Joo, kyllähän nyt ulospäin on jo hyvän aikaa näyttänyt siltä, että koutsin vaihto tässä on se ainoa oikea peliliike.
Tässä kohden on tietysti hyvä jälkiviisaana sanoa, että merkit oli aistittavissa selkeästi kaudella 18-19, jonka rosterilla tosiaankin Tertsin mielestä käteen jäi "eurolla euro".
Se ekan kauden 17-18 onnistuminen johtui varmasti monesta yksittäisestä tekijästä, ja useasta tykkikauden tai lähes sellaisen pelanneesta onnistujasta (Nättinen, Tanus, Tuohimaa, Kunyk, Vaakanainen, Oksanen...)
Ehkä Tertsi oli juuri siihen paikkaan ekaa kauttaan vetävänä valkkuna oikea kaveri vetämään sitä flowta? (HUOM: ei showta)
Ja mieleen tulee myös, mikä oli tuolloin Jussin (Markkanen) merkitys pukukopissa linkkinä pelaajien ja Tertsin välissä?
Tokalle kaudelleen Lehterä sai kyllä työkaluja käyttöönsä, mutta homma ei skulannut ja pelikirjan puutteesta alkoi täälläkin tulla enenevässä määrin kritiikkiä. Kauden jälkeen kuultiin sitten juttua kuppikuntaisuuksista joukkueen sisällä.
Edelleenkin, kaikki tuollainen ulospäin tihkuva tieto johtajuus/ilmapiiri ongelmista yhdistettynä Tertsin ulosantiin ja yleiseen olemukseen julkisuudessa piirtävät kyllä tietynlaista kuvaa asioiden tilasta.
Eli näyttäisi siltä, että Tertsillä ei ole valmiuksia johtaa joukkuetta: toisaalta käsitellä yksilöitä niin että jokaisesta irtoaa oma paras taso ja toisaalta rakentaa joukkueen pelikirja käytössä olevan pelaajamateriaalin mukaan. En tiedä oliko viime kauden voittoputki pelkkä sattumanvarainen suonenveto vai oliko Kiiskisellä todellakin niin suuri merkitys joukkueen yhteen hitsautumisessa. Ainakin Tertsi vuolaasti kiitteli Kisua tämän ammattimiehen asenteesta mainiten, ettei Kisu ollut pelkkä palkkasoturi, vaan osallistui aktiivisesti ongelmanratkaisuun. Tai jotenkin tuohon tapaan.
Eli tarvitseeko Tertsi (no jokainen valmentaja jossain määrin varmasti tarvitsee, joo) pelaajista jonkun riittävän suuren, joukkuekavereiden kunnioittaman auktoriteetin johtamaan joukkuetta kentällä ja myös kopissa?
Tuohon viittasin pohdinnalla Markkasen merkityksestä pukukopissa kaudella 17-18, jonka jälkeisillä kausilla on ollut enemmän tai vähemmän juurikin niitä ilmapiiriin liittyviä puheita.
(Muista yhteyksistä tulee esimerkkinä mieleen jotkut MM-kisat, jolloin Leijona-joukkueen luottamuksen menettänyt Marjamäki lennätti loukkaantunutta Kukkos-Lassea Koti-Suomeen tutkimuksiin ja takaisin puolikuntoisena liidaamaan alisuorittavaa joukkuetta.)
Summasummarum: umpikujassa ollaan nykyisen asiaintilan vallitessa. Peliliike täytyy tehdä nyt. Tämä hiljalleen tähän paskaan tukehtuminen käy muutoin vielä kalliiksi pitkässä juoksussa. Ei niinkään fanien hylkäämisen muodossa, vaan pikemminkin niin, että SaiPan maine uskottavana organisaationa ja yleisesti myönteisenä työympäristönä painuu pelaajien keskuudessa pitkiksi ajoiksi nollaan ja alle.