Lapset on rasittavaa porukkaa !

[Rod Weary]

Sellaista yleistä ajojahtia en vaan ymmärrä mitenkään. Joku otetaan aatteidensa ja mielipiteidensä takia kohteeksi ja ammutaan porukalla. Samaa näkee arkielämässä kouluissa ja työpaikoissa kiusaamisen ja mustamaalaamisen muodossa (kokemusta löytyy, ikävä kyllä). On aina niin kovin helppoa mennä suuren virran mukana ja näykkiä palasia irti heikommasta ja samalla turvata oma selustansa.

Viimeisimpiä ajojahteja on tämä lapsiperheiden mustamaalaus ja suoranainen rotusorto. Vai että heille pitäisi olla omat osastonsa joukkoliikenteessä ja omat ravintolat, jotta kunnon kansalaiset saisivat matkustaa ja syödä rauhassa.

 

[Ted Raikas]

Viimeisimpiä ajojahteja on tämä lapsiperheiden mustamaalaus ja suoranainen rotusorto. Vai että heille pitäisi olla omat osastonsa joukkoliikenteessä ja omat ravintolat, jotta kunnon kansalaiset saisivat matkustaa ja syödä rauhassa.

Ei ole ihan vertailukelpoista. Mielestäni täysin eriasia jos joku yksi ihminen joutuu muiden hampaisiin ja vittuilun kohteeksi tai jos joku tai muutama henkilö esittää uusia ratkaisuja yleisiin käytäntöihin. Siinä ei ole silloin kyse ajojahdista millään muotoa, vaan näkökulmista.

Minun puolestani sinkut ja perheelliset kulkekoot samoissa vaunuissa yhä edelleen ja ruokailkoot samoissa paikoissa. Se ei minua saa karttamaan ko. paikkoja jatkossakaan, ei ole hermot sentäs ihan niin riekaleina. Jos joku jotain muuta luuli, niin tarkistakoot omat huumorintajuasetuksensa. =)

scholl on mielestäni viihdemies vailla vertaa ja saan yleensä hyvät naurut hänen viesteistään. Ei pidä ottaa kaikkea niin kirjaimellisesti, tosin voihan hän olla täysin tosissaankin, mutta on se silti hauskaa.

 

[kiwipilot]

Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että esittää mielipiteensä, puolesta tai vastaan. Jokaisella on siihen oikeus ja toivon mukaan jotenkin yrittää edes perustella sitä. Kyseenalaistaakin voi, itse teen sitä päivittäin.

Sellaista yleistä ajojahtia en vaan ymmärrä mitenkään. Joku otetaan aatteidensa ja mielipiteidensä takia kohteeksi ja ammutaan porukalla. Samaa näkee arkielämässä kouluissa ja työpaikoissa kiusaamisen ja mustamaalaamisen muodossa (kokemusta löytyy, ikävä kyllä). On aina niin kovin helppoa mennä suuren virran mukana ja näykkiä palasia irti heikommasta ja samalla turvata oma selustansa. Enkä tietysti meinaa, ettenkö olisi koskaan siihen itse syyllistynyt, mutta yritän sitä silti välttää, koska se on aika vastenmielinen piirre ihmisolennossa.

Niin, lapsettomana et ilmeisesti millään pysty ymmärtämään, että iljettävistä pikkuperkeleistä puhuminen tms. voi perheellisissä herättää suurta vitutusta ja provosoida vastaiskun kaiken maailman Scholleja vastaan. Lisäksi lapsettomien loputon tieto ja halu kertoa kuinka lapsia oikeasti kasvatetaan on vähän sama asia kuin kädettömän pitämä lentopallokurssi.

 

[Ted Raikas]

Niin, lapsettomana et ilmeisesti millään pysty ymmärtämään, että iljettävistä pikkuperkeleistä puhuminen tms. voi perheellisissä herättää suurta vitutusta ja provosoida...

Olkoon sitten näin.

 

[sampio]

Olkoon sitten näin.

