Vihdoin pystyn pettymykseltäni kirjoittamaan jotain järkevää. Haluan vain kertoa, että mikään ei fyysinen kipu ei ole niin paha kuin häviämisen aiheuttama tuska.
Kiitos Lauri Marjamäki! Muutit paljon ajatteluani jääkiekosta, urheilusta, valmentamisesta sekä menestymisestä. Olet loistava valmentaja ja fiksu ihminen, suorastaan esikuva. Sinuun kohdistettiin valtavia paineita, mutta käsittelit ne huikeasti. Teit töitä koko organisaation eteen valtavasti. Et koskaan selitellyt millään, vaikka olisi jopa saattanut olla aihetta. Puhuit pelin lisäksi urheilusta ja elämästä erittäin viisaasti. Teit Kärppien lupauksista tähtiä. Laitoit koko organisaation ennätysajassa kuntoon. Kunnioitit aina peliä ja tulosta ja näit joukkueen heikot kohdat voitonkin hetkellä. Myönsit vastustajan paremmuuden, jos näin oli. Annoit faneille syyn olla ylpeä Kärpistä sekä puheilla että teoilla. Halusit aina vain kehittyä, ja uskon että tämä asenne kantaa vielä todella pitkälle elämässäsi, ja hyvin olet pärjännytkin. Jo heti tullessasi tänne ymmärsin, että nyt on kyse täysin poikkeuksellisesta valmentajasta, vaikka en tiennyt siihenastisesta kehityksestäsi käytännössä mitään.
Miksei valmentajamme voisi aina olla Lauri Marjamäki? Kuka tahansa seuraaja tuntuu nyt melkoiselta taaksepäin menolta, mutta tuollaisia valmentajia ei ole liikaa. Vaadin Kärpiltä, että tätä kaikkea Marjamäen työtä vaalitaan jatkossa parhain mahdollisin keinoin. Vatimustaso koko toiminnassa sekä esimerkiksi peli-identiteetti olisi syytä säilyttää, vink vink koko organisaatio.
Vielä kerran, kiitos kaikesta, toivon sinulle kaikkea hyvää. Onneksi kaikkea et ole vielä saavuttanut, ja toivon, että jatkat omalla tyylilläsi myös maajoukkueessa. Väitän, että se tuo myös menestystä.