Levyarvosteluketju

[Everton]

Re: 10+1 kovimmat hitit tällä hetkellä pienessä arvostelussa

Viestin lähetti Arnold
t.A.T.u. - "All The Things She Said"
Venäjältä kajahtaa kovaa poppia. Sekavankuuloista taustaa säväyttää nuorten venäläistyttöjen huuto-laulu. Kappaleen alkuperäiskielistä versiota on myös paljon kehuttu. Kovin kappale tällä hetkellä, mitä tiedän.

Tunnustan. Tähän biisiin jää koukkuun. Monena päivänä olen tätä hyräillyt ja saanut vielä paremman puoliskoni yhtymään. Siis hyräilyyn. Arnoldin lyhyeen arvosteluun voisi vielä lisätä maininnan paikoitellen hellyyttävän kömpelöstä englannin lausumisesta (varsinkin se hidas kohta). Kuten asiaan olennaisesti liittyy, mahtavatko vielä olla nättejäkin plikkoja?!?!?

Ja kun tunnustusten makuun tässäkin ketjussa pääsen, niin myös se Marita Kuulalta kuulostava naisräppäri (Mariska) on hauska. Kertokaapas vanhalle hiphopantidiggarille jotain siitä.

EDIT: niin ja juu, muistaakseni on laina tuo Sugababes. Alkuperäistä esittäjää en kyllä muista, mutta taidettiin mainita Rumbassa muutama aika takaperin.

 

[Skeletor]

Tämä Tatu jää todellakin päähän soimaan, vaikka biisi on loppujenlopuksi surkea.

Toinen vielä surkeampi (ja lähinnä säälittävä) biisi, joka on jäänyt lähiaikoina soimaan on legendaarisen Eurooppa 3:n "Sateenkaaren Alla". Kuulin sen sattumalta, sitten uudelleen jne. Ja hyräily jatkuu. Tässähän on ihan teinimeininki....

 

[Arnold]

Re: Re: 10+1 kovimmat hitit tällä hetkellä pienessä arvostelussa

Viestin lähetti Everton
(...)Kuten asiaan olennaisesti liittyy, mahtavatko vielä olla nättejäkin plikkoja?!?!?

No, katso täältä ja kerro mielipiteesi. Omasta mielestäni niissä kuvissa (ja vaatteissa) ei ainakaan suurta aah-elämystä saa aikaiseksi. Minkäs ikäisiä he olivatkaan? Teinityttöjä ainakin, mutta jotain 16-18 lienee oikein ikähaarukka heille.

Viestin lähetti Everton
Ja kun tunnustusten makuun tässäkin ketjussa pääsen, niin myös se Marita Kuulalta kuulostava naisräppäri (Mariska) on hauska. Kertokaapas vanhalle hiphopantidiggarille jotain siitä.

Meikäläiseen Mariskan riimitys oikein nappaa. Okei, sehän nyt selvästi kuulostaa siltä, että tässä ei todellakaan olla millään "hei vittu joo"-asenteella liikkeellä, vaan lähinnä kieli poskessa-meininkiä. Ehkäpä vaan se kuulostaa oudolta naisen suussa - ja vielä suomeksi, heh. Veikeää, siten itse voisin kuvata Mariskaa. E-yo!


edit:

Ongein vähän Mariska-faktaa. Eli yli 20-vuotias nainen, joka on asunut ulkomaillakin, opiskellut suomen kieltä, julkaissut demon, josta löytyy "Tarkista tämä" ja remix-versio. Joo, tässähän sitä pikkasen tietoa, tuskin tämä paljoa auta.

Ja vielä Evertonille, jos haluat kunnon naisräpätystä, niin tsekkaa Yavis ja "Mind Games". Parasta kotimaista englanninkielistä naisräppiä mitä olen ikinä kuullut.

 

[Everton]

Re: Re: Re: 10+1 kovimmat hitit tällä hetkellä pienessä arvostelussa

Viestin lähetti Arnold

No, katso täältä ja kerro mielipiteesi.

Jeps, olivatkin vähän nuorempia(?) kuin luulin. Jättetarttuva tsipale siltikin. Eilisen hyräilymme keskeytti The Police. Syystä en ole aivan varma: joko stemmamme eivät pysyneet vireessä, tai sitten palanut takavaloni vaikutti asiaan.

Meikäläiseen Mariskan riimitys oikein nappaa. Okei, sehän nyt selvästi kuulostaa siltä, että tässä ei todellakaan olla millään "hei vittu joo"-asenteella liikkeellä, vaan lähinnä kieli poskessa-meininkiä.

Tosiaan, vaikken olekaan sanoihin hirveästi vielä paneutunut niin raikas tyyli. Kun ei oikein tuo rap-uho tai mukahauskat riimit meikään putoa. Oliko muuten mainitaa, että onko ihan suomalaista syntyperää, kun jotenkin lausuu niin hauskan kuuloisesti?

Ja vielä Evertonille, jos haluat kunnon naisräpätystä

En halua. Ei nyt ihan mahdottomuuksiin asti sentään mennä :D

 

[MadMan]

Hellacopters - Payin' the Dues

Hellacopters - Payin' the Dues
(Vinnylissä A-puoli):
1. You are nothin'
2. Like no other man
3. Looking at me
4. Riot on the rocks
5. Hey!
6. City slang (Ainoastaan vinnyylillä)
(Vinyylissä B-puoli):
7. Soulseller
8. Where the action is
9. Twist action
10. Colapso nervioso
11. Psyched out & furious

Viinyyli alkaa eittäin kovalla kipaleella, joka kuuluu ehdottomati kyseisen L.P:n parhaimpiin ralleihin. Toisaalta parhaimpia biisejä on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, koska levy on täynnä Coptersien parhaimpia biisejä - vaikka ei olekkaan kokoelma. Tällä levyllä ei ole yhtäkään kipaletta, millä kitaraa ei vingutettaisi ja muutenkin Hellacoptersien musiikki on loistavaa kitara/action rockia. Levyn soundit on huomattavasti puhtaammat, kuin ekalla levyllä Supershitty to the Max. Kundien soittotaitokin on parantunut huomattavasti ajan myötä.

Toinenkin biisi jyrähtää ilmoille lupaavasti ja täyttääkin kaikki odotukset. Tämäkin biisi kuuluu levyn ja koko Coptersien parhaimpiin biiseihin. Biisi on tyypillistä Hellacoptersia parhaimmillaan. Meno on reipasta ja energistä.

Levyn kolmas biisi Looking at me kuuluu ehdottomasti levyn heikoimpaan antiin. Ei säväyttänyt itseäni oikein millään tavalla ja onkin A-puolen ainoa heikompi biisi.

Riot on the rocks palaa jälleen reippaaseen poljentoon ja kuuluukin Coptersien parhaimmistoon. Tästä biisistä on tullutkin yksi omista suosikeista.

A-puolen päättää ehdottomasti levyn paras biisi - City Slang. Tämä biisi on ainoastaan vinyylipainoksissa ja cd:n omistjat jäävätkin paitsi paljosta. Ralli ei ole alun perin Coptersien vaan Sonic's:n. Tässä biisissä vingutetaan skittaa kunnolla ja on oikea osoitus soittotaidoista.

Vinyylin B-puoli jyrährää myöskin käyntiin erittäin reippaalla poljennolla. Tämä on kanssa levyn parhaimpia ralleja. Kuten aikasemmin sanoin biisejä on vaikea laittaa paremmuus järjestykseen. Levyllä on ainoastaan kaksi heikompaa biisiä ja sitten on yksi - ehdottomasti paras ralli. Muut jakavat tasaisesti 2. sijan.

"Jos Eminem kuulisi tämän biisin hän paskoisi housuihinsa", näin kommentoi Radio Cityn juontaja Tappis B-puolen 2. biisiä Where the action is. Eikä hän yhtään liioitellut sanonnassa vaan pikemminkin vähätteli. Tämäkin biisi kulkee kuin juna eteenpäin tiukalla poljennolla ja on hyää kitarointia,

Seuraavana on Twist Action biisilistalla. Ei näytä pojat väsyvän lopun häämöttäessä, vaan meno on samanlaista ja loistavat kitarasoolot antavat sopivan säväyksen biisiin.

Seuraavana on Colapso nervioso, joka on levyn huonoin biisi. Tämä on enemmän ensimmäisen levyn tyylistä. Tämä biisi ei yllä Supershitty to the Max:n parhaimmistoon vaikkakin ensimmäinen levy on kaikin puolin huonompi. Ei kyllä tästäkään biisistä poljentoa puutu, mutta vaikuttaa löysältä muiden levyn biisien rinnalla.

Viimesenä biisinä onkin sitten Psyched out & furious. Biisi on sopiva lopetus levylle, koska on hieman rauhallisempi.

Biisit saattavat kuulostaa hyvin saman tapaisilta näin kirjoitetussa muodossa. Ei näitä biisejä pysty selittämään - ne pitää kuulla. Valitettavasti Payin' the Dues on viimeinen levy, missä Dreggen on mukana. Herra soitti aluksi Backyard Babiesissa päätoimisesti ja Hellacopters oli vain harrastus. Hellacoptersien suosio kasvoi huomattavasti tämän levyn jälkeen, joten mies joutui jättämään Coptersit ja siirty kokonaan Backyard Babiesiin. Tämän kuulee selvänä erona seuraavalla levyllä ja pahoin pelkäänkin, että Payin' the Dues jää Hellacoptersien parhaimmaksi levyksi. Nälkä kasvaa syödessä ja olisinkin halunnut Dreggenin jäävän bändiin. Uskoisin, että seuraavasta platasta olisi tullut huomattavasti parempi , jos Dreggen olisi bändissä.

Arvosana: 9/10

 

[Arnold]

Evertonille vielä ja samalla pari singlearvostelua

Viestin lähetti Everton
Tosiaan, vaikken olekaan sanoihin hirveästi vielä paneutunut niin raikas tyyli. Kun ei oikein tuo rap-uho tai mukahauskat riimit meikään putoa. Oliko muuten mainitaa, että onko ihan suomalaista syntyperää, kun jotenkin lausuu niin hauskan kuuloisesti?

Ei allekirjoittanutkaan mikään uholäpän kannattaja ole, mutta en sitä skippaakaan, jos korvaani hyvältä kuulostaa. Nykyään ainakin sellanen tarpeeksi letkeä räpätys ja menevä biitti aiheuttavat meikässä elämyksiä.

Niin, Mariskasta vielä.. "Lähteeni", josta tiedon löysin, niin sielläkin arvuuteltiin, että onko Mariska alkuperäisesti suomalainen, kun sen verran ovelaa neidin ääntäminen välillä on. Ainakin siis ulkomailla vaikuttanut ja opiskelee suomea. Hmm, ei siitä oikein osaa sitten sanoa mitään. Mariska voi ihan vain muuten opiskella suomea suomalaisena ja tehdä naisräppiä suomeksi. Ääh, odotetaan, että Mariska tulee itse esiin kellarinsa hämystä ja kertoo kaiken. Kuvankin olen nähnyt, mutta ihan valkoihoinen nainen, että ei senkään perusteella oikein osaa sanoa onko syntyjään suomalainen vai ei.




