Legendaarisia inttimuistoja

[bebeto]

kalba

Saattaa olla eri Tarkiainen.Olin joskus 90-luvun alkupuolella kertaamassa ja kuulin siellä että vääpeli Tarkiainen olisi saanut siirron Suojelukouluun joka käsittääkseni on Upinniemessä.
Jokatapauksessa tämä kyseinen Tarkiainen oli v-mäinen kouluttaja,ainoana positiivisena asiana on mainittava että piti kyllä omiensa puolta viimeiseen asti.
Meillä oli AuK:ssa ryhmätaitokilpailu jossa mittailtiin taistelijan perustaitoja ja osaamista ryhmänjohtajana.Ennen kisaa harjoittelimme päivittäin vääpeli Tarkiaisen johdolla mahdollisia tehtävärasteja.Joukkueemme pärjäsi kisassa niin hyvin että muiden kouluttajien keskuudessa heräsi epäilys.Syyttivät Tarkiaista että hän oli kertonut meille tehtävärastit etukäteen.
Tämä raivostutti vääpelimme niin ettei puhunut muille kouluttajille viikkoihin.

Kun näin vääpeli Tarkiaisen ensimmäisen kerran,tuli heti mieleen lapsuuden suosikkisarja Myrskylinnut ja siinä esiintyvät nuket.
Tarkiainen muistutti erehdyttävästi näitä nukkeja.Kun hän puhui ainoastaan alaleuka liikkui,muuten kasvot olivat ilmeettömät.

 

[Johnny99]

yksi mieliinpainuvimmista on itäisen maanpuolustusalueen leiriltä talvelta 1995. Oli takana useampi rankka metsävuorokausi, uni oli jäänyt pariin tuntiin monena yönä peräkkäin ja ukot aika rikki. Kun sitten joskus yhden jälkeen alettiin könyämään telttaan goisimaan, ilmestyi jostain yht'äkkiä majurismies, joka ilmoitti tulevansa telttaamme nukkumaan. Siinä sitten valon nopeudella tiivistettiin makuualustoja toistensa päälle niin, että majurin telttavuoteelle löytyi tilaa. Mitään tietoa siitä, miksi tämä herra sinne tuli majoittumaan, ei ole, mutta ilmeisesti muualla oli vielä täydempää.

Harmittihan se raivata tilaa silminnähden hätämajoitukseensa tyytymättömälle ukkelille, muutenkaan ei unta ollut kovin ruhtinaallisesti tiedossa. Herätys tiedossa kuudelta, as usual. Kuitenkin, armeijassakin ihmeet ovat mahdollisia. Päästyään asettumaan punkkaansa majuri tokaisi unohtumattomat sanat: "tässä teltassa ei sitten kukaan liiku ennen yhdeksää."

Terveisiä vaan majurille, jota en sen koommin nähnytkään. Suosikkimajurini. :)

 

[Köpi]

Luulin kyllä jo vastanneeni tähän ketjuun, mutta en ollutkaan.
Joten pakkohan se on..:D

Itse vietin vuoden 2000 Vekaranjärvellä viestikomppanioissa (löytyykö muita?) ja mieleeni on painunut erityisesti AUK:ssa ollessani saman komppanian eräs viestimies.

Kaksi esimerkkiä kaverin sähläilyistä:
Mies oli apupäivystäjänä, kun porukka oli syömässä. Eräs AUK:n oppilas tulee syömästä, jolloin ko.heppu "nakittaa" oppilaan istumaan siihen ja lähtee itse VMTK:hon lukemaan sähköpostejaan...:D

Toinen tapaus: Kaveri oli siivoomassa kokelaitten tupaa, ketään ei ollut paikalla..kaveri päättää syödä koksujen karkit ja tutkia hieman levyjä..samassa paikalle saapui komppanian varusmiesvalvoja..:D

 

[OneBigRed]

Tarkiainen

Viestin lähetti Kalba
Jöötä ykkösellä piti 1.patterin vääpeli, yli. Tarkiainen. Auk pidettiin 1. patterilla ja tietenkin meininki muuttui aivan täysin.

Tarkiaista kutsuttiin käveleväksi YlPalvoksi, mistään asiasta ei joustettu. Erityisiksi silmätikuiksi hän otti päivystäjät, päivystyskoppi sijaitsi aivan vääpelin toimiston vieressä

Hauskana yksityiskohtana, mies palvelee yhä (ainakin II/00 aikaan) yliluutnattina samassa tehtävässä. Vastaavantasoinen sankari on ltn. Vartiainen.:D

Ajattelin nostaa tämän Hall of Fameen kuuluvan ketjun ylös, ja kertoilempa itsekkin tarinaa kunhan aikaa on enemmän kuin juuri loppuva työpäivä...

