Mainos

Legendaarisia inttimuistoja

  • 120 065
  • 335

jiimo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, HJK
Dave ja muut: Suomi-Salama nyt näyttää olevan toivoton tapaus. Turha sen kirjoituksista on välittää. Vääristelee asiat mielensä mukaan ja pitää itseään muita korkeammalla tasolla. Ennen vielä pidin häntä järkevänä kirjoittajana...
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Päiväkahveilla Ehrnroothin kanssa osa 973 - "patriootteja vai idiootteja?"

Viestin lähetti Suomi-Salama
Nyt BigRedBob sai niinikään kunniakkaan tavan perääntyä, kun argumentit loppuivat kesken...
Huomaa kyllä, kenellä on pakkomielteenomainen tarve saada se viimeinen sana. Missä on "muna", kun itse ehdotat keskustelun lopettamista ja sitten et itse kykene sitä kunniakkaasti tekemään. Ymmärrän kyllä, jos sinusta ei ole olemaan sanojesi mittainen mies. Lopetin, koska aihe ei liittynyt millään lailla otsikkoon ja se häiritsi kommenteista päätellen varsinaista keskustelunaihetta. Toki tästä voidaan keskustella lisää, mutta tuskin tarkoituksena oli saada aikaan mitään ratkaisua? Sinulla on omat mielipiteesi ja minulla omani. Tuskin kumpikaan muuttaa käsityksiään tämän keskustelun perusteella, vaikka siitä jauhettaisiin kymmenen sivua lisää.

Vai vaatiiko isänmaan etu sinua jatkamaan?
 
Viimeksi muokattu:

Tibor

Jäsen
Viestin lähetti Suomi-Salama


Olen pahoillani, että yliarvioin ihmisten olevan kiinnostuneita muustakin kuin ruokaan räkimisestä yms. inttijutuista.

Valitettavasti tämän aiheen alla on tarkoitus olla enemmän kiinnostunut legendaarisista inttimuistoista, kuten ehkä otsikosta voit päätellä. Asia on minun kohdaltani loppuunkäsitelty.
 

Ande

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kyllähän niitä mukaviakin muistoja löytyy.

Meillä Pst-joukkueessa oli helvetin hyvä yhteishenki ja kouluttajat olivat reiluja.
Olimme Helsinki-harjoituksessa Sipoossa joulukuussa 2000. Ajoimme siis vaunuilla Parolasta Sipooseen, keittelimme matkalla trangialla muonat.
Oli itsenäisyyspäivä ja jostain syystä vitutti olla kuraisena sissiteltassa, kun kassulla olevat söivät juhlaruokia löysällä palvelusohjelmalla, tai olivat juhlalomilla.

Joukkue komennettiin vaunujen eteen kolmiriviin, ajattelin että mitä helffettiä nyt tapahtuu, olihan ilta ja leirilläkin jonkinlaista vapaa-aikaa. Marssimme jonossa kapiaisten teltalle, missä oli asentajien moto-autot ja agrekaatti hurisi.
Kouluttajat olivat päättäneet järjestää ihan oman itsenäisyyspäivän vastaanoton! Tarjolla oli kuumaa glökiä (no alcohol, damnet) ja keksejä. Kaikki kättelivät tietenkin vastaanottajia.
Lopuksi lauloimme porukalla Maamme-laulun ja komeasti se raikasikin.

Muutenkin oman joukkueen kouluttajat pitivät aina puoliamme komppanian asioissa ja olivat kaikinpuolin mukavia heppuja, sotilaallisuus oli toki ykkösasia.
 

sumumummu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JAVA
Niinisalo-90 luvun alkupuolella:

Äkkiä ajateltuna mieleen jäi Perkelleellisen hyvä yhteishenki ja se että kyllä meitä moneen junaan mahtuu,toiset eivät mahdu edes niihin vaan jäävät raiteille makaamaann,kuten tupamme 4 "lääkäriä",jotka "juhlivat tabujen voimalla"Suuret juhlat oli kun pari heppu saapui Tilkasta(anteeniosastolta tietenkin)mukanaan nestemäistä Diapamia....sitä sitten sekoittelivat mm.yskänlääkkeeseen josta kuulemma osa on pirtua ja hauskaa oli..........

S - Suomen
A - Armeija
I - Itäisen
N - Naapurin
T - Tähden

Pari nopeaa memoria lisää:

-Monopoli kisat lomakassivarastossa,kun muu patteri lähti tykkijumppaan,kahvinkera,tietenkin

- Gineksestä oma ryyppyloma reilut 4 päivää,toi pekkasia 15 päivää(eipä toi haitannu kun lapissa leirillä oltiin)ja pari YP-päivää,jonka jälkeen Isyyslomalle...........