F2F - "Losing My Mind"

Suomalaistiput, joiden nimiä en juuri nyt muista ovat tehneet aika lailla Nylon Beatin vanhaa tuotantoa muistuttavaa musiikkia modernin konesoundin kera. Tumma ja vaalea heitäkin on, toinen muistaakseni on saattanut olla joskus jossain Tenavatähti kilpailussa vuonna viis. Saatan silti olla väärässä.

Itse musiikki on loistavaa, laulu ei niinkään. Kappaleesta tekee erityisen hyvän nimenomaan sample, joka on TV-sarja "Far Outista". Mahtipontisen kuuloinen tunnari sopii dancekappaleeseen loistavana lainana. Jotenkin tyttöjen ääni jää musiikin peittoon ja muutenkin englanti ei ainakaan kuulostaisi tyttöjen suussa niin hyvältä. Mitä jos tämä olisi ollut suomenkielinen kappale? Olisi varmasti ollut vielä parempi.

Extended versio tuo esiin kappaleen pidemmässä muodossa ja Modulation tekee myös hyvän remixin. Viimeinen remix on omasta mielestäni turha.

01 Losing My Mind
02 Extended
03 Modulation Remix
04 Scope VP9K Remix


Arvosana: 8/10


Tyrävyö - "Kuka vei kaiken"

Tyrävyö tekee Apulannat, se vanhetessaan paranee. "Tyris" on ottanut syntikkaa käyttöön uusissa kappaleissaan ja jopas kolahtaa. Laulaja-Eeron ääni on tavallaan verrattavissa Apulannan Toniin, tosin Tonin ääni vielä omaperäisempi.

Onko tämä nyt sitten aikuisempaa musiikkia, jolla yritetään saada muitakin ihastumaan Tyrävyön musiikkiin kuin pelkkien pikkutyttöjen? Ainakin meikäläisen kohdalla he onnistuvat. Edellissingle "Uskoin niin" ja sen b-puolet olivat aika maagisen kuuloisia, joista pakollakin tämä "Kuka vei kaiken" jää. Ei paljon, mutta pikkasen. B-puolet ovat ihan mukavan kokeilevia kappaleita.

01 Kuka vei kaiken
02 Koodinimi: Rakkaus
03 Koodinimi: Viha

Arvosana: 8/10

 

[Everton]

Tatusta (ilman Eekaa) vielä...

Johan selvisi miksi meikä biisistä innostui. Olenhan suvaitsevainen. Ei mitään venäläisiä eikä lesboja vastaan. Jälkimmäisestä asiasta tosin sain tietää vasta tuoreesta Rumbasta lukemalla.

 

[Arnold]

Hyymöriä 80- ja 90-luvulta

No arvostellaan tämäkin nyt sitten..


Fiilaten ja höyläten - Kosteisiin iltoihin ja märkiin uniin (Poptorin parhaat)

Lainaten erästä tunnettua huoltamonpitäjää eli "kun halvalla sai". Ensiksi on parasta pistää biisilista ja sitten vasta kommentit.

01 Bat & Ryyd: Fiilaten ja höyläten
02 Aki & Turo: Rokki soi
03 Hausmylly: Mua haluttaa
04 Turo's Hevi Gee: Hyvännäköinen
05 Bat & Ryyd: Jestas sentään
06 Vilperin Perikunta: Hiljaiset ja halukkaat
07 Aki & Turo: Vesipatja jäätyy
08 Bat & Ryyd: Bosliini Billy
09 Sonnit pois: Sonnienergiaa
10 Vilperin Perikunta: Oolrait
11 Bat & Ryyd: Tule tyttö uimaan
12 Sepi Kumpulainen: Viialalainen nainen (Discoversio)
13 Turo's Hevi Gee: Tussu
14 Hausmylly: Se mustamies
15 Aki & Turo: Mahtisonni
16 Turo's Hevi Gee: Peeniskatteus
17 Bat & Ryyd: Ehtaa tavaraa
18 Hausmylly: Tee mun päivä

Siinä on tämän huumoripläjäyksen naurettava biisilista. Korostan sanaa naurettava, en tosin negatiivisessa mielessä. Ehkä on hyvä arvostella jokainen artisti erikseen. Niin minä näkisin, että olisi parasta tehdä.

01 Bat & Ryyd: Fiilaten ja höyläten
05 Bat & Ryyd: Jestas sentään
08 Bat & Ryyd: Bosliini Billy
11 Bat & Ryyd: Tule tyttö uimaan
17 Bat & Ryyd: Ehtaa tavaraa

Bad ja Ryyd on ollut mielestäni aina ehtaa tavaraa, eivätkä he nytkään petä. Kaksi ensimmäistä B&R-kappaletta on tietenkin covereita heidän omalaatuisella tyylillään esitettynä. "Bosliini Billy" on venäläisalkuperäinen kappale, jossa huomaa venäläisenkansanmusiikin elementit 80-luvun musiikkiin yhdistettynä. "Tule tyttö uimaan" jatkaa mihin kappale numero kahdeksan jää. Viimeinen B&R-tsipale laittaa kaiken matalaksi. "Ehtaa tavaraa" pidän edelleen kaikkien aikojen yhtenä kovimmista kotimaisista huumoriviisuista, eikä se petä tälläkää levyllä. Niin tuntuu moderntalkingmaiset pianokohdat ja syntikkakikkailut mahtavilta. Ehtaa tavaraa, ei sitä voi muuta sanoa.

02 Aki & Turo: Rokki soi
07 Aki & Turo: Vesipatja jäätyy
15 Aki & Turo: Mahtisonni

Nyt muistan miksi en ole ikinä oikein välittänyt A&T:n huumorista. Siinä ei juuri ole huumoria, ainakaan minun makuuni. Pääosassa on "Aki", mutta tuskin "Turolla" paljon annettavaa ole. Mitä muistan siitä TV-sarjastakin.. "Mahtisonni" on ainoa, joka saa pientä hypeä meikäläisessä. Siitä kiitos Gary Glitterille.

03 Hausmylly: Mua haluttaa
14 Hausmylly: Se mustamies
18 Hausmylly: Tee mun päivä

Mitä ihmettä? Minä muistin Hausmyllyn pelkästään teinityttöjen ihanana pitämäksi kotimaiseksi dancepoptrioksi, mutta olen ollut hieman väärässä kaikki nämä vuodet (?). Ainakin nämä kolme kappaletta on puhdasta huumoridancepoppia, eikä mitään teinifiilistelyä. "Se mustamies" on loistava huumorihelmi, jonka en ole tiennyt olevan Hausmyllyn kappale. "Me halutaan olla neekereitä.." Kaksi muuta on hieman vaisumpia, mutta asia tulee selväksi. Kieli poskessa ollaan liikkeellä. Silti paras Hausmylly-kappale kautta aikojen on "Ikävä lokakuu". Se onkin hieman vakavempi vedos, ja kai vetosi niihin teinityttöihin.

04 Turo's Hevi Gee: Hyvännäköinen
13 Turo's Hevi Gee: Tussu
16 Turo's Hevi Gee: Peeniskatteus

Hara Laukkanen ja soitinyhtye Hevi Gee. Huumoricovereiden kruunaamattomia kuninkaita, kruunattu kai lienee Eläkeläiset. Joka tapauksessa "Peeniskatteus" tuo nostalgisia muistoja ajasta, jolloin Radiomafian silloinen aamuohjelma Ulmanen & Roiha soitti kyllästymiseen saakka tuota niin legendaarista kappaletta. Lyriikka on erittäin hauskaa ja musiikki myös omalla tavallaan kornia. Ja mikä ihmeellistä, "Peeniskatteus" ei ole cover mistään.

06 Vilperin Perikunta: Hiljaiset ja halukkaat
10 Vilperin Perikunta: Oolrait

Ääh.. Levyn tylsimpiä esityksiä nämä, vaikkakin musisointi on sopivan rentoa. "Tervetuloa länteen, Andrej"-tyyliset helmet vaikuttavat enemmän meikäläiseen. Levyn yleisilmeeseen pieni pettymys. Ei muuta kommentoitavaa.

09 Sonnit pois: Sonnienergiaa

Eikö kuuluisalle kadoksissa olleelle "Liekki"-sonnille aikoinaan tehtiin kappale? Tässä ainakin mainitaan kertosäkeessä Liekki usemapaankin kertaa. Biitti on todella eurodancemainen, pientä miespuhelaulua ja naiskertosäe. Ja sekaan sämplätään Kumpulaisen Sepin kappalettakin! Levyn parhaimmistoa tämä sonnikappale.

12 Sepi Kumpulainen: Viialalainen nainen (Discoversio)

Kuka muistaa vielä Sepin? Sepi teki ensin "menestyksekkään" soolon, josta tuli myöhemmin discoversio. Tämä kappale on tuolta levyltä ja sävel on erittäin "pump pump". Sepi puhua höpöttää rimmailuaan dancejytkeen päälle ja lallattelee väliin. Säälittävä kappale, jossa silti on sitä jotain.


Koko levy on kokonaisuutena taattua laatua huumorin ystäville. Kaikki kappaleet ovat 80-luvun puolelta aina 90-luvun loppupuolelle. Itse pidän levystä, mutta jääköön arvosana antamatta, kun tälläisiä huumorialevyjä on aika vaikea verrata "oikeaan" musiikkiin. Minulle iskee suht moni huumoriplatta ja tämä on yksi niistä. Kyllä Poptori osaa!

 

[Arnold]

Seremoniamestari - Sana viikonvaihteeksi

Suomiräpin veteraani ja ylivoimainen ykkösrimmailija pistää kehiin jo kolmatta levyä kolmen vuoden sisällä. Takuuvarma levy per vuosi puree siis Seren tuotannossa myös. Ja miksipä ei, kun taso säilyy.

Debyyttilevy vuodelta 2000 "Omin sanoin" oli ensimmäinen julkaistu suomiraplevy, josta löytyi hittisingle "Viesti". Pidän edelleen kyseistä kappaletta kautta aikain parhaana suomirapkappaleena. Viime vuonna julkaistu "Sanasta miestä" oli huomattava pettymys. Se ei menestynyt yhtä hyvin kuin debytti ja sen taso oli huolestuttavan horjuva. Luulin jo, että Sere jää yhden levyn ihmeeksi, vaan eipä jäänyt. Uusin palauttaa taattua laatua ilmoille.

"Sana viikonvaihteeksi" on paluu juurille ja taustat tehneet Skillstersit pistävät jäätävät biitit. Sampleja vanhoista suomalaisista kappaleista, elokuvista ja sopivan funk, jazz ja rap. Yksi puuduttava tekijä on. Levyn loppupuolella kertosäkeet alkavat liikaa toistaa itseään ja DJ Infekton skrätsäystä löytyy jokaisesta kertosäkeestä. Se siinä on, että ne ovat pelkkää skrätsäystä, ei muuta. Joten onko se sitten ihme, että hieman kuulostaa puuduttavalta. Seren edellislevyllä oli taustat hieman heikompia, mutta nyt ne ovat taas kunnossa. Kiitos kuuluu Skillsterseille, jotka ottivat samat elementit käyttöön kuin "Omin sanoin"-levyssä oli.