 

[Spencer]

Re: Tarkiainen

Viestin lähetti OneBigRed



Hauskana yksityiskohtana, mies palvelee yhä (ainakin II/00 aikaan) yliluutnattina samassa tehtävässä. Vastaavantasoinen sankari on ltn. Vartiainen.:D

Ajattelin nostaa tämän Hall of Fameen kuuluvan ketjun ylös, ja kertoilempa itsekkin tarinaa kunhan aikaa on enemmän kuin juuri loppuva työpäivä...

Jep, Upinniemi? Ovat muuten kavereita, Tarkiainen ja Vartiainen. Vartiainen palveli aikanaan Tarkiaisen toimistoAU:na. Ylennettiin lutiksi -99. Muistaakseni. Vartiainen on himppasen verran jäykkä jätkä, ei paljon huumoria viljele. Paitsi sitä omaansa. ja Tarkiainen syö AUK:n päivystäjiä aamupalaksi.

 

[Tibor]

Nyt kun kesäkelit alkavat olla käsillä, mieleeni tulee inttiajoilta ne kymmenet hellepäivät, jotka sotilaspoliisina kykin vartiokopissa. Kun neljä tuntia istuu armeijanvärisessä parakissa, jossa ilmanvaihtoa ei juuri ole ja lämpötila on valehtelematta yli 40 astetta, voi kokemusta huoletta sanoa infrenaaliseksi. Oikeastaan mikään ei ollut kauheampaa, paitsi kylmät metsäyöt :)

 

[Kossu]

Nyyh

 

[Rebel]

Viestin lähetti Tommy
Hetki kului ja nämä sotilaspoliisit(?) repesivät nauruun muutaman metrin päässä. Olin nimittäin kysellyt unisena pahvinukelta tietoja. Ja kyllä hävetti.

Ja täällä taas nauratti, paras tarina tähän mennessä.

Viestin lähetti Mike


Pu, joka oli pahin mahdollinen vaihtoehto siihen saumaan (ylil. Järvi, Santiksessa olleet varmaan tietävät) veti ihan kauheat raivarit ja huusi meille kun palosireeni semmosen 5-10min (tuntui tunnilta), vaikka ei - luojan kiitos - huomannut edes mistä siellä oli kysymys..

Hui, tämä taas lähes itketti. Mitä nyt muutaman kerran jouduin kokelasaikanani Järveen törmäämään, siinä oli äijä jota kaikki pelkäsivät ja varmasti kunnioittivat. Pelottavin tarina tähän mennessä.

 

[Kuvernööri]

Oi niitä aikoja...

Terveiset Sandiksen KrhK:n (ihan härökoro kavereiden kesken) II/01 jääkäreille...Kun intin päättymisestä on aikaa kohta puoli vuotta, alkaa pikkuhiljaa ihmettelemään, miten sitä piti niin vittumaisena aikoinaan? Nyt melkein toivoisin olevani taas kassulla...

Aivan legendaarinen muisto tulee mieleen heti ensimmäisiltä ampumaradan testeistä, komppanian tyhmin körri ei ollut saanut ainuttakaan osumaa tauluun tunnin ampumisten jälkeen. Skappareiden tutkiessä miehen asetta, hän yhtäkkiä totesi ohimennen: Mä en kyllä nää noita tauluja ollenkaan, kun on niin huono näkö... Sitten kaveri kertoi skappareille, että oli ollut surkeanäköinen jo kolmen vuoden ajan, mutta oli odottanut että pääsee armeijaan, jolloin valtio kustantaa lasit. Nerokasta suorastaan! Sama äijä erikoistui myöhemmin unohtelemaan, että mihin kohtaan ne telamiinat nyt tulikaan kaivettua... Körrikauden viimeinen IV meni sinänsä aivan loistavasti, ainoat pienet miinukset olivat tuvan roskakorit täynnä eilisillan nestetankkauksen jämiä, ja muodosta laattaamaan juoksevat körrit kesken marssin aamupalalle...

Intti huipentui kolmen viikon fiilistelyyn joulukuun vaihteessa Rovajärvellä (siis juuri siellä, missä Tammisaaren svedut järkkäsivät itsensä lehtiin jysäyttämällä heittimensä paskaksi ja itsensä sairaalaan). Siinä kyllä tiesi mitä on vitutus! No, jokatapauksessa, kertaukset odottavat about viiden vuoden päästä...ei millään malta odottaa!