Mieti itsellesi rakkaiden asioiden arvostelun ja haukkumisen aiheuttamaa fiilistä, niin saat hiukan tuntumaa tuohon. Lisäksi kyseessä on niin vahva tunneside, että sen kautta pystyy kokemaan empatiaa muitakin vanhempia kohtaan. Edelleen se ei tarkoita häiriköinnin hyväksymistä, vaan sitä, että tällainen yleinen panettelu ja vanhempien näkemyksien arvostelu asiaa kokemattomien henkilöiden taholta saattaa hyvinkin aiheuttaa pientä närää.

 

[MadMike]

Niin, lapsettomana et ilmeisesti millään pysty ymmärtämään, että iljettävistä pikkuperkeleistä puhuminen tms. voi perheellisissä herättää suurta vitutusta ja provosoida vastaiskun kaiken maailman Scholleja vastaan. Lisäksi lapsettomien loputon tieto ja halu kertoa kuinka lapsia oikeasti kasvatetaan on vähän sama asia kuin kädettömän pitämä lentopallokurssi.

Ja kaikki perusperhearvojen mukaan elävät eivät voi tai saa ärsyttää lapsettomia? Perustakaa "Lapset on ihania"- tai "Me kehumme itseämme, koska meillä on lapsia"-ketju.

Ja se, että on saanut väännettyä lapsia maailmaan on ilmeisesti jonkinlainen merkki siitä, että osaa kaiken lisäksi kasvattaa heitä täydellisesti ja lapsettomat eivät voi kommentoida lasten käytöstä tai rasittavia piirteitä?

Kunnes asian laita on toinen, aion edelleen valittaa rasittavista lapsista. Eikä sitä tule muuttamaan yksikään vittuuntunut tai provosoitunut vanhempi.

 

[sampio]

Ja se, että on saanut väännettyä lapsia maailmaan on ilmeisesti jonkinlainen merkki siitä, että osaa kaiken lisäksi kasvattaa heitä täydellisesti ja lapsettomat eivät voi kommentoida lasten käytöstä tai rasittavia piirteitä?

Rasittaviahan ne ovat toisinaan. Silti kasvatusneuvonta on paskan arvoista, ellei ole kokemusta asiasta, niin se vain on. Olisi edes koulutustaustaa, mutta sitäkään ei suurimmalla osalla ole. Se taas, että tulee tänne kirjoittelemaan äpäröistä ja niljakkeista ei ole varmaan tämänkään ketjun tarkoitus.

 

[Rod Weary]

Ettei tulisi harhakäsityksiä, minua todella ärsyttää metelöivät kakarat julkisilla paikoilla. Siitä huolimatta minulle ei tulisi mieleen ojentaa näitä desibelikoneita, saati sitten antaa "hyviä neuvoja" heidän vanhemmilleen. Tuskin siitä mitään hyötyä olisikaan. Jotenkin minulla on vain tunne, että he painivat niin usein tuon asian kanssa, että tietävät seuraavan askeleen etukäteen, mitä mistäkin reaktiosta seuraisi. Korkeintaan siis mulkaisen ärtyneenä kohti äänenlähdettä ja tämän mahdollista auktoriteettia. Tuskinpa silläkään on muuta vaikutusta kuin se, että sekä minun että aukoriteetin v-käyrät kasvavat entisestään.

Silläkin on hiukan eroa, onko kersa huonosti kasvatettu, vai ainoastaan huonolla tuulella. Yleensä nämä on aika helppo erottaa toisistaan, mikäli yhtään on lapsia tarkkaillut.

 

[julle-jr]

Rasittaviahan ne ovat toisinaan. Silti kasvatusneuvonta on paskan arvoista, ellei ole kokemusta asiasta, niin se vain on. Olisi edes koulutustaustaa, mutta sitäkään ei suurimmalla osalla ole.

Useimmat ovat kuitenkin tulleet itse kavatetuiksi, eli siinä mielessä kaikilla on jonkinlaista kokemusta asiasta. Kärjistettynä: Jos vaikka minun faijani olisi ollut alkoholisti, minulla olisi kokemusta siitä miten hyvin alkoholisti pystyy kasvattamaan lapsensa, jolloin voisin neuvoa muita, että kannattaako yhdistää alkoholistin ura ja lasten kasvatus. Vähän sama kuin vaikka jos käy kuuntelemassa satoja luentoja eri aiheista, niin muodostuu käsitys siitä miten kannattaa luennoida ja miten ei kannata, vaikka ei itse koskaan olisikaan luennoinut.