Itse Sere pistää jälleen kovat ja erinomaiset riimit kehiin. Viime levyn vaisuutta ei voida pistää Seren riimien piikkiin, vaikka joukkoon mahtui vaisumpia vedoksia siltäkin osalta. Nyt jokainen kappale "Muistilista"-kappaletta lukuunottamatta sisältävät hyvät riimit. Seren sopivan karhea ääni on jo legenda ja sitä saadaan taas ihailla 13:n kappaleen verran. "Egotrippissä" on ainesta kulttikappaleeksi. Erittäin koneellinen tausta aggressiivisten rappien kera on mahtavaa kuunneltavaa. Singlehitti "Chillaa meiän kanssa" on levyn parhaimmistoa, kakkoskappale "Liskot" on myös erinomainen, eikä sovi unohtaa "Olipa kerran...", "Niin se vain menee" ja "Päivä jolloin suomiräppi kuoli" -kappaleitakaan.

Ei edes ukkoutuminen aiheuttanut riimien huononemista. Tämä on kovinta suomirappia vähään aikaan. Ei ihan mestariteos, mutta pysyn kasilinjassani ja tälle levylle 8/10.

01 Chillaa meiän kanssa (feat. Idän Ihme & [Em:el])
02 Liskot
03 Olipa kerran...
04 Muistilista (feat. Silkinpehmee)
05 Esikaupunki
06 Skillsters taas puikoissa
07 Egotrippi
08 Niin se vain menee (feat. Chydenius & Palervo Kalsa)
09 Valtakunnassa kaikki hyvin
10 Päästä irti
11 Päivä jolloin suomiräppi kuoli
12 Metodi
13 Mikään ei oo siistimpää

 

[hannes_ko]

Kaksi klassikkoa

Arvostelussa Pet Shop Boysien Please ja Lou Reedin jättiklassikko Transformer.


Ensiksikin tahdon tehdä selväksi, etten ole konemusiikin asiantuntija. Siksipä saattaa tekstistä löytyä asiavirheitä. En ole myöskään erityisesti tätä varten tarkastanut sitä, kuka sanoitti ja kuka sävelsi, olen luottanut siihen, että Tennant sanoittaa, Lowe koneistaa ja sävelmät "syntyvät." Seuraavan arvostelun on tehnyt siis fani, joka nyt vain tykkää hyvästä musiikista.
Bändi on siis Pet Shop Boys, ja levy Please. Copyright on vuodelta 1986, useat piisit muutamia vuosia vanhoja. Siitä huolimatta levy olisi saattanut ilmestyä eilen. Tai ei sittenkään: mitään tällaista ei enää tehdä. Kukaan muu ei tee, tarkoitan. Yksi maailman aliarvostetuimmista bändeistä jatkaa edelleen. Tutustukaa!

1. Two Divided By Zero
Levyn avaus ei ole Pet Shop Boysien suuria sinkkuhittejä. Se on kuitenkin työnäyte siitä, miksi yhtye on yli 15 ollut kehityksessä sekä mukana, että sen kärjessä. Two Divided By Zero ei kuulosta vuodelta 1986. Se on konepopin aatelispiisejä, tunnelmallinen, lähellä klubimusaa. Sävellys ei ehkä ole levyn vahvin, mutta kappaleita voidaan rakentaa muunkin osaamisen avulla.

2. West End Girls
Tästä se kaikki alkoi, Poikien läpilyönti. Ei suosikkikappaleitani, mutta ehdottoman tyylikäs esitys. Jälleen pelataan tunnelmalla.Tällaista ei vain enää tehdä.

3. Opportunities (Let´s Make Lots Of Money)
Jo nimi on kipeä, ja sitä on kappalekin. Show-kappale, jossa sanoituksella vahva osuus. Neil Tennantin tunnetuimpia säkeitä: "You got the looks, I got the brains, let´s make lots of money." Pet Shop Boys on muutakin kuin tanssibändi, ei sanon sen toisin, Pets Shop Boys on myös tanssibändi.

4. Love Comes Quickly
West End Girls- sound-a-like. Enteilee loistavaa Behaviour-levyä, mutta siihen kuluu vielä jokunen vuosi... Tässäkin kappaleessa Tennatin kipeät lyriikat ja Chris Lowen äänimaton käsittely ovat huipussaan. Ja Neil narisee kuin toinen Niilo, siis Young.

5. Suburbia
Elämäni tärkeimpiä kappaleita. Sinkkuversiosta (menevämpi) pidän tosin enemmän. Lapsuuteni Soundtrackin ykköspiisejä, mestariteos It´s a Siniä ennakoiva loistava sävellys, johon Lowe teki nerokkaan taustan, ja johon Tennant kirjoitti kuuntelun kestävät sanat. "Let´s take a run with the dogs tonight." " I want to do something else than just hang around." Ihan liikutun.

6. Opportunities (Reprise)
Väliaika, kahvia ja pullaa!

7. Tonight Is Forever
Hieman vapautuneempaa kuin levyn alku, mutta toki duon tuntevat ymmärtävät lauseeni hölynpölyksi heti alkuun. Tennat ei "osaa" laulaa kepeästi, eikä sanoja ole taaskaan säästelty. Omaperäistä jälleen, joskin PSB-asteikon pakkopullaa. Toisaalta jopa hyvin sympaattinen esitys... Taustaääniltään niiiiin perus-PSB:tä. "Tonight!"-huuto on koko kappale.

8. Violence
Alkaa pelottavan kasarimaisesti. (Kai edelläkävijäkin jättää jälkiä ajastaan.) Mitätön sävellys, koukkuja sentään on. Myöhemmin niin tunnettua naisen joikaamista taustalla. Lowen tavaramerkki-sämple. No joo, b-puoliainesta

9. I Want A Lover
"Crying at the Discotechue...." Mutta ei enää muutaman sekunnin jälkeen. Ehkä vähän vähemmän PSB-soundinen (kaikki on suhteellista.) Periaatteessa tyhjänpäiväistä.

10. Later Tonight
Ahh, piano. Parin huttupiisin jälkeen paluu nerokkuuteen. Osoitus yksinkertaisuuden iloista. Helmi piilotettuna debyyttilevyn kymmenenneksi kappaleeksi. Moniko projekti pystyy siihen?

11. Why Don´t We Live Together?
Takaisin koneisiin. Nyt kasari painaa läpi ja kuuluu. Olisi saanut jäädä julkaisematta varsinkin "uu-uun" ja "peipen" takia.


Lou Reedin Transformerin käsiini saatuani tiesin kokevani kohta jotain tyylikästä; olenhan päässyt jyvälle jo Velvet Undergroundista. Silti kansivihkoa silmäillessä ehdin jo yllättyä; tämä kohuttu ja kehuttu taidepläjäyshän sisältää hittejä! Reedin kaikki hitit ovat täällä! Eihän sellaista levyä yleensä äänestetä kaikkien aikojen levyt- äänestyksissä kärkeen. Kuunneltuani lätyn olen vakuuttunut siitä, että Transformer on rankasti alitunnettu (ei siis aliarvostettu). Minulla kesti 21 vuotta saada tämä soittimeeni, älkää tehkö samaa virhettä! Onneksi on kirjastot....

1. Vicious
Homma tehdään selväksi heti alusta. Tinkimätöntä katumusiikkia. Ruisrääkkä koukkuna. Tässä on juurta. Juuri siksi perinteinen bändikokoonpano elää vieläkin. Toimii! Ei kai vain the Strokes ole sattunut tätä kuulemaan, ei kai.

2. Andy´s Chest
Piisi joka pitää otteessaan. Tämän tahtiin Homer Simpsonkin nyökkäilee. Käsittämätön vetovoima tässä elää. Tällainen "katkonainen" sävellys on ennekin miellyttänyt minua. Järkyttävän hyvä ROCK-piisi.

3. Perfect Day
Moneen kertaan raiskattu teos, joskus jopa hyvin kohdeltu. Silti parhammillaan Loun esittämänä, siis esittämänä, ei pelkästään laulamana. Tämä on taidetta hyvät ihmiset! Kunnon taidetta, ei apuraha taidetaidetta. Joskus piisi on vain kaunis, joskus se on jotain vielä enemmän. Ei tämän säevltäjä ole voinut olla rujossa VU:ssa... Vai vittuileeko Lou? Taitaapa tehdä niin.

4. Hangin´ ´Round
Ja sitten CCR:ää! Hyvää jytää, ei mitään elämää suurempaa, mutta toimivaa rokkenrollia. Pistää lyömään tahtia tämäkin.

5. Walk on the Wild Side
Virallinen Reed-renkutus, ja mikäs siinä, hieno kappale, lähellä VU:ta. VU on tunnetusti raskas kuunneltava, ja siksi tämän hittipotentiaali yllättää. Ei siis siksi, etteikö kappale olisi hieno. Kerralla päähän. Dubbiduukin voi toimia!

6. Make Up
Kyllä tuuba on komiaa kuunneltavaa. Mielestäni levyn paras kappale. Lou laulaa taas kat-ko-nai-ses-ti, ja se toimii. "Now we´re coming out, out of the closets, out on the streets" ja siihen tuuba niin a vot, toimii! Tulee vähän mieleen Tahdittomien Ihana Riitta...

7. Satellite of Love
Lou Reed goes mainstream. Tämähän nyt on ihan Bruce Springsteeniä, ja vuosi on siis 1972. Komia on kuitenkin. Lopussa oikeen yhteislaulua. Lou Reed=Mikko Alatalo?

8.Wagon Wheel
Taso pysyy. Musiikillista kaurapuuroa, hyvin keitettyä sellaista. Silloin se on hyvää.

9. New York Telephone Conversation
Lou goes MA Numminen. Sana hölkkä kuvaa tätä hyvin. Saa hymyilemään. Tätä pitäisi laulaa maan jokaisessa lastentarhassa!

10. I´m So Free
PSB ei saanut "uu-uuta" toimimaan, mutta Lou saa. Edelleen taso on aivan järkyttävän loistelias. Toisaalta näin hyvien laulujen kuuleminen saa voimaan pahoin kun samalla ajattelee mitä nykyajan nuoriso kuuntelee...