PS. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, millainen Jaakko Rytsölä oli körrinä, kannattaa udella minulta...:D

 

[OneBigRed]

Mahdollisesti ikävin muistoni armeijasta oli RannJV-leiriltä Kiikalassa. Läksin yhtenä iltana huoltoleiriin kun polvi oli kipeänä, siellä Yliluutnatti antoi polveen siteen, jotta tukisi hieman menoa. No sen jälkeen takaisin leiriin ja unta palloon.

Unta tulikin ihan kivasti koska kundit luuli mun jääneen sinne huoltoleirille, eivätkä huomanneet peukku suussa nukkuvaa oppilasta oviaukon vieressä. Ennenkuin puoli kuuden aikaan, ja sitten lähdinkin yön viimeiselle väijylle.

No poterossa alkoi vatsa kiertää, ajattelin että ei siinä mitään, puoli tuntia ja paskalle. Sitten taistelijatoverini ilmoitti että hän lähtee nyt, menee aamuvastaanotolle. Kaveri jätti väijyn kesken että ehtii kuudeksi huoltoleiriin...

Siinä sitten tähtäilin ja tärisin, kunnes yht'äkkiä tunsin että nyt taitaa olla kovat tulossa "piippuun". Pari minuuttia yritin pidättää mutta huomasin taistelun turhaksi. Otin äkkirynnäkön etumaastoon, kuuskakkoset auki ja suoli tyhjäksi löysästä massasta. Sen jälkeen alkoi miettiminen miten tästä eteenpäin, kurat on perseelle jne.

Aikani tuumailtua totesin että vaihtoehdot ovat vähissä, poistin siteen polvesta, pyyhin sillä perseeni ja kenttälapiolla kuoppa miinoitukselle...:D

Yllättäen oltiinkin sitten seuraavana iltana huoltoleirin jäsenenä kun polvi oli yhä kipeä, side ei ollut auttanut....:confused:

 

[Rebel]

Re: Lisäyksenä aiempaan...

Viestin lähetti BigRedBob
raukat luulevat saavansa elämäänsä tyydytystä surkeaan elämäänsä jostain AUK:sta tai RUK:sta. Viisas pääsee vähemmällä. Ja ainoastaan mielisairas ihminen jää siihen laitokseen töihin. Lapsuuden traumoista sekin todennäköisesti kumpuaa.

Toivottavasti toi nyt oli tarkoitettu sitten tässä lusmuilijoita kritisoiville, koska mulle oli kunnia-asia päästä RUK:hon. Joillakin meillä on tavoitteita sekä siviilissä, että intissä. Joillakin ei välttämättä missään tai sitten vain jommassa kummassa. Musta oli kiva päästä kokeilemaan rajojani ja että mitä se RUK sitten on. Intti ja varsinkin RUK oli helvetin syvältä perseestä, mutta en ole raukka eikä minulla ole mitenkään surkea elämä. Tyydytystä toki sain siitä, että minut RUKiin valittiin. Meillä jokaisella on omat näkemyksemme intistä ja mielestäni sekä Suomi-Salaman, että BigRedBobin sanomat jutut ovat perseestä. Turha kritisoida niitä, jotka intissä halusivat lusmuilla tai vastaavasti pärjätä. Kukin tekee omat valintansa.

Toki yksi syy mennä RUKiin oli se, että sitten pääsee helpommalla ne loput 5 kuukautta. Meikäläisen alokasajan suorituksilla olisi kuitenkin joutunut vähintään sen 285 palvelemaan joutuvaksi kuskiksi tai vaihtoehtoisesti AUK:hon.(Kyllä, siihen aikaan ei tarvinnut käydä AUKia RUKkiin päästäkseen) Joten periaatteessa helpolla pääsy oli minullakin mielessä.

Töihin jäämisestä olen kyllä aika samaa mieltä, minulla riitti siinä laitoksessa 330 päivää. Kertauskutsuja ei ole tullut kuin yksi vapaaehtoinen, sillä pyyhin pyllyni. Toivottavasti ei lisää tulekaan.

 

[Kossu]

Helsingin yliopiston tutkijaryhmän mukaan rekisteritietoihin perustuvassa tutkimuksessa seurattiin v. 1955, 1960 ja 1965 syntyneen yli 100.000 miehen armeijan jälkeistä työuraa sekä ennenaikaista eläköitymistä. RUK:n ja AUK:n suorittaneiden todennäköisyys päätyä korkeapalkkaisiin tehtäviin oli 2-5-kertainen miehistökoulutettuihin verrattuna.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksesta voidaan todeta, että varusmieskoulutuksella on suuri ennustearvo myöhemmässä siviilielämässä menestymisessä. Asia selittynee tutkimuksen mukaan puolustusvoimien käyttämillä valintamenetelmillä, joiden avulla on onnistuttu seulomaan kyvykkäimmät yksilöt reservinupseeri- ja aliupseerikoulutukseen.

