Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Marjamäki kuuluu tuohon ekaan ryhmään.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Pikkuleijonat isännöi Slovakiaa – Rimpinen palaa tolppien väliin, maalitilinsä avannut Saarelainen nousee ykkösketjuunLue lisää »
-
Tappara on lähellä liittyä TPS:n seuraan, Pelicans Nokia-areenalle tukalassa tilanteessa ilman Aatu JämseniäLue lisää »
-
Kotimaan kaukaloista ei pian enää nousta kansainväliselle huipulle − Naisleijonat on Tšekin tiellä ja näin pitääkin ollaLue lisää »
-
Max Plante sitoutui isänsä valmentamaan yliopistojoukkueeseen − sitten Derek saikin töitä NHL:stäLue lisää »
-
Näkymättömät sankarit: Karhunkämmen fanittaa porilaista urheilua ja tekee hyväntekeväisyyttäLue lisää »
-
Minnesotassa varataan − PWHL:n historian toinen varaustilaisuus järjestetään kesäkuussaLue lisää »
Lauri Marjamäki – Kärppien päävalmentaja
- Viestiketjun aloittaja Hxxx
- Alkaa
- 359 081
- 1 244
No nyt kun ollaan julkisesti pakkoraossa, niin onhan se vähän mietittävä missä Late on hyvä?
Vaatimustaso
Harjoittelussa ja sen tuloksissa Kärpät on romahtanut Marjamäen edellisen visiitin jälkeen. Omatoimijaksojen seuranta on ainakin yksi valtava osa-alue mihin tullaan puuttumaan.
Luisteluvoima ja nopeus tullee syksyllä olemaan jotain aivan muuta kuin muutamana viime vuonna on torvista toitotettu.
Oikeiden nuorten ylösnosto
Ihan perseellään olleen Kärppien juniorityön realisointi. Tänä syksynä toivottavasti pidetään kiinni ja otetaan rinkiin viimeiset rippeet 2003 ikäluokasta.
Baikalin toisesta piipusta toivottavasti jää laukaisematta loputon ketjulotto ja hyökkäysvitjat saavat muotoutua ja hioutua rauhassa.
Vaatimustaso
Harjoittelussa ja sen tuloksissa Kärpät on romahtanut Marjamäen edellisen visiitin jälkeen. Omatoimijaksojen seuranta on ainakin yksi valtava osa-alue mihin tullaan puuttumaan.
Luisteluvoima ja nopeus tullee syksyllä olemaan jotain aivan muuta kuin muutamana viime vuonna on torvista toitotettu.
Oikeiden nuorten ylösnosto
Ihan perseellään olleen Kärppien juniorityön realisointi. Tänä syksynä toivottavasti pidetään kiinni ja otetaan rinkiin viimeiset rippeet 2003 ikäluokasta.
Baikalin toisesta piipusta toivottavasti jää laukaisematta loputon ketjulotto ja hyökkäysvitjat saavat muotoutua ja hioutua rauhassa.
iSOjaakoppi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät, Bayern München
Olipa kyllä nii turha keskustelunavaus että tällasta ei vois odottaa ku kärppätoimiston suunnalta, pehmitetään faneille miksi Laten jatkosoppari on tehty. Eri asia kuka tätä sitte jaksaa uskoa.
totonboset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Canes & Junnon aikakauden Kärpät
Samaa mieltä. Tietääkseni Lauri Marjamäelle on jo ihan oma ketjunsa, missä voi pohtia näitä Laten hyviä puolia samoin kuin negatiivisiakin. Potkuketjut on sitten erikseen siitä syystä, että tuo Laurin normaali ketju ei täyty pelkästä kritisoinnista ja potkuvaatimuksista.
Sattui silmään mielenkiintoinen asia Kukkosesta tehdystä jutusta viime syksyltä.
yle.fi
Kärpät-ikoni Lasse Kukkonen avoimena kapteenin sielunmaisemasta – muistaa useita kipakoitakin keskusteluja: ”Siivooja on kyllä hyvä termi”
Kiekkolegenda Lasse Kukkonen kertoo avoimesti kapteenin roolista. Millaisia kapteenin rooli ja tehtävät ovat? Mikä on Kukkosen isoin hetki kapteenina? Entä kuka hänelle on kaikkien aikojen kapteeni?
yle.fi
Ilmeisesti joukkueesta tai organisaatiosta kellään ei riittänyt natsat sanoa mikromanageroijalle, että pitää turpansa kiinni siellä aitiossa. Nimittäin se huutaminen oli jotain ihan järkyttävää ja ei siitä varmasti ainakaan mitään hyötyä ollut. Kyllä itseäni alkaisi ainakin vituttamaan jos koutsi huutaisi takana koko ajan kuin joku idiootti.
