Olin viime viikolla työmatkalla Helsingissä. Lauantai-iltana kerättiin kasaan porukka paikallisista kavereista ja mentiin syömään erääseen paikalliseen ravintolaan. Paikan piti olla hyvä. Esimerkiksi meidän porukasta paikan seitsemälle henkilölle varannut mies suositteli sitä. Kurjat Kuppilat taitaisi hävitä kokemamme rinnalla. Tarina olisi liian pitkä kirjoitettuna, joten lyhennettynä:
1. Varaus oli hukassa. Aluksi puhuttiin, että pöytämme on yläkerrassa. Ongelmana vain se, että kyseisessä paikassa ei ole yläkertaa. Lopulta jostain löytyi jokin paperilappu, jossa varaus oli.
2. Varaus alkoi 20.00. Ruokaa saatiin pöytään joskus 21.45. Kaikessa kesti todella kauan. "Pieni hetki".
3. Erään seurueeseen kuuluneen kalja maistui pilaantuneelle. Tämän totesi moni pöydässä istunut. Asiasta mainittiin tarjoilijalle. Lupasi katsoa ovatko tankit puhtaat. Tämän jälkeen tuoppi pilaantunutta kaljaa pönötti pöydässä koko loppuillan...jäi siihen vielä lähtiessämme.
4. Pari tyyppiä tilasi pizzat. Kysyttiin, haluavatko valkosipulia tai oreganoa. Halusivat. Pizzoissa ei näitä kuitenkaan ollut. Myöhemmin asiasta mainittuamme tarjoilijalle vastaus oli, että ne pitää tilata erikseen. Olisi pitänyt pyytää. Aika outoa, koska kuitenkin kysyi niitä tilauksen yhteydessä.
5. Ruuan lopulta saapuessa pöytään yhden pizzan tilanneen nokan eteen tuotiinkin joku lihapannu. Mainitessa asiasta ruuan tuonut henkilö vain mainitsi jättävänsä sen siihen ja livahti nopeasti keittiöön. Lopulta odottelun jälkeen toinen tarjoilija haki pitkään pöydässä olleen väärän ruuan pois.
6. Oma lehtipihvini oli puoliksi täysin palanut. Kukaan muukaan ei ollut tyytyväinen ruuan laatuun. Kyseisen paikan medium on varmaankin sisältä raaka ja päältä palanut - medium.
7. Laskutusvaiheessa tietomme olivat kuulemma kadonneet. Selitettiin jostain bongista tai asiasta, josta emme tajunneet yhtään mitään. Vedottiin myös vaihtuneeseen tarjoilijaan. Mutta sama tarjoilija oli ottanut kaikki tilaukset.
8. Uusintakierroksella kerätyt ruokatiedot menivät kuitenkin kaksi kertaa väärin, joten vielä tehtiin kaksi kertaa uusinnat. Kolmannella kerralla kaikille saatiin lopulta oikeat kuitit. Pilaantuneesta kaljasta valittaneelle mainittiin, että häneltä ei veloiteta toista juomaa. No, mitään toista juomaa hänelle pöytään ei oltu ikinä tuotukaan. Sama tuoppi siinä pönötti koko illan. Lopulta ilmaisuus käännettiin jälkiruokaan.
9. Kun lopulta oli oikean laskutuksen aika, tiputti tarjoilija sirukortinlukijan lattialle ja konttasi hakemassa sitä pöytämme alla. Vaikka aikaisemminkin oli ollut hauskaa, nyt kahden pokka petti totaalisesti. Itse onneksi sain hillittyä itseni katsomalla vain tiukasti pöytää.
Ilta oli ainakin hauska ja siitä riitti juttua vielä pitkälle yöhön. Saakohan katsoa jossain vaiheessa itseänsä piilokamerasta...