Puhuttiin nimenomaan, että hän olisi treenannut kuntosalin puolella liian suurilla painoilla ihan nuoresta asti.
Junnuvuosien valmentajat ja Lauri itse saavat nyt vakavasti miettiä sen aikaisen harjoittelun järkevyyttä, jos asiat noin on.
Ensinnä, olen todella pahoillani etenkin Laurin itsensä puolesta tästä kierteestä - hieno pelaaja ja ihminen, jota Turussakin arvostetaan kovin.
Yllä mainittuun lainaukseen: tämä on valitettavasti keissi liian monen 80-luvun puolivälissä syntyneen Suomi-kiekkoilijan kohdalla. Silloin valmennettiin (usein isokokoisia suosien) valtava kasa fyysiseen peliin kykeneviä rivipelaajia, jotka luistelivat minkä pystyivät paiskatakseen kiekon toiseen päähän, jotta sinne voitaisiin rynnätä ajokoirien tapaan perään. Miikka Tuomainen lienee stereotyyppi tuon ajan tuottamasta pelaajaprofiilista.
Fyysinen harjoittelu ylemmissä junioriluokissa oli voimapainotteista, ei juurikaan moderneista lajitarpeista tai taitoarvoista lähtevää. Harva pelaaja on pystynyt ottamaan irtioton tuosta traditiosta ja muuttamaan suuntaa, Tapio Laakso lienee paras esimerkki pelaajasta, jolle pystyttiin rakentamaan uudet metodit ja uusi alku pelaajana. Ismo Lehkonen oli ensimmäisiä, jotka ottivat tähän puolijulkisesti kantaa joitain vuosia sitten, oli ilmeisesti jossain määrin joutunut törmäyskurssille oman poikansa oheisharjoittelun osalta.