11. Goodnight Ladies
Lisää tuubaa. Huikean levyn tyylikkäät jäähyväiset. Leideille hyvät yöt ja Loulle suurkiitos.

 

[Moto]

THE KLF - The White Room

Pakko kirjoittaa joku arvion tapainen tästä albumista, kun stereoissani ei pariin päivään juuri muu ole soinutkaan. Kyseessä on The KLF:n The White Room-albumi vuodelta 1991. Ja sehän tässä harmittaa, että olisin voinut vähän vähemmällä ennakkoluuloisuudella elää tämän mainion lätyn kanssa onnellisessa parisuhteessa jo 11 vuotta, mutta silti parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

KLF oli melkeinpä kirosana silloin kesällä 1991, kun tämän levyn biisejä soitettiin yhtenään MTV:llä. Last Train To Trancentral sai minut lotkauttamaan jonkin verran korviani ja Justified & Ancient, lähinnä Tammy Wynetten laulama sinkkuversio kuulosti jo silloin aika hyvältä. Siitä huolimatta yleiskuva tästä bändistä jäi hyvin vääristyneeksi, kuvittelin esimerkiksi että ne mustat mies (Ricardo Lyte) ja nainen (Maxine Harvey) olisivat bändin sielu, mutta tosi asiassa he ovat vain monia levyn vierailijoista. Ricardo ei edes ole mukana muilla raidoilla kuin 3 am Eternal ja Last Train To Trancentral. Maxine sen sijaan laulaa suurimmalla osalla raidoista. KLF:hän on itse asiassa herrat James Cauty ja William Drummond.

Biisi biisiltä:

What Time Is Love?

Biisi, josta on olemassa niin monta eri versiota, että tuskin bändin jäsenet itsekkään muistavat tarkkaa lukua. Tämä "LP Mix" lienee muuten sama kuin albumia edeltänyt single, paitsi että sen alkuun on laitettu introksi noin puolitoista minuuttia Justified And Ancientia. Ilmeisesti biisistä on parempiakin versioita olemassa, mutta tämä edustaa eniten sitä MTV-KLF:ää. Ei oikein kolahda ja menee ennemmin sinne 2 Unlimited-osastoon....


Make It Rain

Vinyyliversiossa A- ja B-puolen raja menee luultavasti siten, että Build A Fire on B-puolen ensimmäinen kappale. Tämä kappale on tyyliltään selvästi lähempänä B-puolen biisejä ja tuntuu olevan hieman väärässä paikassa. Ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa miksikään, että kyseessä on hieno biisi.


3 A.M. Eternal

Kolmesta "MTV"-sinkusta keskimmäinen ja nousi peräti listaykköseksi Britanniassa. Silti (tai juuri siksi) ehkäpä kehnoin osa tuosta trilogiasta. Ricardo räppää ja Maxine hokee väliin "triieiemmää".


Church Of The KLF

Alle parin minuutin välisoitto ja sinkkukolmikon lisäksi ainoa biisi, jonka voi laskea siihen MTV-osastoon. Myöskin ainoa täytekappaleen leiman saava biisi, lähinnä välisoittomaisuutensa takia.


Last Train To Trancentral

Trilogian viimeinen ja ylivoimaisesti paras biisi. Vaikka tämänkin voi nopeasti kuultuna kuitata kertakäyttöisenä pop-biisinä, tarkemmalla kuuntelulla huomaa, kuinka monitasoinen kappale itse asiassa onkaan kyseessä. Melkein jokaisen lauluosuuden laulaa eri laulaja, yhteensä biisissä laulaa 7 henkilöä. Hieman kahden minuutin jälkeen kuultava kosketinsoolo kuulostaa pirun hyvältä. Tämähän muuten kääntyisi ruotsiksi luontevasti muotoon "Sista tåget till T-Centralen"...


Build A Fire

Ehkäpä levyn paras biisi. Twinpeaksmäinen basso, Maxine Harveyn heleä ääni ja jonkun miehen (taitaa olla jompi kumpi bändin varsinaisista jäsenistä, koska kansivihossa ei ole mainintaa laulajasta) rauhallinen puhelaulu tekevät biisistä äärimmäisen rentouttavan kokonaisuuden.


The White Room

Levyn maailmanmusiikkihetki. Äh, en oikein keksi tästä biisistä mitään sanottavaa, mutta erinomainen biisi tämäkin.


No More Tears

Ellei bassoa olisi miksattu liian kovalle, tämä biisi olisi Build A Firen tasoa. Kaunis melodia. Harvoin olen joutunut koskemaan stereoideni säätöihin, mutta tämän biisin kohdalla on melkein pakko pienentää bassotasoa. Myöskin pikkuisen ylipitkä. Vaikka melodia on hieno, se ei oikein jaksa kantaa lähemmäs seitsemää minuuttia.


Justified And Ancient

Levy päättyy siihen mistä alkaakin. Nyt tämä biisi tietysti kuullaan kokonaisuudessaan. Albumiversio poikkeaa aika lailla singleversiosta. Tietysti jo siksi, että tässä on äänessä mies (Black Steel) ja singlellä nainen (Tammy Wynette), mutta myös sovitus ja jopa sanoitus ovat aika lailla erilaiset. Oikeastaan tämä pehmeämpi sovitus on enemmän minun mieleeni. Singleversio oli isohko hitti Amerikan mantereella.


KLF teki tämän kaupallisen läpimurtonsa jälkeen tietysti sen, mitä heidän aiemmipien omituisten tempausten (lukekaa vaikka täältä) saattoi odottaakin, eli laittoivat pillit pussiin. No ei ihan lopullisesti. Kaksi lyhyttä comebackiä on jo ollut, ensimmäisen kerran vuonna 1995 hyväntekeväisyysalbumilla Help nimellä One World Orchestra (versioivat The Magnificent Seven-leffan tunnarin) ja kaksi vuotta myöhemmin nimellä 2K (single Fuck The Millenium). Tänä vuonna joku 2K on tehnyt täysimittaisen albuminkin, mutta kyseessä lienee eri bändi, vaikka tuo allmusic.com muuta väittääkin, koska siinä ei ole tuttuja nimiä.

Sen verran kovaa kolahti, että laitoin tilaukseen kaiken mitä irti lähtee... Pari sinkkua, albumi ja varhaista tuotantoa sisältävä kokoelma.

 

[Arnold]

Mariska - Tarkasta tämä (CDS)

Muistan, kun kuulin ensimmäistä kertaa Mariskaa. Reaktio oli lähinnä, että "voiko tämä olla totta". Niin se vaan muuttuu mielipiteet. Nyt tämä kuulostaa lähinnä jo erinomaiselta. Aluksi Mariskan ääni oli kuin pikkutytön, no onhan se sitä vieläkin, mutta kaikkeen tottuu. Riimeissäkin on oma sanomansa. Hän on naisrappari ja hän esittäytyy kappleessaan "Tarkasta tämä" Suomen kansalle. Mafian taajuudella kappaletta on soitettu kiitettävästi ja sitä kanavaa kuunnellessa ei ole voinut välttyä Mariskan debyytiltä.

Singlessä on mukana myös remix, joka on ihan toimiva. Alkuperäinen on parempi, ja kappale paranee vanhetessaan. Sen on allekirjoittanutkin huomannut kappaletta kuunnellessaan. Uskomaton kappale, jotain niin ärsyttävää, jotain niin vetovoimaista.

8/10




Pet Shop Boys - Discography

Vihdoin tuli hankittua PSB-materiaaliakin. Ehkä suurin syy levyn hankintaan oli eilen Mafia ja "It's A Sin", joka täytti tajuntani. Täydellinen popviisu ilman minkäänlaista virhettä. Mahtipontisuus, vetovoima, tarttuvuus ja kaunis melodia. Mitä vielä voisi vaatia?

"Discography" hyppäsi silmilleni tänään nimeltä mainistemattomassa levyliikkeessä ja sehän oli pakko hankkia oitis. Suuren syntikkapopin ystävänä tämä oli kuin vastaus rukouksiin. Hittikappaleita on yllin kyllin ja monia kappaleita, joiden en muistanut olevan PSB-tuotantoa. Kovia hittejä toistensa perään, joista suurin helmi on "It's A Sin".

80-luvulla tehtiin kovia kappaleita syntikalla. Tämä levy on paras osoitus siitä. Syntikka tuo ihana laite tuo mieleeni aina konemusiikin alkujuuret, josta on pohjautunut nykyiset soundimaailmat. Syntikka niin sanotusti rullaa. Ja tämä on synapopin ystäville pakko-ostos!

9/10

 

[Jude]

CMX – Isohaara

1. Päänsärkijä –Aika tyypillinen CMX-biisi. Ei huono, muttei levyn parhaimmistoa. Toimii ehkä livenä parhaiten.
2. Pohjoista leveyttä – Intro on, kuin Lemonatorin Yellow-levyn biiseistä. Mutta, kun biisi varsinaisesti alkaa, niin se toimii. Loistava kappale, joskaan ei levyn paras.
3. Veitsenterä – Ihan kaunis kappale, mutta vähän tylsänpuoleinen.
4. Minne paha haudattiin – Levyn paras kappale. Loistavat kitarasoundit ja hyvä melodia. Jäi mieleen heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Hieno kitarasoolo lopussa.
5. Isohaara – Hyvä biisi tämäkin. Pink Floyd-tyylinen lapsikuoro toimii. Kitarat muistuttavat ajoittain hieman jopa Megadethia.
6. Revontulten repijä – Hieno hidas kappale. Haluaisin ehdottomasti kuulla tämän Tavastialla.
7. Minun sydämeni on särkynyt – Hieno hidas tämäkin, mutta ei yllä edellisen tasolle.
8. Post Mortem – Loistava biisi. Tältä CMX:n pitää kuulostaa
9. Lihan syvyyksiin – Tämän tyylisiä biisejä CMX on tehnyt paljon, mutta silti jokaisessa on jokin oma juttunsa, että kaikki kuulostaa hyvältä.
10. Silmien takana - Tämä biisi haastaa nelos-biisin vakavasti, mutta jää silti kakkoseksi.
11. Tuulilukko – Biisi voisi ihan hyvin olla Kalle Aholan tekemä. Kuulostaa enemmän Don Huonoilta, kuin CMX:lta. Ihan OK biisi.

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus lievän pettymyksen Dinosaurus Stereophonicus-levyn jälkeen. Suosittelen kaikille yhtyeestä pitäville tätä levyä. Jään odottelemaan lokakuun Tavastian keikkoja.

 

[Moto]

Pari Lappari-kokoelmaa

Oli ihan pakko laittaa tuollainen ärsyttävä lempinimi otsikkoon...

Lapinlahden linnut - Kaikkien aikojen parhaat

Kun nappaa kauppareissulla mukaansa 5,95 € maksavan CD:n Seston hedelmä- ja leipähyllyjen välistä, voisi kuvitella että juttuun on joku koira haudattuna. Kannen ulospäin näkyvien osien perusteella tämä vaikuttaakin ihan tavalliselta hittikokoelmalta, mutta totuus paljastuu sisäsivuilta. Levyn kaikki 19 biisiä on täysin uusia versioita, tänä vuonna levytettyjä. Onpa mukana yksi uusikin biisi, Äideistä rumin. Noh, hetken tuntui siltä, että vihtaani on kustu, mutta levyä pariin kertaan kuunneltuani, olen tullut siihen tulokseen, että useimmat näistä uusista versioista ovat jopa alkuperäisiä parempia.

