Viimeisimpiä ajojahteja on tämä lapsiperheiden mustamaalaus ja suoranainen rotusorto. Vai että heille pitäisi olla omat osastonsa joukkoliikenteessä ja omat ravintolat, jotta kunnon kansalaiset saisivat matkustaa ja syödä rauhassa.
Viimeisimpiä ajojahteja on tämä lapsiperheiden mustamaalaus ja suoranainen rotusorto. Vai että heille pitäisi olla omat osastonsa joukkoliikenteessä ja omat ravintolat, jotta kunnon kansalaiset saisivat matkustaa ja syödä rauhassa.Sellaista yleistä ajojahtia en vaan ymmärrä mitenkään. Joku otetaan aatteidensa ja mielipiteidensä takia kohteeksi ja ammutaan porukalla. Samaa näkee arkielämässä kouluissa ja työpaikoissa kiusaamisen ja mustamaalaamisen muodossa (kokemusta löytyy, ikävä kyllä). On aina niin kovin helppoa mennä suuren virran mukana ja näykkiä palasia irti heikommasta ja samalla turvata oma selustansa.
Ei ole ihan vertailukelpoista. Mielestäni täysin eriasia jos joku yksi ihminen joutuu muiden hampaisiin ja vittuilun kohteeksi tai jos joku tai muutama henkilö esittää uusia ratkaisuja yleisiin käytäntöihin. Siinä ei ole silloin kyse ajojahdista millään muotoa, vaan näkökulmista.Viimeisimpiä ajojahteja on tämä lapsiperheiden mustamaalaus ja suoranainen rotusorto. Vai että heille pitäisi olla omat osastonsa joukkoliikenteessä ja omat ravintolat, jotta kunnon kansalaiset saisivat matkustaa ja syödä rauhassa.
Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että esittää mielipiteensä, puolesta tai vastaan. Jokaisella on siihen oikeus ja toivon mukaan jotenkin yrittää edes perustella sitä. Kyseenalaistaakin voi, itse teen sitä päivittäin.
Sellaista yleistä ajojahtia en vaan ymmärrä mitenkään. Joku otetaan aatteidensa ja mielipiteidensä takia kohteeksi ja ammutaan porukalla. Samaa näkee arkielämässä kouluissa ja työpaikoissa kiusaamisen ja mustamaalaamisen muodossa (kokemusta löytyy, ikävä kyllä). On aina niin kovin helppoa mennä suuren virran mukana ja näykkiä palasia irti heikommasta ja samalla turvata oma selustansa. Enkä tietysti meinaa, ettenkö olisi koskaan siihen itse syyllistynyt, mutta yritän sitä silti välttää, koska se on aika vastenmielinen piirre ihmisolennossa.
Olkoon sitten näin.Niin, lapsettomana et ilmeisesti millään pysty ymmärtämään, että iljettävistä pikkuperkeleistä puhuminen tms. voi perheellisissä herättää suurta vitutusta ja provosoida...
Mieti itsellesi rakkaiden asioiden arvostelun ja haukkumisen aiheuttamaa fiilistä, niin saat hiukan tuntumaa tuohon. Lisäksi kyseessä on niin vahva tunneside, että sen kautta pystyy kokemaan empatiaa muitakin vanhempia kohtaan. Edelleen se ei tarkoita häiriköinnin hyväksymistä, vaan sitä, että tällainen yleinen panettelu ja vanhempien näkemyksien arvostelu asiaa kokemattomien henkilöiden taholta saattaa hyvinkin aiheuttaa pientä närää.Olkoon sitten näin.
Niin, lapsettomana et ilmeisesti millään pysty ymmärtämään, että iljettävistä pikkuperkeleistä puhuminen tms. voi perheellisissä herättää suurta vitutusta ja provosoida vastaiskun kaiken maailman Scholleja vastaan. Lisäksi lapsettomien loputon tieto ja halu kertoa kuinka lapsia oikeasti kasvatetaan on vähän sama asia kuin kädettömän pitämä lentopallokurssi.
Rasittaviahan ne ovat toisinaan. Silti kasvatusneuvonta on paskan arvoista, ellei ole kokemusta asiasta, niin se vain on. Olisi edes koulutustaustaa, mutta sitäkään ei suurimmalla osalla ole. Se taas, että tulee tänne kirjoittelemaan äpäröistä ja niljakkeista ei ole varmaan tämänkään ketjun tarkoitus.Ja se, että on saanut väännettyä lapsia maailmaan on ilmeisesti jonkinlainen merkki siitä, että osaa kaiken lisäksi kasvattaa heitä täydellisesti ja lapsettomat eivät voi kommentoida lasten käytöstä tai rasittavia piirteitä?
