Yksiköitä tai saapumiseriä yksilöimättä palvelin n. 10 vuotta sitten. Tukarina vedin luonnollisesti parhaani mukaan ja kertausten myötä toinen ruusukekin kertynyt. Jälkeenpäin kaiken vitutuksen on RUK:ia lukuunottamatta unohtanut ja jo ihan kaipailee noihin aikoihin.
Sattui sellainen harvinaisuus eteeni, että mustalaispoika Palmgren oli päätynyt AUK:hon asti. Tämä on toki jo itsessään melko lennokas tornari, mutta totuusarvoa parantaakseni mainittakoon seuraavaa. Palmgren oli hiljainen kaveri, mutta toki laiskanoloinen. Paskimmista haluttiin toki kurssin päätteeksi eroon, joten osa lähetettiin muihin joukko-osastoihin ja Palmgren saatiin potkittua EK:hon asti talous-AU:ksi. Sehän tarkoittaa banaania kaulaan, mikä ei Palmgrenin arvolle pidemmän päälle sopinut, vaan valkolainenhan siihen oli saatava etenkin gineksien ajaksi. Eipä enää napannut päivystäminen viikollakaan, joten neuvokkaana päätti sitten väärentää vielä päivystäjän sotapäiväkirjat. Koululaitos ei ollut kuitenkaan saanut prosessoitua Palmgrenia ihan Harvardiin asti, joten yksikköupseeri huomasi epäkohdat ja siitähän seurasi oikeutta reippaita sakkorangaistuksia myöten. Olisi ehkä kannattanut tuomita mustalaisen talous-AU:ksi ideoinut skapparikin.
RUK:ssa yksikkömme oli pääsääntöinen naisten loppusijoituspaikka. Heitä oli kaikkiaan 7 ja heidän tupansa sijaitsi omaamme vastapäätä. Sanomattakin selvää, että ihan jokainen ei varsinaisesti sinne kyllä kuulunut. Kirkkojärven marssinkin aamuna kuukautiskierrot olivat synkronoituneet siinä määrin, että reippailemaan lähti 3/7. Ruk:n alun särmäilyn jälkeen saivat paskaa väärin sidotuista hiuksista, joten osa päätti ajaa itsensä kaljuiksi. Hehkeimmällä heistä kasvoi parrassa enemmän karvoja kuin useimmilla meistä, joten taso ei vetänyt vertoja edes Muken mammoille. Mieleen on jäänyt, kun mainittu yksilö ruinasi tuvassamme seuraa hiljaisen tunnin ajaksi kuivaushuoneeseen. Ei kenenkään suureksi yllätykseksi vapaaehtoisia ei ilmoittautunut. Sen sijaan koksukaudella useampikin ilmoittautui koeajaneeksi erästä toista yksilöä keskellä yötä tuvassa muiden nukkuessa. Jonkun heistä päätökseen olisi voinut vaikuttaa tieto siitä, että liikkeellä ei oltu enää ensilumilla, vaan ennemminkin jälkiliukkailla.
Itseäni hieman söi, kun omaan ryhmään osui koko kurssin ajan kaksi heistä, ml. em. epäonninen munahaukka, mikä tarkoitti kivaa pikku lisätekemistä muuten niin rentoon rantakaupunkilomaan. Eräänäkin hieman tuulisehkona yönä, jolloin muuten yksi sissiteltoista päätti lentää paremmille maille kenties aina Naapuriin asti, olimme viimein hakanneet omamme kahta nurkkaa lukuunottamatta kiinni haminalaiseen kallioon ja tiedossa oli hyvin ansaittu 1h unta aiemman yöttömän yön jälkeen. Uo Munahaukka yritti epätoivoisesti sytyttää tulia kamiinaan, mutta odotusarvon mukaisesti ei siinä onnistunut, jolloin oman hyvinvointini maksimoimiseksi päätin käyttää tarvittavat lisäminuutit tuon vaativan tehtävän toteuttamiseksi. Onnellisena kömmin ansaituille 50min yöunilleni vain herätäkseni 30min kuluttua Munahaukan herätykseen ja ilmoitukseen, ettei tulien ylläpito ollut onnistunut ja että hänen on nyt päästävä nukkumaan ja minun tultava etuajassa kipinään. Tuona ohikiitävänä hetkenä harkitsin asioita, joista ei liene asiallista kirjoittaa.
Ruk:ssa joukkueemme kouluttajana toimi nuori vänrikki. Kurssimme aikana hän putosi parvekkeelta rikkoen kätensä, nukkui yksikön pihalla yön Opel Kadetissa makuupussissa ja paikallinen ystävällinen neito lähibaarissa osasi kertoa hänen vastikään sairastaneen klamydiaa. Toiset ne saavat ihan eri tavalla aikaan.