Tähän on useampiakin syitä. Ensinnäkin Lintujen vanhoja levyjä ei ole ilmeisesti juurikaan remasteroitu, joten tämä hakkaa vanhemmat alkuperäiset äänenlaadussa 6-0. Toisekseen, varsinkin alkuaikoina bändin käyttämät soittimet olivat pitkälti linjaa pyykkilauta ja peltipurkki, tällä levyllä on mukana kunnon tekijämiehiä. Rummuissa Hate Kinnunen, kitarassa Devil Virtanen ja vierailijana ihan oikea basistikin, Jussi Kinnunen. Rokkaavimpiin biiseihin, kuten Älä pure mun ananasta ja Lääketiedettä vai elokuvia, on saatu selvästi enemmän potkua "oikean" bändin myötä. Lipputangon nuppikin kuulostaa huomattavasti paremmalta kuin Mikko Kivisen originaali. Kivinenhän ei ole enää vuosikymmeneen ollut mukana, joten biisin lauluosuudet hoitaa useampi laulaja.

Myös sanoituksiin on tehty joitain pieniä muutoksia. Esimerkiksi Miksei asioista puhuta-biisin kasvi-säkeistön Mauno Koivisto on korvattu Paavo Lipposella ja Tapasin naisen on saanut peräänsä ylimääräisen puhutun sketsin.

Suosittelen. Tämä on kuulemma myynyt jo kultalevyn verran, vaikka ei ole myynnissä muualla kuin Poptorin pisteissä. Siis niitä halpahyllyjä mitä on marketeissa ja huoltoasemilla.


Lapinlahden linnut - Sedät jaksaa heilua

Piti vertailun vuoksi hankkia perinteinenkin hittikokoelma. Omistin aikoinani Lintujen tuotannon kasettina "Tähdet kertovat"-albumiin asti ja pari seuraavaa cd:nä. Valitettavasti typeryyksissäni laitoin nuo kasetit kierrätykseen joitain vuosia sitten, joten siinäkin mielessä tämä mahtuu hyvin hyllyyni.

Lapinlahden linnuilta on viime vuosina tullut suoraan sanottuna järkyttävä määrä kokoelmia. Viimeisin tänä vuonna ilmestynyt Loputon lento, joka taitaa olla yhden levyn tiivistelmä pari vuotta sitten ilmestyneestä Höyhenet pöllyää-tuplasta. Huomasin muuten bändin kotisivulta, että jäsenet itse saivat kuulla Loputtoman lennon olemassaolosta vasta, kun joku närkästynyt kirjoittaja oli laittanut keskusteluforumiin viestin, jossa syytti bändiä kokoelmilla rahastuksesta... Nuo kaksi edellä mainittua sisältävät vain 90-luvun tuotantoa.

Tämä, viime vuonna ilmestynyt 40 biisin tuplakokoelma taitaa olla paras (ja ainoa hankkimisen arvoinen) viime vuosien kokoelmista. Se nimittäin sisältää näytteitä bändin kaikilta albumeilta aina vuoden 1985 nimettömästä debyytistä vuoden 1999 Isoon munaan.

Biisivalinnoissa nyt aina on jotain naputettavaa. Minun on esimerkiksi vaikea ymmärtää, miksi kehnolta Grrr!-albumilta on otettu eniten biisejä, kuusi kappaletta. Silti albumin tunnetuin kappale Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu puuttuu. Kolme viimeistä albumia (niitä en ole koskaan omistanut, paitsi Tyttö huutaa Hii! taidettiin soittaa kokonaisuudessaan edellisessä tv-sarjassa) ovat jokainen saaneet tyytyä vain kahteen näytteeseen. Em. Tyttö huutaa hiin nimikappale puuttuu, joku Grrr:n biiseistä olisi hyvin voinut antaa sille tilaa. Myöskin Tähdet kertovat-levyn biiseistä puuttuu omia suosikkejani kuten Aimon virsi ja Ruma, mutta heikko Otto ja Pano on mukana.

Ykköslevy, joka sisältää materiaalia vuosilta 1985-89 on tasapainoisemmin koottu, eikä ainakaan ihan heti tullut mieleen suuria puutteita. No ehkä Tuoli kaatuu voisi olla mukana. Mainitaan nyt vielä pari biisiä. Ihmistä kiusataan teki jo vuosi kausia ennen sen, minkä Tommi Läntinen teki Syvälle sydämeen sattuu biisillään. Ja huomattavasti tyylikkäämmin. Läntisen biisi saa ehkä mummot pidättelemään kyyneliä, minut pidättelemään oksennusta. Kyse on siis koulukiusauksesta. Kakkoslevyllä olevaa merimieslaulua Intian kuu ei ole tätä ennen kuultu muilla Lintu-albumeilla kuin ajat sitten loppuunmyydyllä Sulkasatoa I-kokoelmalla. Alunperin se julkaistiin jollain V/A-kokoelmalla vuonna 1992 ja taitaa olla Mikko Kivisen viimeinen esiintyminen bändin riveissä.

Lapinlahden lintujen vanhoja levyjä ei taida oikein kaupoista löytyä, joten tämä taitaa olla laiskalle hyvä tapa saada parhaimmisto samoissa kansissa. Mikäli tätäkään enää kauaa löytää. Onhan se "jo" vuoden vanha.

Molempien levyjen biisilistat löytää vaikka täältä mikäli asia jota kuta kiinnostaa.

 

[MiikaL]

Rockin' Da North "Allstars"

Levy alkaa Trilogian ja Tasapainon biisillä Saundaa. Tämä sopii todella hyvin aloitusbiisiksi sillä kappale näyttä jo suuntaa mitä tuleman pitää. Tämä biisi iski mulle kovaa, vaikkakaan ei ollut ihan parasta antia.

Tämän jälkeen tuleekin jo biletys kamaa kun päästetään irti Flegmaatikot, Pikku G, YOR123 ja Ezkimo. Tässä esiintyy edukseen ainakin vasta 15-vuotias Nurmijärveläinen Pikku G joka laitta mielestäni parhaan osan biisistä. YORin Ruåtti on aika kovaa kamaa kans.

Sitten Kingsize, Lord Est räpää "hauskalla" tyylillään joka iskee aina. Ezkimo laittaa kovaa settiä ja kaikkien biitit on kohdallaan. Tästä ei löydy mitään huonoa, ehdottomasti levyn parasta antia!

Radio mafian kesäkumi-biisi "Tuu mun uniin" on juuri sellaista teini-räppiä, mutta ei mule oikein iske...

Seuraavaksi "Pelkkää viihdettä", tämä on mulle liian "fintelligensmäistä". Ei yhtään mun makuun. Ainoo plussa Jurassikin osuus.

Tähän väliin tämmönen skitti

Tää on suomen parasta gangsta-räppiä! Skandaali saa kohua aikaan nimensä veroisesti, todella kova osuus! Sophie laulaa väliosuuden todella hyvin ja YORin saksa sopii loppuun! Loistavaa!

Rockin Da Planet joka ei iske muhun yhtään, Paleface yrittää jotain vääntää mutta eihän siitä mitään tuu!

Operaatio RDN ja Skandaali vauhdissa! Skandaali laittaa taas parhaan setin, YOR, Ezkimo ja Ritarikunta avustavat hyvin, Todella hyvää kamaa!

Rock'n Roll on biisi johon en ole perehtynyt yhtään, vähän epäselvää räppiä.

Mikrofonistit ja Second class Citisens yhdessä laittaa vähän erilaista hiphoppia joka ei muhun pahemmin iske, tätäkään en ole pahemmin kuunnellut

Sitten loistavaa sanoitusta Tulenkantajilta ja Ritarikunnalta. Tulenkantajat vetävät omalla tyylillään loistavat setit. Musiikki taustalla on olematonta mutta se on hyvä sillä tämä korostaaa hyviä sanoja.

Loput kappaleet ovat vähän tälle levylle kakkosluokkaa, en ole perehtynyt vielä. Voi olla että kirjoitan näistä vielä.




Yhteenveto: Ehdottomasti parasta Skandinavian hiphoppia! Suosittelen kaikille hiphopin ystäville! Mieleen jäävät Skandaalin loistavat setit ja Lord Estin ainaihana tyyli räpätä!

10+

 

[Snakster]

Viestin lähetti Miika-90
Olettekos miettineet että lähes aina kun ostat jonkun CD:en, levyllä on joitain kappaleita josta et pidä. Eli rahan tuhlausta. Mitääp jos levykaupasta saisi valita ne tietyt kappaleet mitkä haluaa ja siellä tehtäisi niistä levy sinulle. Tästä voisin pulittaa muutaman ylimääräisen euronkin.

Kyllä, tiedän että ajatus on lähes mahdoton, mutta kuitenkin...

Asuessani jokunen vuosi sitten Boliviassa, tuossa 5-vuotiaan suunnittelemassa maassa, oli duunipaikkani lähistöllä levykauppa, jossa kyseisen kaltaisia kokoelmia pykättiin. Levylleen sai valita pitkästä listasta haluamansa biisit ja levy oli valmis hetimiten. Yhtään ylimääräistä euroa ei tarvinnut maksaa, vaan levyn hinta oli muistaakseni noin 2-3 €. Artisti tosin taisi jäädä nuolemaan näppejään, mutta sekös Bolivian jengiä viranomaistahot mukaanlukien suretti? Ehei.

 

[Arnold]

Viikate - Ei ole ketään kelle soittaa (CDS)


No niin, ja kiitos kuuluu Radiomafialle, että tutustuin näinkin loistavaan bändiin kuin Viikatteeseen. Onko tämä sitten ensimmäinen kappale, joka on "kaupallisempi"? Ainakin radiosoittoa on irronnut tälle uudelle kappaleelle. Ja miksipä ei soisi kuin Mafian soittolistalla on muut vastaavantyyliset Timo Rautiainen ja Kotiteollisuus. Mutta Viikate on hieman erillaista, ja siten myös parempaa.

Singlellä on kolme kappaletta, joista jokainen aivan erinomaista kuunneltavaa. Iskelmä kohtaa suomihevin. Erittäin onnistunut sekoitus iskelmäkomppia yhdistettynä rankkaan timorautiaismaiseen jyystämiseen. Tosin iskelmäelementit eivät tee tästä niin synkän kuuloista ja kaikin puolin ei sanoituspuolikaan nyt vain ja pelkästään ole kuolemaa koskevia kuten Rautiaisen Timpalla.

"Ei ole ketään kelle soittaa" on todella hittipohjainen kappale, ja uskoisin, että tämä on tehty siihen muotoon, että nyt Viikate yrittäisi päästä Rautiaisen tapaan suurempaan julkisuuteen. Pahoittelen Rautiais-vertailua koko ajan, mutta väkisinkin tulee mieleen ja onhan hän ainoa, joka on toistaiseksi bändinsä kera saanut kunnolla julkisuutta suomiheviskenestä - toistaiseksi.

Singlen B-puoli "Arvovaltaa" jatkaa nimikkokappaleen viitoittamaa tietä, mutta kolmas kappale "Routaisten peltojen pehtoorit" täyttää taas tajunnan. Mahtavaa rautalankamusiikkia sen kohdatessa suomiheviä. Tämä on siis instrumentaalinen raita. Kokonaisuutena kolmen kappaleen single on erinomainen. Täyskymppi.