Itseäni ei ärsytä metelöivät lapset, kunhan eivät ihan suoraan korvaan tule huutamaan. Maailmassa on kaikenlaista paskaa ja lapset eivät moneen muuhun negatiiviseen asiaan verrattuna ole läheskään pahimmasta päästä. Useimmiten itse asiassa ihan positiivinen osa maailmaa. Sitä paitsi yhteiskunnan tulevaisuuden ja kansakunnan menestyksen kannalta lapset ovat ihan hyödyllinen asia, sen takia niitä on hyvä sietää.

 

[repe_joke]

Järkevää olisi myös erotella, kaupoissa, ravintoloissa, ja muissa pakoissa kertaalleen nähdyt lapset, joilla on ollut todennäköisesti vain huono hetki. Niistä oikeista pikkuperkeleistä, jotka eivät kunnioita muita ihmisiä, vanhemmistaan puhumattakaan.
Ensimmäisen ryhmän lapset, joka kattaa suurimman osan lapsista, osaa käyttäytyä pääsääntöisesti hyvin. Itku voi kuitenkin tulla joskus mitä erikoisemmasta syystä, ja tottakai silloin paikalla on joku scholl tai vastaava aikuiseksi kasvanut pikkuperkele päivittelemässä asiaa.
Toisen ryhmän lapset - joita ikävä kyllä asuu yksi kappale meidän naapurissa - , on niitä joidenka kanssa menee itselläkin hermot. Aina ollaan tuhoamassa yleistä omaisuutta, huudellaan naapureille, ja pidetään niin suurta meteliä kuin mahdollista pihalla ja rappukäytävässä.

Kummistako tapauksista tässä ketjussa yleisesti jutellaan?

P.S. On tuo omakin tytär pistänyt useampaan kertaan metelin kaupassa pystyyn, useinmiten sen takia ettei tehdä kuten hän haluaa. Kuitenkin 99 kertaa 100 menee ilman ongelmia, koska ne pelisäännöt on kuitenkin olemassa, väsyneenä tai muuten huonona hetkenä pitää kuitenkin kokeilla rajoja, mikä on ihan normaalia käytöstä lapselle.

 

[Murmeli]

väsyneenä tai muuten huonona hetkenä pitää kuitenkin kokeilla rajoja, mikä on ihan normaalia käytöstä lapselle.

Sitä en oikein ole koskaan ymmärtänyt, että miksi väsyneenä pitää lapsia kauppaan raahata. Aina on olemassa joku vaihtoehto.

Ja tuohon, että lapsettomat eivät saa neuvoa lapsellisia kasvatuksessa.. Harva ensimmäisen lapsen saanut omaa kokemusta lapsenkasvattamisesta, joten ihan samalta pohjalta sitä lähdetään leikkimään kotia, kuin lapseton antaa neuvoja.

 

[sampio]

Useimmat ovat kuitenkin tulleet itse kavatetuiksi, eli siinä mielessä kaikilla on jonkinlaista kokemusta asiasta. Kärjistettynä: Jos vaikka minun faijani olisi ollut alkoholisti, minulla olisi kokemusta siitä miten hyvin alkoholisti pystyy kasvattamaan lapsensa, jolloin voisin neuvoa muita, että kannattaako yhdistää alkoholistin ura ja lasten kasvatus. Vähän sama kuin vaikka jos käy kuuntelemassa satoja luentoja eri aiheista, niin muodostuu käsitys siitä miten kannattaa luennoida ja miten ei kannata, vaikka ei itse koskaan olisikaan luennoinut.

Tuo luentovertaus on sikäli osuva, että siinäkin asia konkretisoituu vasta ensimmäisten omien luentojen jälkeen, kun on kokenut ne olosuhteet ja tilanteen vaativuuden. Silti vinkkejä ja oppeja voi ottaa jo ennen omaa luennointia erityisesti sellaisista kokemuksista, joita ei halua itse tulevaisuudessa välittää eteenpäin.

