Oli sitten mummeli hoitamassa tyttöä, pian 2-vuotta, eräänä iltana. Mumsa päätti vetää pinnat himaan ja tarjoili suklaamuroja maidon kera. Ylläripylläri, että neiti onnistui sähläämään murokupposen kanssa ja murot maitoineen kaatuivat pöydälle. Ensin tyttö siinä itselleen ominaiseen tapaan lohdutteli itseään toteamalla, ettei haittaa ja ei mitään hätää. Mummi komppasi ja haki rättiä, jolloin yhtäkkiä neiti totesikin syvällä hartaudella: " Voi vittu!". Syvä huokaus ja jatkoa: " Voi vitun vittu!". Mummi repesi totaalisesti, yrittäen kuitenkin peittää suurimmat naurunsa puremalla käsivarttaan ja oli kai yrittänyt vähän toruakin sanomalla, että pikkutytöt eivät moisia suustaan päästele :).
Asia painettiin villaisella, koska tyttö selvästi oli harmissaan ja tavallaan ihan oikeassa paikassa ärräpäät päästikin. Mistä lienee oppinut...?
Yleisesti ottaen kiroilua pyritään välttämään tytön läsnäollessa, mutta ainahan se ei vain onnistu. Turhaa numeroa ei kuitenkaan tehdä, jotta kielletty toiminta ei alkaisi kiehtoa liikaa. Useimmiten todetaan, että aikuiset voivat joskus sanoa tuhmia sanoja, mutta lapsen suuhun ne ei kuulu. Parempi kuitenkin, että kiroilee sentään "oikeassa" paikassa, kuin että hokee turhanpäiväistä "vittuvittuvittu"-mantraa jonkun kaverinsa esimerkistä. Että siinä mielessä oppi on ainakin mennyt perille. Ja kyllähän se vituttaa, että maidot valuu pitkin poikin...