Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Marjamäki kuuluu tuohon ekaan ryhmään.Valmentajia on kahdenlaisia. Niitä, jotka on saanut potkut ja niitä, jotka ei vielä ole saanut potkuja.
Marjamäki kuuluu tuohon ekaan ryhmään.Valmentajia on kahdenlaisia. Niitä, jotka on saanut potkut ja niitä, jotka ei vielä ole saanut potkuja.
Samaa mieltä. Tietääkseni Lauri Marjamäelle on jo ihan oma ketjunsa, missä voi pohtia näitä Laten hyviä puolia samoin kuin negatiivisiakin. Potkuketjut on sitten erikseen siitä syystä, että tuo Laurin normaali ketju ei täyty pelkästä kritisoinnista ja potkuvaatimuksista.Olipa kyllä nii turha keskustelunavaus että tällasta ei vois odottaa ku kärppätoimiston suunnalta, pehmitetään faneille miksi Laten jatkosoppari on tehty. Eri asia kuka tätä sitte jaksaa uskoa.
Ilmeisesti joukkueesta tai organisaatiosta kellään ei riittänyt natsat sanoa mikromanageroijalle, että pitää turpansa kiinni siellä aitiossa. Nimittäin se huutaminen oli jotain ihan järkyttävää ja ei siitä varmasti ainakaan mitään hyötyä ollut. Kyllä itseäni alkaisi ainakin vituttamaan jos koutsi huutaisi takana koko ajan kuin joku idiootti.Olet varmasti käynyt valmentajien kanssa koviakin keskusteluita. Muistuuko mieleesi joku erityinen? Hyvässä tai pahassa.
– Kyllähän niitä tulee. Ehkä yleisin, melkein jokaiseen valmentajan kanssa käyty keskustelu, on siitä, pitäisiköhän penkin takana vähän rauhoittua. Se ihan älytön huutaminen koko ajan ei mitenkään auta joukkuetta suoriutumaan. Jos ei ole mitään selkeitä ohjeita, niin sitten voi olla vaikka hiljaa.
– Ymmärrän sen hyvin nyt, kun katson itse pelejä. Se on ihan samanlaista ja meinaan lähteä reagoimaan pelin tapahtumiin. Pelaajat kuitenkin pelaavat siellä kentällä ja kaikki työ on tehty silloin, kun kentälle hypätään. Vaihdossa on taas mahdollisuus koutsata, mutta sinne kentälle huutaminen aika harvoin auttaa ketään.
Itsekin kiinnitin tuohon huuteluun huomiota kauden aikana. Ei kai ammattiurheilijalle ole tarpeen huutaa "luistele" kuten ehkä jollekin U11 junnulle.Sattui silmään mielenkiintoinen asia Kukkosesta tehdystä jutusta viime syksyltä.
Kärpät-ikoni Lasse Kukkonen avoimena kapteenin sielunmaisemasta – muistaa useita kipakoitakin keskusteluja: ”Siivooja on kyllä hyvä termi”
Kiekkolegenda Lasse Kukkonen kertoo avoimesti kapteenin roolista. Millaisia kapteenin rooli ja tehtävät ovat? Mikä on Kukkosen isoin hetki kapteenina? Entä kuka hänelle on kaikkien aikojen kapteeni?yle.fi
Ilmeisesti joukkueesta tai organisaatiosta kellään ei riittänyt natsat sanoa mikromanageroijalle, että pitää turpansa kiinni siellä aitiossa. Nimittäin se huutaminen oli jotain ihan järkyttävää ja ei siitä varmasti ainakaan mitään hyötyä ollut. Kyllä itseäni alkaisi ainakin vituttamaan jos koutsi huutaisi takana koko ajan kuin joku idiootti.
Ja jos huhuihin on uskominen niin ensi kaudella saavat huutaa kilpaa molemmista päistä vaihtoaitiota. Lehdistötilaisuudetkin voivat varmaan vetää käsi kädessä. Late sanoo sun vika ja Mamba sanoo mun vika.Tuota huutamista Marjamäki on tehnyt aina ja niin taisi tehdä myös Mamba
Heti tuli mieleen Laten huutelut, kun luin tuon artikkelin Lassesta. Kehitysjohtaja ois voinut käydä kehityskeskustelun kauden aikana päävalmentajan kanssa, kerta on tuota mieltä penkin takaa huutelusta.Itsekin kiinnitin tuohon huuteluun huomiota kauden aikana. Ei kai ammattiurheilijalle ole tarpeen huutaa "luistele" kuten ehkä jollekin U11 junnulle.
