Puolustin mielessäni Marjamäkeä arvosteluilta noin vuosi sitten, kun peli kulki näyttävän näköisesti ja ajattelin kohta arvostelijoiden hiljenevän voittoputkessa täysin tai rajoittuvan korkeintaan henkisesti häiriintyneisiin.
Puolustin mielessäni Marjamäkeä arvosteluilta pelin tason heikennyttyä viime talven aikana, ajattelin sen olevan normaalia aaltoliikettä kauden aikana. Ja vaikka kausi päättyi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella jo 7.3, olin vielä silti Marjamäen miehiä.
Enää en puolusta Marjamäkeä mielessäni arvosteluilta, vaan arvostelen myös itse ja mua vituttaa hänen johtamistyylinsä. En tiedä mitä hän kopissa ja harjoituksissa juttelee pelaajille, mutta koskaan median edessä vika ei ole hänessä ja vielä jaksaa usein kaivella jotain saatanan tilastoja maalipaikoista ym että miten oltaisiin ansaittu sitä sun tätä.
Joukkue on aina valmentajansa näköinen eli jos pääkoutsi on hengetön niin koko vitun orkesteri on sillon hengetön. Vaihtopenkin takana hän näyttää negatiivisyyden ruumiillistumalta. Koutsaan itse yhtä Jokereiden vanhemmista junnujoukkueista ja pyrin olemaan penkillä poikien takana energinen, kannustava ja uskoa omaan tekemiseen luova valmentaja vaikeillakin hetkillä. Rentous ja hyvä fiilis ovat tärkeitä, vaikka vaaditaan pojilta paljon ja vedetään äärirajoilla koko ajan. En tiedä mitä ja miten Marjamäki juttelee pelaajille penkin takana, enkä tunne Marjamäkeä henkilökohtaisesti yhtään, vaikka tavallaan samassa organisaatiossa ollaan, mutta ulospäin teeveessä hänen elekielensä näyttää lähinnä masentavalta ja fiiliksen tappavalta.
Jurgen Klopp sanoi joskus, että ammattilaisjoukkueen koutsaaminen on 70% hengen nostatusta ja uskon luomista omiin pelaajiin eli olla etenkin vaikeilla hetkillä selkänoja ja olkapää pelaajille, eli siis vahva ja horjumaton isähahmo. Kenelle, ainakaan teeveen välityksellä, Late on Jokereissa tätä?