- Natsi-Anttilan kohellukset oli pakko jäädä mieleen,kerran heppu pisti poika yöllä polkupyörämarssilla ruokalan katolla,oho-kun joku seppä sieltä tipahti ja Rainer sai alannuksen,jälleen.
 

kimmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, FC Barcelona
SA-Int = Sairaasti Aamuja Itäisen Naapurin Tähden

Kyllähän noita legendaarisia juttuja on, ja aika hyvin vielä muistissa, kotiuduinhan tuossa 4.1.2002....

Onko jatkoaikalaisista moni ollut inttiaikana Rovajärvellä? Siinä on sellainen paikka, että kun siellä käy niin osaa arvostaa lämmintä ruokaa, kotia, omaa sänkyä ja naisia, voi herranjestas....

Ilmoittakaa itsestänne, jotka olette käyneet intin Savon Prikaatin persemäisimmässä komppaniassa, KRHK:ssa.

Minä olen.
 

Kh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Kevennetään muutamalla oikealla armeijamuistelolla...

Alokasaikana jokainen alokas kävi komppaniamme kapteenin, virtakintas kapteeni Happosen, haastattelussa. Kapteeni koetti olla terävä: “Alokas Heikkinen on ollut Merijalin karamellitehtaalla töissä. Siellä ei ole näemmä kuntoa paljon kohoteltu?” “En todellakaan ole, herra kapteeni.” tokasi takaisin meikäläinen. Cooperin testissä oli mukavampi kävellä, ja jutella kavereiden kanssa. “Voitte poistua!” pyysi kapt. Happonen.

Aamupalan jälkeen oli hetki aikaa käydä tupakalla. Palatessani sisälle tuli luutnantti Karjalainen samalla ovenavauksella. Ltn. Karjalainen oli kouluttajamme, kokenut sotilas, ja muutenkin todella asiallinen ja rento mies. “Noh Heikkinen, mites yö meni? Minulla meni hyvin.”, lohkasi ltn. Karjalainen. Tuijotin Karjalaista hyväntahtoinen “elä ny viitti”-ilme kasvoillani pyörittäen epäuskoisena päätäni. Aika paksua tekstiä näin aamutuimaan.

Kerran tupa- ja siisteystarkastuksessa ylikersantti Lappalainen poltti päreensä meikäläisen punkan kanssa. Ei sillä, että siinä oli siviilikierteitä tai jotain muuta; se oli päälleppäin niin tiptop ettei toista. Ylik. Lappalaisen oli pakko räjäyttää punkkani nähdäkseen, että oliko siellä kaikki aluslakanat sun muut tallessa. Olihan siellä kaikki tallessa; tiptop punkkani salaisuus oli hakaneuloilla patjaan kiinnitetty aluslakana. Kun perusteet on kunnossa, sen päälle on helppo rakentaa. Ylik. Lappalaisen kopautti kantapäät yhteen, ja poistui tuvastamme. Alokas Heikkinen jäi hymyssä suin kasaamaan punkkaansa; helposti ja nopeasti.

Kranaatinheitinleirillä Sariojärvellä meillä oli Pohjois-Suomen valtakunnallinen ampumaleiri, jossa oli meidän Jääkäriprikaatin lisäksi heitinjoukkueita Pohjan Prikaatista, Kainuun Prikaatista ja Karjalan Prikaatista. Leirin avajaisissa leirinjohtaja, joku eversti Pohjan Prikaatista Oulusta, piti puheen; ltn. Karjalainen koki, että hänellä oli meille tärkeämpää kerrottavaa, ja piti samaan aikaan meidän joukkueelle omaansa. Eversti oli tilanteesta hölmön näköinen: “Voisiko luutnantti pitää suunsa kiinni.” Siinä vaiheessa meillä petti pokeri mukaanlukien ltn. Karjalainen. “Kyllä herra eversti.”

Ampumaleiri meni osaltamme, ja jäimme kilpailussa hienosti viimeiseksi. Ltn. Karjalainen kuitenkin tykkäsi: “Kaikki ne asiat mitä ollaan harjoiteltu, meni todella hyvin. Laukaukset osui maaliin jne.” Sen jälkeen komppaniamme kapteeni, virtakintas kapteeni Happonen, haukkui meidät pystyyn: “Meillä ei ole ollut koskaan näin huonoa heitinjoukkuetta!” Kapteenin kommentit jätettiin muutenkin omaan arvoonsa, eikä niistä välitetty sen enempää. Ainoa joka merkitsi, oli ltn. Karjalaisen palaute.

