Entä luitko itse mitä tuon lainaamasi lauseen jälkeen jutussa kirjoitettiin?
"Selvää kuitenkin on, ettei yhteisön jäsenyys ainakaan suojaa lasta hyväksikäytöltä. Hyväksikäyttötapauksiin liittyy lisäksi uskonnollisissa yhteisöissä usein salailua ja uhrien odotetaan antavan teot anteeksi."
Lestadiolaiset yhteisöt pitäisi saada siltä osiin kuriin, että minkäänlaista salailua ja tekijän suojelua ei tapahdu lasten hyväksikäyttötapauksissa. Asenteiden ja toimintatapojen on tältä osin muututtava. Tottakai näitäkin asioita tapahtuu muuallakin, mutta uskonnollisissa piireissä siihen luodaan erityisen hyvät olosuhteet. Näiden asioiden käsittely kuuluu poliisiviranomaisille ja oikeuslaitokselle sekä muille viranomaisille.
Yhtään kenenkään puolelle kallistumatta kiinnostaisi tietää, että millä alueilla nuo tapaukset ovat olleet. Kokemuksieni mukaan kultturi on kuitenkin täydellisen erilaista eri puolilla Suomea. Lisäksi kiinnostaisi tietää, että mikä lasketaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi? Riittääkö se, että pitää vierasta lasta sylissä ja kenties silittää päätä? Moisesta nimittäin hypitään yleisesti ottaen tänäpäivänä seinille. Syytteeseen joutaisi kaikki lastentarhanhoitajatkin, minä mukaanlukien. Vaikken sitä hommaa pystynytkään muutamaa kuukautta pidempään tekemään.
Pointtini on siis se, että vähemmistöihin tartutaan hyvin vahvasti Suomessa ja nyky-yhteiskunnassa taas on jotenkin sairas ylisuojeleva ilmapiiri. Jos siellä on menny vaikkapa pepun puristelun kohdalle ja siitä eteenpäin, niin hyväksyn mukisematta syytökset. Sen uskon, että lestadiolaisten "johtoon" on vaikea päästä käsiksi, eikä toiminnasta liiaksi varmaan avauduta.
Noista kulttuurieroista sanon sen verran, että tiedän jossain päin Suomea pidettävän muita ihmisiä vähempiarvoisina, koska ovat "epäuskoisia". Se opetetaan monilla paikoin lapsille pienestä alkaen ja jopa kielletään kaveeraamasta epäuskoisten kanssa. Annan esimerkkitapauksen, jossa voidaan havaita epäuskoisten aseman. Eräänä kesänä olimme siskoni kanssa käymässä Suviseuroissa ja kävelimme kohti keskuskenttää. Suviseuroista jotain tietävät myös tietävät, että joka puolella on haketta. Koska siskollani oli muistaakseni punaiseksi värjätyt hiukset, reagoi lauma noin kymmenvuotiaita lapsia jotakuinkin näin; "tuolla on epäuskoinen! Heitetään sen päälle haketta. Me saadaan, koska se on epäuskoinen." On vaikea ajatella moisen kasvatuksen tulevan jostain muualta kuin kotoa. Tämä nyt oli vain malliesimerkki, yleensä se on myös monien aikuisten puolelta totaalista ylenkatsomista. Suviseuroihin kaikki ovat tervetulleita, muttei ulkopuoliset siellä oloaan voi kovin tervetulleeksi kokea. Lisäksi nuorison puolella synnytetään yhteiskunnassa kuppikuntia, jotka samalla tapaa vähättelevät epäuskoisia. Kun yö ja ilta tulee, niin monet kuitenkin suuntaavat epäuskoisten apajille meikit naamalla ja kännissä oksennellen. Seuraavana päivänä mennään sitten seuroihin hakemaan anteeksianto, jotta toimi voidaan suorittaa myös seuraavana perjantaina tai lauantaina.
Ja jottei nyt kenellekään jää epäselväksi, niin muistutan yhteisössä olevan paljon täydellisen mallikelpoisia kansalaisia. Kasvatus on aidon avoin ja yhteiskunnalle tärkeä ja hieno toimintamalli. Yhteisöstä on kasvanut paljon ahkeria ja rehellisiä yritysjohtajia maahamme. Kuitenkin, tässä on vähän sama tilanne kuin muissakin vähemmistöissä. Vähemmistön vähemmistö pilaa koko vähemmistön maineen. Henkilökohtaisesti olen äärimmäisen ylpeä, koska olen saanut erinomaisen lestadiolaisen kasvatuksen. Vaikka teininä siitä irtaannuinkin huomattuani tolkutonta kaksinaamaisuutta, alaspäin tuijottelua, välinpitämättömyyttä ja tiettyä väärää käsitystä uskossa, voin rehellisesti väittää saaneeni huomattavasti keskivertoa paremmin suomalaisen kasvatuksen. Jo pelkästään runsaan sisarusmäärän (lue tukiverkko), alkoholittoman kasvualustan ja aidosti välittävän ilmapiirin takia. On valtavasti samankaltaisia perheitä ja nähdäkseni ne sijoittuvat tietyille alueille. Monesti näillä perheillä on yhteisenä tekijänä se, ettei niitä ohjeita noudateta niin pilkun tarkasti. Tiedän myös erään perheen, jossa noudatettiin vähän turhan tarkasti, nyt suuresta perheestä noin puolet ovat katkaisseet välinsä vanhempiinsa ja lähes kaikki muutkaan eivät lestadiolaisessa uskossa enää ole.
Olen kiitollinen perheelleni ja muulle lähipiirilleni äärimmäisen terveestä lapsuudesta ja aion antaa omille lapsilleni lestadiolaisperheen kasvatuksen ilman sitä uskoa. Monen muunkin pitäisi ottaa siitä mallia, kuinka jokaista kohdellaan tasavertaisena.
Edit. Mentiinpäs kauas alkuperäisestä aiheesta näemmä. Kuitataan nyt, etten mene vannomaan kumpaankaan suuntaan sitä, onko enemmän vai vähemmän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä kuin muussakaan yhteiskunnassa. Sen kuitenkin vahvistan, että se ei todellakaan ole niin avoin yhteiskunta, kuin yleisesti itse luulevat.