Itselle on taas jäänyt kuva, että juuri nuo kolme valmentajaa olivat sieltä mu*kuimmasta päästä, joilla oli henkilökemioissa tiettyjen pelaajien kanssa ongelmia. Marjamäki saattaa osittain mennä samaan kategoriaan.Ouluun tarvittaisiin iloinen organisaatio, iloinen tsempparivalmentaja. Oulussa on nykyään muutenkin synkkä ja harmaa ilmapiiri kun mikään ei onnistu. Tamminen oli riskyvä persoona, Jalonen ja Heikkilä itsevarmoja ammattilaisia joilta irtosi myös hymyä. Nyt viime vuodet ovat olleet enemmän tai vähemmän pakkopullaa eikä iloisuutta näy. Pitääkö se ite alkaa katsomossa naureskelemaan?
Manneria en kyllä rinnastaisi noihin muihin herroihin, vaikka miehen loppuvaiheet olivat mitä olivat. Mies käytännössä voitti mestaruuden Kärpille ennakkoon aivan keskinkertaisella porukalla. Ja Mannerin voidaan katsoa lopulta vetäneen koko kotimaisen Liigan irti pahimmasta trap-kiekosta, jota ennen sitä 17-18 kautta nähtiin lähes kaikilta menestystä tavoittelevilta joukkueilta.Itselle on taas jäänyt kuva, että juuri nuo kolme valmentajaa olivat sieltä mu*kuimmasta päästä, joilla oli henkilökemioissa tiettyjen pelaajien kanssa ongelmia. Marjamäki saattaa osittain mennä samaan kategoriaan.
Meillä taas mukavat miehet kuten vaikkapa Aravirta, Alatalo, Haapakoski, Mikkola ja Manner loppuvaiheessa, eivät ole urheilullista menestystä onnistuneet juuri tuomaan. Tulosta voi tulla niin monin tavoin. Itse toivoisin ehkä valmentajalta sellaista tasapainoa, korkeaa vaatimustasoa, sitoutumista, kykyä katsoa peiliin, mutta olla myös vaativa ja tarvittaessa ikäväkin pelaajille. Auktoriteetti, karisma ja pelaajien arvostus on ihan ehdoton juttu ja sitä noilla ensinmainituilla on kyllä ollut. Näkisin, että näillä Liigan tämän hetken mitalijoukkueilla on myös sen tyyppiset pääkoutsit.
Sanoisin myös Sami Kapasen tuoneen KalPaan hyvin samankaltaista suunnanmuutospeliä. Materiaali ei toki riittänyt puolivälieriä pidemmälle, vaikkakaan Tappara ei niistä helpolla päässyt. Vaikutteita oli jo Virran apuvalmentajana, mikä vei KalPan hopealle.Manneria en kyllä rinnastaisi noihin muihin herroihin, vaikka miehen loppuvaiheet olivat mitä olivat. Mies käytännössä voitti mestaruuden Kärpille ennakkoon aivan keskinkertaisella porukalla. Ja Mannerin voidaan katsoa lopulta vetäneen koko kotimaisen Liigan irti pahimmasta trap-kiekosta, jota ennen sitä 17-18 kautta nähtiin lähes kaikilta menestystä tavoittelevilta joukkueilta.
Mannerin voidaan siis katsoa olevan lopulta jopa jonkinlainen pioneeri tuon luistelevan ja hyökkäävän pelitavan suhteen. Nythän tuota pelityyliä pelaavat tai pyrkivät pelaamaan (omine vivahteineen toki) lähes kaikki Liiga-joukkueet. Ilves ja Pelicans ehkä parhaimpina esimerkkeinä. Tapparankin täytyi uudistua nimenomaan sen takia, kun eivät pärjänneet enää Mannerin Kärpille.