Jouduttiin kerran rötväilystä nakkikeikalle Pstk:n valtakunnalliselle ampumaleirille Rovajärvelle. Meille iski kaikenlaisia nakkihommia, kuten esim. toimitsijatehtäviä. Yksi tälläinen rasti sijaitsi metsässä; meitä oli muutama jääkäri ja yksi alikersantti, sekä muutama nuori virtakintas luutnantti Parolasta. Poikien kanssa keitettiin välillä kahvit, eikä annettu sitä “etelän luteille”. Niillä teki kahvia mieli, mutta me oltiin tiukkana. “Kyllä huomaa, että olette Lapista.”

Kittiläläisellä Nevalaisella täyttyi pinna eräästä nakkihommasta. Kaveri oli komennettu keittiölle, ja ilmottautumaan jollekin everstille. Kaveri teki työtä käskettyä, ilmottautui kyllä everstille. Eversti komensi kittiläläistä tiskaamaan, mutta kaveri kieltäytyi siitä kunnista. “Mie en tiskaa.” Eversti pyysi toistamaan mitä Nevalainen oikein sanoi. “Ja miehän en tiskaa!” Eversti passitti Nevalaisen siltä seisomalta takaisin Sodankylään; kassulle jääneet mopot ottivat gona-Nevalaisen suurena sankarina vastaan. Ei tarvinnut kuulemma omia tupakeita polttaa.

Saatiin vielä yksi rangaistus rötväilystä, kun viikko ennen kotiutumista jouduttiin nakkimarssille täyspakkauksien kanssa. Siihen mennessä jo alussa mainittu ltn. Karjalainen jäi ansaitsemalleen syyslomalle; evästi tosin sitä ennen meitä jääkäreitä hänen tuuraajaksi tulleesta nuoresta luutnantista. “Pitäkää pojat itsestänne huoli siellä marssilla. Tuo nuori luutnantti ei ole oikein täyspäinen, joten marssi voi mennä vituralleen, ja te eksytte.” Näinhän siinä sitten kävi; nuori virtakintas kusipäinen luutnantti piti päänsä, ja me eksyttiin. Oikeassa ltn. Karjalainen oli.
 

power play

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tuntuu tutulta

Olipa kiva lukea noita sinun tarinoitasi, kun samalla löytyi tuttuja mieheiä tarinana takaa. Olin itse Sodiksessa vuosina 84/85 ja silloin Lappalainen oli samassa tuvassa alokkaana ja jäi Auk:n reissulta santsariksi, kun taas mister Happonen oli koppanian päällikkönä ennen kun siihen virkaan astui yliluutnantti Vaaramo.
Voi kuvitella Lappalaisen olleen "mulkku" kun oli sitä jo omille kavereilleen auk:ssa. Lappalainen olikin Sodankylän omia poikia.

T.Alik. cowboy
 

redcougar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liigan Svedut
Nyt päästiin sitten naisiin armeijassa ;)

Oli vuoden ensimmäinen Viestisotaharjoitus, toukokuussa, ja alueena oli pääkaupunkiseutu, lähinnä alue Kehä I:sen ja III:sen välissä. Oli himmeet puheet kuinka nyt pitää loistaa jnejne. Katseltiin sitten kokoonpanoja ja huomattiin että meille oli määrätty kaksi opistoupseerioppilasta johtamaan joukkuetta. Ei siinä mitään, ihan jees. Auta armias kun nähtiin ne. Kaksi muijaa. Apua. Homma toimi kohtuu hyvin, aina siihen asti kun päästiin lähelle asema-aluetta. Eli Helsinki-Vantaan kentän liepeille. Mentiin metsään kolme kertaa. "Kyllä se täältä löytyy..". Viimein eukot malttoivat kysyä, "Onko joku täältäpäin ja tietääkö joku missä se-ja-se mäki on?". Osa oli, mutta eihän me sitä kerrottu, vaan hekoteltiin hiljaa ja tapettiin aikaa ;). Vihdoin päästiin asemiin ja mastot pystyyn jne. Tuli eka siirtyminen, kamat kasaan, marssikäskynanto, ja loppuun kommentti toiselta, "Tällä kertaa ei ajeta harhaan, olen itse henkilökohtaisesti käynyt tarkistamassa reitin". Matkaan ja harhaan. Taas. Istuin meidän viestiautossa erään upseerioppilaan kanssa jolta tässä vaiheessa rupesi pinna palamaan oikein kunnolla, "v******* nuo pitsin nyplääjät suunnistavat" tms kommenttia. vihdoin päästiin oikeaan paikkaan ja kamat levälleen vaan. Sitten nämä "viisaat" "naiset" päättivät tulla meidän telttaan nukkumaan, joten jäynäähän siitä. Toivat tosin meille ystävällisesti puhelimen jolla sai tuttuihin yhteyden loppuleirin aikana :D. Mutta, eka yö, heidän vaatimuksesta pidettiin kipinää (c'mon, toukokuu ja 15-20C lämmintä), joten pidetään sitten kunnolla. Eukot nukkui vaatteet päällä makuupusseissa koko yön, sanaakaan sanomatta, mutta aamulla oli näky kun kaksi aivan hiestä märkää muijaa naama punaisena toteaa "pitänee varmaan nukkua toisen ryhmän teltassa seuraava yö ettei ne pääse rötväämään".. että tämmöstä. :D
 

kimmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, FC Barcelona
Tuli vielä mieleen...

