Minun oikeuskäsitykseen ei mahdu se, että samasta tilanteesta saa välillä rangaistuksen ja välillä ei. Kai sen voi jokainen myöntää, että Levokarin pelikiellot tuli nimenomaan siksi, että Suutarinen loukkaantui. Johtopäätökseni on, että nimenomaan seurauksista rangaistaan. Jos Suutarinen ei olisi loukkaantunut, olisi tilanne ollut sääntöjen mukainen, ainakin tuomareiden toimien mukaan, jotka määräsi jäähyt selvästi jälkikäteen, vasta huomattuaan Suutarisen loukkaantuneen.
Nähtyäni tilanteen videonauhalta useaan otteeseen, en edelleenkään ymmärrä asiasta käytävää tekopyhää hurskastelua. Levokari tulee tilanteeseen myöhässä, mutta taklaamaan alkaa jo ennen kuin Suutarisella on kiekko. Minusta koko tilanne on enemmänkin niin, että Suutarinen sattuu olemaan Levokarin kulkusuunnan tiellä ja kaatuu maalia päin lähinnä omaa varomattomuuttaan. OK, Suutarinen ei näe takaa tulevaa Levokaria, mutta onhan se nuoren pelaajan oma virhe jos luulee olevansa kaukalossa yksin.
Mikäli Suutarisen tilalla olisi ollut pelaaja, joka osaa ottaa taklauksia vastaan, niin tilanne olisi mennyt ohi ilman mitään jälkiseurauksia. Tämä asettaa pelaajatkin eriarvoiseen asemaan. On pelaajia, joita voi taklata, koska he osaavat ottaa ne vastaan ja on pelaajia, joiden taklaamisesta voi tulla pelikieltoja, koska näitä onnettomia sattuu aina välillä vähän leukaan, tällaisia yksilöitä kutsutaan vahinkoalttiiksi.
Eihän tästä mitään tule jos pelaajat joutuu kaukalossa väistelemään toisiaan, erityisesti näitä fyysistä puolta osaamattomia pelaajia. Jääkiekon tulisi olla kontaktipeli, jossa pelaaja on osaltaan vastuussa myös itsestään. Tämä nykyinen linja, jota SM-liigassa suositaan, on ajamassa suomalaista kiekkoa mielestäni väärään suuntaan. Kova fyysinen kontaktipeli on pannassa, mutta mailalla pelaaminen kasvaa jatkuvasti. Minua huolestuttaa kovasti tämä suunta, sillä nuoret pelaajat tuntuu usein olevan valmistautumattomia fyysiseen peliin. Liian usein näkee pelaajia pää kumarassa, katse kiekossa tai pää kumarassa kaukalon laidan vieressä. Normaalielämässä moista voisi kutsua itsetuhoiseksi elämän asenteeksi.
Minusta "neitikiekkoilijoille" löytyy passeleita lajeja kuten kaukalopallo tai jääpallo.
Minusta Suutarisen loukkaantuminen oli valitettava asia, en missään tapauksessa toivo moista yhdellekään pelaajalle. Kuitenkin tässä on aivan liian yksioikoisesti pistetty kaikki syyt Levokarin niskaan, vaikka mielestäni vastaavia tilanteita tapahtuu joka ottelussa. Tarkoitan tilannetta, jossa vihellyksen jälkeen oman maalin edusta puhdistetaan vastustajista. Joillakin joukkueilla tämä tapahtuu erityisen agressiivisesti. Minusta Suutarisen loukkaantumisessa oli mukana kosolti epäonnea, mutta siltikin tilanne tulkitaan jälkikäteen Levokarin tahalliseksi vahingoittamiseksi. Minusta Levokarin teossa törkeintä oli selkään ajaminen, se osoittaa toki tiettyä vastuuttomuutta.
Tässäkin loukkaantuminen aiheutti otsikot. Ottelut joissa vastaavia tapahtuu ilman loukkaantumisia, ei lehdistö noteeraa millään tavoin. Taklauksista ei saa otsikoita, mutta murtuneesta leukaluusta saa. Tilannetta passelisti värittämällä tilanne saadaan näyttämään törkeältä ja päästään keskustelemaan jääkiekon vaarallisuudesta. Lopputulos on takuulla se, että fyysinen peli vähenee ja kahvaus lisääntyy. Minä en missään tapauksessa toivo törkeyksiä kaukaloon, mutta jos yksittäiset vahingot, kohun kautta, vaikuttaa siihen lajiin, jota niin innokkaasti käyn katsomassa, niin minä olen perhana todella huolissani. Kiitos Urpo, kiitos MTV, teitte taas karhunpalveluksen suomalaiselle kiekkoilulle!