 

[repe_joke]

Sitä en oikein ole koskaan ymmärtänyt, että miksi väsyneenä pitää lapsia kauppaan raahata. Aina on olemassa joku vaihtoehto.

Ei niitä vaihtoehtoja aina ole, jos siellä kaupassa on oikeasti pakko käydä jollain tietyllä hetkellä. Se että on lapsi/lapsia, ei meinaa sitä, että olisi koko päivä käyttää kaupoilla käymiseen.
Tokihan siellä kaupassa voi jättää käymättä, mutta onko se sitten parempi vaihtoehto, on jokaisen oman harkinnan varassa. Itse tykkään enemmän siitä kun on jotain syötävää. Lapsen jättäminen kotiin, ei meillä ole vielä pariin vuoteen vaihtoehto.

 

[Juicey]

Sitä en oikein ole koskaan ymmärtänyt, että miksi väsyneenä pitää lapsia kauppaan raahata. Aina on olemassa joku vaihtoehto.

Eipä aina ole järkeviä vaihtoehtoja, tai sitten haluan ehkä kasvattaa lapsiani siihen että asioita on hoidettava vaikka ei aina huvittaisi. Tai ehkä vain haluan pitää lapset mukana normaalielämässä ihan noin valintana. Ihan hyvä valinta on ollutkin, fiksuja ukkoja on kasvanut vaikka ei aina ole ihan putkeen mennyt kauppareissut.

Ja tuohon, että lapsettomat eivät saa neuvoa lapsellisia kasvatuksessa.. Harva ensimmäisen lapsen saanut omaa kokemusta lapsenkasvattamisesta, joten ihan samalta pohjalta sitä lähdetään leikkimään kotia, kuin lapseton antaa neuvoja.

Tämähän nyt on ihan bullshittiä. Suurin osa ensimmäisen lapsen saaneista alkaa olla siinä tilassa että ymmärtää olla seisomatta sormi pystyssä jakelemassa kasvatusneuvoja vanhempien lasten vanhemmille kun Pirkko-Eerikki kiukuttelee puistossa.

Kasvatusasiat nyt vain ovat semmoinen aihe, että ilman kokemusta (jostain muustakin kun leikkimisestä sukulaislasten kanssa, kiitos...) aiheesta ei ole paljoa keskusteltavaa. Erilaisia yleviä teorioita voi esittää kuka tahansa, mutta näiden "neuvojen" arvo on yleensä jossain paskapaperin paikkeilla. Sen sijaan käytännön kokemukset ovat arvokkaita ja kiinnostavat.

 

[sampio]

Ja tuohon, että lapsettomat eivät saa neuvoa lapsellisia kasvatuksessa.. Harva ensimmäisen lapsen saanut omaa kokemusta lapsenkasvattamisesta, joten ihan samalta pohjalta sitä lähdetään leikkimään kotia, kuin lapseton antaa neuvoja.

En sanoisi, ettei neuvoja saa antaa, niillä vain harvoin on painoarvoa. Tottakai terveellä järjellä ajatteleva lapseton voi tehdä havaintoja ja päätelmiä, joita tilanteessa oleva vanhempi ei huomaa. On sitten kokonaan eri asia, kuinka asian ilmaisee, ja toisekseen, vanhempi saattaa nähdä tilanteessa kuitenkin kauemmas, kun tuntee lapsensa.

Ensimmäisen lapsen juuri saanut ei varmastikaan ole kartalla lapsen kasvatuksessa, mutta itse lapsen syntymä on jo sellainen kokemus, joka antaa asioihin aikaisempaa erilaisia näköaloja. Mulle kävi oman lapsen myötä kuten mjr:lle, eli huomasin symppaavani (ja sietäväni) myös vieraita lapsia sekä ymmärtäväni vanhempia. Enkä väheksy missään tapauksessa kasvatusalan koulutusta ja sitä kautta saatavaa näkökulmaa lapsiin, itsekin olen muutaman kirjan hädissäni selaillut. Mulla on kaveripiirissä muutama sinkku ja lapseton, joilla on jo nyt varsin fiksu ajatusmaailma kasvatuksesta koulutuksen myötä ja uskon, että se antaa heille hyvän pohjan mahdolliseen vanhemmuuteen. Silti heidän elämänsä tulee mullistumaan suurelta osin sen nyytin myötä, se vain on niin kokonaisvaltaista meininkiä.

 

[Tombe76]

Kasvatusasiat nyt vain ovat semmoinen aihe, että ilman kokemusta (jostain muustakin kun leikkimisestä sukulaislasten kanssa, kiitos...) aiheesta ei ole paljoa keskusteltavaa. Erilaisia yleviä teorioita voi esittää kuka tahansa, mutta näiden "neuvojen" arvo on yleensä jossain paskapaperin paikkeilla. Sen sijaan käytännön kokemukset ovat arvokkaita ja kiinnostavat.

Näinpä. Sitä voi jokainen miettiä kumpi antaa paremmat lähtökohdat esim. vaipan vaihtoon. Se, että on tehnyt sen ITSE noin 500 kertaa, vai se, että on joskus kuullut kylässä, että kaveri lähtee vaihtamaan jälkikasvunsa vaippaa...

En lähtisi neuvomaan talopaketin pystyttäjiäkään pelkästään siltä pohjalta, että olen kerran nähnyt yhden paketin pystytettävän. Tai lähde antamaan vinkkejä Suomen hiihtomaajoukkeen voitelijoille ihan vain siltä pohjalta, että joskus 10v sitten olen vetänyt liisteriä suksien pohjaan kerran pari.

Tuohon "miksi lapsi on otettava väsyneenä mukaan" kysymykseen toteaisin, että aika nopeasti on lastensuojeluviranomaiset oven takana koputtamassa, jos päätän lähteä kauppaan ja jätän 4v lapset yksin kotiin. Kaikilla ei ole tukiverkostoa (mummot/vaarit ja 100 kaveria) naapurissa, ja joskus jopa toinen puolisko on töissä tai työmatkalla... yksinhuoltajista puhumattakaan.

 

[Murmeli]

Tuohon "miksi lapsi on otettava väsyneenä mukaan" kysymykseen toteaisin, että aika nopeasti on lastensuojeluviranomaiset oven takana koputtamassa, jos päätän lähteä kauppaan ja jätän 4v lapset yksin kotiin. Kaikilla ei ole tukiverkostoa (mummot/vaarit ja 100 kaveria) naapurissa, ja joskus jopa toinen puolisko on töissä tai työmatkalla... yksinhuoltajista puhumattakaan.

Yksinhuoltajat on yksi asia erikseen, joskin hoitopaikassahan lasten pitää kuitenkin olla siihen asti, että yksinhuoltaja pääsee töistä. Voisihan sitä käydä kaupassa ennen kuin hakee lapsen hoidosta tms?

Kasvatusneuvoja en suoranaisesti kenellekään menisi antamaan juuri sen vuoksi, että itselläni ei ole (eikä tule) kokemusta lasten kasvatuksesta. Siitä huolimatta on aivan yhtä bullshittiä väittää silmät kirkkaana, että vain lapsen tehneet ymmärtävät jotain lasten kasvattamisesta.

repe_joke: Toki kaupassa on käytävä mutta ymmärtääkseni teilläkin on toinen, joka sen voi tehdä kun toinen jää lapsen kanssa kotiin?

Ja ei, en tarkoita, että lapsien kanssa ei saisi kauppaan mennä. Kunhan yleisesti ihmettelen, kun joskus harvoin näkee jo ovella rääkyviä lapsia kauppaan raahattavan.

 

[temmi]

Kyllä se murmeli nyt huutelee pikkasen väärässä paikassa.

Vaikka eläisi onnellisessa parisuhteessa lapsineen, ei aina toinen ole auttamassa ja on olemassa asioita mitkä pitää hoitaa myös lapsien kanssa.
Näitä tulee varmaan kaikille normaaleille(ei murmelin tutuille tai hälle itselleen) perheelisille ihmisille vastaan viikottain.

Siinä olen samaa mieltä että on olemassa monia perheitä joissa ei koti kasvatus ole riitävällä tasolla, mutta on myös olemassa perheitä joiden lasten kiukuttelu saattaa olla syntyperäistä. Heidänkin on kumminkin hoidettava päivittäiset asiansa, kitisee siinä selän takana murmeli tai ei.

 

[Tombe76]

Yksinhuoltajat on yksi asia erikseen, joskin hoitopaikassahan lasten pitää kuitenkin olla siihen asti, että yksinhuoltaja pääsee töistä. Voisihan sitä käydä kaupassa ennen kuin hakee lapsen hoidosta tms?

Niin, voihan sitä jättää lapsi/lapset mummon ja ukin hoivaan ja lähteä joka viikonloppu ravintolaan ryyppäämään. Ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto on elää perheenä, myös niillä kauppareissuilla. Sitäpaitsi jos neiti a vie lapsen tarhaan klo 7, ja on töissä vaikkapa puolen tunnin matkan päässä klo 08-16, niin eipä siinä paljon aikaa kaupassa käymiseen jää, kun nuo päiväkodit eivät päivystä iltamyöhään saakka. Ja vaikka päivystäisivätkin, niin henkilökohtaisesti itse ainakin haluaisin olla lapseni kanssa, vaikka vain kaupassa. Pienillä lapsilla kun tuo nukkumattikin tulee suht aikaisessa vaiheessa illalla. (haittaa seurustelua vaikkapa klo 21-24)

 

[Murmeli]

Kyllä se murmeli nyt huutelee pikkasen väärässä paikassa.

Tottakai. Lapsettomillahan ei saa olla mielipiteitä - tai ainakaan niitä ei saa tuoda julki - lapsellisten elämästä.

Joo, eiköhän tämä riitä.

 

[sampio]

Siitä huolimatta on aivan yhtä bullshittiä väittää silmät kirkkaana, että vain lapsen tehneet ymmärtävät jotain lasten kasvattamisesta.

Ei niin ole kukaan väittänyt käsittääkseni. Kyllä varmasti jokaisella täyspäisellä on idea kasvattamisesta olemassa. Se vain on niin, että suurinpiirtein tasavertaisia henkilöitä verrattaessa sillä lapsellisella on aivan varmasti enemmän pohjaa lähteä puhumaan kasvatuksesta kuin lapsettomalla. Tietysti voidaan ottaa verrokeiksi joku lapsia syytävä reppanadeeku ja lapseton lastentarhanopettaja, eikä varmasti kukaan mieti kahta kertaa, kummalle lapsensa antaisi hoitoon.

 

[Snakster]

Ja ei, en tarkoita, että lapsien kanssa ei saisi kauppaan mennä. Kunhan yleisesti ihmettelen, kun joskus harvoin näkee jo ovella rääkyviä lapsia kauppaan raahattavan.

Kyllä se vaan on niin, että yhteiskunnan arvot, säännöt ja toimintatavat omaksuneita ja syvästi sisäistäneitä yksilöitä kasvaa ainoastaan sillä tavalla, että lapset ovat mahdollisimman paljon mukana normaalin elämän eri käänteissä. Siis juuri kaupassa, ravintolassa yms. Itse olen isänä tietysti pitänyt huolen siitä, että lapseni ollessa 2 v, käytiin hänen kanssaan rossossa tai chicosissa, millä menetelmällä on taattu se, että hän nyt 4-vuotiaana osaa jo käyttäytyä erittäin hyvin ihan oikeissakin ravintoloissa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Yksinhuoltajat on yksi asia erikseen, joskin hoitopaikassahan lasten pitää kuitenkin olla siihen asti, että yksinhuoltaja pääsee töistä. Voisihan sitä käydä kaupassa ennen kuin hakee lapsen hoidosta tms?

Noin voi tehdä jos pystyy. Hoitopaikoissa on kuitenkin määrätyt kellonajat joiden puitteissa lapset pitää tuoda ja hakea. Joillakin vanhemmilla työt plus matkat vievät sen verran aikaa ettei lasten liikuttelussa voi juuri ajallisesti joustaa. Työt pitää lähestulkoon keskeyttää saadakseen lapset takarajaan mennessä ulos hoitopaikasta. Monessa perheessä ruokakauppakäynti keskellä viikkoa ilman lapsia on täyttä utopiaa (eikä se tietenkään onnistu viikonloppunakaan ilman ulkopuolista apua niin että molemmat vanhemat shoppailisivat ilman lapsia).

Olen Jussi77:n, Snaksterin ja monen muun kanssa täysin samoilla linjoilla siinä että haluan ehdottomasti pitää lapset mukana arkielämässä, en sulkea heitä sen ulkopuolelle. Tarkoittaa ruoka- ja rautakauppa-asiointia, arkiruokailua ulkona, pyörähtämistä torilla, postissa, pankissa, käymistä missä tahansa paikoissa jotka eivät ole lapsille haitaksi eikä lasten läsnäolo ole siellä muuten sopimatonta. Näin lapset oppivat ihmisten tavoille ja keräävät kokemuksia erilaisissa tilanteissa ja paikoissa toimimisesta. Kuuluu osana kasvatukseen.

Tottakai. Lapsettomillahan ei saa olla mielipiteitä - tai ainakaan niitä ei saa tuoda julki - lapsellisten elämästä.

Saa tietenkin olla ja tuoda julki, vaikka miten olisivat ristiriidassa tosielämän kanssa. Nyt taitaa olla kyse siitä että mielipiteesi on punnittu ja turhan kevyiksi havaittu tälle sarjatasolle.

 

[tutzba]

Aikaisemmin on vaikka kuinka paljon jauhettu samaa asiaa, mutta edelleen olet siis sitä mieltä, että lapsen itkemään laittaminen on ok, vai?

Ei lapsen itku ole mikään mittari tyyliin "mikäli kuormitat lasta yli 60dB:n voimalla hän alkaa itkeä".

Tuo on aivan totta, mitä timosusi sanoi. Minun tarkoituksenani ei tietenkään ollut saada lasta itkemään, halusin vain potkimisen loppuvan. Kenties tuli ärähdettyä liikaa isälle, mutta sallittakoon se jokaiselle aina välillä. Lapset nyt tuppaavat itkemään milloin mistäkin, joten sitä ei voi käyttää minään mittarina. Joku itkee sanasta kääpiö, joku itkee vasta kun on uhattu puhtaalla väkivallalla (ei, en suvaitse väkivaltaa).

Ravintolakeskusteluunkin täytyy ottaa osaa. Mikään ei kyllä todellakaan ole ärsyttävämpää kuin se, että menet syömään ja nauttimaan ruoasta kanssaihmistesi kera, ja sitten viereiseen pöytään hyökkää kauhukakaraperhe. On 5-vuotias Liisa, 2-vuotias Matti, puolivuotiaat Aaro ja hänen ilkeä kaksoisveljensä Eero. Hetken aikaa lapset ovat iloisia kun on Onni Oravaa ja on Muru Muurahaiskarhua, mutta jossakin kohtaa alkaa ruoan odottelu kyllästyttämään. Sitten lähteekin kauhea meteli ja itku, tuolit hajoavat, astiat lentävät, ja vanhempien vitutuskäyrä nousee. Nauti siinä sitten rauhassa.

Tupakointi kun on kielletty ravintoloissa ja korvattu tupakkahuoneilla, niin koskakohan saadaan lapsiperheille oma puoli? Noh, kasvatuksellahan se käyttäytyminen saadaan hoidettua.

 

[Alamummo]

Vaan eipä sillä, tuo meidän muksu on niin äärivaivaton tapaus, että menisi varmasti läpi Schollinkin käytöslaatutarkastuksessa. Takaan että on kaupoissa ja ravintoloissa tuottanut muillekin enemmän ilon aiheita kuin vitutusta.

Tässä on kommentti, jonka voi yleistää sillä ilonaiheitahan lapset kanssaihmisilleen ovat, vanhemmilleen ja muille. Yksi kohdalle sattunut hirviötapaus laittaa vain helposti yleistämään.

Niinhän se on kaiken muunkin kanssa, että yksi mätä omena pilaa koko korillisen.