Enpä kysykään SINULTA BIGREDBOB mielipidettä HY:n tutkimuksesta. Vastasit vastauksella jo asettamaani kysymykseen;)

 

[hihhu]

Kossulle tiedoksi, että minulta ainakin vaati töitä välttää AUK, kun olin kirjoittanut ihan hyvät ja en ollut ihan kokonaan liikuntavammainen. Eli, kun ainakin osa AUK:n ja RUK:n porukasta valitaan lähes suoraan koulumenestyksen perusteella ja koulumenestys korreloi myös aika hyvin palkan kanssa, niin yllättäen korrelaatio pätee myös intissä.

 

[Kossu]

Pitää paikkansa, koulumenestyksellä saadaan osa pisteistä, ja saatiin varmaan silloinkin kun kyseiset otokset valittiin johtajakoulutukseen. Muistaakseni niissä valintalomakkeissa oli kymmenkunta muutakin kohtaa, joissa ei sitten ollut koulumenestyksestä kyse. Paineensietokykyä, esimiesten arviointia, menestymistä alokaskaudella ja kaikenlaista muutakin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja kykyihin perustuvaa kohtaa.

Niin ja muistan tuon kliseen kuulleeni joskus... kyllä ne muakin AUKKIIN yritti laittaa, mutta enpä menny vaikka käskettiin...

Työelämässä yhtä naurettavia juttuja ei enää ruokatunneilla kuule, kuten kyllä ne muakin yritti täältä kokoonpanolinjalta tonne tuotantopäällikön johtotiimiin, mutta enpä menny vaikka palkka olisi noussut.

Kukin kykyjensä mukaan ;)

 

[hege]

Siitä HY:n tukimuksesta sen verran, että olisi mielenkiintoista tietää miten em. korrelaatio on muuttunut ikäluokkien välillä.

 

[ace]

Täähän on näköjään niin suosittu aihe, että jatkoaikaan vois perustaa oman intti-foorumin. :D

Itselläni ei inttijutut tipu pätkän vertaa johtuen siitä että intti oli paikkana niin kaksinaismoraalinen. Ja sit vielä inttijutut yleensä muuttuu ja niitä suurennellaan jälkeenpäin.

 

[St. Pat]

Takaisin aiheeseen...

Eli niitä muistoja.

Legendaarisempana on jäänyt mieleen erään p-arvo 1 jääkärin toilailut. Mies siirrettiin p-kauden jälkeen PSTK:sta (eli meidän yksiköstämme) EK:aan lähetiksi. Sodankylässä KuljK ja autohallit sijaitsivat silloin (1992-1993) aivan prikaantin esikunnan vieressä ja matkaa autohallilta esikuntaan oli varmaan 75 metriä. No tämä kyseinen taistelija sai tehtäväkseen kuljettaa KuljK:n loma-anomukset hallilta esiluntaan hyväksyttäviksi. Jotenkin hän onnistui tuolla 75 metrin matkalla hukkaamaan k.o. paperit. KuljK:n pojat olivat lievasti käärmeissän tapahtumasta. Kyseinen jääkäri siirrettiin sitten takaisin meidän yksikköömme.

Toinen saman saapumiserän taistelija (legendaarinen p-arvo 1 hänkin) taas onnistui taisteluharjoituksen yhteydessä eksymään majoitusalueella niin että ei löytänyt takaisin teltalle vaan jonnekin aivan muualle. Aamusella kun hyökkäiltiin erään tien yli kuulutteli erotuomari komppanian päällikölle että jääkäri XXXX on löytynyt.

Juhannus kului silloin gineksessä. Eräs alikersatti toverini kuitenkin päätti pitää lomaa silloin ja tekaisi veljensä häihin kutsun. Kutsu liitteksi anomukseen ja sitten vaan kapteenin juttusille. No kaikki olisi mennyt hyvin mutta jätkä voimansa tunnossa soitti kännipäissään yksikköön Nallikarista. Vedimme tietysi asiasta omat johtopäätöksemme ja hajoitimme tupakaverimme punkan yhteistuumin palasiksi samana iltana kun hänen oli määrä palata. Jätkä sitten lomilta palattuaan etsi punkkaansa ympäri komppaniaa.

Tässä näitä.
Lisää kun muistan.

