Tapahtui joskus noin 1994-1995 paikkeilla Eiran-Punavuoren alueella Helsingissä. Odottelin jalankulkijana suojatien edessä, punaiset valot päällä. Kun punainen oli vaihtunut vihreäksi, liikahdin askeleen verran suojatielle. Samalla takavasemmalta kääntyi eteeni auto. Onneksi huomasin auton liikkeen jotenkin silmänurkastani, ja kykenin pysäyttämään liikkeeni viime hetkellä. Auto kurvasi edestäni suunnilleen takinlievettä hipoen, sen ihmeemmin hidastelematta ja varomatta jalankulkijaa. Jäi sellainen tuntuma, että törmäyksen välttäminen oli täysin omaa ansiotani. Yksikin askel lisää, tai käytännössä puolikaskin, niin olisin ottanut osumaa Mercedeksen etupuskurista.
Sen verran ehdin havainnoida, että minut melkein liiskannut auto oli tosiaan musta tai tummansininen S-sarjan M-B ja varustettu sinisin diplomaattikilvin. Älysin samalla tsekata numerosarjan. Kilven ensimmäisten numeroiden perusteella auto oli peräisin suurlähetystöstä, jota isännöi pursuavan ystävällismielinen ja naapureidensa rajojen ynnä suvereniteetin kunnioittamisesta laajasti tunnustusta saanut valtio, jonka kanssa Suomella sattuu olemaan pitkälti toista tuhatta kilometriä yhteistä maarajaa. Kyseisen valtion diplomaattiautojen lukumäärä Suomessa taisi siihenkin aikaan olla diplomaattikunnan suurin. Näin ollen juuri tuon maan CD-auton kohtaaminen ei sinänsä ollut suurikaan ihme, jos nyt diplomaattiauton yliajamaksi piti ylipäätään olla joutumaisillaan.
Varsinainen lakikysymys tuleekin tässä: Kuinka menetellä (nyt tai rapiat 20 vuotta sitten, minulle ihan sama), jos joutuu esimerkiksi jalankulkijana diplomaattiauton runtelemaksi, ja kuka mahdollisesti korvaa jos yliajettu loukkaantuu tai peräti vammautuu pysyvästi? Tapaukseen liittyviä käänteitä voi myös pohtia oletten, että diplomaattiauton kuljettaja joko reilusti pysähtyy, järjestää apua loukkaantuneelle ja ilmoittautuu onnettomuuden osapuoleksi, tai sitten pakenee paikalta kumit ulvoen, jolloin tapauksella on ulkopuolisia silminnäkijöitä tai sitten ei. Pääkysymys on kuitenkin se, saattaako CD-auton takia vahinkoja kärsinyt jalankulkija olla jollakin tapaa poikkeusasemassa, johtuen esimerkiksi siitä, että suurlähetystöjen henkilökuntaa suojelee diplomaattinen koskemattomuus.
Asiasta lisää rönsyillen, CD-autojen keräämien pysäköintivirhemaksujen periminen ei tunnetusti onnistu normikäytäntöjen mukaan juuri tuon diplomaattisen koskemattomuuden vuoksi. Tietääkseni myös vieraiden valtioiden suurlähetystöille lähetetään pysäköintivirhemaksut postitse normaaliin tapaan, jolloin lähetystöt sitten maksavat ne tai eivät. Jos eivät, niin muitakaan seurauksia ei aiheudu. Kuulemani mukaan muutamat lähetystöt maksavat pysäköintisakkonsa tunnollisesti, jotkut toisinaan, ja kolmannet eivät korvaansa lotkauta eivätkä maksa ikinä mitään. Sivumennen, edellä mainitsemani pursuavan ystävällismielisen valtion suurlähetystön on vihjattu kuuluvan tähän kolmanteen ryhmään. Liekö pelkkää panettelua ja ksenofobiaa.