Vierivä kivi ei sammaloidu ja tyytyväisyys tappaa kehityksen. Itse ajattelen matkimisen itseisarvon sijaan, että ennemminkin kyse on terveestä uteliaisuudesta asioita kohtaan, joita voitaisiin kehittää ja tehdä paremmin. Miten ottelutapahtumasta saataisiin entistä vaikuttavampi kokemus. Ajatellaanko ennemminkin, että mitä hyviä elementtejä kannattaa poimia mukaan jo valmiiksi toimivista kokonaisuuksista. Hiljalleen on kehitys edennyt maassamme tälläkin saralla.
Kyse on myös asenneilmapiirin murroksesta. Hyvin paljon on edelleen tätä ajattelumallia, että sitä tukea annettaisiin suosikkijoukkueelle vain myötämäessä, mutta onneksi ollaan yhä vahvemmin menossa Suomessakin siihen suuntaan, että sitä vahvaa tukea pystyttäisiin antamaan myös silloin kun on vaikeampaa.
Postaan nyt vielä uudelleen tämän aiemmin laittamani pätkän ihan vain mielikuvia herättämään. Ajatellen nyt sitten, että miltä vaikka sarjajumboisesta joukkueesta tuntuu, jos takana on tuollainen tuki illasta toiseen. Sen verran vahvaa sykettä ilmentää toi toiminnan taso, ettei jää epäselväksi ollaanko tosissaan. Kyllä siinä alkaa kenttäpelaajaakin jurppimaan, jos katsomossakin laitetaan kaikki likoon ja kentällä ei tahdo onnistua:
Toki nyt sitten jääkiekon puolella on vaikeutena tältä kantilta nämä runsaat ottelumäärät ja se sitten tuo inhimillisesti haastetta mukaan sen kanssa, että väistämättä saattaa tulla heikompiakin matseja katsomossa. Verraten tuolla futiksenkin parissa, jossa pelataan tyyliin kerran viikossa.