Itsellä on siis ainakin suuri arvostus Manneria kohtaan. Teki suuren palveluksen Kärpille, mutta myös koko kotimaiselle jääkiekolle sekä Liigalle.
Koko joukkue ei kylläkään ollut ennakkoon keskinkertainen vaan hyökkäys. Tämän jälkeen onkin sitten keskitytty aivan liikaa hyökkääjiin ennen muuta, kuten tänäkin vuonna. Varmaan ihan oikea mies irtisanoutui seurasta. Puolustuksen kautta rakennetussa joukkueessa on hyökkääjän hyvä pelata. Kysykää vaikka Ruohomaalta, Bertrandilta ja muilta jotka sellaiseen joukkueeseen tulivat ja pelasivat elämänsä kauden silloin.Manneria en kyllä rinnastaisi noihin muihin herroihin, vaikka miehen loppuvaiheet olivat mitä olivat. Mies käytännössä voitti mestaruuden Kärpille ennakkoon aivan keskinkertaisella porukalla. Ja Mannerin voidaan katsoa lopulta vetäneen koko kotimaisen Liigan irti pahimmasta trap-kiekosta, jota ennen sitä 17-18 kautta nähtiin lähes kaikilta menestystä tavoittelevilta joukkueilta.
Mannerin voidaan siis katsoa olevan lopulta jopa jonkinlainen pioneeri tuon luistelevan ja hyökkäävän pelitavan suhteen. Nythän tuota pelityyliä pelaavat tai pyrkivät pelaamaan (omine vivahteineen toki) lähes kaikki Liiga-joukkueet. Ilves ja Pelicans ehkä parhaimpina esimerkkeinä. Tapparankin täytyi uudistua nimenomaan sen takia, kun eivät pärjänneet enää Mannerin Kärpille.
Itsellä on siis ainakin suuri arvostus Manneria kohtaan. Teki suuren palveluksen Kärpille, mutta myös koko kotimaiselle jääkiekolle sekä Liigalle.
Tähän kommenttiin on helppo yhtyä. Kärppien joukkue on alkanut hahmottua varsin hyvännäköiseksi, jossa on aito potentiaali taistella sarjassa aivan kärkisijoista. Marjamäki onkin kriittisessä avainasemassa, millaiseksi ensi kausi muodostuu, ja miten viime kauden totaalinen floppi vältetään. Pelitapa kaipaa ainakin dynaamisuutta, luovuutta, nopeutta sekä rohkeutta, ehkäpä annoksen perinteistä"kärppämäisyyttä" modernein Meidän Pelin maustein.On syytä nostaa tämä topicci esille.
Kuten jo huomaamme, niin Kärpillä on muihin liigaseuroihin nähden nimivahva joukkue.
Jos vielä se ykkössentteri löytyy, niin vahvoilla ollaan - ainakin paperilla. Samoin kuin viime vuonnakin.
Siksipä Lauri Marjamäki on enemmänkuin avainasemassa miten meidän käy. Viime vuonna Late iski kirveensä kiveen, hakkasi päätään karjalan mäntyyn - luottaen vanhaan pelitapaansa. Se on aina ennen toiminut. Ei enää.
Kaikki seurajoukkueet tiesivät jo syksyllä miten Late peluuttaa ja oltiin aseettomia eikä homma oiennut millään.
Mikäli Late on rohkeasti ottanut uuden askeleen kohti modernimpaa pelitapaa, nopeilla suunnan muutoksilla
ja kiekolla mikä yllättäisi kotiyleisön, kylänmiehet ja ennenkaikkea vierasjoukkueet, olisi mahkut menestykseen
ja ihan päätyyn asti. Mikäli uuteen pelitapaan osataan vielä virittää variaatioita, olisi se naapurin surma.
Toivon, että päävalmentajamme on työstänyt tällaista viime keväästä asti. Kokemus valmentallamme on ihan huippuluokkaa millä mittarilla tahansa kunhan käyttää sen toivomallani tavalla hyödyksi. Tästä voisi alkaa valmentaja Marjamäen ja Kärppien uusi kultainen aika. Luota muutokseen Late ja hyvä tulee !
.
