Kyllähän tästä yleisestä kiinnostuksen puutteesta Pelicansia kohtaan on maristu jo vuosia. Nyt homma vain konkretisoituu usean eri tekijän summana. Ja seuraavassa tekstissä tilannetta on kärjistetty, mutta ehkäpä sen alla piilee totuuden siemen. Ottelutapahtuma itsessään on hieno, musiikit ja videot viimeisen päälle ja hienosti on lanseerattu after game ohjelmaakin uuden Klubiravintolan avulla, mutta jokin puuttuu.
Lähtökohtaisesti ongelmana pidän organisaation tiettyä ylimielisyyttä satunnaisia katsojia ja kannattajia kohtaan. Kaikki varmasti muistavat minkälaisia vääntöjä käytiin kannattajakatsomon sijainnista ja toiminnasta yleisesti. Nyt noin kuukausi sitten tj Kaarna käytännössä myönsi
Ylen aamujää ohjelmassa, ettei organisaatiolla oikeastaan ole konkreettista käsitystä mitä lahtelainen kiekkofani haluaa Pelicans nimiseltä joukkueelta nähdä, tai minkälaiseen jääkiekkoon lahtelaiset samaistuvat. Omavaraisuus ja omat nuoret pelaajat ovat tietysti yksi osa sitä, ja siinä ollaankin petrattu reilust, mutta kommentti on täysin uskomaton. Tätä asiaa puitiinkin jo Urheilu Sanomien kausiennakossa, jossa Pelicansin identiteetti rankattiin liigan toiseksi heikoimmaksi.
Näiden seikkojen lisäksi olen jo vuosia ihmetellyt kausikorttilaisten kohtelua. Tiedän, että halli on täynnä kausikortin omistajia - joista varmasti osa tällekkin palstalle kirjoittaa - joita ei ole aktiivisesti kontaktoitu vuosikausiin. 15 vuotta on kannettu rahaa sisään ja lapsenuskoisesti kannatettu seuraa läpi kaiken maailman vaikeuksien. Toki, tämä sisältää muutamia riemun hetkiäkin. Kevät 2012 varmasti monelle ainut laatuinen ja unohtumaton aikakausi tämän viihdemuodon parissa. Mutta olisko se todellakin seuralta niin iso ele pyytää toimistolle kahvittelemaan se Pertti, Matti ja Kaitsu ynnä muut, jotka ovat divariajoista istuneet kausikortilla samoilla paikoilla, ja kuunnella heidän mielipidettään mitä seura on ja mitä sen pitäisi tulevaisuudessa olla? Ja kenties dokumentoida nämä ja jossain ajankohtana kehittää toimintaa enemmän fania palvelevaan suuntaan? Tai monta kertaa perhelipun ostaneelle perheen isälle on soitettu perään ja kysytty mielipidettä tapahtumasta ja toivotettu tervetulleeksi uudestaan? Lapsillekkin tietysti olisi voinut pelin yhteydessä pelissä käydä joku loukkaantunut pelaaja antamassa vaikka huivin ja yhteiskuvan. Kenties nämä muksukaiset olisivat saaneet jääkiekko-ottelusta ainutlaatuisen elämyksen, joka synnyttää elinikäisen fanin?
Onko se ihan oikeasti ihmekkään, että ilman vahvaa yhteisöllisyyden tunnetta tuo muovinen tuote Pelicans vaihtuu muoviseen katselukorttiin?