Useimmat ovat kuitenkin tulleet itse kavatetuiksi, eli siinä mielessä kaikilla on jonkinlaista kokemusta asiasta. Kärjistettynä: Jos vaikka minun faijani olisi ollut alkoholisti, minulla olisi kokemusta siitä miten hyvin alkoholisti pystyy kasvattamaan lapsensa, jolloin voisin neuvoa muita, että kannattaako yhdistää alkoholistin ura ja lasten kasvatus. Vähän sama kuin vaikka jos käy kuuntelemassa satoja luentoja eri aiheista, niin muodostuu käsitys siitä miten kannattaa luennoida ja miten ei kannata, vaikka ei itse koskaan olisikaan luennoinut.Rasittaviahan ne ovat toisinaan. Silti kasvatusneuvonta on paskan arvoista, ellei ole kokemusta asiasta, niin se vain on. Olisi edes koulutustaustaa, mutta sitäkään ei suurimmalla osalla ole.
Sitä en oikein ole koskaan ymmärtänyt, että miksi väsyneenä pitää lapsia kauppaan raahata. Aina on olemassa joku vaihtoehto.väsyneenä tai muuten huonona hetkenä pitää kuitenkin kokeilla rajoja, mikä on ihan normaalia käytöstä lapselle.
Tuo luentovertaus on sikäli osuva, että siinäkin asia konkretisoituu vasta ensimmäisten omien luentojen jälkeen, kun on kokenut ne olosuhteet ja tilanteen vaativuuden. Silti vinkkejä ja oppeja voi ottaa jo ennen omaa luennointia erityisesti sellaisista kokemuksista, joita ei halua itse tulevaisuudessa välittää eteenpäin.Useimmat ovat kuitenkin tulleet itse kavatetuiksi, eli siinä mielessä kaikilla on jonkinlaista kokemusta asiasta. Kärjistettynä: Jos vaikka minun faijani olisi ollut alkoholisti, minulla olisi kokemusta siitä miten hyvin alkoholisti pystyy kasvattamaan lapsensa, jolloin voisin neuvoa muita, että kannattaako yhdistää alkoholistin ura ja lasten kasvatus. Vähän sama kuin vaikka jos käy kuuntelemassa satoja luentoja eri aiheista, niin muodostuu käsitys siitä miten kannattaa luennoida ja miten ei kannata, vaikka ei itse koskaan olisikaan luennoinut.
Sitä en oikein ole koskaan ymmärtänyt, että miksi väsyneenä pitää lapsia kauppaan raahata. Aina on olemassa joku vaihtoehto.
Eipä aina ole järkeviä vaihtoehtoja, tai sitten haluan ehkä kasvattaa lapsiani siihen että asioita on hoidettava vaikka ei aina huvittaisi. Tai ehkä vain haluan pitää lapset mukana normaalielämässä ihan noin valintana. Ihan hyvä valinta on ollutkin, fiksuja ukkoja on kasvanut vaikka ei aina ole ihan putkeen mennyt kauppareissut.Sitä en oikein ole koskaan ymmärtänyt, että miksi väsyneenä pitää lapsia kauppaan raahata. Aina on olemassa joku vaihtoehto.
Tämähän nyt on ihan bullshittiä. Suurin osa ensimmäisen lapsen saaneista alkaa olla siinä tilassa että ymmärtää olla seisomatta sormi pystyssä jakelemassa kasvatusneuvoja vanhempien lasten vanhemmille kun Pirkko-Eerikki kiukuttelee puistossa.Ja tuohon, että lapsettomat eivät saa neuvoa lapsellisia kasvatuksessa.. Harva ensimmäisen lapsen saanut omaa kokemusta lapsenkasvattamisesta, joten ihan samalta pohjalta sitä lähdetään leikkimään kotia, kuin lapseton antaa neuvoja.
En sanoisi, ettei neuvoja saa antaa, niillä vain harvoin on painoarvoa. Tottakai terveellä järjellä ajatteleva lapseton voi tehdä havaintoja ja päätelmiä, joita tilanteessa oleva vanhempi ei huomaa. On sitten kokonaan eri asia, kuinka asian ilmaisee, ja toisekseen, vanhempi saattaa nähdä tilanteessa kuitenkin kauemmas, kun tuntee lapsensa.Ja tuohon, että lapsettomat eivät saa neuvoa lapsellisia kasvatuksessa.. Harva ensimmäisen lapsen saanut omaa kokemusta lapsenkasvattamisesta, joten ihan samalta pohjalta sitä lähdetään leikkimään kotia, kuin lapseton antaa neuvoja.
Kasvatusasiat nyt vain ovat semmoinen aihe, että ilman kokemusta (jostain muustakin kun leikkimisestä sukulaislasten kanssa, kiitos...) aiheesta ei ole paljoa keskusteltavaa. Erilaisia yleviä teorioita voi esittää kuka tahansa, mutta näiden "neuvojen" arvo on yleensä jossain paskapaperin paikkeilla. Sen sijaan käytännön kokemukset ovat arvokkaita ja kiinnostavat.
