1.) Tarviiko sitä jätksiä myydä 8-20? Kyllä ainakin Kouvolan suunnalla näyttää lajista riippumatta onnistuvan työnteko ja ammattimainen harjoittelu onnistuvan päällekäin. Todella harvoin on kukaan työesteiden takia pois peleistä, harjoituksista mahdollisesti useammin, mutta omatoimisena tuntuu onnistuvan, kun asenne on kohdallaan. Aamutreeni-työt-iltatreeni.
2.) Lopeta amatööriurheilusta puhuminen, turhaa provoa..
3.) Sivukulut? Voisitko eritellä hieman? Asuntoetu on kirjattuna osan sopimuksiin, seura maksaa välineet ja harjoittelun, sekä matkakustannukset.
4.) Veikkausliigan esimerkki on minulle yhä aivan auki.
5.) Valjuesimerkkini oli huono.
6.) Tarkastelisin Piitulaisen ja Vauhkosen palkkoja uudestaan.
7.) Perhe on joukkuelaji, kysy vaikka Barkoveilta. Miksei perhe saisi tukea urheilevaa lastaan?
1. Jos tuntipalkka on 9 euroa ja kolmessa kuukaudessa pitäisi tienata esim. 6000 euroa nettona, josta käyttää 800 euroa kuussa kolmen mestispalkattoman kuukauden elämiseen ja subventoi mestistulojaan 400 eurolla kuussa, niin jätskiä pitäisi myydä n. 61 tuntia viikossa. Ei siis tarvitsisi myydä 8-20, vaan 8-18 kuutena päivänä viikossa olisi melkein riittävä määrä.
2. Jos ihminen elättää itsensä jätskiä myymällä, hän on ammatiltaan jäätelönmyyjä. Jos hän elättää itsensä opintotuella, hän on ammatiltaan opiskelija. Jos hänet elättää äiti tai isä, hän on heidän elättinsä. Jos henkilö elättää itsensä jääkiekkoa pelaamalla, hän on ammattiurheilija.
3. Työnantajalle tulee työntekijöistään muitakin kuluja kuin bruttopalkka. Keskimäärin 1000 e/kk bruttopalkan lisäksi työnantajalle koituu n. 250-300 euroa kuussa näitä sivukuluja. Nämä ovat lakisääteisiä maksuja. Jos siis joukkueella on käytettävissä pelaajaan 15 000 euroa, tästä 15 000 eurosta 3000 menee sivukuluihin ja bruttopalkaksi jää 12 000 josta työntekijälle käteen jää (jos ei ole asunto- tai ravintoetuja tms.) n. 840 euroa. Voisin myös kuvitella, että jääkiekkoilijoiden kohdalla vakuutuksista tulee lisäkuluja.
4. Veikkausliiga, tai se Valioliigakin, ovat esimerkkejä avoimista sarjoista suorilla putoamisilla, joissa sarjan sisäiset tasoerot ovat järkyttävän isot ja sarjan sisällä on kolme tai useampi kasti, joiden välillä ei ole mitään jännitettävää. On pari joukkuetta, jotka pelaavat voitosta pari, jotka pelaavat putoamisesta ja muut hiihtelevät joukon jatkona. Minusta sellainen ei ole mielenkiintoinen urheilusarja, vaan haluan mennä katsomaan pelejä, joiden lopputulos ei ole jo etukäteen selvä. Menen paljon mieluummin katsomaan SaiPan ja HIFK:n liigajoukkueiden välistä peliä, jonka voittaja voi aivan yhtä hyvin olla kumpi vain kuin SaiPan ja HIFK:n C-junnujen peliä, jossa jännitetään, voittaako HIFK tänään 15-0 vai 16-1. SM-Liigakin oli vielä 90-luvulla lähes yhtä epätasainen ja jo etukäteen tiedettiin, että finaalissa ovat todennäköisesti TPS ja Jokerit. Liigan sulkemisen jälkeen Liiga on muuttunut hyvin tasaiseksi sarjaksi.
6. En toki tiedä Piitulaisen tai Vauhkosen palkkoja, mutta Vauhkonen pelasi Mestistä Jokipojissa, jonka pelaajabudjetti oli n. 270 000 euroa ja jossa pelasi yhteensä 40 pelaajaa, mutta kohtuullisuuden nimissä laskin, että heistä ehkä 25 oli seuran kirjoilla samaan aikaan. Siinä nyt ei pelaajaa kohti paljon yli kymppitonnia jää mitenkään päin. Ja tästä maksetaan niin palkka, sivukulut kuin ne luontaisedutkin, jos budjetti yhtään noudattelee kirjanpitolain mukaisia merkintöjä ja vastaa tulevaa tuloslaskelmaa (budjetinhan seura toki saa laatia miten lystää.) Piitulainen pelasi SaPKossa, jossa budjetti oli selvästi alle 200 000 ja Jukureissa, joissa se oli n. 300 000 pinnassa.
7. Tottakai perhe saa elättää ja on hienoa, että joillain perheillä on varaa ja halua tukea lastensa unelmia kohti ammattilaisurheilua. Mutta se ei muuta sitä vaihetta, jossa perhe lapsensa elättää ammattilaisurheiluksi. Toki saattaa mahdollistaa ammattimaisemman valmentautumisen tuona aikana. Mutta silti, tässä on iso kuilu Liigan ja Mestiksen välillä. Vaikka tietysti Liigassakin rotaatiopelaajina on näitä vanhempien elättämiä junnuja, niin yhdessäkään Liigaseurassa he eivät ole oletusarvoisen parhaan kokoonpanon pelaajia poislukien ehkä alaikäiset junioritähdet, joita vanhempien toki pitääkin vielä elättää.