Itsekin kiinnitin tuohon huuteluun huomiota kauden aikana. Ei kai ammattiurheilijalle ole tarpeen huutaa "luistele" kuten ehkä jollekin U11 junnulle.Sattui silmään mielenkiintoinen asia Kukkosesta tehdystä jutusta viime syksyltä.
Kärpät-ikoni Lasse Kukkonen avoimena kapteenin sielunmaisemasta – muistaa useita kipakoitakin keskusteluja: ”Siivooja on kyllä hyvä termi”
Kiekkolegenda Lasse Kukkonen kertoo avoimesti kapteenin roolista. Millaisia kapteenin rooli ja tehtävät ovat? Mikä on Kukkosen isoin hetki kapteenina? Entä kuka hänelle on kaikkien aikojen kapteeni?
Ilmeisesti joukkueesta tai organisaatiosta kellään ei riittänyt natsat sanoa mikromanageroijalle, että pitää turpansa kiinni siellä aitiossa. Nimittäin se huutaminen oli jotain ihan järkyttävää ja ei siitä varmasti ainakaan mitään hyötyä ollut. Kyllä itseäni alkaisi ainakin vituttamaan jos koutsi huutaisi takana koko ajan kuin joku idiootti.
Ja jos huhuihin on uskominen niin ensi kaudella saavat huutaa kilpaa molemmista päistä vaihtoaitiota. Lehdistötilaisuudetkin voivat varmaan vetää käsi kädessä. Late sanoo sun vika ja Mamba sanoo mun vika.
Toivottavasti kumpikaan herra ei seiso ensi kaudella Kärppien penkin takana.
Heti tuli mieleen Laten huutelut, kun luin tuon artikkelin Lassesta. Kehitysjohtaja ois voinut käydä kehityskeskustelun kauden aikana päävalmentajan kanssa, kerta on tuota mieltä penkin takaa huutelusta.
Toivottavasti ensi kaudella "less is more" todellakin on tapahtuu, eikä vain jää puheen tasolle.
Tuostahan Marjamäki nyt on puhunut, ja toivottavasti antaa pelaajien pelata ensi kaudella heti alusta asti. Ihan järkyttävän näköistä, kun EHT-joukkue on ihan lukossa henkisesti. Ei sitä tarvitse kokoaikaa ammattilaisten niskaan hönkiä ja mikromanageroida joka helvetin asiaa.
Jos Kärpistä näkyy lamaantumisen merkkejä säännöllisesti alkukaudesta, ei sitä tiedä miten sitä jaksaa enää. Sitten Latelle potkut ja äkkiä.
Tuostahan Marjamäki nyt on puhunut, ja toivottavasti antaa pelaajien pelata ensi kaudella heti alusta asti. Ihan järkyttävän näköistä, kun EHT-joukkue on ihan lukossa henkisesti. Ei sitä tarvitse kokoaikaa ammattilaisten niskaan hönkiä ja mikromanageroida joka helvetin asiaa.
Jos Kärpistä näkyy lamaantumisen merkkejä säännöllisesti alkukaudesta, ei sitä tiedä miten sitä jaksaa enää. Sitten Latelle potkut ja äkkiä.
Ouluun tarvittaisiin iloinen organisaatio, iloinen tsempparivalmentaja. Oulussa on nykyään muutenkin synkkä ja harmaa ilmapiiri kun mikään ei onnistu. Tamminen oli riskyvä persoona, Jalonen ja Heikkilä itsevarmoja ammattilaisia joilta irtosi myös hymyä. Nyt viime vuodet ovat olleet enemmän tai vähemmän pakkopullaa eikä iloisuutta näy. Pitääkö se ite alkaa katsomossa naureskelemaan?
Itselle on taas jäänyt kuva, että juuri nuo kolme valmentajaa olivat sieltä mu*kuimmasta päästä, joilla oli henkilökemioissa tiettyjen pelaajien kanssa ongelmia. Marjamäki saattaa osittain mennä samaan kategoriaan.
Meillä taas mukavat miehet kuten vaikkapa Aravirta, Alatalo, Haapakoski, Mikkola ja Manner loppuvaiheessa, eivät ole urheilullista menestystä onnistuneet juuri tuomaan. Tulosta voi tulla niin monin tavoin. Itse toivoisin ehkä valmentajalta sellaista tasapainoa, korkeaa vaatimustasoa, sitoutumista, kykyä katsoa peiliin, mutta olla myös vaativa ja tarvittaessa ikäväkin pelaajille. Auktoriteetti, karisma ja pelaajien arvostus on ihan ehdoton juttu ja sitä noilla ensinmainituilla on kyllä ollut. Näkisin, että näillä Liigan tämän hetken mitalijoukkueilla on myös sen tyyppiset pääkoutsit.