10/10

 

[Arnold]

Dancefloor Deluxe - The Biggest Dance-Hymns Of The 90's (2 CD)

Heti alkuun ihmettelyä tästä vuonna 2000 julkaistussa tuplalevystä. Miksi levy on nimetty Dance-Hymns, vaikka levy sisältää myös 80-poppia, jokusen rap-raidan ja sellaista musiikkia, jota ei juuri voi nimetä danceksi. Mukaan mahtuu myös pari 80-biisiä ja yksi kappale vuodelta 1979. No, se ei menoa haittaa, 90-luvun helmiä piisaa riittämiin.

Ykköslevy alkaa Snap!'n aina mahtavalta kuulostavalta "The Powerilla". Sitä seuraa vieläkin kovempi kappale Black Boxin "Ride On Timen" sävelin. Vuonna 1989 julkaistu kappale on jo aika 90-luvulta kuulostava soundimaailmoiltaan ja naisvokaalit tuovat loistavan tunnelman. Erittäin vetovoimainen kappale. Kenny "Dope" Presents The Bucketheads "The Bomb" on myöskin sarjassamme klassikko. Meno vain jatkuu Jam & Spoonin tahtiin. "Right In The Night" jyrää aina. Alku "ruoskan äänin" ja laukkabasson jytke takaa eurodancenautinnon. Kertosäe jyrää, mutta muuten kappaleesta uupuu se jokin. Mitä jos naissäkeet olisi korvattu miesräpeillä? Aah, en pysty edes kuvittelemaan. "It's A Shame" pistää seuraavaksi Monica Loven ja True Imagen naisräpit ilmoille. Tässä lienee sarjassamme ensimmäisiä naisräppejä kautta aikain. Dance 2 Trance ottaa 1992 julkaistussa kappaleessaan jo vaikutteita trancesta, todella kaukaisia tosin, ja De La Soul seuraa perässä legendaarisella "Me, Myself And I"-viisullaan. Indeepin "Last Night A DJ Saved My Life" on Five-poikabändin samplaama kappale alkuperäisessä muodossaan. Captain Hollywoodin jälkeen räjähtää. Pharao tulee ja pistää väkisinkin tanssijalkaan nytkettä. Erittäin paljon arvostamani eurodanceaktin "I Show You Secrets" on todella klassikkokamaa. Kyra Pharo laulaa kertosäkeen ja miesräppäri hoitaa oman osuutensa kiitettävästi. Pharao saa aikaan kylmiä väreitä iholla. Everthing But The Girl ja suuren suuri hitti "Missing" on seuraavaksi vuorossa. Ihan mukava slovarintapainen kipale tähän väliin, jonka jälkeen tuleekin vaisumpaa materiaalia muutaman kappaleen verran. Felixin "Don't You Want Me" palauttaa levyn tason taas hyvälle tasolle, mutta ei siinä vielä mitään. Seuraavaksi on vuorossa mahtavan mahtipontinen Enigma ja "Sadeness Part 1". Michael Cretu on todella tyylikäs konevelho, eikä tämä jätä juuri kylmäksi. Vielä ykköslevyltä löytyy Deee-Liten klassikko "Groove Is In The Heart" ja Will Smithin sivupersoona D.J. Jazzy Jeff & The Fresh Princen "Summertime".

Kakkoslevy alkaa eurodancekappaleiden top 10-kamalla. "Mr. Vain" ei juuri esittelyjä kaipaa. Ihan uskomattoman legendaarinen kappale, joka tuo mieleen ne 90-luvun "levyraatituokiot" kaverin luona, jolloin luukutimme Culture Beattia täysillä. Real McCoy pistää peruseurodancea seuraavaksi omalaatuisella puhelaulutyylillään, jota seuraa Robin S:n "Show Me Love". Jamiroquai on ainakin minulle suuri pettymys. Ei iske samalla tavalla kuin muutamat uudemmat kappaleet. Kakkoslevyn vaisumpi osasto saa jatkoa Crystal Watersin tahtiin. Lisa Stansfieldin "All Around The World" kuulostaa edelleen hyvältä. B.G. The Prince Of Rapin "The Colour Of My Dreams" jatkaa levyn eurodanceosuutta. Ihanat naiskertosäkeet täydentävät hyvin miesräpit. Ini Kamozen "Here Comes The Hotstepper" on uskomaton helmi. Tarttuva ja takuuvarma baarikappale, joka täyttää tanssilattian. Legendakamaa. Mel & Kim ja "Repectable" palauttaa levyä hieman kasariluvun musiikkimaailman pariin. Ihanaa pientä voconderkäyttöä. Sen jälkeen tulee kaksi erittäin vaisua kappaletta. Niitä seuraa koneellinen kokeilukappale Bomb The Bassin "Beat Dis", joka sisältää sampausta, skrätsiä ja häröilyä. Levyn parhaimmistoa tämä oveluudellaan. Ja sitten tulee 1979 vuoden "Rapper's Delight", jonka tarjoaa Sugarhill Gang. Tätä kappaletta eräs rapjulkaisu väitti kaikkien aikojen epäonnistuimmaksi rap-kappaleeksi. Jätti muun muassa taakseen Vanilla Icen "Ice Ice Babyn". Joka tapauksessa Sugarhill Gangin hittiä (?) on samplattu niin monen nykyajan rapparin tahdissa, että oikein säälittää. Ihan kiva vetäisy tämä. Seuraavaksi pitää taas skipata yksi kappale, mutta sitten tuleekin jo Dr. Alban ja "Hello Africa". Sen jälkeen tulee klassikkokamaa lisää. Jazzvieras Us 3 ja "Cantaloop". Kunnianosoitus Herbie Hancockin suuntaan on mahtavaa kuultavaa. Jazzin, koneiden ja rapin sekoitus on erittäin hyvältä kuulostavaa. Levyn päättää La Bouchen "Sweet Dreams". Mahtava kappale hyvän kokonaisuuden päätökseksi.

Tupla tarjoaa paljon hyvää, mutta muutama aivan turha kappale mahtuu mukaan. Sen takia kokonaisuus kärsii ja välillä pitää hyppiä kappaleiden yli. Tästä johtuen arvosana jää kahdeksan luokkaan.

8/10

 

[Arnold]

Singlearvosteluja

t.A.T.u. - All The Things She Said

1. All The Things She Said
2. Stars
3. All The Things She Said (Extension 119 Club Vocal Mix)
4. Ya Shosla S Uma (Russian Version)


Venäjän lesboduo (myyntikikka?), 17-vuotiaat Julia ja Lena yllättävät ensimmäisellä englanninkielisellä kappaleellaan. Erittäin vetovoimainen, menevä ja tarttuva popkappale paikoin aika rankoin konesoundein. Tyttöjen laulu taipuu kuiskaamisesta huutamiseen ja perinteiseen laulantaan. Englannin lausunta on yllättävän hyvää, eikä venäjänkielistä korotusta huomaa. Tosin kakkoskappale "Stars" on kappale, jossa huomaa paremmin tämän korostuksen.

"All The Things She Said" on omasta mielestäni toistaiseksi loppuvuoden paras popkappale. "Stars" on huomattavasti rauhallisempi kappale, jossa kuullaan toisen tytön laulua ja toisen tytön kaukaiselta kuulostavaa venäjänkielistä rappia. Ihan kiva veto tämäkin, mutta ei todellakaan yllä singlen nimikkokappaleen vetovoimaisuuteen. Club mix tuo trancerytmejä, eikä ole mikään huono miksaus. "Ya Shosla S Uma" on kuten arvata saattaa alkuperäinen venäjänkielinen esitys. Hyvin toimii myös tyttöjen kotikielellä.

Jos haluat t.A.T.u.-infoa, niin poikkea täällä.

10/10



Antique - Follow Me

1. English New Radio Edit
2. Greek English Radio Edit


Kreikasta lähtöisin olevat Elena ja Nikos jatkavat perinteisellä linjallaan. Tämä kappale ei juuri poikkea Antiquen muusta tuotannosta, kevyehköä dancepoppia. Tosin tässä on kuultavissa niin muodissa olevaa trancesoundimaailmaa myös hieman.

Singlellä on englanninkielinen versio ja englanninkielisen kertosäkeen ja kreikankielisen säkeistöt omaava versio. Musiikkitaustoissa ei juuri ole eroa, joten molemmat kuulostavat siten ihan samalta. Jotain remix-versiota olisin kaivannut.

7/10



DISCO - Levottomat tuulet

1. Albumi versio
2. Red Hot Popmix


DISCO osaa aina yllättää positiivisesti. Debyttilevyllä ja toisella levyllä on julkaistu lukematon määrä erinomaisia suomenkielisiä dancepopkappaleita. DISCO lienee ainoa tässä genressä enää, kun Movetron on lopettanut toimintansa ja Aikakone vaihtanut kieltä.

"Hei älä luule", "Ilkeitä asioita", "Oon", "Sanon sinulle", "Ketä sinä odotat" ja tuorein tapaus "Levottomat tuulet". Kaikki nämä ovat DISCOn singlelohkaisuja kahdelta levyltä ja todella hyvältä kuulostavia popkappaleita. "Levottomat tuulet" on hidas ja rauhallinen kappale tyylikkäin konesoudein. Red hot popmix on myös hyvä versio, mutta se tuo mukaan kitaraa enemmän. Itse pidän alkuperäisversiosta enemmän, koska siinä on pelkästään konekikkailua.

Aika siirappista ehkäpä joidenkin mielestä, mutta minulle tämä iskee kovaa. Itselleni tämä kappale aiheuttaa jopa pieniä vilunväreitä pitkin selkää - positiivisessa mielessä. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun kuulee kappaleen, joka melkein viiltää sisuskaluja hyvässä mielessä aiheuttaen elämystunteen. Tässä on yksi sellainen taas.

9/10

 

[Monipuolisenhuono]

Re: Hellacopters - Payin' the Dues

Viestin lähetti MadMan
Valitettavasti Payin' the Dues on viimeinen levy, missä Dreggen on mukana. Herra soitti aluksi Backyard Babiesissa päätoimisesti ja Hellacopters oli vain harrastus. Hellacoptersien suosio kasvoi huomattavasti tämän levyn jälkeen, joten mies joutui jättämään Coptersit ja siirty kokonaan Backyard Babiesiin. Tämän kuulee selvänä erona seuraavalla levyllä ja pahoin pelkäänkin, että Payin' the Dues jää Hellacoptersien parhaimmaksi levyksi. Nälkä kasvaa syödessä ja olisinkin halunnut Dreggenin jäävän bändiin. Uskoisin, että seuraavasta platasta olisi tullut huomattavasti parempi , jos Dreggen olisi bändissä.

En haluaisi köyriä pilkkua mutta eikö kaverin nimi ole Dregen, yhdellä D:llä?