Cheers,
St. Pat

 

[dana77]

Joskus alikessuna ollessani olin valvomassa taistelijantutkintoa ja suoritusvuorossa oli eräs SM-liigassakin pari peliä pelannut jääkiekkoilija. Oikeasti ihan fiksu kaveri, joka oli lukion käynyt sun muuta, mutta oli tietenkin aina harjoitusvapailla eikä koulutuksessa. Ja sen kyllä huomasi. No rastin nimi oli telamiinan asentaminen eli maahan kaivaminen. No kundi kaivoi hieman tavallista isomman kuopan ja laittoi miinan pystyyn eli siis kyljelleen! Ei ollut kuulemma koskaan nähnyt toimenpidettä ja kaverit odotuspaikalla kusettivat.

Toisella kertaa hauskaa oli toisen "taistelijan" kustannuksella. Tämä kaveri oli melko tyhmä, motorisesti lahjaton ja hieman kummallinen. Kun p-kauden jälkeen tuli valinnat kaikilta kysyttiin ovatko he niihin tyytyväisiä:
X: Herra vänrikki, minä en ole?
V: Mihin X on määrätty?
X: Keittiömieheksi.
V: Mihin X olisi halunnut?
X: Aukkiin tai rukkiin!
Kundi pääsi sitten tykkimieheksi. Hauskempi juttu tietenkin niille jotka tuntevat kaverin.

Meillä on luutnanttina 35+ poikamies, joka asui 100 metrin päästä komppaniasta intin asunnossa. Tyyppi katsoi kaikki yöt sotaleffoja punaisen lampun valossa perustelunaan että "se kehittää hämäränäköä". Voin sanoa että oli joustava kaveri, kaikki tehtiin niinkuin ohjesäännössä sanotaan.

Yhden kaverini kotiutuminen oli aika legendaarinen: Hänellä oli yksi HSL eli kaverini olisi kotiutunut päivä Milleniumin jälkeen - ei hyvä. No kaveri lähti pundelle 31.12 ja palasi seuraavan päivän iltana. No hänet kotiutettiin sitten vasta 2.1. eli päivän myöhemmin mitä alunperin piti. Tästä seurasi hirveä hässäkä ja asioiden tutkiminen. Loppupelistä häneltä maksetiin tästä "ylimääräisestä" päivästä kertausharjoituksen päiväraha eli muutama sataa markkaa ja vähennettiin yksi kertauspäivä. Ei mitään rangaistusta, mutta uusi vuosi auki ja thats It.

Kaverilleni joka on Spol oli joskus leiri menossa. Skappari antoi käskyn "jokainen kaivaa itselleen poteron". Joku sotamiehistä siihen kysymään: "Herra luutnantti, mikä on potero?".

Itselläni on varmaan jonkin sortin ennätys: 15+ kuntoisuuslomaa, AUKista arvosana hyvä, 3 päivää vempassa koko inttiaikana, alikersanttina kotiin ja sotilaspassissa arvosanat välttävä ja tyydyttävä. Ei tarvinne sanoa, etten oikein tullut toimeen kouluttajieni kanssa. Reilun viikon päästä olisi ekat kertaukset. Vituttaa kuin pientä oravaa (kun käpy jääty).

Pitää vielä kommentoida tätä poliittista keskustelua kohdistamatta tätä kenellekkään. Tutkimusten mukaan tyhmät ihmiset tottelevat helpommin järjettömiä käskyjä. Niin että "Your country needs you" ;)

 

[JVR]