Manneria en kyllä rinnastaisi noihin muihin herroihin, vaikka miehen loppuvaiheet olivat mitä olivat. Mies käytännössä voitti mestaruuden Kärpille ennakkoon aivan keskinkertaisella porukalla. Ja Mannerin voidaan katsoa lopulta vetäneen koko kotimaisen Liigan irti pahimmasta trap-kiekosta, jota ennen sitä 17-18 kautta nähtiin lähes kaikilta menestystä tavoittelevilta joukkueilta.
Mannerin voidaan siis katsoa olevan lopulta jopa jonkinlainen pioneeri tuon luistelevan ja hyökkäävän pelitavan suhteen. Nythän tuota pelityyliä pelaavat tai pyrkivät pelaamaan (omine vivahteineen toki) lähes kaikki Liiga-joukkueet. Ilves ja Pelicans ehkä parhaimpina esimerkkeinä. Tapparankin täytyi uudistua nimenomaan sen takia, kun eivät pärjänneet enää Mannerin Kärpille.
Itsellä on siis ainakin suuri arvostus Manneria kohtaan. Teki suuren palveluksen Kärpille, mutta myös koko kotimaiselle jääkiekolle sekä Liigalle.
Sanoisin myös Sami Kapasen tuoneen KalPaan hyvin samankaltaista suunnanmuutospeliä. Materiaali ei toki riittänyt puolivälieriä pidemmälle, vaikkakaan Tappara ei niistä helpolla päässyt. Vaikutteita oli jo Virran apuvalmentajana, mikä vei KalPan hopealle.
Sami on tainnut vain jättää valmentamisen ja kutsumus on pelaaja-agenttipuolella.
Koko joukkue ei kylläkään ollut ennakkoon keskinkertainen vaan hyökkäys. Tämän jälkeen onkin sitten keskitytty aivan liikaa hyökkääjiin ennen muuta, kuten tänäkin vuonna. Varmaan ihan oikea mies irtisanoutui seurasta. Puolustuksen kautta rakennetussa joukkueessa on hyökkääjän hyvä pelata. Kysykää vaikka Ruohomaalta, Bertrandilta ja muilta jotka sellaiseen joukkueeseen tulivat ja pelasivat elämänsä kauden silloin.
Nils Andersson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät
On syytä nostaa tämä topicci esille.
Kuten jo huomaamme, niin Kärpillä on muihin liigaseuroihin nähden nimivahva joukkue.
Jos vielä se ykkössentteri löytyy, niin vahvoilla ollaan - ainakin paperilla. Samoin kuin viime vuonnakin.
Siksipä Lauri Marjamäki on enemmänkuin avainasemassa miten meidän käy. Viime vuonna Late iski kirveensä kiveen, hakkasi päätään karjalan mäntyyn - luottaen vanhaan pelitapaansa. Se on aina ennen toiminut. Ei enää.
Kaikki seurajoukkueet tiesivät jo syksyllä miten Late peluuttaa ja oltiin aseettomia eikä homma oiennut millään.
Mikäli Late on rohkeasti ottanut uuden askeleen kohti modernimpaa pelitapaa, nopeilla suunnan muutoksilla
ja kiekolla mikä yllättäisi kotiyleisön, kylänmiehet ja ennenkaikkea vierasjoukkueet, olisi mahkut menestykseen
ja ihan päätyyn asti. Mikäli uuteen pelitapaan osataan vielä virittää variaatioita, olisi se naapurin surma.
Toivon, että päävalmentajamme on työstänyt tällaista viime keväästä asti. Kokemus valmentallamme on ihan huippuluokkaa millä mittarilla tahansa kunhan käyttää sen toivomallani tavalla hyödyksi. Tästä voisi alkaa valmentaja Marjamäen ja Kärppien uusi kultainen aika. Luota muutokseen Late ja hyvä tulee !
Kuten jo huomaamme, niin Kärpillä on muihin liigaseuroihin nähden nimivahva joukkue.
Jos vielä se ykkössentteri löytyy, niin vahvoilla ollaan - ainakin paperilla. Samoin kuin viime vuonnakin.
Siksipä Lauri Marjamäki on enemmänkuin avainasemassa miten meidän käy. Viime vuonna Late iski kirveensä kiveen, hakkasi päätään karjalan mäntyyn - luottaen vanhaan pelitapaansa. Se on aina ennen toiminut. Ei enää.
Kaikki seurajoukkueet tiesivät jo syksyllä miten Late peluuttaa ja oltiin aseettomia eikä homma oiennut millään.
Mikäli Late on rohkeasti ottanut uuden askeleen kohti modernimpaa pelitapaa, nopeilla suunnan muutoksilla
ja kiekolla mikä yllättäisi kotiyleisön, kylänmiehet ja ennenkaikkea vierasjoukkueet, olisi mahkut menestykseen
ja ihan päätyyn asti. Mikäli uuteen pelitapaan osataan vielä virittää variaatioita, olisi se naapurin surma.