Uskon, että Latelta löytyy kyllä lääkkeet uuden nosteen luomiseen, ja siksi toivottavasti myös ihmisjohtaminen sekä pelaajien kanssa kommunikointi on ottanut harppauksen eteenpäin. Joukkue pitää pystyä alusta asti sitouttamaan valmennuksen pelisuunnitelmaan, mutta ei kahlita jääräpäisesti siihen, kuten viime kaudella surullisella tavalla nähtiin.
Tämä on hyvä huomioida haaveiden kanssa. Jos on toiminut jo vuosia samalla toimintatavalla ihmisiä ja omaa kokemustaan kohtaan, niin miten voidaan odottaa että sen täydellinen muuttaminen olisi mitenkään pysyvä tai edes toimiva malli?Ihmisjohtaminen ei ole asia, mitä vain kehitetään harppauksittain. Toivotaan, että tässä ei ole ollut isosti ongelmia viime kaudella.
Mielenkiintoista nähdä, onko pelitapaa pystytty nyt aidosti kehittämään viime kauden katastrofaalisten vaiheiden jälkeen.
Toinen äärettömän tärkeä asia on erikoistilanteet. On käsittämätöntä, kuin huonoja oltiin viime kaudella yli-/alivoimilla, eikä tätä kelkkaa saatu kääntymään missään vaiheessa.
Joukkue on edelleen vahva tähän liigaan, joten nyt ei enää ohikautta voi tulla.
Ihmisjohtaminen ei ole asia, mitä vain kehitetään harppauksittain. Toivotaan, että tässä ei ole ollut isosti ongelmia viime kaudella.
Pitkänlinjan käyttäytymistieteilijänä pysähdyin hetkeksi pohtimaan ylläolevia ajatuksia. Muistellaanpa aikaa, jolloin Marjamäki tuli nuorena miehenä Oulun Kärppiin. Marjamäki puhkui intoa ja halusi puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Hän onnistui työssään ammattitaidollaan ja nöyryydellään. Hän tuli erinomaisesti toimeen niin seurajohdon kuin pelaajiensa kanssa. Hän ansaitsi muiden luottamuksen teoillaan, ei suurilla puheilla.Tämä on hyvä huomioida haaveiden kanssa. Jos on toiminut jo vuosia samalla toimintatavalla ihmisiä ja omaa kokemustaan kohtaan, niin miten voidaan odottaa että sen täydellinen muuttaminen olisi mitenkään pysyvä tai edes toimiva malli?
Samoinhan meni Suikkasen toimintahistoria että aluksi oli virtaa viettää kopissa aikaa pelaajien kanssa ja keskustella pitkään pelitavasta yms.Pitkänlinjan käyttäytymistieteilijänä pysähdyin hetkeksi pohtimaan ylläolevia ajatuksia. Muistellaanpa aikaa, jolloin Marjamäki tuli nuorena miehenä Oulun Kärppiin. Marjamäki puhkui intoa ja halusi puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Hän onnistui työssään ammattitaidollaan ja nöyryydellään. Hän tuli erinomaisesti toimeen niin seurajohdon kuin pelaajiensa kanssa. Hän ansaitsi muiden luottamuksen teoillaan, ei suurilla puheilla.
Marjamäen saapuessa toisen kerran Ouluun hän oli kokenut ja isompia ympyröitä nähnyt mies. Hän halusi jälleen puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Nyt hän astui estradille väärinpäin, eli suuret puheet edellä. Hän epäonnistui työssään, koska nöyryys puuttui. Kun tarkastellaan Marjamäen puheita toisen tulemisensa ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, voidaan rehellisesti todeta, että puheet olivat miehen, jolla oli noussut kusi päähän. Jokainen meistä on törmännyt kusipäiseen ihmiseen ja tiedämme, että yhteistyön tekeminen sellaisen ihmisen kanssa on vaikeaa ja jopa vastenmielistä.
Ei ole suuri ihme, että Marjamäellä meni sukset ristiin joidenkin pelaajien kanssa. Loppukauden sukellus mahalaskuineen oli seurausta joukkueen sisäisistä ristiriidoista. Pelaajat, jotka kusivat omaan pesään ovat vastuussa omista tekemisistään, enkä arvosta tuollaista toimintaa edes vähää alusta. Leskinen on ällöttävä. Kuitenkin, Marjamäki päävalmentajana oli kokonaisvastuussa joukkueensa moraalista ja yhteishengestä.
