Tästä on puhuttu jo kyllästymiseen asti, mutta Ruotsissa on pitkä lista seuroja, joiden talouden mahdollisuus nousuun/tippumiseen on ajanut katastrofin partaalle.
Onneksi Suomessa liigan sulkeminen ensimmäisen kerran on saanut erityisesti liigan häntäpään seurojen kuten Ilveksen ja KalPan tuottamaan valtavia voittoja, ja onneksi Mestis-seurojen talous kohentui rankasti heti kun liigaovet lyötiin säppiin ja perustettiin tavoitteellisen divarin sijasta mehukannu-Mestis.
On toki Ruotsissa jokunen seura tehnyt koviakin tappioita, mutta niin on tehnyt Suomessakin, samalla kun suomalaisen ykkös- ja kakkossarjatason tasoa on saatu alaspäin puolin ja toisin. Mitään konkreettista hyötyä taloudenpidon suhteen ei ole saatu SM-liigan sulkemisella ainakaan pienempien SM-liigaseurojen suhteen, ja isommat nyt pärjäävät joka tapauksessa, niin ne Ruotsissakin tekevät.
Elitserienin ja Allsvenskanin karsintasarja on ehdottomasti paras mahdollinen malli, jossa ratkaistaan rehdisti pääsarjatason joukkueet, ja samalla varmistetaan tasokas kakkossarja, josta voi nousta takaisin pääsarjaan vaikka seuraavana vuonna jos urheilullinen taso siihen riittää. Allsvenskanissa pelaakin tämän avoimen järjestelmän takia niin kovia "divarijoukkueita", että niillä on mahdollisuuksia jopa osallistua perustettavaan jääkiekon Mestarien liigaan perustajajäsenenä.
Ruotsin systeemin laajempi urheilullinen taso näkyy kyllä myös muun muassa Ruotsin maajoukkueen pitkäaikaisessa menestyksessä ja maan NHL-pelaajien määrässä. Täällä voidaan varautua jatkossa kultapossukerholiigan tason heikkenemiseen entisestään, koska hännänhuiput voivat lyödä kautensa läskiksi jo joulukuussa vailla huolta huomisesta ja runkosarjan taso tippuu, koska vain osa joukkueista pelaa koko kauden tosissaan.