Minun armeijaurani oli kieltämättä hyvin helppo ja mukava. Oikeastaan tein p-kauden jälkeen lähes mitä halusin. Olin siis kirjuri Kainuun prikaatin KrhK:ssa(suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät niin sota-intoilijoita ole).
Hauskin muistoni noilta ajoilta on ehdottomasti seuraava. P-kausi oli noin puolessa välissä (eli armeija-aamuja oli kertynyt vasta vaivaiset neljä viikkoa. Tarvitsin henkilökohtaisten syiden (sellainen viikonloppureissu vaan oikeesti) vuoksi välttämättömästi yhden päivän HL-lomaa VLV:n jatkoksi. Komppaniamme päällikkö ei asiaa hyväksynyt, koska kyseinen perjantaiaamu kuului vielä johonkin morttileiriin.
Onneksi satuin kuitenkin tapaamaan lounaan jälkeen ruokalantasanteella koko prikaatin sotilasarvoltaan korkeimman herrasmiehen, joka on vanhempieni perhetuttu jo vuosien takaa.
Kyllä siinä kieltämättä alokaskaverini ja alikersantit vähän ihmeissään töllistelivät, kun Eversti XXXX asteli eteeni ja aloitti ystävällisen keskustelun. Ei siinä lippaan oikeen itse tarvinnut kättä kohottaa.:D
Tämä eversti sitten siinä kysäisi, että miltä se armeija-elämä nyt on maistunut, ja onko kaikki sujunut hyvin.
Ovelana herrasmiehenä siinä sitten ohimennen vihjasin, että todella mukaavaahan tämä on, mutta yksi asia vain vähän harmittaa (toi kyseinen lomajuttu).
Tähän eversti tokaisi, että eiköhän tuokin saada järjestettyä, ja jatkoi matkaansa.
Kerkesin juuri ja juuri marssia takaisin komppaniaani, kun päivystäjä kirmasi luokseni, ja komensi päällikön toimistoon. Sinne sitä sitten mentiin hermoillen (ei ollut tuo toimistokäyttäytyminen vielä oikeen kohdallaan:cool: ).
Päällikkö vain sanoi ilman kummempia selittelyjä, että nyt täytät sen loma-anomuksen uudelleen, niin hän hyväksyy sen.
Enhän mä silloin edes kunnolla tajunnut kuinka loistavan siirron olin tehnyt vihjatessani everstille tästä lomahässäkästäni. Näin jälkeen päin ajateltuna sen jälkeen armeijataipaleeni oli yhtä ruusuilla tanssimista tuon tapauksen jälkeen. Tultiin oikeen Yliluutnantin voimin (komppaniamme päällikkö) kyselemään mihin haluan erikoistua, ja myöhemmin esim. että haluanko osallistua palvelukseen tai leiriin. OLI SE ELÄMÄÄ...paljon se yksi puhelinsoitto voi vaikuttaa....ja alikersanteista ja kokelaista ei enää harmia liiemmin ollut:)
Näin se vain menee....kyllä mä uskallan väittää, että esim. Esko Ahon poika sai kapiaisilta aivan erilaista kohtelua armeijassa, vain sen takia, että hän oli Aho.

 

[varjo]

tuota "JVR:n tapausta" pohdittiin usein koksuporukassamme ja päädyttiin siihen lopputulokseen että oisi aika reteetä olla Hägglund Jr. tai Kaskeala Jr. . Saattaisi olla valapäivänä tms. vähän yksikön skappareilla kusi sukassa kun herra isoherra tulisi katsastamaan lapsukaisensa yksikköä.

Olihan P-kauden tupakaverini isä evl, joskin tuli kyseiseen tapahtumaan naamioituneena siviiliksi lähinnä omaan alikessuumme vittuuntuneena olisimme toivoneet edes pientä valta-aseman väärinkäyttöä ym :)

 

[Speeed]

Tuli oltua tuolla Ilmavoimien teknillisessä lennokkikerhossa, niin naapuri tuvassa eräs lentosotamies tuli iltavapailta hieman maistissa, no vielä oli tuvassa valot ja pelattiin siinä rauhas korttia. Tämä tyyppi pisti nukkuun lomapuku päällä ja sit rupes kuuluu lorinaa.. Jätkä rupes sitte kusemaan vaatteet päällä :D Hyvät naurut (ainakin meidän tupalaisista) siitä sai. Arvatkaa kuuliko kaveri asiasta jälkeen päin, myös kapiaisilta!
Kun oli vielä kesä niin VÄHÄN tuoksahti siin tuvas jonkin aikaa.

Sitte ku oltiin viimesessä harjoituksissa ennen ekoja viikonloppu vapaita. Oli muuten viel ns. urheilu rasti, no vänskä piti puhuttelua. Eikös sitte eräs järjen jättiläinen mene kysymään: "Herra Vänrikki! Pitääkö paikkansa että ruokalan kiisselissä on jarrua?"
Vänskä: "Mitäähh!?"
Taistelija: "Noku pojat puhuu että siinä on jarrua ettei rupee ottaa eteen!"
Oli muute viel tosissaan!
Vänskä: "Joukkue! rakennus myötäpäivään kiertäen mars mars!"