Onko jatkoaikalaisissa sellaisia, jotka olivat viime syksynä mukana Sotilasurheiluliiton Salibandy-mestaruuskisoissa?

Olin itse mukana Mikkelin joukkueessa, sijoituksemme 8. Jatkoon pääsimme alkulohkostamme, tulokset Turku-Mikkeli 2-1, Mikkeli-Helsinki 0-0, Mikkeli-Sodankylä 3-0, jatkosarjassa Mikkeli-Kajaani 0-3. Kuuleman mukaan turnauksessa pelasi mm. Helsingillä kolme Salibandyliigan pelaajaa ja kolme nuorten maajoukkuepelaajaa, myös Turulla oli 3 liigapelaajaa mukana. Hieno turnaus kaikinpuolin, ja ihan kovatasoinenkin.
 

Zeppo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Uudenmaan Prikaatissa oli muuan ylivääpeli Axberg joka
oli ja on ehkä vieläkin paikan legendaarisin skappari

Axu olisi ulkonnäkönsä puolesta päässyt mihin tahansa
Amerikkalaiseen B-luokan väkivaltaleffaan roiston rooliin
Eli esittämään jotain sarjamurhaajaa , pedofiiliraiskaajaa
tai jotakin vastaavaa. Hän oli aika pelottava ilmestys kusen-
keltaisessa karvalakissaan johon hän kerran suoraan valutti
UAZin öljyt ulos

Axberg oli pistetty koulutustehtävistä syrjään autotallille
jonkunlaiseksi yleismieheksi tempauksiensa jälkeen. Hän oli
pakottanut jätkät maalaamaan koko kroppansa noella ihan
kaikkia paikkoja myöten, ammuskellut pistoolilla kattoon
PU:na ollessaan (en tiedä onko totta) ja haastanut alokkaita
ottamaan matsi häntä vastaan. Hänen piti kuulemma saada
potkut koko paikasta mutta hän olisi siinä tapauksessa tappanut
itsensä joten hän sai ns suojatyöpaikan.

Sitten kertauksissa kesällä 2000 kysyin yhdeltä skapparilta
jos hän on vielä hommissa täällä ja hän vastasi pirullinen
hymy kasvoillaan " Axberg on pitkällä sairaslomalla, en tiedä
tuleeko takaisin, he heh"

Eli todennäköisesti hän päätyi sitten seinänaapuriin, eli
Tammiharjun pöpilään.
 

Littune

Jäsen
Inttimuistoja osa 2

Kun nyt turvallisuuspolitiikka on jäänyt vähemmälle, voinen jatkaa omien inttimuistojen kertomista.

Seuraava tapaus tapahtui eräälle ryhmäni morteista.
Oltiin Kajaanissa jossain kasarmin lähimaastossa kolmen päivän leirillä. Yöllä eräs jääkäri oli vartiossa ja kun vuoro loppui ja hänet vapautettiin, lähti hän telttaamme kohti. Oli syksyn pimeimmät kelit, eikä eteensä nähnyt, ja lamppuja ei sissit saaneet käyttää. Kyseinen jääkäri etsi pitkään pimeässä telttaamme, ja hikihän siinä tuli ja silmälasit huurustuivat. Sitten hän kuitenkin kuuli ääntä jostain päin ja suunnisti ääntä kohti. Sieltähän se teltta löytyi. Ei muuta kuin rinkka piiloon, eväät kouraan ja telttaan. Jääkäri meni telttaan ja kävi kamiinan viereen lämmittelemään ja syömään. Yllätys oli suuri kun lasien läpi näki taas kunnolla. Hän olikin skappareiden teltassa. No ei muuta kuin selityksien jälkeen uudelleen telttaa etsimään. Kun hän tuli seuraavalle teltalle, hän jo sisääntuloaukolta aloitti tarinan: "Ei perkele jätkät ette arvaa mihin telttaan äsken menin!" Ainut huono puoli oli että suuntavaisto oli taas tehnyt tepposet ja hän oli saman kapiaisteltan ulkopuolella. Sen jälkeen yksi skappareista ohjasi hänet oikeaan telttaan. Oli kaveri vähän nolona.