Onko Marjamäki aidosti persoonana enemmän se ensin nähty innokas ja nöyrä vai viimeksi nähty ylimielisen itseriittoinen? Vastaus on ilmiselvä, Marjamäki on aidosti innostuva, välittävä ja nöyrä persoona. Maailman tuulet vain sekoittivat miehen pään. Viime kauden epäonnistuminen ja sen jälkipuinti ovat olleet oiva interventio, jonka avulla päälle liimatut, persoonaan sopimattomat toimintatavat on saatu liotettua irti.
Näen kauden 2023-2024 alla paljon samaa kuin kuin kauden 2013-2014 alla. Molempien kausien alla Marjamäki on uuden edessä epäonnistumisen jälkeen. Molempien kausien alla Marjamäki on selkä seinää vasten ja tulosta on tultava, jotta ura liigavalmentajana voi jatkua. Ehkäpä tähän loppuun sopii sellainen kulunut sanonta kuin historia toistaa itseään.
Tällainen mielipide minulla on Marjamäestä tällaisena ulkopuolisena penkkiurheilijana ja käyttäytymistieteen ammattilaisena.
Hyvin mielenkiintoinen kirjoitus McTorsolta. Kirjoitus on hyvin perehtyneen "penkkiurheilijan" ja hyvin asioista perillä olevan tekstiä. On varmasti hyvin pitkälti näin mitä kirjoitat , en epäile hetkeäkään. Minulle aika uutta on se, kuinka vakavaa tulehdustilaa on pelaajien ja valmentajien kanssa ollut ja se selittää hyvin paljon asioita joita en ole tunnistanut. Esimerkiksi Leskisen fleguilu juurtaa juurensä juuri tuohon mitä kirjoitettu on. Lauri Marjamäki tuli seuraan "toiselle kierrokselle" varmaankin vähän ylimielisenä, uhoten ja noin voi todellakin käydä jos homma ei pelaakkaan. Tuska tarttuu niinkuin sanotaan. Voisiko olla niin, että historia toistaa nyt itseään, Late aloittaa puhtaalta pöydältä nöyränä ja on oppinut jotakin ? Se voisi olla se uusi alku ? Uusi lähestymis ja pelitapa, huippupelaajat ja positiivinen ilmapiiri ? Olen pitänyt ja pidän edelleen Marjamäkeä huippuvalmentajana ja toivottavasti hän on saanut tyhjennettyä menneen kauden murheet, pumppaa positiivista energiaa ympärilleen ja lähtee joukkueen kanssa uuteen nousuun ? Kiitos McTorso valaistamisesta. Tästä voi nyt tulla ihan mitä vaan...Pitkänlinjan käyttäytymistieteilijänä pysähdyin hetkeksi pohtimaan ylläolevia ajatuksia. Muistellaanpa aikaa, jolloin Marjamäki tuli nuorena miehenä Oulun Kärppiin. Marjamäki puhkui intoa ja halusi puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Hän onnistui työssään ammattitaidollaan ja nöyryydellään. Hän tuli erinomaisesti toimeen niin seurajohdon kuin pelaajiensa kanssa. Hän ansaitsi muiden luottamuksen teoillaan, ei suurilla puheilla.
Näen kauden 2023-2024 alla paljon samaa kuin kuin kauden 2013-2014 alla. Molempien kausien alla Marjamäki on uuden edessä epäonnistumisen jälkeen. Molempien kausien alla Marjamäki on selkä seinää vasten ja tulosta on tultava, jotta ura liigavalmentajana voi jatkua. Ehkäpä tähän loppuun sopii sellainen kulunut sanonta kuin historia toistaa itseään.
Tällainen mielipide minulla on Marjamäestä tällaisena ulkopuolisena penkkiurheilijana ja käyttäytymistieteen ammattilaisena.