Yksinhuoltajat on yksi asia erikseen, joskin hoitopaikassahan lasten pitää kuitenkin olla siihen asti, että yksinhuoltaja pääsee töistä. Voisihan sitä käydä kaupassa ennen kuin hakee lapsen hoidosta tms?Tuohon "miksi lapsi on otettava väsyneenä mukaan" kysymykseen toteaisin, että aika nopeasti on lastensuojeluviranomaiset oven takana koputtamassa, jos päätän lähteä kauppaan ja jätän 4v lapset yksin kotiin. Kaikilla ei ole tukiverkostoa (mummot/vaarit ja 100 kaveria) naapurissa, ja joskus jopa toinen puolisko on töissä tai työmatkalla... yksinhuoltajista puhumattakaan.
Yksinhuoltajat on yksi asia erikseen, joskin hoitopaikassahan lasten pitää kuitenkin olla siihen asti, että yksinhuoltaja pääsee töistä. Voisihan sitä käydä kaupassa ennen kuin hakee lapsen hoidosta tms?
Tottakai. Lapsettomillahan ei saa olla mielipiteitä - tai ainakaan niitä ei saa tuoda julki - lapsellisten elämästä.Kyllä se murmeli nyt huutelee pikkasen väärässä paikassa.
Ei niin ole kukaan väittänyt käsittääkseni. Kyllä varmasti jokaisella täyspäisellä on idea kasvattamisesta olemassa. Se vain on niin, että suurinpiirtein tasavertaisia henkilöitä verrattaessa sillä lapsellisella on aivan varmasti enemmän pohjaa lähteä puhumaan kasvatuksesta kuin lapsettomalla. Tietysti voidaan ottaa verrokeiksi joku lapsia syytävä reppanadeeku ja lapseton lastentarhanopettaja, eikä varmasti kukaan mieti kahta kertaa, kummalle lapsensa antaisi hoitoon.Siitä huolimatta on aivan yhtä bullshittiä väittää silmät kirkkaana, että vain lapsen tehneet ymmärtävät jotain lasten kasvattamisesta.
Ja ei, en tarkoita, että lapsien kanssa ei saisi kauppaan mennä. Kunhan yleisesti ihmettelen, kun joskus harvoin näkee jo ovella rääkyviä lapsia kauppaan raahattavan.
Noin voi tehdä jos pystyy. Hoitopaikoissa on kuitenkin määrätyt kellonajat joiden puitteissa lapset pitää tuoda ja hakea. Joillakin vanhemmilla työt plus matkat vievät sen verran aikaa ettei lasten liikuttelussa voi juuri ajallisesti joustaa. Työt pitää lähestulkoon keskeyttää saadakseen lapset takarajaan mennessä ulos hoitopaikasta. Monessa perheessä ruokakauppakäynti keskellä viikkoa ilman lapsia on täyttä utopiaa (eikä se tietenkään onnistu viikonloppunakaan ilman ulkopuolista apua niin että molemmat vanhemat shoppailisivat ilman lapsia).Yksinhuoltajat on yksi asia erikseen, joskin hoitopaikassahan lasten pitää kuitenkin olla siihen asti, että yksinhuoltaja pääsee töistä. Voisihan sitä käydä kaupassa ennen kuin hakee lapsen hoidosta tms?
Saa tietenkin olla ja tuoda julki, vaikka miten olisivat ristiriidassa tosielämän kanssa. Nyt taitaa olla kyse siitä että mielipiteesi on punnittu ja turhan kevyiksi havaittu tälle sarjatasolle.Tottakai. Lapsettomillahan ei saa olla mielipiteitä - tai ainakaan niitä ei saa tuoda julki - lapsellisten elämästä.
Aikaisemmin on vaikka kuinka paljon jauhettu samaa asiaa, mutta edelleen olet siis sitä mieltä, että lapsen itkemään laittaminen on ok, vai?
Ei lapsen itku ole mikään mittari tyyliin "mikäli kuormitat lasta yli 60dB:n voimalla hän alkaa itkeä".
Tässä on kommentti, jonka voi yleistää sillä ilonaiheitahan lapset kanssaihmisilleen ovat, vanhemmilleen ja muille. Yksi kohdalle sattunut hirviötapaus laittaa vain helposti yleistämään.Vaan eipä sillä, tuo meidän muksu on niin äärivaivaton tapaus, että menisi varmasti läpi Schollinkin käytöslaatutarkastuksessa. Takaan että on kaupoissa ja ravintoloissa tuottanut muillekin enemmän ilon aiheita kuin vitutusta.