Jos jokin uskomus saa ihmisen onnelliseksi, miksi se olisi huono asia? Minä ymmärrän uskovia hyvinkin. He saavat tukea ja turvaa uskostaan. Se auttaa heitä jaksamaan arjen kiireessä, joillakin jopa ohjaa terveempiin elämäntapoihin. Jos joku uskovia vähättelevä viitsisi vastata, että missä kohtaa se huono asia on näissä kohdissa, niin olisin kiitollinen. Tietäisin itsekin ruveta heti pitämään heitä itseäni vähempiarvoisina. Tuputtaminen ei ole hyvä asia, sillä jokainen uskoo tai on uskomatta omalla tavallaan. Enemmän kuitenkin tuntuvat ne tuputtavan, jotka itseään ateisteina tai vastaavina pitävät.
Joku uskoo siihen, että ihminen on hyvä ja se auttaa luottamaan tuntemattomiin. Joku uskoo, että peruna ei maasta lopu, emmekä joudu ainakaan nälkää näkemään ja se auttaa yrittämään vaikeinakin aikoina. Joku saa tukea ja turvaa uskostaan hifk:n mestaruuteen ja auttaa jaksamaan arjessa eteenpäin jne.. En näe juuri eroa. Joukkueen nimi kirjoitettu tarkoituksella pienellä, sillä en tahdo yksilöidä joukkueeseen.
Lyhyesti: uskomus on hyvästä, jos se ei riko lakia ja saa ihmiselle elämänlaatua lisäävää kokemusta.
Ehkä vastaan omalta kohdaltani.
En vähättele ketään uskovaista. En pidä heitä vähempiarvoisina. Mutta en ylempiarvoisinakaan. Olen sanonut myös aikaisemmin, ettei ketään esim. kristittyä tai muslimia ole mitään syytä pilkata vain siitä syystä, että hän uskoo johonkin.
Mutta en myöskään rakasta vihamiehiäni kuten Jeesus sanoo, että pitäisi tehdä. En rakasta fundamentalisti islamisteja, jotka haluaisi tappaa minut ja tappaisivatkin. Uuden Testamentin opetuksen voitte pitää itsellänne. Sanoiko esim. syyskuun 11:sta iskujen jälkeen kukaan kristitty ääneen, että meidän tulisi rakastaa iskun tekijöitä. Ei kukaan olisi kehdannut.
Kaikki kirjoittamani kohdistuu uskontoihin eli uskomusjärjestelmiin. Niiden teksteihin ja oppeihin ja miten niitä käytetään yrittäessä määräillä miten muut saisi tai eivät saisi elää elämäänsä. Tai, että joillekin ei kuuluisi samoja oikeuksia, koska Raamattu sanoo niin tai naisten pitää olla alistetussa asemassa miehiin (Raamattu/Koraani...) tai kouluissa pitäisi opettaa kreationisti roskaa lapsille jne.
Jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa kunhan pitää sen itsellään. Se on yksilön oma henkilökohtainen oikeus. Sitä tarkoittaa uskonnonvapaus.
Itse pidän aika lapsellisena uskoa johonkin, koska se lohduttaa tai siitä tulee parempi fiilis. Eli usko olisi kuin lapsen unirätti, jota voi halia kun on vähän huono fiilis. Eli uskoa johonkin välittämättä onko se totta vai ei. Viis todisteista ja tutkimustiedosta.
Jos jokin usko tekee onnelliseksi tai se estää sinua tekemästä harmia muille, niin kannattaa jatkaa uskomista. Sehän on tutkittuakin, että uskovat saattavat elää terveellisemmin jne., mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko ne uskomukset totta vai ei.
Ja todella harva kristitty elää Raamatun arvojen ja oppien mukaan. Edes Uuden Testamentin. Sellainen yhteiskunta olisi kammottava. Sieltä otetaan joitain hyviä kohtia (joita siellä tietysti on) ja eletään "rusinat pullasta" uskossa. Joku ilkeämpi voisi kutsua tätä tekopyhyydeksi.
Ja, jos omat huolet ja elämänarvot ja opit aletaan ulkoistamaan jollekin itseä ylemmälle taholle, niin totalitarismin siemen on kylvetty. Esim. kristinuskon oppi on kuin totalitarismin määritelmä.
Laitan tähän vielä viestin, joka oikeastaan tiivistää niin Hitchensin, Harrisin, Dawkinsin, Dennetin & co. viestin. Tämä lainaus on HItchensiltä:
“Take the risk of thinking for yourself, much more happiness, truth, beauty, and wisdom will come to you that way...”
----------------------------