Hauskaa oli myös tehdä tykkimiehille pikku piloja. Joskus kun kohteen tiedustelussa kohteena oli tykkimiesten leiri, menimme partioni kanssa tykärien omiin asemiin tarkkailemaan heitä. Siitä saatiin hyvä kuva leiristä ja lopuksi viritimme jekkulangasta ansan puolustusasemaan.
Toisella kerralla loppusodassa menin yöllä aivan tykkimiesten leirin keskelle piirtämään luonnosta. Yhtäkkiä lähimmästä teltasta tulee mies kalsareissa ulos. Kerkesin pyörähtää lähimmän kiven taakse piiloon. No tottakai tämä sankari tulee suoraan kohti. Ei muuta kuin varmistin pois (äänettömästi tottakai) ja odottamaan että pitääkö tässä tehdä nopea vetäytyminen. Pulssi hakkasi aika korkeana kun tykkimies pönni pysähtyi kyseisen kiven toiselle puolelle. Ahdistus alkoi lisääntyä kun kyseinen mies kävi kuselle siihen. Teki mieli kyllä nousta ylös ja säikäyttää se kunnolla, mutta lopulta odotin, että tykäri meni takaisin telttaan ja poistuin vasta sen jälkeen. Onneksi se kuitenkin kusi kiven oikealle puolelle eikä vasemmalle, missä minä olin piilossa!

Lisää vielä luvassa, kun aikaa taas on
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Littune:
Noita kohteen tiedustelun yhteydessä juttuja on kyllä tapahtunut itsellekin. Aivan uskomattoman sokea on suomalainen varusmis sen olen kyllä saanut, onneksi, havaita.
Kusemisreissut ovat aina niin kammottavia kun niitä ei pysty yhtään ennakoimaan. Muuten sitä yleensä pystyykin n. tunnin piileskelyllä selvittämään leirialueesta kaiken tarvittavan kunhan vain istuu jonkun puun vieressä ja kuuntelee ja katselee, usein tuntui että osasi itse vihollisen tunnussanat paremmin kuin väsyneet mokut.

Näitä juttuja on niin hemmetin paljon ja ei niitä oikein kukaan muu kuin asianomaiset ja "alasta" jotain tietävät usko, sen verran uskomattomia keikkoja on tullut heitettyä.
Itse pidän hyvänä meriittinä sitä että en koko intin aikana ampunut yhtään laukausta tehtävien aikana. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä myöntää että muutaman kerran jäin "housut kintuissa" vartiomiehelle nalkkiin(tai no jos tarkkoja ollaan niin kerran kunnolla mutta silloin vartioon olikin laitettu alikeisari eikä perusmoku).

Siviilien kanssa oli hieno seikkailla. Legenda=kouluttaja kertoo vesistön ylityksestä pohjois-valkealassa jonka aikana paikallisen lukion tms. luokkaretki oli saapunut sillalle josta kouluttajat tilannetta tarkkailivat. Oli kuulemma tullut vipinää veteliin aliupseerioppilaisiin kun lauma teinityttöjä tuli "kannustamaan" suoritusta. Tuntien "kutistumisefektin" niin en kyllä uskaltaisi vedestä nousta, toisaalta kyseisen paikan vesi oli onneksi koostumukseltaan "talikolla lapioitavaa" joten terveellinen mutakylpy peitti varmaankin intiimit osat.

Hmm... enpä taida jaksaa enempää kirjoitella, niin paljon on päässä mutta eipä sitä turhia levittelemään.
 

Kalba

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Upinniemessä vanhaan hyvään aikaan oli RT puolella kaksi koulutus patteria, 1. ja 2. Onneksi pääsin kuli ajaksi 2. patterille joka oli kyllä varsinainen suklaa patteri, 1. verrattuna. Jöötä ykkösellä piti 1.patterin vääpeli, yli. Tarkiainen. Auk pidettiin 1. patterilla ja tietenkin meininki muuttui aivan täysin.

Tarkiaista kutsuttiin käveleväksi YlPalvoksi, mistään asiasta ei joustettu. Erityisiksi silmätikuiksi hän otti päivystäjät, päivystyskoppi sijaitsi aivan vääpelin toimiston vieressä. No kerran yksittäinen aliupseerioppilas istui päivystämässä kun eräs skappareistamme, vänr. Sillanpää soitti ja kysyi mitä ruokaa tänään taistelijoille tarjotaan. No pässi siitä käytävälle ja ruokalistalta asiaa tarkastamaan. Tarkiainen huomasi että pässi poistui väijystä ja heti asiaa tivaamaan, mitäs päivystäjä täällä seikkailee. päivystäjä tietysti että vänr. sillanpään käskystä tässä ollaan. Tarkianen marssii suoraan pässin puhelimeen, ja sanoo " Silakkapihvit Sillanpää" ja lyö luurin korvaan.

