Itse en oikein voi ymmärtää sitä että jos vaikka työpaikallani minulla tulee jotain hankaluuksia esimieheni tai vielä siitä ylemmän johdon kanssa, niin siihen pitäisi ruveta jotain liittoa sotkemaan. Hoidetaan asiat mielummin niin että kohdataan ihan suoraan se esimies itse. Myös monet nuoremman sukupolven esimiehet taitavat ymmärtää tämän.
Vallastahan tuossa on vain kyse eikä mistään muusta.
No missä sitten toimitaan eri lailla, vaikka liittoon kuuluisikin? Nämä lakkoihin johtavat asiat nyt ovat tälläkin hetkellä vähän eri juttuja kuin ne, joista esimiehen kanssa sovitaan.
Monilla näköjään hämärtynyt tuo liittojen tarkoitus vastavoimana työnantajille ihan kokonaan. Työnantajat laskevat myös ihan kylmästi, että liittoutumattomat työntekijät tulisivat heille edullisemmaksi. Tietenkään edullisuus ei aina tarkoita huonompia palkkoja, mutta realismia on, että usein tuokin kuuluu pakettiin. Monia vähän hämärtää sekin, kun osittain liittojen peesissä on helppo sopia "itse" samantasoisia sopimuksia. Huiput pärjää aina, mutta perusväelle työnantaja pääsee sanelemaan sitä enemmän, mitä vähemmän työntekijät pitävät yhtä(liitossa tai muuten).
Molemmat puolet käyvät vaalikampanjaa, vaikka perinteisesti työnantajien tyyli on aina ollut asiapitoisempaa verrattuna SAK:n räksytykseen. Tätäkin palstaa lukiessa huomaa hyvin, kuinka myös uppoaa oikeallakin laidalla propaganda, jos äärivasemmallakin;)
Mainitsit myös AY:n jääräämisen, mutta faktahan on, että tällä vaalikaudella myönnytyksiä on tehty paljonkin. "Veto-oikeuttakin" käyttänyt vain SY työaikalain torpatessaan, AY tosin yrittää nyt samaa, mutta joutuu vähintään johonkin kompromissiin taipumaan. Eilisessä A-studiossa oli hyvin rakentavaa keskustelua aiheesta mm. Korkmanin johdolla. Ei jaksaisi ainaista asenteellista jankutusta, mutta tästä aiheesta ei tämäkään palsta paljon muuta tarjoa.