Toivon, että päävalmentajamme on työstänyt tällaista viime keväästä asti. Kokemus valmentallamme on ihan huippuluokkaa millä mittarilla tahansa kunhan käyttää sen toivomallani tavalla hyödyksi. Tästä voisi alkaa valmentaja Marjamäen ja Kärppien uusi kultainen aika. Luota muutokseen Late ja hyvä tulee !
J_Boumedienne
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна, Kärpät, Suomen palloilumaajoukkueet
Tähän kommenttiin on helppo yhtyä. Kärppien joukkue on alkanut hahmottua varsin hyvännäköiseksi, jossa on aito potentiaali taistella sarjassa aivan kärkisijoista. Marjamäki onkin kriittisessä avainasemassa, millaiseksi ensi kausi muodostuu, ja miten viime kauden totaalinen floppi vältetään. Pelitapa kaipaa ainakin dynaamisuutta, luovuutta, nopeutta sekä rohkeutta, ehkäpä annoksen perinteistä"kärppämäisyyttä" modernein Meidän Pelin maustein.
Uskon, että Latelta löytyy kyllä lääkkeet uuden nosteen luomiseen, ja siksi toivottavasti myös ihmisjohtaminen sekä pelaajien kanssa kommunikointi on ottanut harppauksen eteenpäin. Joukkue pitää pystyä alusta asti sitouttamaan valmennuksen pelisuunnitelmaan, mutta ei kahlita jääräpäisesti siihen, kuten viime kaudella surullisella tavalla nähtiin. Kun jokin juttu ei toimi, siihen on reagoitava kehittävällä tavalla, ei pakottamalla hampaat irvessä tarpomaan toivottomuuden suossa ja hakkaamaan päätä siihen "Karjalan mäntyyn".
Olen varautuneen, varovaisen luottavainen, että Kärpät nousee vähintään neljän parhaan joukkoon, jonne se ehdottomasti kuuluu. Toivottavasti koko joukkue Marjamäestä lähtien ponnistaa kauteen ennen kaikkea mahdollisuuksien ja ilon kautta, ei epäonnistumisen pelko sekä valtaisat paineet jälleen niskassaan. Korvien välissä lopulta tapahtuu se kaikkein tärkein prosessi - uskonko itseeni, että osaan, ja olenko valmis tekemään parhaani yhteisen onnistumisen eteen.
Ihmisjohtaminen ei ole asia, mitä vain kehitetään harppauksittain. Toivotaan, että tässä ei ole ollut isosti ongelmia viime kaudella.
Mielenkiintoista nähdä, onko pelitapaa pystytty nyt aidosti kehittämään viime kauden katastrofaalisten vaiheiden jälkeen.
Toinen äärettömän tärkeä asia on erikoistilanteet. On käsittämätöntä, kuin huonoja oltiin viime kaudella yli-/alivoimilla, eikä tätä kelkkaa saatu kääntymään missään vaiheessa.
Joukkue on edelleen vahva tähän liigaan, joten nyt ei enää ohikautta voi tulla.
Tämä on hyvä huomioida haaveiden kanssa. Jos on toiminut jo vuosia samalla toimintatavalla ihmisiä ja omaa kokemustaan kohtaan, niin miten voidaan odottaa että sen täydellinen muuttaminen olisi mitenkään pysyvä tai edes toimiva malli?
Ei tarvita kuin pientä epävarmuutta ja/tai epäonnea niin ihminen palaa hyvin helposti vanhoihin toimintamalleihinsa, varsinkin jos nyt yhden kevään ja kesän aikana olisi tullut tehtyä "täydellinen" toimintatapojen muutos.
Rehellisesti tätä seuraa enemmänkin pelolla kuin toivolla. Hienoa tietenkin jos saadaan homma toimimaan ja mennään 15 voiton putkessa ennen joulua, mutta en aivan mahdottomasti laskisi senkään varaan.
Pitkänlinjan käyttäytymistieteilijänä pysähdyin hetkeksi pohtimaan ylläolevia ajatuksia. Muistellaanpa aikaa, jolloin Marjamäki tuli nuorena miehenä Oulun Kärppiin. Marjamäki puhkui intoa ja halusi puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Hän onnistui työssään ammattitaidollaan ja nöyryydellään. Hän tuli erinomaisesti toimeen niin seurajohdon kuin pelaajiensa kanssa. Hän ansaitsi muiden luottamuksen teoillaan, ei suurilla puheilla.