Ei se mitn, lyvyhän on kerrassaan loistava. Perskohtaisesti pudän kyseisestä orkesterista aivan saaaaatanan paljon. Taitaapi olla paras pumppu tällä hetkellä.

Asiasta neljänteen Grand Funk Railroad määrää kanssa isolla kädellä, vanhaa Detroit Rock City kamaa.

 

[Cannibal]

Pate

Pakko mainita, että Patrik Isakssonin levyt "När verkligheten tränger sig på" ja "Tillbaks på ruta 1" ovat loistavia levyjä. Ainakin mitä soittotunteihin tulee. Levyt soivat todella paljon stereoissa. Keväällä ostettu Kent ylsi samaan, mutta nyt alkaa olla jo puhki soitettu. Parhaimpia biisejä ovat ruta 1 uudelta levyltä sekä vanhalta legendat "hos dig är jag underbar" sekä "lycklig man". Uusi levy sisältää toinen toistaan parempia biisejä. Melko rauhallista musiikkia kokonaisuudessaan.

Jos olet shoppaamassa Ruåtsissa, osta Paten levy. Suomessa niitä varmaankaan ei ole. Uskomatonta, että Pate oli pari vuotta sitten Suomessa Tomas Ledinin lämppärinä, vaikka toisinpäinhän sen olisi pitänyt olla!

 

[Moto]

Phil Lynottin haudanryöstöä?

Phil Lynottin Thin Lizzyn jälkeisten projektien kosketinsoittaja Mark Stanway on kaivellut nauha-arkistojaan urakalla ja julkaissut tänä vuonna jo kaksi kohtalaisen mielenkiintoista albumia piskuisen Zoom Club Recordsin kautta. Vaikea sanoa, onko tämä suuri kulttuuriteko vai kuolleen miehen maineella rahastamista, mutta ainakin itselleni nämä albumit ovat mieluisia lisiä levyhyllyyn.


Phil Lynott - Live In Sweden 1983

Lynott teki kesällä 1983 soolokiertueen Ruotsin huvipuistoihin. Phil tuntui olevan kova Ruotsin ystävä ja onnekkaita sveduja on hemmoteltu oikein urakalla, kun pari vuotta sitten ainoastaan Ruotsissa ilmestyi "Boys Are Back In Town"-kokoelma. No, itse kokoelma ei kovin paljoa uutta tarjonnut, mutta ensimmäisen painoksen mukana oli kerrassaan loistava bonuslevy, joka sisälsi nipun sinkun b-puolia ja muita harvinaisuuksia, joita ei koskaan ennen oltu julkaistu CD:nä. Edes viimevuotinen neljän levyn boksi ei tehnyt tuotta kiekkoa turhaksi, sillä vain noin puolet bonuslevyn biiseistä oli sillä.

Tämä levy sijoittuu aikaan hieman ennen Thin Lizzyn hajoamista. Levyllä soittava kokoonpano pitää sisällään 3/5 silloisesta Lizzystä (Lynott, Sykes, Downey) ja se kulki nimellä "Three Musketeers". Kolmen muskettisoturin lisäksi bändissä oli vielä toinen kitaristi Donald Nagle ja jo aiemmin mainittu Mark Stanway.

Albumi on nauhoitettu 5. elokuuta 1983 Örebrossa. Materiaali koostuu Lynottin kahden soololevyn biiseistä, Thin Lizzyn biiseistä ja onpa mukana kaksi vielä tuolloin julkaisematonta biisiäkin. A Night In The Life Of Blues Singer laitettiin purkkiin alunperin vuonna 1978, mutta se näki päivänvalon vasta pari vuotta tämän konsertin jälkeen Lynottin viimeisen soolosinglen b-puolena. Look In These Eyes julkaistiin ensimmäisen kerran (virallisesti) vasta tällä levyllä. Kaiken kaikkiaan bändi on hyvässä vedossa, jopa paremmassa mitä itse Thin Lizzy oli hieman möhemmin nauhoitetulla Life-joutsenlaulullaan. John Sykes selviytyy hyvin perinteisestä Gary Moore-bravuurista Parisienne Walkways ja lopun kolmen Lizzy-klassikon (Baby Drives Me Crazy, The Boys Are Back In Town, Still In Love With You) aikana yleisö menee lopullisesti pähkinöiksi. Noiden lisäksi tällä on myös versio Thin Lizzyn Sarah-biisistä (vuoden 1979 Sarah), jota Lizzy ei kai koskaan soittanut livenä.

Tyylikkääseen kansioon pakattu rajoitettu painos sisältää toisenkin CD:n, jolla on 8 biisiä seuraavan illan Avestan keikasta. Ilmeisesti muskettisoturit ovat juhlineet edellisenä iltana onnistunutta keikkaansa, sillä Lynott ei kuulosta ihan selväpäiseltä ja laulattaa yleisöä sietämättömän kauan Baby Drives Me Crazyllä. Yleisö ei vaikuta läheskään yhtä tyytyväiseltä kuin ykköslevyllä.

Varsinkaan kakkoslevyn äänenlaatu ei ole ihan priima, mutta hyvää bootleg-tasoa.


Phil Lynott's Grand Slam - The Studio Sessions

Jokunen kuukausi sitten kirjoittamassani Thin Lizzy-arviossa sanoin, että Lynottin seuraava bändi Grand Slam ei koskaan julkaissut mitään virallisesti. Se pitikin vielä silloin paikkansa, mutta juuri äskettäin kauppoihin ilmestyi kyseisen combon ensimmäinen virallinen julkaisu. Bootleg-keräilijöille nämä kaikki biisit ovat varmasti ennalta tuttuja ja laatukaan ei ilmeisesti ole juurikaan bootleggejä parempi, vaikka remasterointi onkin tehty. Ongelmahan on se, että Grand Slam ei ehtinyt muuta tehdä kuin demoja. Laatu vaihtelee aika paljon eri raitojen välillä. Kaksi ensimmäistä biisiä, Nineteen ja Crime Rate, ovat aika hyvälaatuisia, mutta esim. Sisters Of Mercy ja Military Man venyvät ja paukkuvat ajoittain aika pahasti. Ajoittain kehnon äänenlaadun voi kyllä antaa anteeksi. Saapa nämä biisit kokoelmiinsa ainakin siten, että rojaltit menevät heille kenelle kuuluu.

Parhailla biiseillä ei ole hävettävää Lizzy-klassikkojen joukossakaan. Sisters Of Mercy esimerkiksi on suorastaan loistava, se tosin julkaistiin jo viime vuonna sillä 4 cd:n boksilla. Nineteen on myös ennalta tuttu biisi, se julkaistiin Lynottin viimeisenä soolosinkkuna (eri versio siis) pari kuukautta ennen miehen kuolemaa. Aika mielenkiintoinen on myös potpuri Whiter Shade Of Pale/Like A Rolling Stone, jossa nuo kaksi klassikkoa yhdistyvät miltei saumatta. Enpä ole aiemmin tullutkaan ajatelleeksi, miten samankaltaiset kertosäkeet biiseissä onkaan. Kyseinen biisi on lohkaistu myös sinkuksi, mutta tuskimpa siitä suurempaa hittiä tulee...

Kehnosta äänenlaadusta huolimatta hyvä lisäys Lizzy/Lynott-kokoelmiini. Tämäkin levy on julkaistu myös kahden cd:n kansiona. Bonuslevy sisältää Lynottin haastattelun vuodelta 1984, sen lomassa soitetut jo ykköslevyltä tutut Crime Rate ja Nineteen sekä kaksi muuta biisiä. Toinen versio Sisters Of Mercystä, äänenlaadultaan parempi, mutta sisältää vähemmän laulettuja säkeistöjä sekä Slam-nimisen biisin.

Kansilehden mukaan on vielä tulossa toinenkin Grand Slam-albumi, joka sisältää livenauhoituksia. Nyt rupeaa tuntumaan jo vähän rahastukselta...

 

[Moto]

Pidetäänpä tätä ketjua hengissä...

Manic Street Preachers - There By The Grace Of God (2 x CD-single)

Katusaarnaajien viikon päästä kauppoihin tulevalta Forever Delayed-kokoelmalta saatiin esimakua näiden kahden cd-singlen muodossa. Englannissa sinkku julkaistiin kahtena versiona, joissa oli molemmilla kaksi b-puolta. CD1:llä Automatik Teknicolour ja It's All Gone, CD2:lla Unstoppable Salvation ja Happy Ending. Suomessa ja varmaankin myös muualla Iso-Britannian ulkopuolisessa Euroopassa biisilistat olivat hieman erilaiset, sillä It's All Gone heitettiin muovikoteloisen CD2:n jatkoksi ja pahvikoteloinen CD1 sisältää siis vain yhden b-puolen. Britti-cd1:llä on mukana vielä multimediaosuus, joka sisältää nimiraidan videon ja sen "karaoke"-lyriikat. (Ainakaan minä en saanut videota toimimaan levyn oman graafisen käyttöliittymän kautta, mediaplayerilla onnistui...) Lisäksi ulos tuli musiikkibisneksen uusin hapatus DVD-single, jolla ei ole mitään kovin mielenkiintoista. Video ja remixejä. En katsonut hankkimisen arvoiseksi.

Biisi biisiltä:

There By The Grace Of God - Toinen tulevan kokoelman uusista biiseistä. Tuo Grace-sana tuntuu kummittelevan vähän kaikkialla. Supergrassin tuorein sinkku kantaa nimeä Grace ja Hellacoptersin uusi albumi (ja single) on tämän biisin kaima "There"-sanaa lukuunottamatta. Elviksen kuoleman vuosipäivällä jotain tekemistä asian kanssa? No, itse biisistä. Ei tästä saa hyvälläkään tahdolla klassista Manics-biisiä. Biisin sanat ovat oikeastaan aika hyvät, ilmeisesti inspiraatio on saatu maailman surullisesta nykytilasta, mutta biisin yleistunnelma on silti aika optimistinen. Biisissä ei ole mitään yllätyksiä, ei C-osaa, eikä kitarasooloa. Hieman tasapaksua säkeistöjen ja kertosäkeen toistoa. Aika väsynyttä menoa, kokoelman toinen uusi biisi Door To A River on piirun verran parempi, mutta ei sekään kovin ikimuistoinen.

Automatik Teknicolour - Lähisukulainen You Stole The Sun From My Heartille. Siitä huolimatta (YSTSFMH kilpailee kehnoimman Manics-sinkun tittelistä Revolin kanssa) taitaa olla nipun paras biisi. Alun kasarisyntikat kuulostavat aika kivalta.

It's All Gone - Ainakin puoli tusinaa kuuntelukertaa takana ja biisistä ei ole jäänyt mieleen oikeastaan mitään. Kohtalaisen hyvä riffi, mutta pelkällä riffillä ei biisiä tehdä. Täytekamaa.

Unstoppable Salvation - Katso edellinen kohta. Tässä ei ole edes hyvää riffiä.

Happy Ending - Aika sympaattinen pop-biisi, eikä tarvitse kummoisiakaan tulkintakykyjä, jos väittää biisin enteilevän Manicsien uran loppumista: "This could be a happy ending, this could be a new beginning..." ja muutenkin biisissä muistellaan, kuinka yhdessä nousimme huipulle ja niin pois päin.