Kerran yksi kouluttajistamme alik XXX oli Tarkiaisen toimistossa, ja kertoo vitsiä alikille. huumorintaju ei näemmä kohdannut eikä alikkia naurattanut. Tähän vääpelimme: " miksi ei alikersanttia naurata, ettekö pidä vitsistäni" No, T. kertoo uutta vitsiä ja pakkohan siihen oli sitten nauraa kohteliaisuudesta.. T. tähän: " mitä se alikersantti nauraa, nauratteko minulle?, ULOS!!!"

No sitten koitti päivä jolloin oli rautaa jaettu kaulukseen ja lähtö kohti mäkiluotoa. T. otti ( krapulaiset) lähtijät puhutteluun klo 07.05, ja mäkkäriin menevä lautta lähtisi klo 07.10. Puhuttelu oli samaa vittuilua mitä oli kuultu koko aukin ajan, mutta loppu oli parasta " Jumalauta äijät, klo on yhdeksää yli,eikös ole jo vähän kiire, ois aika ikävä myöhästyä ekana päivänä." yksittäisille alikeille tuli aika kiire ..

Luulen että monet upinniemessä palvelleista tietää äijän, oisko muita ( hauskempia) tarinoita miehestä.
 

Kh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Kevennetään muutamalla oikealla armeijamuistelolla... part II

Vaikka ei ole meikäläisellä mitään hienoa ja kunniakasta sotilasuraa (itse asiassa päinvastoin), niin ainakin minun kohdallani armeija-aika oli hienoa aikaa. Raskaalta se silloin tuntui, mutta aika kultaa muistot.

Yliv. Soilanterän käskynjaot iltapäivisin ennen ruokailua olivat todella pitkiä ja puuduttavia, ja ylivääpelin puheet täynnä itseänsä. Koulutuksen kannalta parhaat muistot Onnista oli, kun Onni antoi alokasaikana meille ensiapukoulutusta. Se oli ihan hauska tilaisuus. Ylivääpeli mm. kääri yhden alokkaan kokonaan siteisiin ja kääreisiin; muutenkin ihan leppoisa tilaisuus. Yliv. Soilanterän vetämistä sulkeisista kuuli kauhutarinoita, mutta meidän kohdalle ei sattunut niitä “Sonnin” vetäminä.

Yhden kerran ylivääpeli oli hurjistunut meidän rötväilystä, jonka hän osoitti meille myöhemmin. Oltiin justiinsa valmistauduttu päävartion vaihtoon ja väijyyn menoon siinä ihan krh-komppanian ja päävartion edessä, kun todella suivaantunut yliv. Soilanterä tuli ovesta ulos, ja karjaisi: “JOUKKUE, TAAKSE POISTU!” Siitä alkoi sellainen 10 minuutin sessio, jolloin rynnättiin päättömästi ja kovaa. Ei auttanut, vaikka oltiin kuinka valmistautumassa väijyyn menoa varten. Päätteksi vielä Onnin paatoksellinen verbaalinen kovistelu, jossa käsiteltiin armeijan kuria tms. Kello pelasti.

Ylik. Lappalainen oli tosiaan aika m****u mieheksi. Kyseinen ylikersantti toimi meidän kouluttajana kaikenmaailman sulkeisissa, tetsauksissa, ammunnoissa jne. Siis käytännössä huolehti, että varsinkin alokasaikana vitutti. Muuten hän vaikutti aika hölmöltä, oikeastaan kävelevältä m****lta; hänen olemuksensa oli sellainen. Miten sellainen mies voi olla kapiaisena? Noh, niin kuin sanoit, hän oli sodankyläläisiä. Kerran kuitenkin pojat oli iltalomilla törmänneet ylikersanttiin, ja silloin Lappalainen oli ollut kuulemma “aika reilun oloinen”.

Yksi hieno hetki vielä. Oli keskiviikkoilta, tai paremmin jo yö, ja pari kaveria oli lähtenyt iltalomille Sodankylän kylille. Puolen yön maissa alkoi kuulumaan hirveää huutoa ja meteliä ulkoa, ja hetki sen jälkeen tutunkuuloista naurua ja hauskanpitoa. Vähän ajan päästä pojat kömpi tupaan, ja isoon ääneen mölisivät: “Piti antaa muutamalle tykkijullille turpaan.” Toiselle kaverille oli osunut yksi isku poskipäähän, toiselle ei mitään. Tykkijulleja oli sitten kyllä muilutettu enemmältikin, ja ne olivat lähteneet juoksemaan patterille päin karkuun.