Marjamäen saapuessa toisen kerran Ouluun hän oli kokenut ja isompia ympyröitä nähnyt mies. Hän halusi jälleen puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Nyt hän astui estradille väärinpäin, eli suuret puheet edellä. Hän epäonnistui työssään, koska nöyryys puuttui. Kun tarkastellaan Marjamäen puheita toisen tulemisensa ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, voidaan rehellisesti todeta, että puheet olivat miehen, jolla oli noussut kusi päähän. Jokainen meistä on törmännyt kusipäiseen ihmiseen ja tiedämme, että yhteistyön tekeminen sellaisen ihmisen kanssa on vaikeaa ja jopa vastenmielistä.
Ei ole suuri ihme, että Marjamäellä meni sukset ristiin joidenkin pelaajien kanssa. Loppukauden sukellus mahalaskuineen oli seurausta joukkueen sisäisistä ristiriidoista. Pelaajat, jotka kusivat omaan pesään ovat vastuussa omista tekemisistään, enkä arvosta tuollaista toimintaa edes vähää alusta. Leskinen on ällöttävä. Kuitenkin, Marjamäki päävalmentajana oli kokonaisvastuussa joukkueensa moraalista ja yhteishengestä.
Onko Marjamäki aidosti persoonana enemmän se ensin nähty innokas ja nöyrä vai viimeksi nähty ylimielisen itseriittoinen? Vastaus on ilmiselvä, Marjamäki on aidosti innostuva, välittävä ja nöyrä persoona. Maailman tuulet vain sekoittivat miehen pään. Viime kauden epäonnistuminen ja sen jälkipuinti ovat olleet oiva interventio, jonka avulla päälle liimatut, persoonaan sopimattomat toimintatavat ovat liottuneet irti.
Näen kauden 2023-2024 alla paljon samaa kuin kuin kauden 2013-2014 alla. Molempien kausien alla Marjamäki on uuden edessä epäonnistumisen jälkeen. Molempien kausien alla Marjamäki on selkä seinää vasten ja tulosta on tultava, jotta ura liigavalmentajana voi jatkua. Ehkäpä tähän loppuun sopii sellainen kulunut sanonta kuin historia toistaa itseään.
Tällainen mielipide minulla on Marjamäestä tällaisena ulkopuolisena penkkiurheilijana ja käyttäytymistieteen ammattilaisena.
Edit. Vaihdettu kahteen kohtaan parempi sanamuoto
Viimeksi muokattu:
Samoinhan meni Suikkasen toimintahistoria että aluksi oli virtaa viettää kopissa aikaa pelaajien kanssa ja keskustella pitkään pelitavasta yms.
Kysehän ei välttämättä ole ihmisen persoonan muuttumisesta vaan hommaan tulee helposti omia kuvitelmia ja sitten loppuu "turnauskestävyys" olla yhtä ahkera kuin alussa, kun kuvitellaan että näinhän tämä toimii kaikkien ihmisten kanssa.
Lähinnä mietityttää, että onko enää paloa ja jaksamista tehdä asioita niin kuin ne pitäisi vai turvaudutaanko siihen "helppoon"?
Aikapa sen näyttää ja marraskuun räntäsateet tulee nopeasti.
Nils Andersson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät
Hyvin mielenkiintoinen kirjoitus McTorsolta. Kirjoitus on hyvin perehtyneen "penkkiurheilijan" ja hyvin asioista perillä olevan tekstiä. On varmasti hyvin pitkälti näin mitä kirjoitat , en epäile hetkeäkään. Minulle aika uutta on se, kuinka vakavaa tulehdustilaa on pelaajien ja valmentajien kanssa ollut ja se selittää hyvin paljon asioita joita en ole tunnistanut. Esimerkiksi Leskisen fleguilu juurtaa juurensä juuri tuohon mitä kirjoitettu on. Lauri Marjamäki tuli seuraan "toiselle kierrokselle" varmaankin vähän ylimielisenä, uhoten ja noin voi todellakin käydä jos homma ei pelaakkaan. Tuska tarttuu niinkuin sanotaan. Voisiko olla niin, että historia toistaa nyt itseään, Late aloittaa puhtaalta pöydältä nöyränä ja on oppinut jotakin ? Se voisi olla se uusi alku ? Uusi lähestymis ja pelitapa, huippupelaajat ja positiivinen ilmapiiri ? Olen pitänyt ja pidän edelleen Marjamäkeä huippuvalmentajana ja toivottavasti hän on saanut tyhjennettyä menneen kauden murheet, pumppaa positiivista energiaa ympärilleen ja lähtee joukkueen kanssa uuteen nousuun ? Kiitos McTorso valaistamisesta. Tästä voi nyt tulla ihan mitä vaan...