Niinpä. Jos bändin vanha masterplan toteutuu, tämä tosiaankin on Manic Street Preachersin loppu. Mikäli Door To A River julkaistaan myöhemmin sinkkuna yhtä monen b-puolen kanssa, kasassa onkin yllättäen albumillinen uutta materiaalia. Siihen päälle vielä äskettäin ilmestyneellä "1 Love"-hyväntekeväisyysalbumilla julkaistu Rollari-coveri Out Of Time.

Ehkä lopetus on hyvä vaihtoehto tai ainakin pitkä tauko. Sen verran väsynyttä tämä uusi materiaali on. Tuskin herrat lopullisesti poistuvat musiikkibisneksestä, joten ehkäpä uusilla projekteilla saadaan vähän uutta intoa touhuun. Harva bändi kuitenkaan pystyy enää reilun 10 vuoden uran jälkeen tekemään mitään todella unohtumatonta. Ensi viikon sunnuntaina kuitenkin Vanhalle tsekkaamaan livekunto. Jeah!

 

[Tpip]

Re: Rockin' Da North "Allstars"

Viestin lähetti Miika-90

YORin Ruåtti on aika kovaa kamaa kans.

Ei taida olla ruotsia. hymiö

Viestin lähetti Miika-90

Tää on suomen parasta gangsta-räppiä!

Ööh, en saa kyllä F-F-F biisistä mitenkään gansta-räppiä, toisaalta ei taida Suomesta muutenkaan tulla sellaista.

Viestin lähetti Miika-90

Yhteenveto: Ehdottomasti parasta Skandinavian hiphoppia!

Tätäkään titteliä en antaisi. hymiö.

Levyn hankin heti silloin kun se ilmestyi, nyt sitä on kuunneltu urakalla. Kaksijakoinen levy, ihastuttaa ja vihastuttaa. Muutama todella loistava biisi, useampi hyvä, muutama huono ja sitten niitä ala-arvoisiakin löytyy. Muutamia huomioita biiseistä:

01. Intro 1:07
No se on intro, ei suurempia tunteita. Oma henk. koht mielipide on että introt on suht turhia.

02. Trilogia & Tasapaino - Saundaa 3:18
Yksi levyn helmistä. Loistava biisi, Tasapaino vakuuttaa loistavalla flowlla. Taustakin hyvä.

03. Flegmaatikot, Pikku G, YOR123 & Ezkimo - Täällä Taas 3:47
Bilebiisi. Sanoma ei kovin suuri ole. Positiivinen kuva silti. Joku tässä biisissä ärsyttää, mutta positiivisella tavalla. Pikku G:n riimit saa hymyn huulille, tämäkin positiivisessä mielessä.

04. B.O.W., Lord Est, YOR123 & Ezkimo - Kingsize 5:11
Mielestäni yksi parhaista Suomihoppi biiseistä. Alku luo hienon tunnelman, ja tausta on muutenkin hyvä. Ezkimolla muutama kiva riimi. Yor kuullostaa mukavalta. Lord Est vetää kertosäkeen hyvin.

05. Janina Frostell, Ezkimo, Skandaali, YOR123 & Lord Est - Tuu Mun Uniin 3:28
Kesällä mafiassa paljon soinut kesäkumibiisi. Ihan mukava rallatus, kuullut vain aivan liian paljon.

06. Elastinen, Jurassikki & YOR123 - Pelkkää Viihdettä 3:44
Ei iske. Ei ollenkaan. Tausta nykii liikaa. Kerto on huono.

07. Fake No More (Skit) 1:37
Skit, mielipiteeni sama kuin introista, turhia. Tämä kuitenkin hyvää englanniksi riimittelyä. (olikohan by joniveli?)

08. Warlords, Eye 'n' I, Curse, Samir, Outlandish, YOR123 & Ezkimo - Till the Last Day 6:31
Ärsyttävä uhoa ja huoni kertosäe, en tykkää.

09. Skandaali, Sophie & YOR123 - F-F-F (Fuck-for-Fame) 3:52
Loistava kappale, Skandaalilta uskomattoman häröt riimit. Sophielta hyvä kertosäe ja taustakin toimii.

10. Paleface, Jinx, YOR123 & Ezkimo - Rockin da Planet 4:09
Aika mitään sanomaton, kumminkin ihan ok rallattelu.

11. Ritarikunta, Skandaali, YOR123 & Ezkimo - Operaatio RDN 3:30
Rdn:n ensimmäinen sinkku, loistava biisi. Tausta toimii ja pojat hoitavat riimittelyn hyvin. Levyn eliittiä.

12. REdrama & Critical - Rock n Roll 3:55
Biisi jonka tuomitsin ensi kuuntelulla. Kuitenkin muutaman kerran jälkeen aukesi. Tiukka kappale. Redrama on kyllä paras suomalainen englanniksi heittävä artisti.

13. Mikrofonistit & Second Class Citizens - 6 Kuoleman Syntiä 3:55
Ei huono biisi. Muttei loistavakaan. Tausta ihan ok, eikä poikien heitossakaan hirvästi mitään moitittavaa ole.

14. Tulenkantajat & Ritarikunta - Sosiaalipokea 3:12
Tään just sitä. Rrrautaa!! Uskomattoman hyvää riimittelyä ja mukava tausta. Taustalla oleve "vihellys" saa mielikuviin tulemaan villinlännen :).

15. Yavis, Taipan Circle & Hosni - Antidote 4:29
Levyn huonoin biisi. Ei aukea minulle. Ärsyttävä tausta, ärsyttävältä kuullostavaa riimittelyä. Olisi voinut jättää pois.

16. Avain, Ezkimo, Paleface, Skandaali, YOR123 & TTC - My Crime is Hiphop 3:56
Ihmeellinen tausta, ei iske ollenkaan, ainoa jolta ok suoritus on Avain. Muutenkin olisin toivonut häneltä esiintymistä muutamassa muussakin biisissä.

17. Juhani & Jus Aname - Välispiikkien Kuninkaat 3:29
kuullostaa Juhanilta. Ihan mukavaa menoa. Kivasti jazz tausta.

18. Urbaanilegenda & Fabio - Älä Nuku tän Yli 4:27
Rauhallinen lopetus levylle. ihan ok.

Pakollinen ostos, josta olisi voinut jättää ulkomaalaiset artistit pois ( YOR123:n lasken suomalaiseksi :)). Paljon hyvää mutta huonoakin löytyy, se harmittaa hiukkasen.

7,5/10

 

[Arnold]

Frederik - Pelimies

Ilkka Sysimetsän uusin teos on aika moderni. Näin voisi levyn yleisilmettä sanoa. Iskelmäelementit ovat aika minimissä, mutta nykyaikaiset konesoundit täyttävät levyn. Ei siis ollenkaan huonoon suuntaan olla menty.

Levy alkaa erittäin kovalla kaksikolla. "Rio" ja "Volga" avaavat putken, joka hakee vertaistaan kotimaisilla iskelmäpoplevyillä. "Rio" on melko rauhallinen kappale, jonka kertosäkeessä on sopivaa vetovoimaisuutta, mutta muutenkin kappale siis toimii erittäin hyvin. "Volga" onkin vanha tuttavuus. Cover alunperin, mutta nyt se on myös Reetun ohjelmistossa. Kappale on todella tarttuva kappale, jossa tulee loppupuolella todella mainio konekohta. Tämän vuoden kovin iskelmä(pop)kappale voisin sanoa, ja pokkani pitää.

Seuraavaksi on luvassa "Keskikesän yö", joka tuo mukaan enemmän iskelmäelementtejä. Levyn iskelmällisin kappale, mutta koneita ei ole tässäkään unohdettu. Jatkaa hyvien kappaleiden sarjaa. Tätä seuraa "Beibibuumi", joka saa suupielet vähän virneeseen, mutta ei saa samaa hurmosta aikaiseksi kuin kolme ensimmäistä vetäisyä. "Menneet heilat" niputtaa seuraavan kvartetin yhteen Mella-Regina-Marita-Milla, joiden tekijätiedoista löytyy Raul Reimania ja V-P Lehtoa.

"Rytsölät baanalla" on Lou Bega-imitointia, josta ei mainita mitään tekijätiedoissa. Samapa tuo, ei iske toi kappale. Väliin mahtui yksi vaisumpi kappale, jota seuraavaa lisää vaisua. Mutta kappale numero yhdeksän kohdalla pamahtaa jälleen. Typerästi nimetty "Humu humu nuku nuku apua" on mahtava viisu. Tausta on koneellinen, taustalaulaja Kveeni pääsee enemmän ääneen ja kappaleen lopun kunnon trance(!)-kohta on mainio veto. Ovela veto, jota ei olisi ikinä odottanut tälläiseltä levyltä. Niin nykyaikaako? Ei se mitään, toimii erittäin hyvin.

Kymppikappale "Asfalttituulet" leijailee trancemaisissa tuoden mukanaan edelliskappaleen tyyliin mahtavia soundimaailmoita. Levyn taustapiruina toimivat konemiehet Kai Tapani ja Petri Kokko ovat tuoneet tähänkin uutta säväystä kotimaiseen junttidiscoon. "Hurja-Antti" sisältää taas vaikka mitä. Olee-olee huudot ovat lainausta siitä kuuluisasta urheilukappaleesta, jota en nyt saa päähäni. Muutakin se sisältää ja se on myös Itävallan Reetun DJ Ötzin cover. Toinen cover Ötziltä on "Hei beibi". Kveeni on tehnyt suomenkieliset sanat suomenkieliseen versioon.

"Sä suutelit mua" on vanha iskelmäkappale uusin maustein. Ei enää niin iskelmä tämä versio. "Shöteem" on kuten arvata saattaa "Je T'aime Moi Non Plus" suomenkielinen versio, jossa mukana on radiopersoona Paula Norosen Sirkka-Liisa. Kappale on suht vanha, Mafia soitti tätä jo muutama vuosi sitten aika lailla. Kun covereiden vauhtiin päästiin, niin pitää mainita vielä "Äijä viilee", joka on - yllätys yllätys - "Daddy Cool". Kaksi viimeistä kappaletta eivät tuo mitään uutta, eikä suurta elämystä mukanaan.

Kokonaisuutena uudet modernit konerytmit piristävät todella paljon. Mascaran Kveeni laulaa taustoja monessa kappaleessa, ja on myös tehnyt kappaleita jonkin verran. Reetu on itse säveltänyt muutaman kappaleen, ja suurin kunnia niistä tuolle kuuluisalle "tranceviisulle". Ja ennen kuin tulee kriittistä kommenttia tästä levystä, niin pieni lainaus kansilehdestä: "Levy ei ole tarkoitettu tiukkapipoisille mummoille ja vaareille, vaan Sinulle, joka olet ennakkoluuloton, rohkea ja aikaasi edellä". Niin, elikkäs hyviä kuuntelukertoja kaikille tämän tahtiin!

8/10