Hetkinen, hetkinen. Siis yleisesti ottaen se, että huutaa faniryhmän kanssa oman joukkueensa puolesta menee samaan kastiin mielestäsi kuin keskenkasvuisuus tai vähämielisyys? Voi olla, että sanoit asian karrikoiden, mutta oikein ymmärrä tätä mielipidettä, vaikka siihen oikeutettu oletkin. Ilmeisesti Jukureiden fanina(?) kuitenkin sitä ihmettelen. Monille faniporukassa oleminen on olennainen osa heidän identiteettiään, hiukan samaan tapaan kuin itselläni, ja niistä on löytynyt ihmisille elinikäisiä ystäviä. Faniporukka saattaa olla myös monelle ainoa kaveriryhmä, joka heillä on. Mulle jäi vähän epäselväksi, että onko "fanittaminen" myös yhtä paheksuttavaa käytöstä mielestäsi?
Useampikin suosikkijoukkueeni, kuten Ilves on aina merkinnyt mulle henkilökohtaisesti todella paljon. Jo silloin 80-luvun lopulta lähtien, kun Ilveksen kannattaminen alkoi, ihan tähän päivään saakka. Ammoisina aikoina moni sukulaiseni on pelannut Ilveksen riveissä useammassakin eri lajissa, ja sitä kautta ilvesläisyys on tullut jo äidinmaidossa osaksi meikäläistä. Peleissä aloin käymään siitä asti, kun jollain lailla osasin liikuttaa itseäni. Toki nyt tauko on ollut pitkähkö, kun Suomessa olen käynyt viimeksi vuosia sitten, mutta koitan katsoa joka ikisen matsin, kunhan vain stream löytyy. Vaikka alkaisi seitsemältä lauantaiaamuna. Itselleni on tärkeää se, että kuulun Ilves-yhteisöön, joka on joukkueen takana hyvinä ja huonoina hetkinä. Ja mikäli peleihin pääsisin, olisin varmasti karjumassa ääneni käheäksi Osaston ja muiden mukana. Saan siitä itselleni mielihyvää, että pääsen tunnustamaan väriä, näkemään (ja kuulemaan) tunnelmaan virittyneen kannattajajoukon, ja tuomaan oman panokseni Ilveksen puolesta. Mikäli tämä on keskenkasvuista ja/tai vähämielistä, niin sitten olen ihan mielelläni vaikka molempia.