Viimeksi muokattu:
Ihan hyvää pohdintaa. Mutta on myös syytä muistaa - vaikka en Marjamäkeä itse millään tavalla tunnekaan - että mies on myös aina ollut siltä persoonaltaan ja luonteenpiirteltään (mm. entisten pelaajien kommentit yms.) tietynlainen 'kontrollifriikki' ja kaikki langat omissa käsissään pitävä mies. Johtamistyylinsä, mutta etenkin sen pelitavan ja joukkueen pelaamisen suhteen. Tämä 'kontrollifriikkeys' ei vain ole enää tätä päivää, eikä tämän päivän johtamista millään tapaa. Miten Marjamäki tuosta on oppinut pois ja pystyy pitämään "mielihalunsa" kauden aikana kurissa? Tämän kysymyksen esitän siksi, koska kausi on pitkä ja joukkue + valmentaja on tekemisissä monta kymmentä tuntia viikossa, vierasreissuilla jopa vielä tiiviimmin ja hektisemmin. Ei siinä voi alkaa feikkaamaan ja esittämään jotain muuta, mitä ei ole. Sillä tavalla toimittuna, niin aika hiton pitkä ja raskas kausi olisi tulossa. Ja loppujen lopuksi, se feikkaaminen vain paistaa kyllä kaikille vähitellen läpi ja se todellinen luonto alkaa pikku hiljaa näkymään siinä matkan aikana ja arjen keskellä, mikä on omiaan syömään joukkueen ja valmentajan välistä luottamusta.
Eli kuinka aidosti se muutos ja Marjamäen uusi johtamistyyli hänestä itsetään tulee ja kuinka syvältä se kumpuaa? Kuinka aito tämä uusi Marjamäki 2.0 todellisuudessa on ja kuinka paljon niitä vanhoja ajattelumalleja vieläkin pörrää siellä alintajunnassa taustalla? Vaikka tulisi nyt kuinka marri naamalla muikistelemaan joukkueen eteen ja vannomaan muutosta, jos se ei ihan siltä ytimeltään se todellisen aito ja oikea Late ole. Kumpi on oikeampai ja aidompi Lauri Marjamäki persoonaltaan: Lauri Marjamäki, joka on ollut samanlainen 'kontrollifriikki' - jos ei nyt sentään ihan koko 45.v elämästään - niin hyvin hyvin pitkän aikaa. Vaiko Lauri Marjamäki "2023 summer" -edition?
Ei ole oikeasti - vieläkään - mitenkään itsestään selvää, että henkilö pystyisi yhden kesän aikana muuttamaaan omaa _persoonaansa_ ja tiettyjä hyvin pinttyneitä luonteenpiirteitä sekä toimintamalleja täysin toisenlaiseksi, mitä on tähän saakka elämässään ollut. Paras vaihtoehto on olla rehellisesti oma itsensä ja aidosti siihen omaan tekemiseensä luottaen, joka huokuu sitten sitä 'energiia' muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Mutta, miten Marjamäki pystyy olemaan samalla täysin avoimesti ja rehellisesti oma itsensä joukkueen edessä sekä olematta liian 'kontrollifriikki' (jos ja kun se miehen todellinen luonto ja luonne on), niin se on paha pähkinä purtavaksi kyllä. Onko yhtälö siis alun alkujankin jo hieman tuhoontuomitun kuuloinen? Tiedä sitten ja annetaan miehelle nyt se uusi mahdollisuus näyttää, mutta tummia skeptisyyden pilviä tämän uudelleen tulemisen ja reinkarnaation yllä vahvasti leijuu.
Koska edelleen, feikkaamaan ei kannata lähteä ja esittämään jotain muuta, mitä ei todellisuudessa ja ytimeltään ole, se on jo poissuljettu tuhon tie. Jäljelle siis jää se(kin) kysymys, että miten Marjamäki on nyt yhden kesän aikana onnistunut luomaan nahkansa täysin uudestaan ja voi astella 'uudelleensyntyneenä' syksyllä joukkueen eteen aidosti ja rehellisesti. Se 'kontrollifriikkeys' - jo Bluesin ajoilta saakka - on myös sitä Marjamäen 'aitoa' luonnetta ja todellista persoonaansa, ja se olikin viime kaudella se ydinjuttu kaikkinensa, mikä Kärpät sille tuomitulle tuhon tielle syöksikin.