Oltiin tv tuvassa kattomas jotain leffaa ja päivystäjänä oli eräs alikessu. Päivystäjä tuli alakertaan tv tupaan ja sano: "tulkaa jätkät kattoo! Nyt on hyvää pätkää!"
Olin viimene kuka sai vedettyä lenkkarit takas jalkaan ja jokainen tuli vastaan räkättäen. Viimene niistä pysäytti mut kun pysty puhuu ni sano: "Nouse asetelineen päälle ja kato sisälle!"
Nousin ja katoin sisälle, luulin että kaverilla on joku kohtaus mutta kaveri veti siinä sitte käteensä! Oli yksin tuvassa ja valot päällä. Asia tuli ilmi kun päivystäjä oli menossa sammuttaa valoja koska kello oli jo 23:30.
Siihen samaan tupaan tuli eräs kessu 24:00. Päivystäjä ei puhunu mitää, kessu meni sisälle. Oli siellä jonkin aikaa ja sitte tuli pihalle huutaen: "Vittu sehän vetää käteen!"
Tosin tämä alikessu oli hieman känisä.
Oli tämä tyyppi hieman nolona loppuajan:D

 

[FourForty]

Oma armeijaurani on siinä mielessä kunniakas, että olin ruodussa kaksi vuotta sitten kotiutuen syyskuun lopussa 2000, ja nyttemmin molemmat komppaniat joissa vaikutin intissä on jo lopetettu. En siis luultavasti joudu kertaamaan, varsinkin kun toinen näistä oli B-miesten komppania, vaikka A-mies olinkin.

Alkoholisoituneet kapiaiset lienevät muillekin tuttuja. Meidän komppaniassamme tätä puolta edusti sotilasmestari Seppo Vepsäläinen, joka muutenkaan ei aina ollut aina täysin hereillä. Vepsäläinen oli jossain määrin jopa säälittävä hahmo, mutta myös aika huvittava. Hänen suurin saavutuksensa kännissä olon saralla oli varmaankin kesällä 2000 kotiutuneiden kotiutusammunnan johtaminen melko tukevassa kunnossa. Ampumaratakäskyt eivät olleet menneet ihan kaikkien säädösten mukaan, eihän sitä nyt kännissä kaikkia voi muistaa...

Tästä toilauksesta muutaman viikon päästä herra sotmest oli jälleen kännissä, kun uudet mortit tulivat ja olivat ensimmäistä viikonloppua kiinni. Vepsäläinen yritti oppitunnilla näyttää heille jotain videota, mutta yritettyään ensin säätää minuutin verran kaukosäätimen ym. kanssa tajusi hän viimein, ettei koko videoissa ole kasettia ollenkaan. Herra sotmest lähti hakemaan kasettia alakerrasta huoneestaan eikä enää palannut tunnille, taisi paikallinen pubi viehättää enemmän.

Meidän kotiutuessamme Vepsäläinen jakoi meille listan varusteista, jotka palautetaan ensimmäisessä erässä ja sanoi, että nämä eivät paperissa ole missään järjestyksessä vaan meidän tulisi vain laittaa säkkiin kaikki nämä varusteet ja sitten yhdessä katsoisimme yläkerran liikuntasalissa varusteet Vepsäläisen kanssa oikeaan järjestykseen. No, teimme työtä käskettyä, laitoimme vaatteet ja muut vermeet säkkiin sikin sokin, roudasimme säkit kaksi kerrosta ylemmäs liikuntasaliin ja tyhjensimme säkkien sisällön lattialle kasaan. Vepsäläinen alkoi luetella paperista sitä järjestystä, johon tavarat tuli pakata, jotta ne olisivat helposti saatavilla varusvarastossa. Arvaattekin jo varmaan, että järjestys oli täsmälleen sama joka oli meille ensiksi annetussa paperissa...

Komppaniamme vääpeli sotmest Vänskä oli pahansisuinen mutta suht pätevä äijä. Vepsäläinen tuurasi Vänskää vääpelinä aina jälkimmäisen ollessa lomilla, ja Vänskällä kesti lomilta palattuaan noin viikko selvittää kaikki sotkut mitä Vepsäläinen sai loman aikana tehdyksi. Useammankin kerran käytävälle kuului huuto vääpelin toimistosta: "ei jumalauta Seppo, ei tää voi mennä näin" :)

Kerran ollessani päivystämässä Vepsäläinen huusi vääpelin toimistosta päivystäjää. Luulin huutajana olleen vääpelin toimiston oven vieressä loma-anomuksia penkoneen varusmiehen, joten kuittasin sotilaallisesti huutamalla "No?!". Eipä sotmest tuumannut silti mitään mennessäni häntä lopulta asian ymmärrettyäni tapaamaan. Mitään ei tapahtunut myöskään silloin, kun palasimme kerran iv:ltä puolisen tuntia myöhässä kuskimme ajettua päin punaisia ja jouduttua poliisin puhutteluun. Seppo oli vääpelinä, eikä hän jaksanut tehdä asialle mitään, edes esitutkintaa ei järjestetty.