Niin ja kävinhän minä armeijassa alokasaikana rippikoulunkin. Joskus silloin illat meni pitkiksi kun uskon asioita opeteltiin, mutta muutaman kerran riparin vuoksi ei tarvinnut mennä tetsaamaan. Se oli hieno homma, ja sen arvoista. Ripille olen päässyt Sodankylän kirkossa yksi talvinen lauantai-iltapäivä, heh.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Pitää tähän väliin kysyä, että kuinka paljon täällä on mahdollisesti II/01 saapumiserää nimenomaan Porin Prikaatissa? Entä kuinka moni heistä mahdollisista on palvellut KrhK:ssa?
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Viestin lähetti Kalba
Upinniemessä vanhaan hyvään aikaan oli RT puolella kaksi koulutus patteria, 1. ja 2. Onneksi pääsin kuli ajaksi 2. patterille joka oli kyllä varsinainen suklaa patteri, 1. verrattuna. Jöötä ykkösellä piti 1.patterin vääpeli, yli. Tarkiainen. Auk pidettiin 1. patterilla ja tietenkin meininki muuttui aivan täysin.
Kas 2. patterissa minäkin alokasaikani lusin.
 

fakiiri

Jäsen
Viestin lähetti Kalba
Upinniemessä vanhaan hyvään aikaan oli RT puolella kaksi koulutus patteria, 1. ja 2. Onneksi pääsin kuli ajaksi 2. patterille joka oli kyllä varsinainen suklaa patteri, 1. verrattuna. Jöötä ykkösellä piti 1.patterin vääpeli, yli. Tarkiainen. Auk pidettiin 1. patterilla ja tietenkin meininki muuttui aivan täysin.

Tarkiaista kutsuttiin käveleväksi YlPalvoksi, mistään asiasta ei joustettu. Erityisiksi silmätikuiksi hän otti päivystäjät, päivystyskoppi sijaitsi aivan vääpelin toimiston vieressä. No kerran yksittäinen aliupseerioppilas istui päivystämässä kun eräs skappareistamme, vänr. Sillanpää soitti ja kysyi mitä ruokaa tänään taistelijoille tarjotaan. No pässi siitä käytävälle ja ruokalistalta asiaa tarkastamaan. Tarkiainen huomasi että pässi poistui väijystä ja heti asiaa tivaamaan, mitäs päivystäjä täällä seikkailee. päivystäjä tietysti että vänr. sillanpään käskystä tässä ollaan. Tarkianen marssii suoraan pässin puhelimeen, ja sanoo " Silakkapihvit Sillanpää" ja lyö luurin korvaan.

Kerran yksi kouluttajistamme alik XXX oli Tarkiaisen toimistossa, ja kertoo vitsiä alikille. huumorintaju ei näemmä kohdannut eikä alikkia naurattanut. Tähän vääpelimme: " miksi ei alikersanttia naurata, ettekö pidä vitsistäni" No, T. kertoo uutta vitsiä ja pakkohan siihen oli sitten nauraa kohteliaisuudesta.. T. tähän: " mitä se alikersantti nauraa, nauratteko minulle?, ULOS!!!"

No sitten koitti päivä jolloin oli rautaa jaettu kaulukseen ja lähtö kohti mäkiluotoa. T. otti ( krapulaiset) lähtijät puhutteluun klo 07.05, ja mäkkäriin menevä lautta lähtisi klo 07.10. Puhuttelu oli samaa vittuilua mitä oli kuultu koko aukin ajan, mutta loppu oli parasta " Jumalauta äijät, klo on yhdeksää yli,eikös ole jo vähän kiire, ois aika ikävä myöhästyä ekana päivänä." yksittäisille alikeille tuli aika kiire ..

Luulen että monet upinniemessä palvelleista tietää äijän, oisko muita ( hauskempia) tarinoita miehestä.



Ai, kun kuulostaa tutulta:D. Mä nimittäin palvelin kesällä 1997 II-patterilla ennen kuin pääsin RTTK:hon palvelemaan isänmaatani. Kyllähän ko. vääpeli aiheutti kaikenlaista vaivaa RTTK:lle. Mieleeni muistuu miehen täydellinen joustamattomuus.

Vänrikki Sillanpäästä riittäisi juttuja kerrottavaksi vaikka kuinka. Sain nimittäin kunnian palvella joukkueessa, jota komensi juuri maanpuolustusopistosta valmistunut Sillanpää....Mies muuten osaa ilmansuuntia. Jostain syystä seuraavan saapumiserän saapuessa mies siirrettiin joukkueenjohtajan paikalta kakkosjohtajaksi.....

Myös II-patterin päällikkö kapt. Puistolasta riittäisi paljonkin hauskaa kerrottavaa.

Mutta näistä hemmoista ei oikein parane kertoa tarinoita, jottei löydä itseään rosiksesta:D
 

Kalba

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Fakiiri:

Sillanpää ei tod. osaa ilmansuuntia. Eräs jaos 2. patterilla saapui taistelijan tutkinnon marssilta noin 4 tuntia muita myöhemmin, syy: Vänr. Sillanpää putosi kartalta. Vasta kun kuli, joka suunnnisti sm-tasolla, sai suunsa auki löysi kyseinen porukka takaisin kassulle.. Sillanpää todellakin oli joukkueen varajohtajana, muut varajohtajat olivat ylikessuja.