Nyt matkalla ei ole mukana auttamassa vain A) valmennustiimissä Mannerin kaltaista velmuilijaa ja erilaista persoonaa. Ja erilaisen persoonan lisäksi, myös henkilöä, joka pystyisi sparraamaan Marjamäkeä myös sen pelitavan suhteen, koska kuten tiedämme Manner kiekko vs. Late kiekko ovat kaksi aivan tyystin erilaista ääripäätä. Sihvonen, eivätkä Mäntymää pysty tarjoamaan kummassakaan kategoriassa (erilainen johtamistyyli ja erilainen pelitavan sparraus) sitä kaivattua tulitukeaa. Eikä B) joukkueessa ole Pyörälän ja etenkin Kukkosen kaltaista Johtajaa, joka osaa aistia sen joukkueen ilmapiirin ja kaiken tunnelma hyvin herkästi sekä kertoa Latelle, että milloin kannattaa ottaa vähän löysää sekä antaa niin sanotusti olla. Kukkosen "ydinpelaaja-apuvalmentaja" -roolia Laten 10.v takaisessa menestyksessä ei voi väheksyä tuumaakaan. Toista Kukkosta ei ole, eikä tule, vaikka hyviä johtajia Kärppien tulevankin kauden joukkueessa varmasti toki on, ei sillä. Tämä 'suuri' persoonan ja kaiken muunkin muutos sekä mammuttimainen työmaa Marjamäen pitää tällä kertaa tehdä siis itse, se on iso ero 10.v takaiseen. Kaikella voimalla pitää fysiikankin lakien mukaan olla se toisen ääripään 'vastavoima' tasapainottamassa sitä touhua ja luomassa kaivattua vuorovaikutustilannetta. Nyt se vaadittu vastavoima Marjamäelle puuttuu, niin valmennustiimistä, kuin pelaajistosta.
@Proffa_20 erinomaista pohdintaa. Marjamäellä on aika totinen paikka ensi kauden Kärpissä, koska työrauha ei todellakaan tule olemaan optimaalinen, jos joukkueen tuloskunto ei ole heti kauden alussa kunnossa. Luulen, että ainoa syy siihen, ettei Marjamäelle annettu kenkää on tuo pitkä sopimus. On totta, että Marjamäellä on näytöt edelleen kunnossa, mutta viimeisestä erinomaisesta kaudesta on kulunut pitkän aikaa. Vaikka hän kovasti hengittäisi Oulua ja haluaisi tehdä parhaansa, ja itse asiassa melko varmasti myös tekee, niin ympäristössä ei ole helppoa olla, kun ne vanhat on mukana koko ajan. Marjamäki on mestaruusvalmentaja, jolta odotetaan Kärpissä mestaruuksia.
Johtaminen ja persoona ovat aina yhdessä paketissa, jossa harvoin hirveästi muututaan uran varrella. Joitakin poikkeuksiakin on: Kai Suikkanen menestyi omalla reseptillään, mutta hän myönsi tilanteensa avoimesti ja näki myös itse, että suomalaisessa kiekossa ei hänen johtamismenetelmillään enää saavutettu mitään. Suikkanen otti avukseen erityisesti Kärpät-potkujen jälkeen aika paljon uudenlaisia ajatuksia tiimiinsä ja myös Kärpissä hän oli poikkeuksellisen avoin muutoksille. Hän esimerkiksi antoi aika paljon tilaa Mantereen ajatuksille, vaikka periaatteessa joku olisi jo nähnyt sen potkuiksi. Persoonan muuttaminen on hidasta ja johtamistyyliä muutetaan pitkällä aikajänteellä, mutta Marjamäellä ainakin viime kausi oli melkoista selittelyä alusta loppuun. Jotain sekin kertoi, että aina vaikealla hetkellä vika oli kaikissa muissa. Tuomareissa, pelaajissa, ympäristössä, harjoittelussa ja milloin missäkin. Vaikka Marjamäki on tyyliltään rehellinen niin harvoin hän ainakaan julkisesti pl. aivan kauden lopussa, vaivautuu sanomaan, että vika olisi hänen omissa pelillisissä rakenteissaan.
Valmentajan suurin ominaisuus on kuitenkin se, miten hän saa pelaajat pelaamaan peliä nimeltä jääkiekko. Jos nyt katsoo, miten Kärpät oikeasti viime kaudella pelasi, niin ei oikein mikään Marjamäen toiminnassa ainakaan tuonut sellaista kilpailuetua, jolla voisi sanoa Kärppien pärjänneen muita vastaan pelillisesti. Marjamäki osaa suhteellisen hyvin organisoida puolustusalueen puolustuspeliä, mutta hänen osaamisensa hyökkäyksen rakentelussa on suoraan sanoen koomista. Kärpät ei saanut peliä koko kaudella kiihtymään yhtään mihinkään suuntaan vaan se piti kiekkoa, mutta siinäpä se olikin. Jalka ei käynyt ja pelaajat olivat ihan hukassa hyökkäysalueella. Lauottiin kyllä huomattavasti, kaukaa ja huonoista paikoista, mutta samanlaista pelitavallista briljanssia kuten vaikka Tapparan Tapola Marjamäki ei ole saanut aikaiseksi pitkään aikaan yhtään missään. Kun valmentaja lähtee hakemaan uutta kilpailuetua omaan ajatteluunsa niin siihen on oikeasti vain kaksi reittiä:
1) Pitää uskoa siihen pelin tulevaisuuteen ja siihen, että juuri nyt tulokseton kiekko johtaa parempaan tulokseen myöhemmin.