Luokkakaverini palveli komppaniassamme vuotta ennen minua. Hän oli kerran tapellut iltavapaalla lyöden mm. sotilaspoliisia, mutta vääpelinä ollut Vepsäläinen ei saanut seuraavana päivänä esitutkintalappua kirjoitettua käsiensä tärinältä. Oli tainnut hänelläkin olla vauhdikas keskiviikkoilta.

Jonakin viikonloppuna oli hetken aikaa ollut yksi ase kateissa komppaniasta paperiepäselvyyksien takia. PU oli huomannut asian ja ryhtynyt soittelemaan kapiaisille, kello oli jotain keskiyön paikkeilla. Komppanian päällikkö ja vääpeli olivat molemmat jossain menossa eikä hän saanut heitä kiinni, joten oli yritettävä soittaa Vepsäläiselle. Kävi kuitenkin ilmi ettei Vepsäläinen omistanut puhelinta, joten tämäkin jäi yritykseksi.

Kaveri näki Vepsäläisen paikallisliikenteen bussissa kun tämä oli viettämässä kesälomaa. Vepsäläinen oli ollut kuin kuka tahansa pulsu, epäsiisti parta, melkoinen viinanhaju ja kädessä muovikassi täynnä tyhjiä pulloja. Tällaisten miesten käsissä on siis nuorisomme kouluttaminen maata puolustamaan...

Täytyy tarinoida lisää joskus kunhan muistuu taas juttuja mieleen. Niitä on kyllä vaikka kuinka, lähinnä yhdestä hiukan vajaasta varusmiestoverista, mutta niistä enemmän ensi kerralla...

 

[DAF]

Viestin lähetti Kossu
Niin ja muistan tuon kliseen kuulleeni joskus... kyllä ne muakin AUKKIIN yritti laittaa, mutta enpä menny vaikka käskettiin...

Työelämässä yhtä naurettavia juttuja ei enää ruokatunneilla kuule, kuten kyllä ne muakin yritti täältä kokoonpanolinjalta tonne tuotantopäällikön johtotiimiin, mutta enpä menny vaikka palkka olisi noussut.

Tähän on kyllä pakko todeta, että itseäni yritettiin hyvinkin vahvasti painostaa reserviupseerikouluun. En kadu sitä, etten lähtenyt, ja myöhemmin olen kohtuullisissa johtotehtävissä ollut res.korpr. sotilasarvolla. Itse ainakin jouduin useasti kieltäytymään RUK:uun lähdöstä, sekä peruskoulutuskauden lopussa että sitten pari viikkoa ennen kotiutumista palvelussitoumusmiehen paikasta.

EDIT: mainitsenpa vielä senkin, että P-arvoni oli 9/9, tai mikä sen asteikon maksimi oli. Silti onnistuin kieltäytymään RUK:sta. Ei yksinkertaisesti kiinnostanut, eikä kriisiajan paikkani liene etulinjassa muutoinkaan.

 

[Kossu]

Hienoa, sillä eikö työelämässä kuitenkin ole erittäin tärkeää se, että pitää siitä asemasta ja tehtävästä, jota tekee.

Jos joku nyt sai jotain verensekaisia ajatuksia AUK/RUK- viittauksistani, niin todettakoon ja muistetettaakoon, ettei tutkimustuloskaan ollut absoluuttinen. Menestyjiä löytyy jokaisesta tehtävästä ja tärkeäähän ei ole se mitä teet vaan miten teet. Vai miten se mahtoi mennä?

 

[varjo]

Itse näen eron miehistön ja RUK-henkilöiden välillä(aliupseereista en juurikaan perusta :) no ei päteviä hemmoja sieltäkin löytyy) siten että jos minun pitäisi nyt tällä hetkellä palkata joku ja kahden henkilön paperit ovat samanlaiset(pl. sotilasarvo) niin valitsisin 100 kertaa sadasta sen joka on käynyt RUKin tms.
Miksi?

Koska jos ihmiset ovat paperien perusteella samanlaisia niin valitsemalla RUKin käyneen tietää etukäteen että valittu on joutunut ottamaan vastuuta, kestää paineita, ei ole rikosrekisteriä(siis jo tätä ei ole vielä tullut esiin) jne. Eli ylipäätänsä tietää etukäteen suunnilleen mitä on odotettavissa.

Tietenkin poikkeuksia löytyy mutta sanoisin että RUKin käynyt on keskiarvoisesti pätevämpi joka tapauksessa. Toistan yhä, keskiarvoisesti, koska RUKiin valitaan kuitenkin pääasiassa ~700 "ikäluokkamme valiota" tms paskaa mitä sai kuulla useita kertoja.

Tai siis..no RUKin käyneet ymmärtävät varmaan pointtini, vaikka itse voinkin myöntää olleeni sen verran härö että....