fat of the land kirjoitti:
Osa-aikaisia palkaamalla ja ns. "uratyöntekijöistä" luopuminen heikentää ammattitaitoja nimenomaan asiakaspalvelutehtävissä koska "asiakkaanlukutaitoa" ei voi oppia kuin kokemuksella.
Uskallan olla tästäkin vähän eri mieltä erityisesti tuosta ammattitaito-kohdasta.
Olen aikoinani työskennellyt osa-aikaisena myös videovuokraamossa (aloitin '97). Tuohon aikaan liikkeissä ei ollut vielä nettiyhteyksiä ja tuskinpa
IMDB:täkään oli vielä olemassa. Elokuvat kiinnostivat, mutta ensimmäisinä päivinä useampi asiakas jäi ilman vastausta, jos kysyivät jotain tiettyä elokuvaa, mutta eivät tienneet suomenkielistä nimeä (tietokanta oli ainoastaan suomennetuilla nimillä).
Oikeastaan ensimmäisestä tilistäni hankin suomenkielisen Video-opas 1995 -kirjan, jota pidin aina mukanani töissä. Tuosta löytyi vastaus moneen kysymykseen. Jatkossa hankin vielä
Leonard Maltinin Video Guide 1998:n, joka myös kulki repussa aina mukana töissä. Luonnollisesti hiljaisimpina aikoina kiertelin liikettä ympäri, luin leffojen takakansitekstejä ja tutustuin yleensäkin liikkeen valikoimiin. [liioittelu]Melko pian osasin kävellä lähes silmät kiinni oikean hyllyn ääreen, josta löytyi asiakkaan kysymä leffa.[/liioittelu] Asiakkaat arvostavat perustietämystä ja oman liikkeen tuntemista.
Kaikkia uutuusleffoja en tietenkään ehtinyt katsoa kunnolla, mutta kyselin aina kanta-asiakkaiden mielipiteen uutuusleffoista, joita en ollut vielä nähnyt. Näin osasin seuraavalle asiakkaalle kertoa edes jotain. Lisäksi pyörittelin uusimpia leffoja aina tiskin takana, joita tietysti seurasin sivusilmällä. Valmista kahvia mulla oli aina takahuoneessa (joko termarissa tai pannussa tuoretta). Kanta-asiakkaan tullessa ihmettelemään uutuushyllyä kysäisin maistuisiko kahvi? Pahvikupillinen kahvia ei maksa firmalle käytännössä mitään, mutta jälleen asiakkaat olivat tyytyväisiä. Tai ainakin käsittääkseni asiakkaat olivat tyytyväisiä päätellen kaikista juomistani oluista, joita asiakkaani tarjoilivat ollessani viihteellä. Vielä tänä keväänäkin yksi kanta-asiakkaani muisti mut lähes seitsemän vuoden takaa.
Tarkoitan tällä sitä, että kyllä asiakaspalvelussa on kaikkein eniten kyse ammattitaidosta. Ammattitaitoa voi lisätä helpostikin omalla viitseliäisyydellä. Se vain vaatii sen, että asiakaspalvelija on ylpeä työstään, haluaa kehittyä työssään ja on valmis tekemään pieniä uhrauksia jopa omasta vapaa-ajastaan.
Tuon jälkeen olen työskennellyt yhden kesän mm. baarimikkona. Olin käytännössä hommaan täysin kouluttamaton, mutta mulla oli halu oppia jotain kyseisestäkin alasta. Illat/yöt töissä ja töiden jälkeen maisteltiin tarjolla olevia tuotteita. Päivät menikin laiturin nokassa aurinkoa ottaessa ja (ostamaani) drinkkikirjaa lukiessa. Jälleen osasin suositella asiakkaille jotain uutta.
Kuten aiemmin sanoin; uskoisin, että pärjäisin teknisesti vaikka kukkakauppiaana. Jos ajautuisin ko. alalle ja mulla olisi halua työskennellä alalla, niin varmasti opettelisin alaa omalla ajallani. Sama pätee myös, jos hakisin töihin kodinkonemyyjäksi. Tai jos vaikka talikoisin paskaa, niin todennäköisesti hankkisin kirjan, joka kertoo paskantalikoinnista. Nykyisestä työstänikin mulla on hyllyssäni noin toistakymmentä kirjaa (osin koulukirjoja), joita luen vapaa-ajallani sekä erityisesti nyt sairaslomallani. Motiivinani on ylpeys työstäni ja työssä kehittyminen.