus ja tietyt
paineet kansainvälistymiselle. Urheilu tuntuu kehittyvän kuin businessmaailma muutenkin: paikallistason puulaakissa on kiva pelailla aikansa, mutta vähitellen on pystyttävä ymmärtämään maailmaa sen ympärilläkin. Mutta maailman muutokseen voidaan reagoida fiksusti tai vähemmän fiksusti. Fiksua ei ole se, jos kansainvälistymme samalla kuihduttaen paikallisen juniorityön. Tässä lienee paikallaan vanha vertaus, että siinä menee se kuuluisa pieni rääpäle sen pesuveden mukana. Mestareiden liigan ja pohjoismaisten sarjojen ym. suhteen on siis pystyttävä kehittämään malli, joka ei tapa vaan vahvistaa koko Suomea kattavan pelaajatuotannon laaja-alaisen menestyksen edellytyksiä. Tähän ei johtaisi muutaman joukkueen suljettu ja kabineteissa päätetty pohjoismainen liiga, kun asiaa tarkastellaan +10 vuoden aikaperspektiivillä. Tarkoitan tällä, että lyhyellä tähtäimellä kaikki kuulostaa kivalta; päästään rökittämään ruotsalaisia ja norjalaisia joukkeita kansallistunteen endorfiineissä. Entä jos ajatellaan hieman pidemmälle? On täyttä utopiaa kuvitella, että suomussalmelaisille ja viitasaarelaisille huippulahjakkuuksille pystytään tällaisella kuviolla tarjoamallaan sellainen urakehityspolku, jolla varmistetaan suomalaisten huippulahjakkuuksien kehitysjatkumo porras portaalta kohti ”sitä parasta sarjaa”, on se sitten NHL tai joku muu.
3) Edellisestä on hyvä jatkaa tätä
urakehityspolkumallin kuvailua pidemmälle. Jääkiekkoilijoiden taimille tulisi todellakin olla kehitettävissä jatkumo, tietynlainen urapolku juniorisarjoista maailman huipulle. Silloin kun malli on hyvä, porraskorkeuden tulisi olla mahdollisimman matala, mutta samalla portaalta toiselle siirtymisen tulisi olla tarvittaessa hyvin nopeaa. Sarjaportaalta toiselle nousemisen ei siis tulisi olla liian vaikeaa; ei taloudellisesti, ei urheilullisesti eikä henkisesti.
Ok, tarkastellaan nykysysteemiä lyhyesti (A-junnuista ->). Lahjakas A-juniori saa vielä joillakin nykyisistä liigapaikkakunnista mahdollisuuden raivata tiensä suoraan SM-liigajokkueen kolmos- ja neloskenttiin ->. Toinen polku on menestyä Mestiksessä ja rakentaa tie sitä kautta. Paino sanalla ”
joillakin nykyistä liigapaikkakunnista”. Jos nyt on jo näin, kuinka kävisi tilanteessa, jossa osa joukkueista pelaisi SM-liigaa ja osa joukkueista olisi irtautunut erilliseen pohjoismaiseen liigaan? Lähes varmaa on, että tällöin kyseisten huippulahjakkaiden junioreiden paikat näissä pohjoismaisen liigan joukkueissa olisivat vähintäänkin kortilla. Tällöin kävisi helposti niin, että moni heittäisi hanskat naulaan ”liian aikaisin”, jäljelle jääneen tynkä-SM-liigan tasolla, koska taloudelliset ja henkiset resurssit puskea vuodesta toiseen kohti seuraavaa porrasta loppuisivat kesken. Miksi näin? Siksi, koska jäljelle jääneen tynkä-SM-sarjan joukkueiden taloudelliset edellytykset tarjota riittävää toimeentuloa pelaajilleen laskisivat merkittävästi nykyisestä. Näenkin, että tällaista uutta ”eliittiliigaa” hallitsisivat tulevaisuudessa ne pelaajat, joiden taustalla olisi entistä enemmän vaikuttamassa muutkin kuin urheilulliset menestystekijät. Vertailuksi suomalainen vs. jenkkiläinen yliopistokulttuuri: Suomessa pärjää omilla lahjoillaan taloudellisista taustaresursseista riippumatta, jenkeissä ollaan jo tilanteessa, jossa ne taloudelliset taustaresurssit määrittävät, keillä on edellytyksiä valmistua parhaista yliopistoista. Johtopäätös: uskon, että mikäli pohjoismainen liiga muodostetaan ilman näiden pitkäkestoisten tulevaisuuden skenaarioiden riittävää analyyttistä tarkastelua, huippulahjakkaiden pelaajien polku kohti huippuammattilaisuutta vaikeutuu, mikä Suomen kokoisessa maassa merkitsee lisäksi kansallisen menestyksen selkeää droppausta.
4) Ketjun avaajan
SM-liigajoukkueiden tulevaisuus –otsikon kimppuun. Ensinnäkin taloudellisten toimintaedellytysten kautta tässä eletään. Näen tulevaisuuden, jossa ensinnäkin liigajoukkueen johtaminen siirtyy kaikilla sarjassa pysyvillä joukkueilla
ammattimaisten businessihmisten käsiin. Tämä on ensimmäinen edellytys menestykselle, pelkkä nk. kasvattajaseurastatus ei jatkossa tule riittämään yhdellekään joukkueelle, ei edes HPK:lle, JYPille tai Kalpalle. Ne joukkueet, jotka kykenevät omalta osaltaan tällaisen ei pelkästään junioritoiminnan varaan rakentuvan toimintamallin rakentamiseen, säilyttävät mahdollisuuden kärkikahinoihin vielä noin 5 vuoden aikana. Lähimenneisyyden esimerkkeinä Lukko ja JYP, muutaman vuoden sisällä eteenpäin ehkä myös Kalpa ja Pelicans. Mutta mutta: kun tämä businessammattilaisten kyky raapia kokoon talousalueen rahat maksimaalisesti on liigassa enemmän sääntö kuin poikkeus, tällöin palataan jälleen keskusteluun
talousalueen koosta.
Edelliseen kappaleeseen viitaten ennustan, että keskipitkällä (+10) aikavälillä liigaa hallitsevat myös urheilullisesti ainoastaan ne joukkueet, joille se kuuluisa
talousalueen menestys tarjoaa soveltuvat edellytykset. Siksi nimeäisin itse voittajiksi suomalaiset yritystoiminnan menestysalueet (kehitystrendi, ei nykytila): Helsinki, Espoo, Oulu, Tampere, Turku ja Jyväskylä (ja varauksin Lahti). Sen sijaan nykyisistä liigapaikkakunnista tällä keskipitkällä (+10) aikavälillä en usko Kuopion, Lappeenrannan, Rauman, Porin tai Hämeenlinnan mahdollisuuksiin ellei mainittuun liiketoiminnalliseeen kehitystrendiiin tule näiden osalta muutoksia (esim. Oulun teknologiateollisuuden kehitys tästä hyvä lähimenneisyyden nouseva esimerkki).
Että näin, toivottavasti edes joku jaksoi tänne saakka ;)
Jupa