Sama heebo toimi Tas aukin kurssilla kouluttajana, tosin oppilaatkin tiesivät siinä vaiheessa koulutusta enemmän tykkilaskimesta kuin "Jari". " Herra vänrikki, ei se nyt ihan noin mene" oli tuttu lause tykillämme... No, Sillanpää oli viestimiehiä...
 

fakiiri

Jäsen
Viestin lähetti Kalba
Fakiiri:

Sillanpää ei tod. osaa ilmansuuntia. Eräs jaos 2. patterilla saapui taistelijan tutkinnon marssilta noin 4 tuntia muita myöhemmin, syy: Vänr. Sillanpää putosi kartalta. Vasta kun kuli, joka suunnnisti sm-tasolla, sai suunsa auki löysi kyseinen porukka takaisin kassulle.. Sillanpää todellakin oli joukkueen varajohtajana, muut varajohtajat olivat ylikessuja.

Sama heebo toimi Tas aukin kurssilla kouluttajana, tosin oppilaatkin tiesivät siinä vaiheessa koulutusta enemmän tykkilaskimesta kuin "Jari". " Herra vänrikki, ei se nyt ihan noin mene" oli tuttu lause tykillämme... No, Sillanpää oli viestimiehiä...

Hyvä Sillanpää! Kyllä, tutulta kuulostaa. Kyllähän se koomaili jatkuvasti kaikenlaista. Raukka ei osannut mitään ja peitti sen sitten hölmöllä huutamisella ja käskyttämisellä. Ei todellakaan mikään järjenjättiläinen?


Olitko ite saapumiserää mallia I/98?
 

Kalba

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Fakiiri:
Kyllä, kunniakkaan 1/98 miehiä, viimeisiä 330 palvelleita. Sillanpäästä olisi tarinaa vaikka kuinka, mutta antaa nyt olla....Sillanpään ja Tarkiaisen lisäksi legendaarinen "kouluttaja" oli myös ylil. Viiru. Tietänet miehen...
 

Ruutiveijari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Vähän menee aiheen vierestä mutta sallittakoon se (?).

Eivät minua armeijaan huolineet (semmonen tauti hommeli niinku) ja siksi nuo kaikki lyhenteet on aivan ruotsia (miehelle, joka ei sanaakaan ruotsia puhu).

Eli jos joku viitsisi pientä listaa heittää lyhenteistä ja "armeijaslangi" sanoista?

Juuh. Ja saa nauraa sanalle armeijaslangi.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Taapeli Värkiainen

Sain tilaisuuden tutustu vääpeli Matti Tarkiaiseen kun suoritin AuK:a Savon Prikaatissa Mikkelissä.Tämä oli Matin sijoituspaikka ennen Upinniemeä.
Vääpeli Tarkiainen,joukkueemme johtaja ja jokapäiväinen kouluttajamme on yksi huumorintajuttomimpia ihmisiä mitä maa päällään kantaa.
Matti oli hieman yksinäinen susi,ei tullut toimeen toisten kapiaisten kanssa.
Puolikurssin juhlissa Mikkelin Varsavuoressa nautittiin tietenkin virvokkeita ja tunnelma oli muutenkin rento.
Matti sensijaan oli kuin seipään niellyt ja joi pelkkää keltaista jaffaa.Omien sanojensa mukaan alkoholi ei sopinut hänelle,teki kuulemma pahapäiseksi, mitä en yhtään ihmettele.
Loppusotaharjoituksessa Haminassa olimme upseerioppilailla vihulaisina ja meidän asemiimme hyökättiin.Hyökkäävän joukkueen johtaja ilmoitti että asemamme on havaittu ja meidät on tuhottu.Matti väittämään että hyökkääjä havaittiin ja tuhottiin ensin.Lähellä oli etteivät äijät alkaneet lyömään asiasta inttäessään.
Huhu kertoi että vääpeli Tarkiaisella oli aina hälytysvalmiuspakkaus sänkynsä alla jos tosipaikka tulee.

Vääpeli Tarkiainen oli harvinaisen vittumainen kouluttaja eikä mikään ajatusten tonava.
 

Kalba

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
bebeto: Jos en nyt aivan väärin muista meidän Tarkiainen totteli etunimeä Raimo. Mutta yhtään ihmeenä en pidä vaikka samaisessa suvussa olisi muitakin k......siä skappareita.

Vielä yksi juttu T:stä. Eräs kapteeni seisoi käytävällä puhellen kännyynsä, T kävelee kapun ohi, tönäisee kapua ja sanoo: " mene nyt säkin v....uun siitä" Varmasti mukava työtoveri...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös