Marjamäen arvosanaa nostaa helposti se millainen hän on ihmisenä ja se, millainen sädekehä hänen ympärillään tuntuu olevan. Hän on kyllä loistava valmentaja, monella tavoin valtakunnan parhaita, mutta täydellinen Latekaan ei ole.
Ensimmäisen kauden osalta antaisin arvosanaksi 10-. Seuran laittaminen huippukuntoon noin nopeasti oli todella kova suoritus. Pieniä virheitä ja ajattelemattomuuksia tuli ehkä vähän enemmän kuin huippuvalmentajalta odottaisi, mutta vastapainona oli sitten jäätävää työtä isoissa linjoissa. Mestaruus oli karata Tapparalle, mutta Palolan tuhlailun ja Aaltosen lämärin myötä kääntyi kuin kääntyikin Ouluun.
Toisen kauden arvosanaksi antaisin kouluarvosanaksi 9+. Jälleen pääosin hyvää työtä, mutta pleijareissa oli käydä kylmät pariinkin otteeseen. Välierätappio oli vain ottelun päässä ja jälleen mestaruus varmistui tiukimmalla mahdollisella tavalla. Joitain ihmeellisyyksiä (esim. Nutivaaran kehiin ottaminen vasta pakon edessä) ja aikalisien tms. unohtumista finaaleissa, mutta toisaalta onnistuneita rohkeita päätöksiä pleijaripeluutuksissa.
Kolmas kausi oli sitten kieltämättä jonkinasteinen pettymys, ja siitä antaisin Latelle vain 8+. Paljon Blues-hankintoja, jotka eivät tuoneet joukkueeseen tarpeeksi. Runkosarjan voitto karkasi Helsinkiin. Aaltosen istuttaminen sentteriksi ja sen myötä koko sentteripaletin epäonnistuminen ja CHL-finaalin pelaaminen heikoilla senttereillä. Ketjut elivät koko kauden eikä kunnollista rauhoittamista saatu edes pleijareissa. Puljujärven vaihto ylivoimalla Ikoseen oli mielestäni huono liikku. Pentikäisen ja Hakanpään peliajan minimoiminen kun Ronkaiseen ei uskallettu luottaa, vaikka kannattajat olivat nähneet Ronkaisen kovan potentiaalin. Avainpelaajien peluuttaminen puhki. Ylivoiman ongelmat Tapparaa vastaan. Siinä olennaisimpia asioita, jotka voivat olla yksistään aika pieniä, mutta niiden osittainenkin korjaaminen olisi saattanut viedä joukkueen aina mestaruuteen asti. Triplan voittaminen on varmasti haastavaa, mutta toisaalta Kukkosen, Pyörälän, Ahon ja Puljujärven myötä pohjat olisivat olleet todella hyvät.
Olisin muuten myös toivonut aikalisää 5. finaalin jatkoajalla kun ainoan ylivoiman puoliväliin sattui pelikatko. Sen myötä Aho ja kumppanit olisivat voineet jatkaa ylivoiman loppuun ja mahdollisesti saaneet niitattua tuon tärkeän pelin Kärpille. Jouduin kuuntelemaan pelin radiosta käsin, joten voi tosin olla että tuossa oli jotain jota en hoksannut. Samoin tuomarikritiikin välttely meni ehkä jo liiankin pitkälle, sillä Tappara-sarjassa Kärpät sai enemmän jäähyjä ja etenkin Tampereen pelitilannekakkosten suhde (15-1) oli hurja pelitapahtumiin nähden. Asiasta olisi voinut mainita niin, ettei sitä pidettäisi suurempana itkemisenä, mutta ilmeisesti Selinin, Pikkaraisen ja Tapolan kommentit saivat Marjamäen entistäkin varovaisemmaksi.
Näiden perusteella kokonaisarvosana tulisi varmaan jonnekin ysin paikkeille, mutta onhan se oikeasti pakko nostaa korkeammalle mestaruuksien ja seuran kuntoon laittamisen myötä. Kaiken kaikkiaan erinomaista työtä Marjamäki teki, vaikka käyrä vähän laskikin loppua kohti.