2) Pitää hankkia valmennustiimiin sellaista erityisosaamista, jossa oikeasti osataan yksilötasolla valmentaa esim. hyökkäysalueen hyökkäyspeliä ja pienen tilan jääkiekkoa. Kärpät oli aivan lapanen viime kaudella kummankin maalin edessä.
Jos nyt oletetaan, että tällä kokoonpanolla syntyy muutos, jonka jälkeen Kärpät on hyvä maalin edessä niin plussat Marjamäelle, mutta muutoksista huolimatta aika paljon hänen paletillaan nyt edelleen jatketaan. Suostuuko Marjamäki sitten ottamaan lusikan käteensä ja valmentamaan hieman erilaista jääkiekkoa vai jatkaako hän vanhan trapin ja sumputtamisen linjalla, aika näyttää. Viime kauden luulisi opettaneen, että ainakaan trapilla ja vastahyökkäyksillä ei enää pääse edes pudotuspeleihin.
Johtaminen ja persoona ovat aina yhdessä paketissa, jossa harvoin hirveästi muututaan uran varrella. Joitakin poikkeuksiakin on: Kai Suikkanen menestyi omalla reseptillään, mutta hän myönsi tilanteensa avoimesti ja näki myös itse, että suomalaisessa kiekossa ei hänen johtamismenetelmillään enää saavutettu mitään. Suikkanen otti avukseen erityisesti Kärpät-potkujen jälkeen aika paljon uudenlaisia ajatuksia tiimiinsä ja myös Kärpissä hän oli poikkeuksellisen avoin muutoksille. Hän esimerkiksi antoi aika paljon tilaa Mantereen ajatuksille, vaikka periaatteessa joku olisi jo nähnyt sen potkuiksi. Persoonan muuttaminen on hidasta ja johtamistyyliä muutetaan pitkällä aikajänteellä, mutta Marjamäellä ainakin viime kausi oli melkoista selittelyä alusta loppuun. Jotain sekin kertoi, että aina vaikealla hetkellä vika oli kaikissa muissa. Tuomareissa, pelaajissa, ympäristössä, harjoittelussa ja milloin missäkin. Vaikka Marjamäki on tyyliltään rehellinen niin harvoin hän ainakaan julkisesti pl. aivan kauden lopussa, vaivautuu sanomaan, että vika olisi hänen omissa pelillisissä rakenteissaan.
Valmentajan suurin ominaisuus on kuitenkin se, miten hän saa pelaajat pelaamaan peliä nimeltä jääkiekko. Jos nyt katsoo, miten Kärpät oikeasti viime kaudella pelasi, niin ei oikein mikään Marjamäen toiminnassa ainakaan tuonut sellaista kilpailuetua, jolla voisi sanoa Kärppien pärjänneen muita vastaan pelillisesti. Marjamäki osaa suhteellisen hyvin organisoida puolustusalueen puolustuspeliä, mutta hänen osaamisensa hyökkäyksen rakentelussa on suoraan sanoen koomista. Kärpät ei saanut peliä koko kaudella kiihtymään yhtään mihinkään suuntaan vaan se piti kiekkoa, mutta siinäpä se olikin. Jalka ei käynyt ja pelaajat olivat ihan hukassa hyökkäysalueella. Lauottiin kyllä huomattavasti, kaukaa ja huonoista paikoista, mutta samanlaista pelitavallista briljanssia kuten vaikka Tapparan Tapola Marjamäki ei ole saanut aikaiseksi pitkään aikaan yhtään missään. Kun valmentaja lähtee hakemaan uutta kilpailuetua omaan ajatteluunsa niin siihen on oikeasti vain kaksi reittiä:
1) Pitää uskoa siihen pelin tulevaisuuteen ja siihen, että juuri nyt tulokseton kiekko johtaa parempaan tulokseen myöhemmin.
2) Pitää hankkia valmennustiimiin sellaista erityisosaamista, jossa oikeasti osataan yksilötasolla valmentaa esim. hyökkäysalueen hyökkäyspeliä ja pienen tilan jääkiekkoa. Kärpät oli aivan lapanen viime kaudella kummankin maalin edessä.
Jos nyt oletetaan, että tällä kokoonpanolla syntyy muutos, jonka jälkeen Kärpät on hyvä maalin edessä niin plussat Marjamäelle, mutta muutoksista huolimatta aika paljon hänen paletillaan nyt edelleen jatketaan. Suostuuko Marjamäki sitten ottamaan lusikan käteensä ja valmentamaan hieman erilaista jääkiekkoa vai jatkaako hän vanhan trapin ja sumputtamisen linjalla, aika näyttää. Viime kauden luulisi opettaneen, että ainakaan trapilla ja vastahyökkäyksillä ei enää pääse edes pudotuspeleihin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy