Selitys 1. Hyökkäyspelikirja on ohut(?), mutta kellään ei ole siitä mitään kysyttävää, vaikka ongelma ei olekaan rakenteellinen, sillä ongelma on pelaajilla korvien välissä.
Jos SaiPa olisi pelannut alkukauden rohkeaa kiekollista peliä, jossa pyritään pitämään paljon kiekkoa ja pitämään langat omissa käsissä pelin virtauksen suhteen, ja SaiPa olisi sortunut sitten toteutuksessa yksilövirheisiin ja hävinnyt sitä kautta, niin tämä olisi silloin ehkä jotenkin järkevä selitys. Tilanne on se, että SaiPa ei todellakaan ole yrittänyt tuollaista peliä. Tämä selitys ilmeisesti kytkeytyy enemmän tai vähemmän joihinkin Lehterän kuvitelmiin hänen täydellisessä ideamaailmassaan leijailevasta SHL-kiekosta, jota ei kentällä kuitenkaan näy missään muodossa. SaiPa on joukkue, joka on ohjeistettu hakkaamaan kiekkoa vaikka paineettomassa tilassa väkisin kohti keskialuetta ilman sen kummempaa näkyvää suunnitelmaa. Samaa mieltä olen toki siitä, että se pelikirja on ohut, ja ehkä pelaajat eivät tosiaan keksi siitä mitään kysyttävää. Loput tästä selityksestä on pelkää sontaa.
Selitys 2. Osa pelaajista on nostettu aiempaa suurempaan rooliin, mikä aiheuttaa primitiivireaktioita (juokse tai jähmety). Kiekonriistot SaiPalta johtuvat siitä, että pelaajat jähmettyvät silloin tällöin primitiivireaktiona.
Ensinnäkin, tämähän on ollut koko tämän vuosituhannen, ellei pidempäänkin, SaiPan suurimpia vahvuuksia; nostetaan "hylkiöitä" isompaan rooliin, jolloin peli-ilo ja tehot ovat usein löytyneet. Tästä on lukuisia esimerkkejä edellisen parinkymmenen vuoden ajalta. Miksi tämä onkin yhtäkkiä SaiPan heikkous? Miten "primitiivireaktiot" liittyvät jääkiekkoon yhtään mitenkään? SaiPan joukkue on pelannut rotaatiopakkeja myöten lapsesta asti jääkiekkoa. Siihen on sellainen rutiini, ettei mitään primitiivireaktioita voi ihan oikeasti puskea kellään yli d-juniori-ikäisellä päälle. Kova luistelu jääkiekossa = karkuun juokseminen primitiivireaktiona? Uskomattoman häikäilemätöntä hevonpaskaa, johon Lehterä ei voi itsekään aidosti uskoa.
Selitys 3. Pelaajat yrittävät paniikkireaktiona tehdä liian vaikeita asioita, vaikka on yritetty pelata yksinkertaisesti.
Niin, ehkä ne Riikolan kaikki 127 paniikkipitkää ovatkin olleet sellaisia nummelinmaisia avausyrityksiä. Ja ihan tosissaan, voisiko ongelma ehkä olla siinä, että SaiPan pelaajat eivät varsinkaan hyökkäystä rakentaessaan tiedä, mitä nämä helpot, yksinkertaiset ratkaisut olisivat? Ei kukaan voi väittää, että joku joukkue olisi kollektiivisesti paniikissa joka ikinen kerta helpon ratkaisun edessä. Kuulostaa noin tuhat kertaa järjellisemmältä selitykseltä, että yksinkertaisia ratkaisuja ei vain ole ohjeistettu tai harjoiteltu kunnolla.
Teron johtopäätös: aikoo olla luottavainen ja kärsivällinen pelaajien suorittamisen suhteen.
Lehterä antaa tässä ikään kuin ymmärtää, että hän on (kuten viime kaudella) nerokkaan pelitapansa valmentanut, ja nyt pallo on (kuten viime kaudella) joukkueella, jonka pitää vain ottaa homma haltuun ja onnistua. Eli kuitenkin vastuu työnnetään vähän sivuun omilta harteilta (kuten viime kaudella, jälkikäteen tapahtuneista selityksistä huolimatta). Selitys kiteytyy siihen, että Lehterän mielestä homma on vain siitä kiinni, että pelaajien pitää nyt saada onnistumisia paineen alla. Kysymykset SaiPan omasta pelikirjasta ohitetaan muuten erittäin sujuvasti, ja sen sijaan Tero alkaa puhua siitä, kuinka monta kertaa KooKoo pääsi kiekon kanssa yli punaviivan. Myös Kärppien, Lukon ja KalPan pelaamisesta kuullaan suoria arvioita, toisin kuin Saimaan Pallon pelaamisesta.
Rimpulan johtopäätös: oikean maailman ja Lehterän selitysten välillä on sama ristiriita kuin ennenkin.
Lehterä ei koskaan puhu suoraan SaiPan pelaamisen konkreettisista puolista. Se vähä mitä kuullaan on höttöistä ja epäselvää filosofointia, joka ei tunnu liittyvän tosielämän tapahtumiin. Tekstiä tulee, mikään ei muutu ja peli näyttää paskalta jo ainakin toista vuotta putkeen.
Toivon tietenkin, että kaikki muuttuu hyväksi, ja että SaiPan pelitapa on Lehterän puheiden mukaisesti ihan vain pelaajien henkisestä tilasta ja primitiivireaktioiden inhiboimisesta kiinni. En vaan usko tähän kusetukseen enää pätkääkään, enkä suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kukaan uskoisi.
Lehterästä voi jonain päivänä tulla vielä hyväkin päävalmentaja Liigaan, mutta tällä hetkellä mies on väärässä paikassa. Päävalmentajuus Suomi-sarjassa tai Mestiksessä olisi luultavasti sopivin paikka lähteä rakentamaan päävalmentajan työkaluarsenaalia. Toinen sopiva paikka voisi olla jonkin Liiga-joukkueen apuvalmentajana jonkinlaisen mentorin roolissa. Nykytilanne ei palvele SaiPaa, SaiPan yhteisöä, eikä myöskään Lehterän uraa valmentajana.