Ihan hyvää pohdintaa. Mutta on myös syytä muistaa - vaikka en Marjamäkeä itse millään tavalla tunnekaan - että mies on myös aina ollut siltä persoonaltaan ja luonteenpiirteltään (mm. entisten pelaajien kommentit yms.) tietynlainen 'kontrollifriikki' ja kaikki langat omissa käsissään pitävä mies. Johtamistyylinsä, mutta etenkin sen pelitavan ja joukkueen pelaamisen suhteen. Tämä 'kontrollifriikkeys' ei vain ole enää tätä päivää, eikä tämän päivän johtamista millään tapaa. Miten Marjamäki tuosta on oppinut pois ja pystyy pitämään "mielihalunsa" kauden aikana kurissa? Tämän kysymyksen esitän siksi, koska kausi on pitkä ja joukkue + valmentaja on tekemisissä monta kymmentä tuntia viikossa, vierasreissuilla jopa vielä tiiviimmin ja hektisemmin. Ei siinä voi alkaa feikkaamaan ja esittämään jotain muuta, mitä ei ole. Sillä tavalla toimittuna, niin aika hiton pitkä ja raskas kausi olisi tulossa. Ja loppujen lopuksi, se feikkaaminen vain paistaa kyllä kaikille vähitellen läpi ja se todellinen luonto alkaa pikku hiljaa näkymään siinä matkan aikana ja arjen keskellä, mikä on omiaan syömään joukkueen ja valmentajan välistä luottamusta.Pitkänlinjan käyttäytymistieteilijänä pysähdyin hetkeksi pohtimaan ylläolevia ajatuksia. Muistellaanpa aikaa, jolloin Marjamäki tuli nuorena miehenä Oulun Kärppiin. Marjamäki puhkui intoa ja halusi puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Hän onnistui työssään ammattitaidollaan ja nöyryydellään. Hän tuli erinomaisesti toimeen niin seurajohdon kuin pelaajiensa kanssa. Hän ansaitsi muiden luottamuksen teoillaan, ei suurilla puheilla.
Marjamäen saapuessa toisen kerran Ouluun hän oli kokenut ja isompia ympyröitä nähnyt mies. Hän halusi jälleen puhaltaa uudet tuulet Kärppiin. Nyt hän astui estradille väärinpäin, eli suuret puheet edellä. Hän epäonnistui työssään, koska nöyryys puuttui. Kun tarkastellaan Marjamäen puheita toisen tulemisensa ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, voidaan rehellisesti todeta, että puheet olivat miehen, jolla oli noussut kusi päähän. Jokainen meistä on törmännyt kusipäiseen ihmiseen ja tiedämme, että yhteistyön tekeminen sellaisen ihmisen kanssa on vaikeaa ja jopa vastenmielistä.
Ei ole suuri ihme, että Marjamäellä meni sukset ristiin joidenkin pelaajien kanssa. Loppukauden sukellus mahalaskuineen oli seurausta joukkueen sisäisistä ristiriidoista. Pelaajat, jotka kusivat omaan pesään ovat vastuussa omista tekemisistään, enkä arvosta tuollaista toimintaa edes vähää alusta. Leskinen on ällöttävä. Kuitenkin, Marjamäki päävalmentajana oli kokonaisvastuussa joukkueensa moraalista ja yhteishengestä.
Onko Marjamäki aidosti persoonana enemmän se ensin nähty innokas ja nöyrä vai viimeksi nähty ylimielisen itseriittoinen? Vastaus on ilmiselvä, Marjamäki on aidosti innostuva, välittävä ja nöyrä persoona. Maailman tuulet vain sekoittivat miehen pään. Viime kauden epäonnistuminen ja sen jälkipuinti ovat olleet oiva interventio, jonka avulla päälle liimatut, persoonaan sopimattomat toimintatavat ovat liottuneet irti.
Näen kauden 2023-2024 alla paljon samaa kuin kuin kauden 2013-2014 alla. Molempien kausien alla Marjamäki on uuden edessä epäonnistumisen jälkeen. Molempien kausien alla Marjamäki on selkä seinää vasten ja tulosta on tultava, jotta ura liigavalmentajana voi jatkua. Ehkäpä tähän loppuun sopii sellainen kulunut sanonta kuin historia toistaa itseään.
Tällainen mielipide minulla on Marjamäestä tällaisena ulkopuolisena penkkiurheilijana ja käyttäytymistieteen ammattilaisena.
Edit. Vaihdettu kahteen kohtaan parempi sanamuoto