Kovin pahoja sammakoita kaksivuotias tyttäreni ei ole vielä päästänyt suustaan, mutta käsittämättömiä komentoja ja ihmettelyjä saan osakseni päivittäin. Ne tulevat hyvin selkeästi, määrätietoisesti ja aivan tosissaan, mutta niin älyttömissä yhteyksissä, että välillä on vaikea pitää pokkaa. Pari esimerkkiä tulee mieleeni:
Luin tytölle kirjaa kaikessa rauhassa, kunnes kääntyi viimeinen sivu. Sivusta oli repäisty palanen pois ajat sitten ja ilmeisesti tyttäreni tämän oli tehnyt, kun vaimollanikaan ei ole tapana repiä lastenkirjoja. No, tyttö tuijotti repäistyä sivua hetken, katsoi minua silmät pyöreänä ja kysyi tiukasti: "Kuka on syöny tämän? Sinäkö?".
Toinen, melko usein kuulemani komento on "Pysy siinä, älä koske mihinkään!". Se tulee lähestyessäni hänen leikkipaikkaansa, ruokaansa tai ylipäätään olinpaikkaansa, jos hänellä vähänkään syytä epäillä, että aion keskeyttää touhuilut.
Tomera tyttö.